Liigan runkosarjan ottelussa Tappara - Pelicans, Hakametsän jäähallissa Tampereella 22.1.2020
Kuva © Arno Hämäläinen https://www.instagram.com/hockeygrapher/

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava Taavi Vartiainen on kiitollinen kaikesta saamastaan hoidosta – ”On parempi pyytää apua kuin odottaa, että sattuu jotain vakavaa”

Haastattelu

Taavi Vartiainen on harvinainen jääkiekkoilija: hän paitsi sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, myös puhuu asiasta julkisesti.

− Olen suoraselkäinen ihminen ja rehellisesti kertonut asiani niiden oikeilla nimillä. Sitten sattui tämä psykoterapiakeskus Vastaamon tietomurto, lähipiirissäni on ihmisiä, joilla on vaikeuksia. Päätin sunnuntaina, että nyt murretaan tabuja.

− En häpeä sairauttani ja olen onnellisessa asemassa, kun saan joukkueen kautta hoidon. Tavalliselle ihmiselle avun saaminen voi olla vaikeampaa, mutta toivottavasti julkituloni auttaa jotakuta. Suomessa puhutaan vähän siitä, kuinka pitkä tie psyykkisesti sairaalle ihmiselle on saada apua.

Vartiainenkin kertoo oireilleensa pitkään.

− Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosin sain viime vuoden elokuussa. Aluksi oireitani hoidettiin masennuksena, mikä on aiheuttanut mielialan kääntymisen maniaksi.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on pitkäaikainen mielenterveyden häiriö, jossa esiintyy vaihtelevasti masennus-, hypomania-, mania- tai sekamuotoisia sairausjaksoja ja vähäoireisia tai oireettomia välivaiheita. Manian oireita ovat esimerkiksi toimeliaisuuden tai puheliaisuuden lisääntyminen, unen tarpeen väheneminen, itsetunnon kohoaminen tai kuvitelmat omista kyvyistä tai suuruudesta ja uhkarohkea tai vastuuton käyttäytyminen, jonka riskejä henkilö ei tunnista. Lähde: Käypä Hoito.

− Nuoruudesta asti laskettuna maniajaksoja olen jälkikäteen tunnistanut 9−13. Pisin jakso kesti yhdeksän kuukautta: suoritin 43 lukion kurssia, kirjoitin ylioppilaskirjoituksissa seitsemän ainetta,  pelasin A-junioreiden pudotuspelit, joissa olin Hannes Björnisen kanssa pistepörssin kärki ja tein Liiga-sopimuksen. Nukuin neljä tuntia yössä, kävin koulua ja pelasin lätkää – kaikki oli kivaa. Silloin sitä ei tajunnut sairauden oireeksi. Se on kaksisuuntaisen taivas, kun homma sujuu. Ainakin omassa mielessä sujuu.

Kaikille, jotka painivat mielenterveysongelmien kanssa – varsinkin Vastaamon tietomurron uhrit – toivotan helvetisti tsemppiä! Kukaan ei ole yksin.

− Oppirahat on maksettu huonoista päätöksistä. En toisaalta niitä häpeäkään. Olen myös nähnyt maailmaa ja kerännyt kokemuksia.

Tällä hetkellä Ilveksen sopimuspelaaja on sairauslomalla nimenomaan maanisen oireilun vuoksi.

− Tälläkin hetkellä manian puolella ollaan. Viime viikon tiistaina katselin peliä kotona, ja siinä pamahti psykoosin puolelle ja sain onneksi soitettua psykologille, joka järjesti minut Pitkäniemen sairaalaan yöksi.

Saamaansa tukea Vartiainen kehuu haastattelussa moneen kertaan ja vilpittömän kuuloisesti.

− Valmentajat ja pelikaverit ottavat helvetin hyvin vastaan, tukevat ja pitävät yhteyttä. Ei ole kiire palata peleihin, vaan tulen kokoonpanoon, kun pystyn 100-prosenttisesti antamaan joukkueelle sen avun, miksi minut on palkattu.

− Uskon, että sairauslomalla ei tarvitse pitkään olla – kunhan mieli tasaantuu, pystyn antamaan jäällä joukkueelle kaiken enkä lähde sinne huuhailemaan.

Vartiainen on nähty Ilves-paidassa vasta runkosarjaan valmistavissa otteluissa.
Kuva © Juuso Koro

”Olen hoidon suhteen todella onnellisessa asemassa”

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa keskeistä on ehkäistä oirejaksojen uusiutumista. Vartiainen kertoo omasta hoidostaan avoimesti.

− Ihan ensimmäisen kerran kävin normilääkärin vastaanotolla ja puhuin myös joukkueen lääkärin kanssa. Ensimmäiset todella pahat masennusjaksot, jotka veivät myös työkyvyn, silloin sain avun joukkueen kautta. Iso kiitos ja hatunnosto ”Nupelle” [Pasi Nurminen] sekä ”Lelulle” [Janne Laukkanen]. He järjestivät Lahdessa kaiken, myös Ilveksessä seurajohto ja valmennus on ollut erittäin positiivisesti mukana. Kaikki tarvitsemani apu on luvattu järjestää.

Lääkehoito on erityisesti maniajaksojen estämisessä tärkeää.

− Jatkuva lääkitys on käytössä, ja sitä on jouduttu viitisen kertaa vaihtamaan. Kun on tullut hypomaaninen jakso, on nostettu yhtä lääkettä ja laskettu toista. Hienosäätöä on tehty viimeksi edellisenä tiistaina.

Hypomaanisessa jaksossa on vastaavia oireita kuin maniassa, mutta lievempinä ja oireita voi myös olla vähemmän.

− Näihin löytyy ratkaisut, kun maltillisesti jaksaa suhtautua. Psykiatriini voin heti ottaa yhteyttä, jos on tarvetta – olen hoidon suhteen todella onnellisessa asemassa. Aluksi stressasin lääkityksestä, että tuleeko painoa lisää. Ajan kanssa pääsin sinuiksi, että aivan sama jos tulee muutama kilo lisää, kunhan pää toimii.

Tarkoitukseni olikin herättää keskustelua, koska mielenterveysongelmat on edelleen Suomessa tabu – ja varsinkin urheilussa ja jääkiekossa.

Vartiaisella on muutakin aktiivista hoitoa.

− Psykiatrin ja psykologin kanssa teen tiivistä yhteistyötä. Lisäksi käyn HUS:n nettiterapiaa, jossa opetellaan ennaltaehkäisyä tunnistamalla sairauden varomerkkejä. Paljon olen vuodessa päässyt eteenpäin, mutta opin tiellä olen edelleen.

− Erästä ystävääni lainaten, kyseessä on elämän kestävä maraton, ja hiiren askelin edetään.

Arjen säännöllisyys on tärkeä tekijä oirejaksojen ennaltaehkäisemiseksi. Jääkiekko on ammattina haastava epäsäännöllisine aikatauluineen. Lisäksi voittojen ja tappioiden vaihtelu heilauttaa tunnetilaa ääripäästä toiseen.

− Kotitehtäviin kuuluu esimerkiksi kiitollisuuden harjoittelua. Olen todella ankara itselleni, niin tällä hetkellä kirjoitan joka ilta vähintään kaksi asiaa, joista olen kiitollinen. Pienten asioiden kautta on tarkoitus pitää mieli positiivisena.

− Varomerkkien tunnistaminen on tärkeää eli jos huomaa kierrosten nousevan, pitää jättää ekstratreenit väliin ja rauhoittua kotona. Itselläni on ollut myös sellainen lääkitys, että mikään ei tunnu miltään enkä sellaista missään nimessä halua. Olen tunneihminen – itken, kun itkettää ja nauran, kun naurattaa.

Jääkiekko on Vartiaiselle tärkeä osa elämää ja myös motivaatio pitää itsensä psyykkisesti hyvässä kunnossa.

− Tunteet kuuluvat elämään, ja lätkä on itselle ollut henkireikä, jota rakastan. Haluan pelata vielä pitkän uran ja teen kaikkeni sen eteen.

Kahdesti Vartiainen on tarvinnut myös psykiatrista sairaalahoitoa, mikä ei ole kaksisuuntaisen mielialahäiriön kohdalla mitenkään poikkeuksellista.

− Ensimmäinen psykiatrinen sairaalahoito oli helvetin pelottava kokemus. Kausi loppui, ja olin polttanut itseni aivan loppuun. Joukkuekavereille sanoin, että voitteko viedä sairaalaan. Loppujen lopuksi ystäväni ”Nupe” minut sinne lääkärin avustuksella saattoi.

− Osastolla oli täyttä, ja sain huonekaverin, joka tunsi nimeltä, mistä tuli kauhea paniikki. Nopeasti siinä kuitenkin rauhoittui, ja ammattilaiset osaavat auttaa, kun itsellä on psykoosi eikä ole tässä maailmassa.

Psykoosilla tarkoitetaan tilaa, jossa ihmisen todellisuudentaju on hämärtynyt. Psykoosioireita ovat esimerkiksi aistiharhat tai harhaluulot. Psykoosisairauksien lisäksi psykoosioireita voivat aiheuttaa muun muassa päihteet.

Paljon olen vuodessa päässyt eteenpäin, mutta opin tiellä olen edelleen.

Vartiaisen tuoreempi sairaalakokemus on viime viikolta.

− Jälkimmäistä sairaalahoitoa edelsi hypomaaninen tai maaninen hetki, jonka jälkeen soitin joukkueen psykologille ja pyysin apua. Päivystyksessä lääkäri kirjoitti sitten M1-lähetteen, jotta pääsen sairaalaan.

M1-lähetteellä potilas voidaan lähettää tahdosta riippumattomaan hoitoon eli kansankielellä ”pakkohoitoon”. Mielenterveyslain mukaiset tahdosta riippumattoman hoidot kriteerit ovat: Henkilön on oltava mielisairas eli psykoottinen. Henkilö on mielisairautensa hoidon tarpeessa siten, että hänen hoitoon toimittamatta jättämisensä pahentaisi hänen mielisairauttaan, vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan tai vakavasti vaarantaisi muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta. Mitkään muut käytettävissä olevat mielenterveyspalveluiden vaihtoehdot eivät sovellu käytettäviksi tai ovat hoidollisesti riittämättömiä.

Vartiainen oli sairaalassa yhden yön, ja sairaalahoidoista on jäänyt positiivinen kokemus.

− Oli hyvä käydä rauhoittumassa ja puhumassa ammattilaisten kanssa. Tosi kiitollinen olen, että tällaiset palvelut on järjestetty. On parempi pyytää apua kuin odottaa, että sattuu jotain vakavaa.

− Sairaalahoidoista ja henkilökunnasta on pelkästään positiivista sanottavaa. En osaa arvioida, koska kaukaloon palaan, mutta uskon, että sairausloma olisi paljon pidempi, jos en olisi soittanut apua. Jotain pahempaa olisi voinut tapahtua. Ei psykiatrinen sairaala ole sellainen paikka kuin Kummeli Kultakuume -elokuvan Elmeri Hautamäen hoitopaikka.

Sairauden myötä arvostus läheisiä kohtaan on kasvanut valtavasti. Minusta välitetään, vaikken pelaisikaan jääkiekkoa.

Tabuja murtamassa

Mielenterveydestä ja varsinkaan sen ongelmista keskustelu ei ole Suomessa arkipäivää. Vartiainen kuitenkin haluaa aloittaa keskustelua tästäkin aiheesta.

− Nyt kun olen ollut kaikkien suuntaan avoin, on painolasti pudonnut harteilta. Sain paljon älyttömän hienoja tsemppiviestejä ja olen jutellut monien ihmisten kanssa. Osa on kiitellyt, että eivät ole itse uskaltaneet asiasta puhua ollenkaan. Tarkoitukseni olikin herättää keskustelua, koska mielenterveysongelmat on edelleen Suomessa tabu – ja varsinkin urheilussa ja jääkiekossa.

− NHL-maalivahti Robin Lehnerin tarinan olen lukenut, ja yleensä tällaiset tulevat ilmi vasta sitten, kun jotain on jo sattunut. Se antaa väärän viestin, koska ihminen ei sairaudelleen voi mitään. Itse olen jo asian kanssa sinut ja koen tämän enemmän ominaisuudeksi kuin sairaudeksi.

Kokemusasiantuntijuudesta Vartiaisella ei ole ennestään tietoa, mutta muiden auttaminen ja oman tarinan jakaminen häntä sinänsä kiinnostaa.

– Kyllä minun tarinaani saa käyttää. Aikanaan sairastettuani aivoinfarktin olin Aivoliiton lehdessä. Nyt kun olen tullut asian kanssa julkisuuteen, voin hyvin toimia puolestapuhujana.

Vartiainen korostaa moneen otteeseen vielä opettelevansa elämää sairautensa kanssa, mutta muutosta esimerkiksi asenteissa on jo tapahtunut.

− Arvostan kaikkia ihmisiä sellaisina kuin he ovat. Itsestäni olen oppinut, että muiden hyvinvointi kiinnostaa enemmän kuin oma. Nyt on joutunut katsomaan peiliin ja ymmärtänyt, ettei voi auttaa muita, jos ei ole itse kunnossa.

− Sairauden myötä arvostus läheisiä – äiti, veli ja ystävät – kohtaan on kasvanut valtavasti. Olen onnellisessa asemassa, kun on noin paljon läheisiä. Minusta välitetään, vaikken pelaisikaan jääkiekkoa.

Jääkiekkoilija-Vartiainen onkin eri asia kuin todellinen persoona.

− Moni tietää, millainen olen kaukalossa, mutta totuus on vasta siellä kuoren alla. Ennakkoluuloja ei kannata kenestäkään vetää, vaan aidosti tutustua. Kypärän kun laittaa päähän, millään muulla kuin voitolla ei ole väliä.

Lopuksi Vartiainen haluaa vielä jättää voimaannuttavan viestin.

– Kaikille, jotka painivat mielenterveysongelmien kanssa – varsinkin Vastaamon tietomurron uhrit – toivotan helvetisti tsemppiä! Kukaan ei ole yksin.

Kirjoittaja on psykiatrinen sairaanhoitaja, jolla on yli 15 vuoden työkokemus kyseiseltä alalta.

» Lähetä palautetta toimitukselle