Maailmanmestarimaalivahti Kevin Lankinen haki kaksi kautta peliaikaa AHL:stä ja ECHL:stä ennen kuin pikkupojan haave NHL-peleistä toteutui. Kahden viime kauden aikana 27-vuotias suomalainen on torjunut Chicago Blackhawksissa yhteensä 69 ottelussa.
– Ensimmäinen kausi oli aika erikoinen, kun koronan vuoksi pelattiin tyhjissä halleissa. Silloin ei oikein päässyt siihen NHL-tunnelmaan, mutta pääsin pelaamaan paljon ja pelit sujuivat kivasti.
“Koronakaudella” 2020−21 Lankinen oli joukkueensa selvä ykkösvahti: suomalainen aloitti 37 ottelua, Malcolm Subban 14 ja Collin Delia viisi ottelua. Viime kaudella Lankisen pelimäärä hieman väheni, kun Marc-André Fleury aloitti 45 ottelussa. Lankinen puolestaan sai peliaikaa 32 ottelussa.
– Viime kausi oli todella opettavainen, kun pääsin kokemaan täyden runkosarjan ja näkemään, kuinka kaiken voittanut huippuammattilainen hoitaa päivittäin omat hommansa. Blackhawks-kaudet olivat todella opettavaisia ja menin niiden aikana paljon eteenpäin.
Olen toisaalta tyytyväinen, missä olen nyt, mutta on myös kova palo kehittyä.
Neljä kautta Blackhawksin organisaatiossa pelanneella Lankisella oli koko ajan sama maalivahtivalmennus: Peter Aubry toimi maalivahtivalmentajana AHL-seura Rockford IceHogsissa ja maalivahtien kehitysvalmentajana Blackhawksissa, jossa maalivahtivalmennusta hoiti myös Jimmy Waite.
– Maalivahtivalmennus on hyvällä tasolla Pohjois-Amerikassa. Luonnollisesti NHL:ssä on kovia valmentajia ja jokaisella on omat juttunsa, joita he haluavat puskea eteenpäin.
Kolmannen kesänsä meritoituneiden Marko Toreniuksen ja Jaakko Valkaman valmennuksessa harjoitellut Lankinen kehuu vielä erikseen suomalaista maalivahtivalmennusta.
– Haluan kuitenkin nostaa jalustalle suomalaisen maalivahtivalmennuksen, enkä vain Toreniusta ja Valkamaa, vaan esimerkiksi myös Jan Lundellin, joka valmensi minua HIFK:ssa monta vuotta. Heillä ja monella muullakin riittäisi rahkeet NHL:ään.
Pikkupoikamaisella innolla nauttimaan äänekkäästä kotiyleisöstä
Tulevaksi kaudeksi Lankinen siirtyi vapaana agenttina Nashville Predatorsiin.
– Olen todella innoissani! Siitä asti kun saimme sopimuksen tehtyä, olen odottanut muuttoa ihan pikkupoikamaisella innolla. Seurassa on tuttuja pelaajia ja pelasin kahden viime kauden aikana paljon Predatorsia vastaan, niin tiedän suurin piirtein, mihin olen menossa.
2010-luvulla kolme Stanley Cupia voittanut Blackhawks on viiden viime kauden aikana yltänyt vain kerran pudotuspeleihin ja molemmat Lankisen NHL-kaudet päättyivät runkosarjaan. Menestymismahdollisuudet oli keskeinen syy Predators-siirron taustalla.
– Ennen kaikkea motivoi päästä seuraan, joka haluaa tosissaan menestyä ja taistella Stanley Cupista. Toivottavasti pääsisimme ensi kaudella pitkälle ja pääsisin haistelemaan myös pudotuspelitunnelmaa.
Syksyllä 1998 NHL:ään liittynyt Predators on tunnettu vahvasta kannattajakulttuuristaan, vaikka Tennessee ei olekaan perinteistä jääkiekkoaluetta.
– Nashville taitaa olla yksi NHL:n äänekkäimpiä paikkoja. Tuntuu, että siellä on aina halli täynnä ja kaupunki on ottanut joukkueen omakseen. Vierasjoukkueena se oli vaikea paikka, Predators pelaa kotihallissaan fyysistä ja aktiivista kiekkoa. Nyt on kiva päästä nauttimaan siitä kotiyleisön tuesta.
Haluan nostaa jalustalle suomalaisen maalivahtivalmennuksen, monella riittäisi rahkeet NHL:ään.
Kova halu kehittyä NHL:n huipulle
Viime kaudella Lankinen jakoi vastuuta kolminkertaisen Stanley Cup -voittaja Fleuryn kanssa, joka voitti toissa kauden päätteeksi lisäksi sekä parhaalle maalivahdille annettavan Vezina Trophyn että vähiten maaleja päästäneen joukkueen maalivahdeille luovutettavan William M. Jennings Trophyn. Tällä kaudella työparina on ikäkausimaajoukkueista tuttu Juuse Saros.
– Keskustelin paljon Juusen kanssa ennen kuin tein mitään päätöksiä. Predatorsissa on hyvä kokemus suomalaisista maalivahdeista, ja Juuse oli vakuuttanut seurajohdon, että hän haluaa minun kanssa lähteä kauteen.
– Arvostan Juusen todella korkealle ja pidän häntä yhtenä NHL:n parhaista maalivahdeista. On hienoa päästä hänen kanssa kilpailemaan ja tekemään päivittäin töitä.
Lankinen teki Predatorsin kanssa vuoden sopimuksen eli ensi keväänä 27-vuotias torjuja on jälleen rajoittamaton vapaa agentti.
– Stanley Cup ja pitkä ura ovat haaveissa, mutta olen oppinut, ettei voi tehdä kovin kauaskantoisia suunnitelmia. Olen toisaalta tyytyväinen, missä olen nyt, mutta on myös kova palo kehittyä. Odotan taas uuden kauden alkua, että pääsen näyttämään parastani.
– Tiedän, että minulla on kyvyt olla NHL:n parhaita maalivahteja, mutta tie huipulle on pitkä.
Kaksi kautta jääkiekon korkeimmalla huipulla pelannut Lankinen tiedostaa, mitä oman pelipaikkansa kärkeen nouseminen vaatii.
– Aina riittää asioita, joissa voi kehittyä. En usko, että kukaan maalivahti on ikinä täysin valmis. Liikkumiseni on nyt saatu hyvälle tasolle, mutta peli nopeutuu koko ajan. NHL:n viime vuosien parhaat maalivahdit ovat olleet poikkeuksellisen hyvin liikkuvia ja atleettisia. Sitä ollaan omassa pelaamisessa jumpattu ja vahvistetaan jatkossakin.