Kevään 2000 ratkaisevana ottelupäivänä kaupungin ykköspuheenaiheesta ei ollut epäselvyyttä. Yleisö odotti jännittyneenä peliä, eikä joukkueen pukukopissakaan tunnelma ollut aivan tavanomainen.
– Tunnelma kopissa oli poikkeuksellisen latautunut ja jännittynyt. Siinä tilanteessa valmentajien ja johtavien pelaajien taito tulee esiin. Parhaat pelaajat ja parhaat valmentajat ovat yleensä sellaisina hetkinä parhaimmillaan. Silloin siinä hetkessä onnistuimme ja laitoimme ratkaisevassa pelissä taululle aika tylyt lukemat, Juhani Tamminen muisteli lähes 20 vuoden takaisia tunnelmia.
Kauden 1999–2000 nousijajoukkueen tunnelmointi oli alkanut jo tänään aamulla. Monesti ennen peliä katsellaan otteluvideoita, niin tänäänkin, tosin hieman vanhempaa ottelua, kuin yleensä pelipäivänä.
– Tänä aamuna katsoimme joukkueen kanssa videota nousukarsintaottelusta, kyllä siinä vanhana päävalmentajana saa olla ylpeä siitä, mitä saatiin aikaiseksi.
Raksilan jäähalliin mahtui tuolloin peräti 7600 katsojaa. Ottelun edetessä tunnelma nousi, kun Kärpät meni menojaan.
– Varsinkin viimeinen kymppiminuuttisen aikana tunnelma oli katossa. Kaikkihan me tiedämme, että Suomi ei ole urheiluhullua, vaan menestyshullua kansaa. Niklas Hagmanin 4–1-maalin jälkeen kansa tajusi, että nyt 11 vuoden odotus vihdoin päättyy. Viimeisen kympin aikana ei voinut enää sanoa pelaajille, että mene jäälle, koska edes omaa ääntään ei kuullut, vaan piti pukata selästä, että menehän pelaamaan. Meteli oli ihan infernaalinen.
Ottelun jälkeiset tunnelmat hallissa ja kaupungilla olivat kuin maailmanmestaruus olisi voitettu. Enää seuraavalla kaudella vastaan eivät tulisi Jääkotkat, Ahmat tai FPS, vaan muun muassa TPS, Jokerit ja HIFK.
– Oulu on legendaarinen kiekkokaupunki ja Kärpät rakastettu organisaatio, niin kyllähän se korpivaelluksen päättyminen näkyi isosti kaupungissa. Näin se elämä menee, kun joku inhimillinen asia viedään käsistä pois, niin sitten sitä aletaan kaipaamaan, Kärpät oli hyvä esimerkki siitä, Tamminen päätti.
