Kärpät—HPK: Osalan saldo ja petankkiheittoja - "Tuomarilinjasta ei ole Oulussa puhuttu koko keväänä"

LIIGA / Haastattelu
Oskar Osalan pudotuspelit eivät ole sujuneet runkosarjan tavoin.
Kärppien ja HPK:n finaalisarja käynnistyy lauantaina. Jatkoajan paikallistoimitukset löivät viisaat päänsä yhteen sarjan avainpohdintojen merkeissä.

Antti Wennström: Kärppien laajuutta ja materiaalia ei kyseenalaista kukaan, mutta onko joukkue nyt kokonaisuutena viritetty mestaruustaajuudelle kuten vuosi sitten?

Sami Halonen: HIFK oli Kärpille mahtava sparraaja. Kärpät on nyt täysin oikealla taajuudella voittamaan mestaruuden. Kärppien onneksi HPK ei tullut vielä välierävaiheessa vastaan, sillä Kärpät ei olisi ollut vielä valmis. Kärpille on henkisesti helpompaa pelata finaaleja, kun ei ole enää niin paljon hävittävää loistavasti sujuneen runkosarjan jälkeen.

yltiöpäinen pöljän pojan karvaus rauhoittui

Wennström: HPK on maksanut kauden aikana "oppirahojaan" ensisijaisesti yksilöiden kautta. Pelitapaa hiottiin jo kauden alussa, kun yltiöpäinen "pöljänpojan karvaus" rauhoittui, valinta karvauksen ja ohjauspelin välillä alkoi tulla selkäytimistä, eikä viisikko levinnyt enää niin pahasti. Yksilötasolla pelaajat ovat saaneet tehdä virheitä ja ottaa opiksi niistä koko kauden ajan − noh, ehkä paria koirankoppilaista lukuun ottamatta. 

Onko Kärpät kokenut riittävästi vastoinkäymisiä? Onko mahdollista, että oululaiset yllätetään housut nilkoissa ja sen jälkeen leviää pakka? Vai kävikö näin jo hetkellisesti HIFK-sarjassa, kun sanoit hyvästä sparrauksesta?

Halonen: Viittasin sparrauksella juuri tuohon. 

Kärpät saa finaaleissa vastaansa joukkueen, jota vastaan oli paikoin hankalin pelata. HPK oli runkosarjassa HIFK:n ohella ainoa joukkue, joka voitti Kärpät kaksi kertaa. Kärpät toki voitti HPK:n neljä kertaa.

HPK:n pelitapaan reagoidaan varmasti kärppäleirissä jo ennen ottelusarjaa ja jokaisen ottelun jälkeen.

Tämä finaalisarja ei ratkea motivaatioasioihin. Nyt tarjolla on kahden huippuvalmentajan shakkia. Kärpät opetteli jo viime kauden pudotuspeleissä Ässiä vastaan voittavaa pudotuspelijääkiekkoa ja sen jälkeen HIFK:tä vastaan tuolloinkin välierissä ja oli finaalien alkaessa erittäin valmis Tapparaa vastaan. Näen tässä hyvin vastaavanlaisen oppimispolun.

Mannerin Kärpät on kahtena vuonna ollut runkosarjassa oman uudistuneen peli-identiteettinsä pioneerijoukkue koko Liigalle, mutta pudotuspeleissä palannut perinteisempään tapaan pelata. HPK:n pelitapaan reagoidaan varmasti kärppäleirissä jo ennen ottelusarjaa ja jokaisen ottelun jälkeen.

Mitkä ovat HPK:n mahdolliset ongelmakohdat nimenomaan Kärppiä vastaan?

Wennström: Näen HPK:n luontaisena heikkoutena sen, jos vastustaja kykenee hallitsemaan pelin virtausta paremmin. TPS ei siihen kyennyt, Tappara vain ajoittain. Kun Tappara tukki keskialueen, puolustusalueen keskustan ja siten rikkoi HPK:n vahvasti päätypeliin nojautuvan hyökkäyspelin, oli Kerho hetken ongelmissa.

Päätypelistä tuli mieleen se, että näen tuomarilinjan vaikuttavan sarjaan ainakin Kärppien isojen puolustajien osalta. Sama vaatimustaso on toki Kerhollakin.

Halonen: Mainiota, että otit tuomariasiat esille.

Tuomarilinjasta ei ole Oulussa puhuttu koko keväänä oikeastaan ollenkaan. Ei, vaikka se varmasti on aiheuttanut Kärpissä tuumintaa.

HIFK pelasi siististi, mutta osasi paikoin taitavasti ottaa vauhdin pois Kärpiltä keinoilla, joista olisi toisina aikoina vihelletty estämisjäähyjä. Se lannisti muutenkin jo vaikeuksissa paininutta kärppälaumaa. Ylipäänsä tuomarilinjan tasosta puhuminen on jäänyt liian vähälle huomiolle.

Ylipäänsä tuomarilinjan tasosta puhuminen on jäänyt liian vähälle huomiolle.

Valmentajilta koko keskustelu on sakkojen uhalla kielletty, koko jääkiekkoyhteisö toimittajia myöten on pikku hiljaa mennyt siihen vaikenemisen kulttuuriin mukaan.

Kärpät alkoi päätypeleissä HIFK:ta vastaan varoa jäähyjä. Ei annettu mahdollisuutta viheltää. Muutos tuohon suuntaan tapahtui siinä kohtaa, kun Oskar Osala sai toisessa puolivälieräottelussa Ilvestä vastaan laitataklauksesta kolmen ottelun pelikiellon. Sen jälkeen Kärpät on ollut varovaisempi. Tuo onkin asia, missä HPK on melkoisella varmuudella sarjan alussa parempi finaalijoukkue. Laitakahinoiden voittaminen voi varsinkin sarjan ensimmäisessä ottelussa olla HPK:lle merkittävä etu.

Wennström: Jukka Rautakorpi toki ehti asiasta avata suunsa, ja vaikka hänen puheessaan oli myös asiaa, lienee aika suurille muutoksille väärä. On muita syitä, miksi finaalissa ovat Pennanen ja Manner.

Videolle toki mennään varmasti tässäkin sarjassa. Toivottavasti ei ihan joka matsissa, ja jos mennään, niin muiden kuin tahattomien hipaisujen takia.

HPK:ssa koko puolustus on pelannut nousujohteisen kauden. Alkukaudesta hajaminuutteja hajanaisin tuloksin ja paikoin herkin penkityksin pelanneet Markus Niemeläinen ja Miro Karjalainen kiskovat nyt kunnon minuutteja. Se kertoo siitä, kuinka puolustuspelin tasapaino mies- ja aluepelin välillä on löytynyt. Virheitä tulee, mutta minuutteihin nähden verrattain vähän. Vain mailan pelaamisessa pois vastustajalta sanoisin, että heidän pitäisi olla tarkempia kuten Petteri Nikkilä ja etenkin Arto Laatikainen.

Palaan hieman jäähyteemaan. Millä tasolla Kärppien pakit ovat ehtineet vastustajien perään? Kenelle voi tulla kiire?

Halonen: Kärppien pakistosta heikkouksien etsiminen ei ole helppoa. Ennemminkin kyse on hyökkääjien puolustusalueen puolustumisen pienistä heikkouksista.

Lasse Kukkonen on tietenkin puolustajista se hitain lenkki, mutta mitä hän nopeudessa häviää, niin sen hän paljolti päällään paikkaa. Joskus jopa kirjaimellisesti, kiekkojen blokkaamisen kohdalle tietosanakirjaan voisi laittaa Lassen kuvan.

Teemu Kivihalme on parhaimmillaan hyökkäyssuuntaan, välillä hän on puolustuspään kamppailuissa heiveröinen.

kiekkojen blokkaamisen kohdalle tietosanakirjaan voisi laittaa Lassen kuvan.

Loppuun on mainittava eräänlainen musta hevonen. HIFK-sarjan vaikeimmilla hetkillä 28-vuotias ikikärppä ja peruspakki Mikko Niemelä väläytteli positiivisesti. Viime kaudella voittomaalin ratkaisevassa finaalissa teki seiskapakki Aleksi Mäkelä, jokohan olisi Niemelän vuoro.

HPK:n finaalipaikka on jonkinmoinen yllätys. Minkälainen tunnelma Hämeenlinnassa on nyt, kun välieristä ja finaalista on peräti yhdeksän vuoden tauko?

Wennström: Rento ja jossain määrin satumainen, hieman hämmentävä. Ei kiekko erityisesti kaupungilla näy, mutta joka paikassa siitä puhutaan. HPK on avoimesti myös monien poliitikkojen ystävä, ja kiekosta tykkääviä vaikuttajia on ollut menneillä vuosikymmenillä valtapuolueista niin kokoomuksessa kuin sosiaalidemokraateissakin. Kaupunkilaisten suosiossa joukkue on enemmistöllä, toki sen erityisasema on aiheuttanut myös eripuraa ja vihaisia vastalauseita.

Hallilla tunnelma on ollut tapissa ja on sitä varmasti myös finaaleissa. Seuran edustajat kehuivat finaalin alla myös Kärppien kannattajia tunnelman ja käytöksen puolesta. Itse toki toivon, että vähän roiskuisi sanallisesti, sillä sopiva määrä kaukalokahnauksia kuuluu asiaan.

Palataan vielä toviksi itse joukkueisiin. Rasmus Kuparilla kesti pitkään tehdä pudotuspelien ensimmäinen maali. Onko nuorisoketjulaisten peli nyt kunnossa - voidaanko heilta odottaa ratkaisuja ja dominointia?

Halonen: Nuorisokaartilta ei voi odottaa illasta toiseen pelien ratkaisemista, kuten vaikkapa Ville Leskiseltä. HIFK kyllä kouli tässäkin asiassa Kärppiä ja sen kurssin anti voi kantaa finaaleissa pitkälle tällä nuorisosektorillakin.

Suurin vielä piilossa oleva potentiaali Kärpillä on loukkaantumisen jälkeen pelituntumaansa hakeneessa Oskar Osalassa.

Osala paukutti runkosarjassa 29 ottelussa 15 maalia, tuollaisella yli puolen maalin ottelukohtaisella keskiarvolla olisi alusta asti mukana ollessaan voittanut runkosarjan maalikuninkuuden. Pudotuspeleissä Osalan saldo on seitsemään otteluun 1+1 ja jäähypörssin kärkipaikka.

Viimeisimmässä ottelussa tehty Osalan tämän kevään pudotuspelien ensimmäinen maali antoi viitteitä siitä, että Kärpät saattaa saada lisäapua jo valmiiksi vahvaan hyökkäyskalustoonsa.

Löytääkö HPK vielä jostain lisäapua? Mitä asioita suosittelet erityisesti seuraamaan?

Wennström: Suosittelen seuraamaan seuraavia yksityiskohtia: Markus Nenosen laukausta, joka lähtee hanakasti hankalistakin paikoista. Voi tehdä maaleja ryppäänä. Toiseksi suosittelen Eetu Tuulolan jälkipelejä. On hieman kuumakalle, mutta onnistuu ajoittain myös pääsemään vastustajan ihon alle. Erik Riskan ja Janne Tavin kiekoton peli taas on parhaimmillaan juuri oikeita, pieniä asioita, kuten ei-liian-kovia taklauksia ja jäähyttömiä kaksinkamppailuja sekä pysäytyksiä.

On hieman kuumakalle, mutta onnistuu ajoittain myös pääsemään vastustajan ihon alle.

Yksittäisissä peleissä tarvitaan niitä turhia jäähyjä vastustajalle, ja sitten määrämittaisia "petankkiheittoja" pelin lopussa, maalin johdossa...noh, ensin täytyy tietysti saada se maalin johto ja selvitä sinne asti. Siinä on se kova kiekollisen pelin vaatimustaso sitten koetuksella. Hienoa finaalia lupailee.

Halonen: Kärpäthän on näissä pudotuspeleissä erikoistunut olemaan enimmän aikaa tappioasemassa, joten takaa-ajon oululaisjoukkue osaa.

HPK:n ei tarvitse pelätä alivoimalle joutumista. Kärpät on ollut koko kauden ylivoimalla surkea ja pudotuspeleissä umpisurkea.

Yleisesti Oulussa tunnelmana on, että vihdoinkin alkavat nämä tosipelit, joita on koko kausi odoteltu. Enää ei tarvitse odotella eikä pelätä finaaleista tippumista. Nyt Kärpiltä on lupa odottaa parasta, mitä joukkueesta irti saa.

Halosen arvio: Ottelusarjojen alut ovat olleet Kärpille hankalia. Niin voi käydä nytkin. Ainakin pari jatkoaikaa lienee taas luvassa. Taikauskoisille muistutuksena, että Kärpät on 2000-luvulla voittanut aina kaksi mestaruutta putkeen. Kärpät vie mestaruuden voitoin 4–2.

Wennströmin arvio: Hämeenlinnassa rillutellaan ja lopulta lämmitetään mestaruussaunaa toisen kerran seuran historiassa. Ihmeellinen kevät jatkuu ja päättyy HPK:n 4–2-sarjavoittoon.

» Lähetä palautetta toimitukselle