Jenna Kaila lykkäsi opintojaan olympiaunelman vuoksi − "Ei sitten ainakaan jää jossiteltavaa"

MAAJOUKKUE, Naisten Liiga / Haastattelu
Kaila tähyää Naisleijonien olympiajoukkueeseen.
Alkuvuodesta 2022 pelataan Pekingissä talviolympialaiset, joissa Naisleijonatkin kamppailevat menestyksestä. Naisten Liigassa pelaavan Team Kuortaneen hyökkääjä Jenna Kaila tavoittelee tosissaan paikkaa kisakoneessa.

Jenna Kaila, 20, ei ole pelannut joukkueensa Team Kuortaneen riveissä kahdessa edellisessä Naisten Liigan ottelussa. Syykin selviää heti haastattelun aluksi.

− Meillä on täällä pieni flunssa-aalto käynnissä. Minulla tuli sunnuntaina kurkku kipeäksi ja sen kanssa olen tässä paininut. Parempaan päin menossa kuitenkin. Valmentajan kanssa todettiin, että katsotaan päivä kerrallaan.

Team Kuortane valmistautuu tulevaan viikonloppuun voitto allaan, kun joukkue kaatoi keskiviikkona Sportin maalein 7–2. Viikonlopun vastustajista HIFK on toinen Naisten Liigan ehdottomista mestarikandidaateista.

− Heillä on siellä paljon maajoukkueringin pelaajia, joten se kalusto, millä he pelaavat on paljon laajempi. Jokainen kenttä pystyy tekemään paljon asioita jäällä. Luulen, että hyvät pelaajat eivät menisi sinne, ellei siellä olisi hyvä olla, pohtii Kaila syitä, miksi pääkaupunkiseudun joukkueet dominoivat sarjaa.

Sunnuntaina on vuorossa vierasottelu TPS:ää vastaan. Edellinen vääntö joukkueiden välillä päättyi Team Kuortaneen niukkaan 5–3-voittoon. Kaila ennakoi jälleen kerran tasaista kamppailua.

− Varmasti tulee tiukka vääntö. TPS:ää vastaan peleissä on aina omanlaisensa lataus. Ne matsit saattavat olla aika fyysisiäkin. Kiva päästä aina heitä vastaan pelaamaan.

Vivahteikas maalintekijä

Kaila pelaa Kuortaneella viidettä kauttaan. Hän on 20-vuotiaana ryhmän kokenein pelaaja. Naisten Liigan ikäerot voivat vaihdella aina alaikäisestä yli 30-vuotiaisiin pelaajiin. Eroja yksilöiden välillä muodostuu väkisinkin.

− Meilläkin täällä Kuortaneella on paljon nuoria. Joskus on enemmän vauhtia kuin järkeä ja tunteita saattaa näkyä paljon kentällä. Rauhallisuudessa on isoja eroja. Välillä mekin (Sofianna) Sundelinin kanssa saatamme huutaa toisillemme ja hetken päästä taas naureskelemme.

− Olen paljon oppinut, mutta vielä on opittavaakin. Sehän se olisi paras, jos osaisi kanavoida tunteet oikeisiin asioihin.

Sundelin on Kailan tutkapari Team Kuortaneessa.
Kuva © Sirpa Pöyhönen - sirpa.poyhonen@jatkoaika.com

Kaila on iskenyt pelaamissaan kahdeksassa ottelussa tehot 7+2=9. Hänen maaliennätyksensä on viime kaudelta, jolloin hän venytti maaliverkkoa ylemmässä ja alemmassa Naisten Liigassa yhteensä 17 kertaa. Tämä kausi alkoi vaikean kautta.

− Keväällä oli vähän pidempi sairastuminen, niin alkukauteen en uskaltanut ladata juuri ollenkaan odotuksia. Pelikunto löytyi kuitenkin nopeasti takaisin. Olen pystynyt kehittymään entisestään.

Syy tuloksellisesti onnistuneeseen alkukauteen löytyy Kailan mukaan pelin sisältä. Myös hänen pelaajaominaisuutensa tukevat pisteidentekoa.

− Tällä kaudella on tullut aika paljon läpiajoja. Koen, että olen nopea luistelemaan ja laukauksen osuessa kohdalle saan sen menemään sinne, minne haluan. Ketjuni on sellainen, missä on älyttömän mukava pelata. Olemme pelanneet niin kauan yhdessä. Tiedämme, missä toinen menee, niin siinä on helppo olla.

Maalintekijä on maalintekijä, vaikka voissa paistaisi. Vaikka täysosumien iskeminen onkin merkittävä juttu, ei se ole itseluottamuksen kannalta aivan kaikki kaikessa.

− Kyllä maalit jonkin verran vaikuttavat. Maalinteosta tulee hyvä fiilis ja saattaa pieni turhautuminen hiipiä puseroon, jos en saa tulosta aikaiseksi. On kentällä muitakin asioita, joista energiaa saa. En edes muista, että montako maalia tein viime kaudella. En siis ole ajatellut asiaa hirveästi. Vaikka pisteitä onkin kiva tehdä, en ota niistä stressiä. On pääasia, että pystyn pelaamaan hyviä pelejä.

Olympiaunelma elää loppuun asti

20-vuotias Kaila on uransa kannalta mielenkiintoisessa tilanteessa. Muusta Team Kuortaneen pelaajistosta poiketen hän ei asu Urheiluopiston koulumajoituksessa, vaan parin kilometrin päässä omassa asunnossa. Hän viettää opinnoista välivuotta. Hänellä on tavoite – Kaila haluaa Naisleijonien olympiajoukkueeseen.

− Sain koulupaikan vasta nelosvaihtoehdostani Kuopiosta. En halunnut ottaa sitä vastaan ja jäin tänne vielä vuodeksi. Täällä on tuttu ympäristö ja hyvät puitteet. Täällä pystyn laittamaan kaikki peliin, josko paikka olympialaisiin aukeaisi.

Kaila on ollut urallaan kahdesti mukana MM-kisoissa U18 maajoukkueessa. Hyvät ótteet seurajoukkueessa voivat nostaa hänet Naisleijoniin.

− Ei sitten ainakaan jää jossiteltavaa. Viime kevät vähän vaikeutti tavoitetta, kun en pystynyt pariin-kolmeen kuukauteen harjoittelemaan. Jonkunlainen mahdollisuus on olemassa ja kaikkeni sen eteen teen. Ei kyse ole pelkästä haaveilusta. Vaikeudet aina vain kasvattavat paloa onnistua.

Kaila pyrkii olympiajoukkueeseen tosissaan.
Kuva © Sirpa Pöyhönen - sirpa.poyhonen@jatkoaika.com

Jääkiekkounelma syntyi Kailalle jo varhain. Ensimmäiset muistot ovat tulleet muutaman elinvuoden ikäisenä. Vanhemmilla oli aluksi varovainen suhtautuminen tyttärensä intoon.

− Katsoin isän kanssa kolmevuotiaana telkkarista MM-kisoja ja sanoin, että "minusta tulee isona jääkiekkoilija". Vanhemmat tuumasivat, että "viedään se muutaman kerran tuonne ottamaan selkäänsä, niin kyllä se siitä lopahtaa" – ei se sitten lopahtanut ja Naisleijonat on ollut aina haaveena.

Kuortaneelta huippupohjat

Olympiatavoitteen ohella Kaila haki opiskelemaan liikuntatieteelliseen sekä kauppatieteelliseen yliopistotutkintoon. Hän on saanut Kuortaneen Urheiluopistolta hyvät pohjat niin urheilijana kuin siviilinäkin.

− Täällä on kaikki niin hyvin kuin voi olla. Meillä on vaikka kuinka paljon valmentajia. On psyykkistä ja fyysistä valmentajaa sekä ravintoterapeuttia. Pääsemme yleisurheiluhalliin ja uimahalliinkin. Jäällä ei ole arkisin juuri muita käyttäjiä, niin pystyn menemään sinne omalla ajalla yksinäni harjoittelemaan tai valmentajan kanssa kahdestaan treenaamaan sellaisia juttuja, mitä ei muuten ehkä ehdi.

Tiiviissä yhteisössä joukkue ja sen parissa työskentelevät henkilöt tulevat erittäinkin tutuiksi. Vaikka välillä intensiivinen ympäristö sapettaa, on läheisyydessä myös hyvät puolensa.

− Välillä iltojen pimentyessä marraskuussa tuntuu, että voisi sitä nähdä joskus muitakin ihmisiä. Se on hyvä, että tunnemme toisemme hyvin ja kavereita pystyy auttamaan, jos heillä on vaikka joku vialla.

Matka kohti olympialaisia on vielä kesken, eikä Kaila voi monen muun tavoin olla varma edustuspaikastaan. On kuitenkin selvää, ettei pelaajan sovi jäädä laakereille lepäilemään.

− Nyt pystyn tekemään sen, että harjoittelen niin hyvin kuin voin. Olen varmaan vähän kiikun kaakun siinä, saanko kutsun leiriryhmään. Jos pääsen leirille, täytyy vetää se homma parhaansa mukaan. Vastaukset menevät varmaan ihan viimeiseen hetkeen asti.

» Lähetä palautetta toimitukselle