Tamperelainen Jussi Parkkila toimii kolmatta kauttaan maalivahtivalmentajana NHL:n Colorado Avalanchessa. Maalivahteina Avalanchessa toimivat saksalainen Philipp Grubauer ja tšekkiläinen Pavel Francouz. Parkkila on viihtynyt työssään, vaikka se onkin erittäin hektistä mutta samalla todella antoisaa.
Ottelutahti on NHL:ssä sen verran tiivis, ja matkustaminenkin vie aikansa, ettei jäällä tapahtuvaan harjoitteluun ei välttämättä löydy joka päivä aikaa. Helmikuussa Avalanche pelaa 15 ja maaliskuussa peräti 16 ottelua. Siksi vähäinenkin aika on pystyttävä käyttämään tehokkaasti hyväkseen.
− Jos meillä on kotipeli ja edellisenä päivänä päästään harjoitushalliin treeneihin, suunnittelen usein harjoituksen, joka peilaa vastustajan ylivoimapeliin. Lisäksi pelit kertovat, minkälaisia harjoituksia maalivahdit tarvitsevat. Pyritään parantamaan heidän heikkouksiaan ja tietenkin vahvistamaan vahvuuksia. Pelaava maalivahti saa pelipäivänä täyden keskittymisrauhan. Tietysti joskus maalivahdit kaipaavat pelipäivänäkin kahdenkeskistä aikaa. Jokainen maalivahti on yksilö ja päivä rakennetaan heidän tarpeidensa mukaan, Parkkila taustoittaa valmennusrutiinejaan.
− Avalanchen päävalmentaja Jared Bednar on hienosti antanut jääaikaa maalivahdeille ennen joukkuetreenejä. Pelipäivinäkin pelaava maalivahti saa aina ottaa jäällä ne kudit, jotka hän haluaa ennen joukkuetreenien alkua. Toisen maalivahdin kanssa sitten keskustellaan enemmän ja harjoitellaan ekstraa jäällä. Pelipäivän harjoitukset ovat joskus vapaaehtoisia kokoonpanoon kuuluville pelaajille. Aikaisemmin valmentaessani Venäjällä KHL:ssä tällaista vaihtoehtoa ei ollut, Parkkila valaisee.
Jopa terän verran tai puoli terää pitää olla enemmän ulkona, jotta sijoittuminen on täydellinen
Joukkue on myös kärsinyt melkoisesti loukkaantumisista: pahimmillaan peräti yhdeksän vakiokokoonpanon pelaajaa oli yhtä aikaa poissa riveistä. Avalanche otti peräti neljä maalivahtia vieraskiertueelle mukaan, ja kaikkia jouduttiin myös peluuttamaan.
− Tuo ajanjakso oli vaikea, mutta samalla joukkue hitsautui todella hienosti yhteen. Moni pelaaja pystyi nostamaan tasoaan, Joonas Donskoi tästä hyvänä esimerkkinä. Hienoa, että myös Francouz osoitti pystyvänsä kantamaan vastuun Grubauerin ollessa loukkaantuneena.
Avalanchen kakkosmaalivahdiksi nostettu tšekkiläinen Francouz pelaa nyt toista vuottaan Pohjois-Amerikassa. 29-vuotias maalivahti saa Parkkilalta vuolaasti kehuja.
− Pavel on aivan huikea tyyppi ihmisenä. Hän nauttii pelaamisesta paineen alla ja haastaa meikäläisenkin koko ajan. Pienikokoisena maalivahtina hän joutuu keskittymään paljon enemmän esimerkiksi sijoittumiseen. Täällä on niin taitavia laukojaa, jotka kyllä löytävät sen kiekon mentävän aukon olkapään ja yläriman välistä, jos sen sinne jättää.
− Francouz on pienikokoinen, ja sen takia sijoittumiseen pitää kiinnittää enemmän huomiota. Katsomme videoita ja huomaamme, että hän on hyvin sijoittunut tilanteissa, mutta se ei vaan riitä. Jopa terän verran tai puoli terää pitää olla enemmän ulkona, jotta sijoittuminen on täydellinen. Kuulostaa ehkä pilkun viilaamiselta, mutta täällä pienet yksityiskohdat rakentavat kokonaisuuden, Parkkila tähdentää.
Paikka NHL:ssä on ansaittu kovalla työllä
Parkkila ei ole päässyt helpolla elämään unelmaansa. Melkoisen nuorena valmentamisen aloittanut Parkkila osoitti jo uransa alkuvaiheissa olevansa erittäin motivoitunut ja eteenpäin pyrkivä valmentaja. Samalla kun hän eteni valmentajana A-junioreihin asti, hän kävi kolmivuorotyössä paperitehtaassa. Tuolloin nuori mies ei juurikaan ehtinyt nukkumaan.
− Kiitos noiden työvuosien, tiedän mitä oikea työnteko on. Olihan se rankkaa päästä kuudelta aamulla yövuorosta, käydä kääntymässä kotona ja sännätä aamujäille tai viikonloppuna pelireissulle. Töissä oli käytävä, että pystyi maksamaan vuokrat ja muut laskut, koska valmentamisesta ei silloin paljoakaan maksettu, Parkkila muistelee.
Hän teki pitkään tehtaalla sijaisuuksia ja mietti, että olisi kiva, jos voisi pelkästään valmentaa. Hän alkoi omatoimisesti ottaa yhteyttä joukkueisiin ja kykyjenetsijöihin kertoen itsestään ja halustaan siirtyä urallaan eteenpäin. Karjala-turnauksessa hän kävi esittelemässä itsensä monille eri ihmisille ja vähitellen sekä kasvot että nimi alkoivat käydä tutuksi. Vielä kun viidakkorumpu kertoi miehen tekevän loistavaa työtä Tampereella, ovia alkoi pikkuhiljaa aueta.
− Olihan siinä iso riski jättää vakituinen työpaikka ja hypätä pelkästään valmentamaan. Muutto Venäjälle tuntui myös todella isolta asialta ja olihan siinä vähän kulttuurišokkiakin. Muistan yhdenkin kauden, kun päävalmentaja sanoi kaksi viikkoa kauden alkamisesta, etten enää saa puhua hänelle englantia. Siinä tuli kiire opetella venäjää.
Jääkiekkoilun muutokset Parkkilan aikana: parantunut teknologia ja palautushousut
Parkkila pitää Avalanchen joukkuetta hyvänä joukkueena, jolla on mahdollisuus mennä keväällä pitkällekin. Joukkueessa on todella kovan luokan pelaajia, joista hän nostaa esiin Nathan MacKinnonin, Mikko Rantasen ja Cale Makarin. Jääkiekkoilun muutoksista vuosien varrella Parkkila on mielissään varsinkin teknologian kehityksestä. Huvittavana esimerkkinä puolestaan hän mainitsee palautushousut.
− Ei nykyään enää mennä pelin jälkeen palauttavalle hölkälle, vaan puetaan palautushousut jalkaan ja aletaan somettamaan. Näille kun menisi ehdottamaan hökihölkälle menemistä, niin kieroon katsoisivat.
Päävalmentaja sanoi kaksi viikkoa kauden alkamisesta, etten enää saa puhua hänelle englantia. Siinä tuli kiire opetella venäjää
Parkkila on nauttinut olostaan Denverissä, jossa paistaa lähes aina aurinko ja maisemat ovat upeat. Sopimus on nyt katkolla, mutta vielä jatkosta ei ole keskusteltu.
− Denver on upea kaupunki, yli 300 aurinkoista päivää vuodessa. Olen täällä viihtynyt, niin joukkueessa kuin kaupungissakin. Joe Sakic on tehnyt hienoa työtä ja kasannut joukkuetta maltilla. Seura on menossa koko ajan hyvään suuntaan. Mieluiten täällä jatkaisin, mutta ainoastaan päävalmentaja Jared Bednarilla on jatkosopimus. Ei auta muuta kuin tehdä hommansa niin hyvin, että jatkopahvia tarjotaan. Ensi syksynä olisi vielä kaksi sarjapeliä Helsingissä, ja olisi hieno kokemus tulla Suomeen NHL-joukkueen kanssa.
Tavoitteet eivät Parkkilalta ole vielä loppuneet, vaikka on NHL:ään päässytkin. Vielä on saavutettavaa.
− Haluan voittaa täällä. KHL:ssä olin kaksi kertaa finaaleissa hävinneessä joukkueessa, ja se kirpaisi kovaa. Olisihan kiva päästä joukkueen kanssa nostamaan pyttyä ylös. Toinen tavoite on saada valmennettava veskari voittamaan henkilökohtaisen palkinnon, joka sekin on todella kova saavutus.
Avalanchessa on Parkkilan lisäksi kaksi suomalaista pelaajaa, Mikko Rantanen ja Joonas Donskoi. Suomen kieltä he pyrkivät välttämään pukukopissa, mutta aina välillä se tuppaa unohtumaan. Aika nopeasti kuulemma joku siitä huomauttaa ja kieli vaihtuu englanniksi. Joulutauko on NHL:ssä melkoisen lyhyt, ja sen Avalanchen suomalaiset viettivät kukin omilla tahoillaan. Myös kotimaan Liigaa hän on ehtinyt jonkin verran seuraamaan.
− Liigasta seuraan tietysti tulokset, ja esimerkiksi Kärppien Justus Annusen otteet kiinnostavat. Hänhän on meille varattu pelaaja. Totta kai tulee seurattua myös tamperelaisjoukkueiden edesottamuksia. Hienoa nähdä, että molemmat löytyvät nyt aivan kärkisijoilta.