Juha Koivisto nousi pääsarjatasolle pitkän kaavan kautta. Kiekko-Vantaata, Sportia ja Jukureita Mestiksessä edustanut Koivisto käväisi Liigassa ensimmäistä kertaa kaudella 2010−11 pelaten neljä ottelua SaiPassa. Seuraavalla kaudella hänestä tuli vakituinen liigapelaaja lappeenrantalaisjoukkueessa. Kesällä 2013 Koivisto siirtyi HPK:hon, jossa hän esiintyi kaikkiaan neljän kauden ajan. Kauden 2017−18 Koivisto aloitti Brittein saarilla ennen siirtymistään Kärppiin, jossa hän pääsi juhlimaan mestaruutta. Sen jälkeen hän on pelannut Ranskan pääsarjaa Rouenissa.
Kausi 2015−16 oli HPK:lle hankala alusta alkaen. Tappioita kertyi koko ajan enemmän kuin voittoja, ja joulutauolla paikka oli tukevasti sarjajumbona. Viimeistä pudotuspelipaikkaa piti hallussaan Ässät, ja sen kanssa tasapisteissä keikkuivat Blues ja KooKoo. Ensin mainitun talousongelmat alkoivat näkyä entistä pahemmin pelaajien lähtiessä kiihtyvällä tahdilla vuodenvaihteen jälkeen.
Joulutauon jälkeen meno koheni hieman, mutta kun Blues ja HPK kohtasivat tammikuun viimeisellä viikolla kahtena päivänä peräkkäin, ja espoolaisryhmä otti molemmista kohtaamisista voiton, HPK:n päävalmentaja vaihtui.
Pitkään Hämeenlinnassa eri tehtävissä toiminut Pasi Arvonen sai lähteä, ja tilalle hyppäsi muun muassa seuran nuoret mestaruuteen valmentanut Olli Salo. Tässä vaiheessa HPK oli viimeistä edellisenä, perässään Ilves, jolla oli neljä pistettä vähemmän tilillään.
− Kausi oli vaikea ja koutsikin sai lähteä. Pudotuspelipaikka karkasi jo vähän turhan kauas heti syksyllä, emmekä saaneet samanlaista lentoa loppukauteen kuin pari vuotta aikaisemmin. Raskasta oli myös se, kun edelliselläkin kaudella jäi pudotuspelit meidän osalta pelaamatta, Koivisto muistelee.
− Valmentajan vaihdolla yritettiin herätellä vielä jengiä. He tuppaavat olemaan liipasimella, jos homma ei toimi odotetulla tavalla. Saimme muutaman voiton plakkariin, mutta se ei kantanut kuitenkaan taistelemaan paikasta kympin sakissa. Samalla taidettiin muistaakseni myös tyhjentää vähän kokoonpanoa. Muutama vakiopelaaja siirtyi toisiin seuroihin, kun alkoi näyttämään heikolta.
Lähtijöiden joukossa olivat muun muassa Kärppiin palannut Sakari Manninen ja Tapparaan suunnannut Juhani Jasu. Tšekkipelaaja Vojtech Polakin kausi päättyi puolestaan SaiPan riveissä.
Helmikuun viimeiseen lauantaihin lähdettäessä HPK:n piste-ero pudotuspelipaikkaan oli 15 pistettä, ja välissä oli kolme muuta joukkuetta. Yksi näistä oli Ässät, jonka vieraaksi HPK tuolloin matkasi. Porilaisilla oli matkaa kymmenentenä olleeseen Vaasan Sportiin viisi pistettä, ja otteluita pelattuna kaksi vähemmän.
− Lauantai-ilta Porin Isomäessä, siellä on aina hyvä meininki, etenkin lauantaisin aistii, kun patasydän sykkii! Porista on muitakin hienoja muistoja vuodelta 2009, kun pelattiin liigakarsintoja. Niiden desibelien määrää on vaikea nokittaa.
− Ässät pääsi siinä jo pari maalia edelle, mutta sitten saatiin juonesta kiinni. Taisi tulla joku hässäkkä, jonka seurauksena iso rangaistus Ässille. Ylivoimalla iskettiin muutama ja päästiin kuskin paikalle. Lopulta hieno ilta Isomäellä päättyi 7−4-voittoon.
Tuo tapaus oli Jake Hansenin saama rangaistus, kun hän törmäsi ottelun toisen päätuomarin Jari Suorsan kanssa. Jäästä ylös noustuaan Suorsa passitti välittömästi Hansenin suihkuun, ja myöhemmin amerikkalaishyökkääjä sai yhden ottelun pelikiellon.
Maalit hyvin mielessä
Ässät johti tuossa vaiheessa ottelua 3−2. Koivisto oli viimeistellyt HPK:n viimeisimmän kavennusosuman, ja ylivoiman aikana maaleja tuli kaksi lisää. Hän muistaa hyvin osumat:
− Sen pelin maalit on kyllä jäänyt mieleen, kun pääsin ekan kerran hattutempun makuun Liigassa. Ensimmäisessä pääsimme 3−2-hyökkäykseen ja yritin siinä katsoa syöttöpaikkaa. En kuitenkaan löytynyt sopivaa väliä ja päätin kokeilla ranteella ja sehän meni.
− Toinen syntyi ylivoimalla juuri ennen kuin summeri soi. Kiekko kimposi viivan tuntumaan ja tiesin kellon tikittävän. Lauoin puolilämärillä kiekkoa maalille ja sinne upposi, kaksi sekuntia taisi jäädä kelloon. Kolmas syntyi sitten kolmannessa erässä, kun Otto Paajanen otti 100−0-aloitusvoiton minulle. Pari askelta keskemmälle, ja ranteella syntyi illan kolmas. Henrik Forsberg kävi poimimassa kiekon talteen.
Koiviston puhtaan hattutempun jälkeen HPK iski vielä yhden osuman ylivoimalla. Päätöserän puolivälissä Julius Valtonen teki Kerhon kuudennen osuman. Ässät kavensi kertaalleen ilman maalivahtia, mutta kiri tyrehtyi siihen, ja Santeri Saari viimeisteli loppulukemat tyhjiin.
Koivisto myöntää, että onnistumiset saivat hänet haluamaan lisää. Ottelu sai kuitenkin hänen osaltaan dramaattisen päätöksen.
− Kyllähän siinä nälkä kasvaa syödessä ja muutenkin peli tuntui luistavan. Oikeastaan kiilsi jo neljäs maali silmissä, kun Ässät nappasi maalivahdin pois. Sainkin kiekon omalla alueella ja kelasin, että no nyt. Se episodi ei päätynyt niin ruusuisesti. Siinä vaihdossa juurikin tuon hetken jälkeen minulla murtui käsi ja se oli paketissa loppukauden.
Koivisto muistelee Isomäen iltaa lämmöllä:
− Kyllähän sen arvostaa tosi korkealle eikä sitä tule unohtamaan. Kuitenkaan niitä maalejakaan ei minulle ihan liukuhihnalta ole tullut, niin samaan iltaan kolme! Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä ehdottomasti.
Aivan ykköseksi kolmen maalin ilta ei kuitenkaan mene, vaan sen paikan ottaa kaksi vuotta myöhemmin tehty maali Kärppien paidassa.
− Tottakai kevään 2018 kolmannen finaalin jatkoaikamaali on kuitenkin se kaikista maukkain. Se sattui olemaan vielä kotiyleisön edessä Raksilassa. Ja tietysti ennen kaikkea se, että kausi päättyi lopulta mestaruuteen. Se nostaa arvostustani sitä maalia kohtaan.
