Suomi avasi MM-urakkansa tyylikkäällä 5–0-voitolla, ja Leijonien pelit jatkuvat heti lauantai-iltana Latviaa vastaan. Jatkoajan asiantuntija Karri Rämö näki paljon hyvää tunteikkaassa avausottelussa, mutta hän peräänkuuluttaa myös seuraavia askeleita pelin kehittämisessä.
Tyydyttikö harjoituspelien epätasaisuuden jälkeen nähty otteiden terävöityminen Leijonien pelissä?
− Ensimmäinen erä oli vähän katselua, Norja ei rehellisyyden nimissä ollut kovin hyvä. Kun peli lähti Suomelta rullaamaan, ei siinä ollut norjalaisilla mitään sanottavaa. Jämäkkä esitys, varsinkin toisen erän pelaaminen oli aivan dominointia. Ja niin se pitääkin olla Norjaa vastaan.
− Suomen pelissä ei ollut isoja ongelmia, jalosmaiset piirteet näkyivät tutusti ja paljon hyviä asioita oli pelissä. Tunnepuolta oli selvästi painotettu ja sitä kyllä näkyi jäällä. Lauantaina tulee vastaan erilainen, ehkä vähän parempi vastustaja. Mutta Suomen pitäisi kyllä pystyä dominoimaan Latviaakin.
Kisoihin valmistavia otteluja leimasi Suomen pelin epätasaisuus otteluiden sisällä. Kaipasit ennen kaikkea aktiivisuutta hyökkäyspelaamiseen. Nähtiinkö näitä askeleita jo Norjaa vastaan?
− Se oli hyvä merkki, että tuli onnistumisia laajasti, 5−0 on tuloksena erinomainen avauspelistä. Nyt Suomen oma peli löytyi aiemmin, mutta duunia on vielä paljon edessä. Kuten sanottu, Norja ei ollut vielä kovin hyvä mittari.
− Kun puolustajilla olisi mahdollisuus nousta tukemaan hyökkäystä, sitä ei tapahdu tarpeeksi vaikka olisi paikkakin. Veikkaan, että se on pelitavallista, ettei mennä. Se ei tarkoita sitä, että alettaisiin hyökätä sen enempää, vaan saisi hyökkäyksiä välillä nopeutettua ja silloin yhden hyökkääjän pitää tietysti lukea tilanne, mikä ei olisi ongelma, koska Suomen ketjut pelaavat hyvin vastuullisesti.
Jussi Olkinuora kirjautti heti nollapelin, miten näet maalivahtitilanteen?
− Suomen pelitapa vaatii maalivahdiltakin onnistumisen. Norjalla olisi ollut pieni sauma, jos olisivat päässeet alussa johtoon. Ekassa erässä tuli yllättävän paljon laukauksia ja kun oltiin vähän passiivisia, veskarille tulee vaativia tilanteita. Mutta Jussi oli vakuuttava.
− Se oli hyvä, että maalivahdit lyötiin lukkoon saman tien. Valmennuksella on tietysti suunnitelma peluuttamisesta ja luulen, että ykkössuunnitelma on Olkinuora. Harri Säterillä on vahvat näytöt olympialaisista, mutta hän matkusti Jenkeistä ja ehti pelata vain yhden harjoituspelin. Olkinuoran historian perusteella näen hänet selvänä valintana. Ei kaadu homma kumpaankaan, ja on hyvä asia, jos on selkeä suunnitelma eikä hirveästi arvota, jos homma toimii.
Avausottelussa nähtiin myös näissä karkeloissa hyvin harvinainen nyrkkitappelu, mitä ajatuksia näin lämpimät tunteet herättivät?
− Siinä näki, ettei kaukalossa oltu enää läpsyttelemässä. Se Saku Mäenalasen tappelu kyllä yllätti, että oikein hanskat tippui ja lyötiin paljaalla nyrkillä. Olisko edellisen kerran ollut Salmelan Anssi joskus vastaavassa tilanteessa. Eihän noita tappeluita kai haluta nähdä, mutta se oli kuitenkin ihan pelitilannetaklaus, sitten lähti tökkiminen käsistä.
− Juho Lammikon tilanne ei oikein ollut edes tappelu, mutta tuli isot jäähyt. Saa nähdä, mitä näistä tulee kurinpidosta. Toivottavasti ei tule mitään.
