HIFK:n monipuolinen hyökkääjä Juho Keränen pelasi viikonlopun Tampere Cupissa syksyn ensimmäiset harjoituspelinsä. Perjantain ottelussa IFK nujersi SaiPan, mutta joutui taipumaan lauantain turnauksen finaaliottelussa Ilvekselle hyvästä loppukiristä huolimatta.
— Hyvät fiilikset oli pelata taas. Ainahan se on vähän sellaista hakemista ja sovitaan uusia asioita, mutta fyysisesti tuntui hyvältä.
Kesän Keränen on viettänyt valmistautuen tulevaan kauteen, mutta mukaan on mahtunut myös lomailua.
— Kovaa treenattiin kesällä ja sopivasti huilattiin. Kokonaisvaltaista harjoitteluahan se on, kaikkea tehdään. Näillä vuosilla ei oikeastaan sellaista yhtä osa-aluetta enää kehitetä, 34-vuotias hyökkääjä tuumi.
Keränen on saanut pelata suhteellisen ehjiä kausia koko Liiga-uransa ajan, mutta viime kaudella hyökkääjä loukkaantui lokakuussa ja oli sivulla pelikentiltä helmikuuhun saakka.
— Nälkää riittää. Toivotaan, että pysytään ehjänä ja nautitaan pelistä.
Tämän kauden IFK:ssa on tapahtunut paljon pelaajaliikennettä suhteessa viime kauteen. Uusia nimiä ovat esimerkiksi Jesse Saarinen, Mikko Kousa, Sebastian Dyk ja HPK:n mestaruuden avainhahmot Otto Paajanen ja Teemu Turunen. Mukana on myös nuoria lupauksia, kuten Anton Lundell ja Niklas Nordgren.
— Ihan hyvältä näyttää joukkue. Paljon meillä on vielä hommia edessä niin kuin tässä vaiheessa pitää ollakin. Olemme kuitenkin oikealla tiellä. Pikkuhiljaa, askel kerrallaan rakennetaan yhteistä peliä ja joukkueen keskinäistä luottamusta.
Keränen itse tuo joukkueeseen kokemusta, onhan takana jo 11 kautta Liigassa. Muuten hän ei lähde liiaksi omaa rooliaan erittelemään.
— Varmaan sellainen yleismies-Jantunen olen. Pystyn kuitenkin pelaamaan sekä laita- että keskushyökkääjänä. Itselle ei ole kummempia rooliodotuksia, joukkue edellä mennään.
Valtaosan urastaan Keränen on pelannut Kärpissä, josta palkintokaappiin on tarttunut kaksi Suomen mestaruutta. Uuteen kauteen lähdettäessä Keränen janoaa kuitenkin vain ja ainoastaan yhtä tavoitetta, sitä kaikkein kirkkainta.
— Mestaruus on itselleni se ainoa kiihoke tässä. Se tietenkin vaatii paljon hommia, mutta ei sitä kannata muuten liikaa miettiä. Askel kerrallaan, mutta se on kuitenkin se iso palkinto siellä jossain kaukana.
