Karanteenien kautta hopealle − Tanja Koljonen kertoo KalPan erikoisesta kaudesta

Naisten Liiga / Haastattelu
Tanja Koljonen on ylpeä KalPan hopeamitalista.
Kuva © Sirpa Pöyhönen - sirpa.poyhonen@jatkoaika.com
KalPan taival Naisten Liigassa oli tänä vuonna erikoinen. Joukkue oli kahdesti karanteenissa ja myöhemmin välierävoitoissa jo kahden pelin takaa-ajoasemassa, mutta käänsi sarjan voitokseen. Finaaleista tuli tappio, mutta hopea oli silti KalPan historian paras sijoitus. Puolustaja Tanja Koljonen kertoi Jatkoajalle ajatuksiaan poikkeuksellista kaudesta.

Keväällä 2020 Naisten Liiga jäi koronan vuoksi kesken. KalPa oli saavuttanut historiansa ensimmäisen finaalipaikan, mutta yhtäkään finaalipeliä ei pelattu. Myös pronssit jäivät jakamatta. Kun tämä kausi alkoi, pelaajien mielessä pyöri monenlaisia ajatuksia.

− Syksyllä tuli pohdittua saadaanko kautta vietyä loppuun. Kun joukkueeseemme osui marraskuussa pari karanteenia Naisleijonien leirin jäljiltä, mielessä kävi, miten kauan menee, ennen kuin itse päätyy karanteeniin, Tanja Koljonen kertoo.

Koljonen kuitenkin vältti altistukset tammikuun loppupuolelle asti. Silloin käytännössä koko KalPan joukkue joutui karanteeniin pelissä tulleen altistuksen vuoksi. Kun tämä karanteeni oli ohi, ei koittanut pitkällinen vapaus, vaan joukkue päätyi helmikuun puolivälissä uudelleen karanteeniin, syynä jälleen pelissä tapahtunut altistuminen.

"OLI HUIKEAA OLLA OSA JOUKKUETTA, JOKA HANKKI KALPAN ENSIMMÄISET HOPEAT."

KalPan peli kangerteli puolivälierissä ja välierien alkukin oli vaikea. Koljonen uskoo, että syynä olivat pitkät karanteenijaksot.

− Vapauduimme karanteenista neljä päivää ennen pudotuspelien alkua. Karanteeni päättyi lauantaina. Sunnuntaina meillä oli runkosarjan viimeinen peli. Ehdimme pitää vain yhdet joukkuetreenit ennen kuin pudotuspelit alkoivat.

− Olimme saaneet fysiikkavalmentajalta treeniohjeet ja pystyneet kyllä ihan mukavasti harjoittelemaan. Luistelemaan pääsimme, jos satuimme löytämään tyhjän ulkojään. Olin karanteeniajan Mikkelissä ja siellä pääsin melko hyvin jäälle.

− Kerran jouduin kääntymään kotiin tyhjin toimin, koska jäällä oli porukkaa, enkä tietenkään voinut karanteenissa ollessani mennä muiden ihmisten lähelle. Mutta vaikka omatoimiset treenit sujuivatkin, peleissä sitten näkyi, että joukkueena ei ollut yhdessä harjoiteltu.

Häviäminen finaaleissa ei tuntunut hyvältä, mutta mitali on alkanut jo kirkastua. Hopea on KalPan seurahistorian paras sijoitus.
Häviäminen finaaleissa ei tuntunut hyvältä, mutta mitali on alkanut jo kirkastua. Hopea on KalPan seurahistorian paras sijoitus.
Kuva © Sirpa Pöyhönen - sirpa.poyhonen@jatkoaika.com

KalPa teki seurahistoriaa, vaikka tie finaaleihin meinasi katketa jo välierissä

Välierissä KalPa hävisi HIFK:lle kaksi ensimmäistä ottelua. Koska myös Kiekko-Espoo johti omaa sarjaansa, jääkiekkopiireissä odotettiin jo pääkaupunkiseudun paikallisfinaaleja. KalPalla oli kuitenkin vielä oma sanansa sanottavanaan.

− Kolmannen pelin alla joukkueenjohto ja valmentajat päättivät, että emme mene treeneissä jäälle, koska otteemme olivat olleet niin tahmeita. Sen sijaan lähdimme yhdessä laavulle miettimään tilannetta. Saimme oikeastaan voimaa siitä, että meihin ei enää uskottu. Päätimme näyttää mihin meistä on ja saimme sitkeydellämme käännettyä sarjan meille.

Finaaleissa Kiekko-Espoo oli parempi otteluvoitoin 3–1. KalPa teki silti seurahistoriaa, sillä se oli aiemmin ollut parhaimmillaan pronssisijalla.

− Oli huikeaa olla osa joukkuetta, joka hankki KalPan ensimmäiset hopeat. Mestaruuden ratkettua pettymys oli toki kova, mutta hopean arvo on kirkastunut tässä ajan kuluessa. Joukkueemme oli sitkeä, tiivis, yhtenäinen ja yhteen hiileen puhaltava. Jokainen saa olla ylpeä siitä, että on ollut mukana pelaamassa KalPalle tätä finaalipaikkaa ja hopeamitalia.

Koljosella alkoi nyt jääkiekon osalta kesäloma. Tulevasta hän ei vielä tiedä muuta kuin, että pelaaminen jatkuu.

− Hyvillä mielin jään nyt jääkiekosta tauolle. On hyvä saada vähän hengähtää pitkän kauden jälkeen. Ensi kaudella pelit jatkuvat, mutta sopimusta ei ole minnekään. Minulla on kuitenkin Mikkelissä työ rikostutkijana ja haluan pystyä myös luomaan uraa poliisina, joten mihinkään kauas en ole näillä näkymin lähdössä.

» Lähetä palautetta toimitukselle