Aurinkoinen Kaj Kunnas aurinkoisen Karjaan keskustassa.
Kuva © Arno Hämäläinen https://www.instagram.com/hockeygrapher/

Kaj Kunnas selosti jääkiekon MM-kisoja yhtäjaksoisesti 24 vuotta: ”Kyyneleet ja häviöt ovat menneet syvemmälle kuin voitot”

Haastattelu
Jatkoaika tapasi 32:t miesten jääkiekon arvokilpailut toimittajana kokeneen Kunnaksen tämän kotinurkilla Karjaalla.

Bratislava 15.5.2011

Pelataan jääkiekon MM-kisojen loppuottelua. Suomi on tullut Jarkko Immosen maalilla tasoihin Ruotsia vastaan vain seitsemän sekuntia ennen toisen erän päätöstä. Kaukaloon luistellaan tasatilanteessa 1-1. Alkaa näytös, jonka aikana Leijonat nuijivat Tre Kronorin jäänrakoon. Summerin soidessa taululla komeilevat ikoniset 1-6-lukemat. Suomi on toistamiseen jääkiekon maailmanmestari!

YLE:n ruotsinkieliselle puolelle ottelua tulkitsi Kaj Kunnas yhdessä kommentaattori Toni Söderholmin kanssa.

— Se oli yhtä huutoa, Kunnas kertoo hymyillen kahdeksan vuotta myöhemmin.

— Olisiko se ollut 4–1- vai 5–1-maali, jossa katsoin sitten Söderholmia, joka istuu aivan lunkina siinä vieressä. Melkein jopa vähän suutuin Tonille, että Suomi voittaa kultaa – jätkä, reagoi! Muistan, että jopa huusin lähetyksessä "Skrik! Söderholm! Skrik!". Kyllä minä silti näin kuinka onnellinen ja iloinen hän oli siinä tilanteessa, Kunnas muistelee Bratislavan MM-finaalin viimeistä erää.

— Jonkun maalin jälkeen halasin vieressä selostanutta Antero Mertarantaa. Se on jäänyt myös hyvin mieleen, jatkaa Kunnas.

24:t MM-kisat ja kahdeksat olympialaiset

Kaj Kunnasta voidaan pitää todellisena jääkiekon arvokisojen konkarina. Kotikisat 1991 olivat ensimmäiset, jotka Kunnas selosti. Lopulta Kunnas selosti yhtäjaksoisesti 24:t MM-kisat ja koki toimittajana kahdeksat olympialaiset. Kunnas pääsi siis todistamaan aitiopaikalta Suomen jääkiekon kehityksen sympaattisesta haastajasta yhdeksi lajin mahtimaiksi.

"Ymmärrän sen kuinka hienoa on ollut olla todistamassa tätä kehitystä."

Leijonien ensimmäinen MM-mitali tuli Prahasta 1992, ja tuon jälkeen käytiin laajaa keskustelua siitä, kuinka tärkeää olisi tulevaisuudessa päästä tasaisin väliajoin pelaamaan mitaleista. Nykyään se ei meille riitä. Jos Leijonat jäävät välierien ulkopuolelle, ovat kisat menneet täydellisesti pieleen.

— Jotenkin itse haluan nähdä sen niin päin, etten harmittele, että en ole enää mukana, vaan ymmärrän sen kuinka hienoa on ollut olla todistamassa tätä kehitystä, Kunnas toteaa nöyränä.

Kunnas esittelee Slovakian 2011 MM-kisojen akkreditointejaan, jotka ovat yhä tallessa.
Kuva © Arno Hämäläinen https://www.instagram.com/hockeygrapher/

Kunnas oli siis myös äänessä, kun Suomi voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa Tukholmassa 1995. Hän palaa mielellään ajassa 24 vuotta taaksepäin, toukokuiseen äitienpäivään.

— Ruotsin jääkiekkoliitto oli varannut Sergelin torin itselleen. Se oli hienoa, kun siinä illan tunteina Ruotsin liitto oli sanonut Suomen liitolle, että olkaa hyvä – menkää sinne juhlimaan. Sinne ehdin sitten itsekin maailmamestaruutta juhlimaan, Kunnas viittaa siihen, ettei selostus- ja purkutöiden takia ole itse ehtinyt mukaan kumpaankaan kansanjuhlaan Suomessa.

Vuosien 1995 ja 2011 maailmanmestaruuksissa Kaj Kunnas näkee paljon yhtäläisyyksiä.

— Ne ovat tulleet aivan samalla kaavalla. 1995 me hävittiin Tšekille alkusarjassa, 2011 me hävittiin Tšekille alkusarjassa. Puolivälierä Ranskaa vastaan Tukholmassa oli pitkään vaikea, vaikka se sitten lopulta päättyikin meille aika selkeästi. Sama homma oli Norjaa vastaan Bratislavassa, muistelee Kunnas.

— Ainoa eroavaisuus näissä mestaruuksissa on finaaleissa. Mehän vietiin alusta alkaen -95 finaalia Ruotsia vastaan, mutta sen sijaan 2011 finaali oli käytännössä 40 minuuttia 1-0 Ruotsille, Kunnas lisää.

Kun Leijonien peli on häikäissyt alusta alkaen, niin silloin kirkkain palkinto on jäänyt uupumaan. Kunnas yleistää, että aina kun Suomen peli on kulkenut alkusarjassa, niin paineet ovat nousset lopulta niin suureksi, että lopussa on tapahtunut sulaminen.

— Jos ajatellaan vaikka MM-kisoja Saksassa 2001. Juhani Tamminen veti jo studiossa Leijona-paidan päällekin kahden erän jälkeen, kun me vietiin Tšekkiä mennen tullen, mutta niin ne vaan nousivat kahden maalin takaa tasoihin ja sitten tuli se 2-3. Lillehammer 1999. Silloin oli sama homma. Oltiin aivan ylivoimaisia, ja sitten hävittiin finaali, Kunnas teroittaa Leijonien turnausten yhtenäistä kaavaa vuosien varrelta.

Torinon pettymys kaivelee yhä

Kaj Kunnas muistelee mielellään suomalaisten kultajuhlia, mutta vielä isomman jäljen häneen ovat jättäneet kirvelevät tappiot. Tappioista syvimmällä ovat Torinon olympiafinaalin häviö Ruotsille vuonna 2006 ja välierätappio Ruotsille Sotšissa kahdeksan vuotta myöhemmin.

— Kyyneleet ja häviöt ovat menneet syvemmälle kuin voitot, Kunnas summaa.

— Kovimmat myllerrykseni olen omalla kiekkotoimittajan urallani kokenut Torinossa ja Sotšissa. Torinossa Suomi oli paras joukkue alusta loppuun. Finaalista voidaan olla montaa mieltä, se oli tosi tasainen. Muistetaan kuitenkin, että Saku Koivun maila meni poikki aloituksessa ja hän joutui lähtemään hakemaan uutta mailaa ja ennen kuin oli takaisin, niin Peter Forsberg oli syöttänyt Mats Sundinille, joka oli syöttänyt Niklas Lindströmille, joka veti tolpan kautta sen voittomaalin, kertaa Kunnas pettyneenä.

— Silloin kun haastattelin pelaajia finaalin jälkeen, oli kova myllerrys päällä. Koska silloin Suomi olisi todella ansainnut kullan.

"Mats Sundinkin sydämessään tiesi, että Suomi olisi ansainnut olla tuolloin sen turnauksen kultajoukkue"

Torinon finaalin yhteydessä Kunnas kertoo myös todistaneensa yhden hienoimmista urheiluhetkistään.

— Teemu Selänne ja kumppanit istuivat jäänpinnassa aivan maansa myyneenä, koska he tiesivät, että olympiakulta olisi tuolloin pitänyt voittaa, jos se aiotaan ottaa. Siinä oli käynnissä hetki, jolloin Ruotsi juhli omalla puolellaan ja ei tullut sitä normaalia tilannetta, että lähdetään onnittelemaan voittajia, koska suomalaiset olivat niin maassa. Siinä hetkessä satuin juuri katsomaan siihen suuntaan, niin Ruotsin kapteeni Mats Sundin näyttää joukkueelleen, että käydään kättelemässä vastustajia, muistelee Kunnas silminnähden yhä liikuttuneena.

— Mats Sundinkin sydämessään tiesi, että Suomi olisi ansainnut olla tuolloin sen turnauksen kultajoukkue, Kunnas lisää.

Torinon finaalista käynnistyi myös aikakausi, joka on pitänyt Kaj Kunnaksen esillä Ruotsin mediassa aina näihin päiviin asti. Kunnas oli tehnyt ennen loppuottelua Ruotsin televisioon ennakkojutun yhdessä ruotsalaisasiantuntija Niklas Wikegårdin kanssa. Jutun lopussa Kunnas oli todennut, että "eiköhän Ruotsi tämän kuitenkin lopulta jollain säkämaalilla vie".

Tämän jälkeen Kunnas on ollut Ruotsin medialle "ääni idästä". Edellisen kerran Ruotsin lehdistö oli kysellyt Kunnakselta kommentteja naisten katkeran MM-loppuottelutappion jälkeen haastattelua edeltävänä päivänä.

Mystisesti perutut harjoitukset

Takaisin Bratislavan kevääseen 2011.

Paljon kisoja nähneelle Kaj Kunnakselle kisojen ilmapiiri on jäänyt todella hyvin mieleen.

— Ilma oli aivan fantastinen koko kisojen ajan. Bratislava on loppujen lopuksi aika pieni kaupunki, jossa on helppo liikkua paikasta toiseen. Kiekkokansa, joka eli ja hengitti kisoja. Hirveä ero, jos vertaa vaikkapa Italian MM-kisoihin 1994, jossa kisojen olemassaoloa ei näkynyt käytännössä missään, käy Kunnas läpi edellisen Leijona-kullan todistanutta kaupunkia.

"Jälkeenpäin kuulin aika sisäpiiristä, että Mikko Koivu olisi mennyt yöllä koputtamaan Jukka Jalosen hotellihuoneen ovea, kertonut että joukkue tarvitsee välipäivän, ja pyytänyt unohtamaan seuraavan päivän harjoitukset"

Kuten todettua, Suomen kisaurakka ei ollut tuolloin helppo, ja aluksi kaikki tuntui olevan Leijonia vastaan. Tappio Tšekille sekä nihkeät voitot voittomaalikilpailuissa Latviasta ja Saksasta nostivat kritiikin kotimaassa suureksi.

Turnauksen kaikkein vaikeimpina aikoina Kunnas muistaa erityisen hyvin yhdet Leijonien harjoitukset siitä yksinkertaisesta syystä, ettei niitä koskaan ollut.

— Meitä oli mediaa aamulla odottamassa hallilla Leijonia harjoituksiin, mutta Leijonat eivät koskaan saapuneet, Kunnas kertoo.

— Jälkeenpäin kuulin aika sisäpiiristä, että Mikko Koivu olisi mennyt yöllä koputtamaan Jukka Jalosen hotellihuoneen ovea, kertonut että joukkue tarvitsee välipäivän, ja pyytänyt unohtamaan seuraavan päivän harjoitukset.

— En tiedä pitääkö tämä tarina paikkansa. Sinun melkein tarvitsisi kysyä Mikko Koivulta itseltään tätä. Mutta tosiasia on, että ne harjoitukset oli täytynyt perua aivan viimetipassa, koska tieto perumisesta ei ollut ehtinyt tavoittaa edes mediaa, Kunnas lisää.

Ilmaveivi

Kuten tiedetään, niin kisoissa kävi lopulta varsin hyvin. Monelle jääkiekon MM-kisoista ja Kaj Kunnaksesta tulee ensimmäisenä mielleyhtymä Bratislavaan, välierään Venäjää vastaan ja Mikael Granlundin ilmaveiviin. Kunnas kertaa tuota hetkeä enemmän kuin mielellään.

— Koko suomalaisen urheilun kannalta se oli hetki, joka pysäytti ihan täysin. On MM-välierä, peli on 0–0 ja yhtäkkiä tämä nuori jäbä saa päähänsä heittää ilmaveivin!

— Muistan, että kun selostustilanteessa jäin itse ihan kiinni siihen ilmaveiviin, niin Toni Söderholm vieressäni otti kiinni siihen, kuinka Granlund peippaa ensin sen venäläispakin siellä maalin takana. Ja kun sitä nyt jälkikäteen katselee, niin se on vähintään yhtä kova suoritus, Kunnas kertoo.

Selostustilanteessa Kunnas tarttui nopeasti siihen, että maali oli kuin salibandystä, samaan aikaan kun Antero Mertaranta suomenkielisellä puolella taivasteli kiekkokansakuntaan elämään jäänyttä lausetta. Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin Kunnas kertoo, että hän jollain tapaa oli osannut varautua tilanteeseen.

— Olin ehkä pikkusen valmistautunut siihen. Asiantuntijakommentaattorinani ollut Toni Söderholm oli pelannut sen kauden Granlundin kanssa HIFK:ssa. Granlund oli tehnyt Saksaa vastaan aivan upean foppamaisen rankkarimaalin voittomaalikilpailussa ja Söderholm totesi minulle, olisiko ollut seuraavalla aamupalalla, että tämä Granlund heittää treenissä myös sellaisia maaleja maalin takaa mitä salibandyssä joskus nähdään. Mutta, ei sitä silti voinut tajuta mitä näki, Kunnas kertaa.

Kunnas kertaa karjaalaisessa kahvilassa, kuinka hänellä oli pieni aavistus siitä, että Mikael Granlund voisi kokeilla ilmaveiviä.
Kuva © Arno Hämäläinen https://www.instagram.com/hockeygrapher/

Kun kysyy Kunnakselta, onko hän selostajan urallaan törmännyt koskaan aikaisemmin tai myöhemmin tilanteeseen, joka tulee hänellä aivan yhtä yllättäen, niin Kunnas menee Jani Sievisen hopeauintiin Atlantan olympialaisissa.

— Vastaava esimerkki löytyy, mutta se taas meni minulta huonosti. Vuonna 1996 Atlantan olympiakisoissa selostin uinnit. Silloin Jani Sievinen oli ollut neljä vuotta voittamaton 200 metrin sekauinnissa. Minäkin olin sitten jo mennyt etukäteen miettimään, että mitä minä sanon Janin tullessa maalin, kun Suomi saa ensimmäisen olympiakultamitalin uinnissa koskaan. Ja näin sä et vaan voi tehdä selostusta, Kunnas ruoskii itseään vielä yli 20 vuotta myöhemmin.

Bratislava jäi sydämeen

Kaj Kunnas kertoo katsovansa tarkkaavaisesti Leijonien otteita pian käynnistyvissä jääkiekon MM-kisoissa Slovakiassa. Kultaisten kisamuistojen lisäksi Bratislavalla on erityinen paikka Kunnaksen sydämessä.

— Bratislava jäi hyvin mieleen jo kisojen aikana, mutta olimme muutama vuosi sen jälkeen siellä uudemman kerran tekemässä Peter Šťastnýsta juttua. Hän kertoi jutussa siitä, kuinka hän loikkasi ja millaista se elämä siellä oli neuvostoajoilla. Kaikki tämä on näin jälkijättöisesti jättänyt mulle sen tunteen, että Bratislava on mun kaupunki, Kunnas painottaa.

Kunnas myöntää seuraavansa MM-kisoja pienellä haikaudella.
Kuva © Arno Hämäläinen https://www.instagram.com/hockeygrapher/

Kiekon tippuessa MM-jäähän Slovakiassa 10.5., Kunnas myöntää katsovansa kisoja tietyllä haikeudella.

— Nyt kun MM-kisat alkavat, niin on sitä vähän haikea olo, ja muistaa kuinka jännää ja kivaa se oli olla siellä selostamassa. Ihminen selostaessa pääsee sellaiseen tilaan ja tunteeseen, mitä muualta elämästä ei vain yksinkertaisesti saa, tunnustaa Kunnas.

Haastattelun päätteeksi tulevia kisoja tarkalla silmällä seuraava Kunnas valaa innostusta Jatkoajan kuvaajaan, kun käy ilmi, että tämä on lähdössä MM-kisoihin Slovakiaan.

— Onko nämä sun ekat MM-kisat? Ihan mahtavaa! Tuokaa kultaa tullessanne, Kunnas huikkaa kadoten samalla aurinkoisen Karjaan keskustaan.

» Lähetä palautetta toimitukselle