Harva jääkiekkoilija saa viettää syntymäpäiviään sellaisessa tunnemylläkässä kuin Jesperi Kotkaniemi. Suomalaishyökkääjän viettäessä 21-vuotissyntymäpäiväänsä heinäkuun alussa oli edellisenä iltana Montréalissa juhlittu koko kaupungin voimin Canadiensin finaalivoittoa. Seuraavana päivänä edessä oli kuitenkin tunneskaalan toinen ääripää, kun Tampa Bay Lightning sinetöi Stanley Cup -voiton.
Canadiensin epätodennäköinen nousu finaalijoukkueeksi oli tarinana upea, mutta pelkkä osallistuminen ei nuorta porilaista ilahduta, vaikka ajallinen perspektiivi onkin nostanut jo positiivisia aatoksia pintaan.
– Kyllä se jäi harmittamaan, ettei pokaalia saatu, mutta hieno matka oli. Itse en ihan kaikkia pelejä päässyt pelaamaan, mutta kokemus oli hieno. Kaiken kaikkiaan positiivinen kausi. Varmasti siitä päästään jatkamaan valmiimpana, Kotkaniemi summaa kauden jättämiä tuntoja.
Kaudenpäätöstunnelmia on ensipettymyksen jälkeen tasannut se, ettei tuplamestari Lightning jättänyt minkäänlaista epäselvyyttä paremmuudestaan.
– Lightning pelasi hienosti, ei siinä meillä paljon sanottavaa ollut. Ei ihan riittänyt hieno taistelu loppuun asti. Heillä oli laadukas jengi ja oli kokemusta voittamisesta, se näkyi kyllä.
Nähtiinkö keväällä Canadiensin todellinen luonto?
Sekä Canadiensin että Kotkaniemen omaan kauteen mahtui maltillisesti sanottuna värikkäitä käänteitä. Kotkaniemi haki syksyllä pelituntumaa Ässien riveissä, mutta paluu patapaitaan jäi arkiseksi. NHL-kauden alkajaisiksi kulki koko kanadalaisryhmän luistin mainiosti, mutta alkurynnistyksen jälkeen liigan kärkisijat vaihtuivat rämpimiseen, jonka seurauksena Canadiens vaihtoi valmentajaa helmikuussa.
Tulokasvalmentaja Dominique Ducharmen johdolla taival ei juuri ruusuisemmaksi muuttunut, mutta vahvasti kauteen satsannut Canadiens rimpuili kuitenkin niukasti oman divisioonansa viimeiselle pudotuspelipaikalle.
– Kyllä siinä kaikenlaista tapahtui. Porista lähdettiin ja sain siellä hyvät pelit alle ennen NHL-kautta, siellä kausi oli kyllä vuoristorataa. Pelattiin alkuun todella hyvin ja sitten oli heikompaa runkosarjan loppupuoli, mutta saatiin pudotuspeleihin hyvä alku, niin siitä lähti liito päälle. Hyvä matka oli kaiken kaikkiaan.
Canadiensin pudotuspelikevään tarunhohtoisuutta korostaa se, että runkosarjan lopulla joukkue ei ollut etenemässä juuri muualle kuin golf-viheriöiden suuntaan. Pudotuspeleihin Canadiens pääsi pohjoisen divisioonan häntäpään heikkouden takia, punavalkosinisten pistesaalis oli lopulta koko liigan 18. paras.
Jälkiviisaasti voidaan toki todeta, että joukkueen kokeneet hankinnat Corey Perrystä Tyler Toffoliin olivat täydellisiä pudotuspelejä varten, mutta kokonaisuutena muutos runkosarjasta pudotuspeleihin on vaikeasti selitettävissä.
– En oikein osaa sanoa, mikä siinä muuttui. Lätkässä menee aika usein noin, kun asiat vaan loksahtaa kohdalleen, niin kaikki alkaa kulkea, naurahtaa Kotkaniemi.
Montréalin suunnalla suuri kysymys kauden jälkimainingeissa on luonnollisesti se, kumpi alkuvuoden puolella nähdyistä Canadiensin versioista on se todellisempi, jonka paluuta voidaan odottaa uuden kauden käynnistyessä. Omaa jatkosopimustaan vielä odotteleva Kotkaniemi lupailee pudotuspelien nousuvireen jatkuvan nyt, kun joukkue on päässyt kiinni menestymisen makuun.
– Aika lailla sama joukkue jatkaa, jolla nyt lopetettiin. Muutama uusi lisäys siihen, niin ei ainakaan vähempää odoteta. Mielestäni seura on tehnyt hyviä hankintoja, tuli lisää maalintekovoimaa ja jämäkkyyttä puolustukseen, ennalta ajatellen hyviä jätkiä tulee, Kotkaniemi puntaroi.
Totuttelusta tuloksentekoon
Ikäänsä nähden Jesperi Kotkaniemi on ehtinyt nähdä NHL-urallaan jo monenlaisia käänteitä. Finaalien jälkeen umpeutui myös hänen kolmevuotinen tulokassopimuksensa ja kesän ajan seuran tulevaisuuden toivolle on sorvattu uutta sopimusta.
Sopimuksen syntymistä lienee viivyttänyt se, ettei suomalainen ykkösvaraus ole kolmessa vuodessa aivan varauksetta lunastanut kovia odotuksia. Hetkittäin Kotkaniemi loistaa ja nousee ratkaisupelaajaksi, välillä taas on katsomokomennuksen vuoro. Kumpikin puoli nähtiin myös pudotuspelirupeaman aikana.
Nyt hän toivoo pystyvänsä lunastamaan kakkossentterin roolin syksyllä. Se vaatinee Phillip Danault'n poistumisesta huolimatta tasaisuutta otteisiin. Juuri ailahtelu on pitänyt Kotkaniemen peliminuutit ja sitä myötä tuloksentekoroolin rajallisena.
– Roolini ei ole kauhean iso ollut toistaiseksi, vähän enemmän totutteleva rooli ollut. Toivottavasti saisi nyt vähän isompia minuutteja ja vastuuta, ja sitä kautta onnistumisia myös lisää. Tarkoitus olisi ottaa enemmän roolia, kolmen vuoden jälkeen tietää, miten homma toimii, Kotkaniemi tuumaa.
Odotuksissa Kotkaniemeä on nostettu yhdessä toisen nuoren keskushyökkääjän Nick Suzukin kanssa Canadiensin tulevaisuuden kulmakiveksi. Suzuki on jo näitä odotuksia lunastanut, ja Kotkaniemikin tunnistaa itseensä ja ykkösvarauksen statukseen kohdistuvat odotusarvot.
Liiaksi ulkoisia paineita ei kuitenkaan tarvitse miettiä, hän linjaa.
– Ei ne odotukset oikeastaan vaikuta omaan tekemiseen. Kun tekee oman juttunsa mahdollisimman hyvin ja hyvä joukkue auttaa siinä ympärillä pitämään tason hyvänä.
Canadiens on kesähelteillä pyrkinyt entisestään vahvistamaan ryhmäänsä maltillisin liikkein. Uusien vahvistusten kääntöpuolena on kuitenkin se, että kokoonpanossa saattaa olla hyvin vaikeasti täytettävä aukko. Pitkittyneistä vammoista kärsinyt kapteeni Shea Weber on tämän hetken tietojen mukaan pitkään sivussa, tähtipuolustajan ura saattaa olla jopa ohi.
Kotkaniemi myöntää auliisti, että Weberin poistuminen jättää useammalla tavalla ammottavan aukon muiden paikattavaksi.
– Kyllä Weberin poissaolo on iso kolaus. Hän on johtava pelaaja kentällä ja sen ulkopuolella. Samanlaista johtajaa on vaikeaa löytää varsinkaan kentän ulkopuolella. Hän oli äänessä aika usein kopissa ja johti joukkoja sielläkin. Preesens on sellainen, että kaikki huomaavat sen kopissa ja kentällä.