Kuva © Samppa Toivonen - http://www.samppas.net

Jarkko A. Immonen kertoi rahapelaamisestaan avoimesti auttaakseen muita: “Riippuvuudet ovat lajikulttuurissa vaiettu juttu”

Haastattelu

Jarkko A. Immonen pelasi Liigassa 14 kautta ja yli 600 runkosarjaottelua: neljällä kaudella syntyi yli 30 tehopistettä ja palkintokaappiin päätyi hopeamitali Pelicansista kaudella 2011–12 – lisäksi alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa Immonen oli voittamassa pronssia vuonna 2004.

Viimeisen liigakautensa Immonen pelasi kasvattajaseurassaan KooKoossa 2016–17, ja tuolloin alkoi paljastua konkaripelurin pitkään salaama rahapeliriippuvuus. Immonen tuli julkisuuteen asian kanssa syksyllä SJRY:n tiedotteessa ja halusi omalta osaltaan muistuttaa avun saamisen mahdollisuudesta.

– Riippuvuudet ovat lajikulttuurissa vaiettu juttu, niin tällaiset ulostulot auttavat muita saman asian kanssa.

Oman riippuvuussairautensa hoidon avulla hallintaan saanut Immonen kertoo saaneensa ulostulostaan positiivista palautetta.

– On kehuttu rohkeuttani kertoa asiasta. Juuri sellaista palautetta toivoinkin. Ihmiset ovat ottaneet yhteyttä ja lähteneet rohkeasti tekemään töitä muutoksen eteen.

Apua oli tarjolla

Immoselle tarjottiin mahdollisuutta hoitoon hänen viimeisellä liigakaudellaan, kun kävi ilmi, että pelivelkojen vuoksi osa hänen palkastaan meni ulosottoon. Tuolloin Immonen ei kuitenkaan vielä ollut valmis ottamaan apua vastaan, ja rahapelaaminen sai jatkua.

– KooKoolla ei ollut mahdollisuutta puuttua yksityisasioihini, koska valehtelin pelaamiseni olevan hallinnassa. En ole niin tarkasti perillä, missä vaiheessa seuran pitää puuttua riippuvuusongelmaan. Siihen vaikuttaa myös laki eli mikä on yksityisyydensuoja ja kuinka pitkälle ongelman voi viedä ennen kuin seura voi puuttua.

Kysyin asiasta lisätietoja Marko Jantuselta, joka oli Avominnen edustajana allekirjoittamassa hoitoonohjaussopimusta Avominne-klinikoiden ja Liiga Alumnin välillä. Immonen antoi kirjallisen suostumuksen Jantuselle kommentoida hoitoonohjausta yleisellä tasolla.

– KooKoo yritti tarjota kaiken avun, eikä ihmisen ole pakko ottaa apua vastaan, jos pystyy suoriutumaan töistään. Sitten voi olla lain puitteissa kriteerit irtisanomiseen, jos työkyky menee. Lain perusteella ulosotto ei ole riittävä peruste, Jantunen kertaa tapahtumia.

kun on ollut huonompi kausi, olen tiennyt, että pitää pelata hyvin, jotta saan uuden sopimuksen ja velkoja kuitattua.

Toiminnallisen riippuvuuden, kuten rahapeliriippuvuuden, kohdalla työkykyä on vaikeampi arvioida verrattuna päihderiippuvuuteen, joka aiheuttaa ulkoisesti havaittavia oireita: puheen sammallusta, motorista kömpelyyttä ja vieroitusoireina esimerkiksi vapinaa tai hikoilua.

Täysin oireetonta ei ole rahapeliriippuvuuskaan. Suomessa käytössä olevan ICD-10-tautiluokituksen mukaan yksi pelihimon diagnostinen kriteeri on "Pelaamiseen ja pelaamisympäristöön liittyvät mielikuvat hallitsevat ajattelua ja mielikuvia", mikä aiheuttaa herkästi esimerkiksi keskittymiskyvyttömyyttä, poissaolevuutta ja ärtyneisyyttä.

– Väkisinkin riippuvuus on sitä urheilijan kokonaisuutta varjostanut, ja sen kanssa oppi elämään, vaikka takaraivossa koko ajan kaihersi, että rahapelaaminen on väärin, Immonen pohtii.

Pelattuaan tulokaskauden jälkeen uransa tehottominta peliä Pelicansissa kaudella 2013–14 Immonen ylsi seuraavalla kaudella Sportissa kolmatta kertaa urallaan vähintään 30 tehopisteeseen.

– Varmasti rahapelaaminen on jonkin verran vaikuttanut suoritukseeni kaukalossa, mutta siinä on aina ollut myös se toinen puoli: kun on ollut huonompi kausi, olen tiennyt, että pitää pelata hyvin, jotta saan uuden sopimuksen ja velkoja kuitattua.

Itse päihderiippuvaisena pitkän uran pelannut Jantunen näkee myös työnteon selkiyttävänä tekijänä riippuvaisen elämässä.

– Rahapeliriippuvuutta sairastava voi olla todella poissaoleva, ja paradoksaalisesti se työ saattaa olla hyvä lääke pään sisäiseen myllerrykseen. Työstä halutaan pitää kiinni viimeiseen asti ja tilannetta salataan, kunnes jäädään kiinni housut kintuissa.

Riippuvuussairas ihminen on tottunut valehtelemaan, ja Immonenkin pystyi ensimmäisten epäilyjen kohdalla vielä selittämään itsensä kuiville.

– Omalla kohdallani asiaan puututtiin ja minua yritettiin auttaa, mutta se on aina ihmisestä itsestään kiinni, haluaako ottaa avun vastaan.

KooKoon toimintaa ja avun tarjoamista Immoselle Jantunen haluaa kehua.

– Ketään ei voi pakottaa hoitoon, mutta tietyissä tilanteissa, kun on tullut jo kirjallinen varoitus, ihmiselle on tarjottava hoitoa. Ja KooKoolle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, kuinka he kannustivat Immosta hoitoon.

Päihderiippuvuudesta toipunut Jantunen auttaa nykyään työkseen muita riippvuussairaita.

Vuoden hoito, elinikäinen tuki

Lopulta Immonen löysi hoitomotivaation ja lähti hakemaan apua SJRY:n kautta.

– Olin ajanut itseni jo niin nurkkaan rahapelaamisen kanssa, että se ei loppujen lopuksi enää edes kiinnostanut ja pelasin tosi satunnaisesti. Olin tietyllä tavalla päässyt irti jo ennen hoitoa, mutta teki todella hyvää käydä hoito läpi ja ymmärtää, mistä oli kyse. Eli en pelannut vain huvikseni, vaan minulla oli toiminnallinen riippuvuus, joka on sairaus.

Avominnen ja SJRY:n välisen hoitoonohjaussopimuksen mukaisesti hoito toteutui Avominnen Riihimäen-klinikalla.

– Kuusi viikkoa kesti Avominnen intensiivijakso, viisi–kuusi tuntia päivässä ja neljänä päivänä viikossa. Sen jälkeen 11 kuukauden ajan oli kokoontuminen kerran viikossa, pari tuntia juteltiin ja käytiin asioita läpi. Keskusteluissa aina muistutettiin, että riippuvuus on elinikäinen ja että kyseessä on sairaus. Hoito-ohjelma oli todella hyvä ja avartava kokemus.

Immosen kohdalla rahapeliriippuvuus kesti vuosia ja aiheutti suuret velat, mutta näin ei ole pakko käydä.

– Itselleni tärkeää on että asiasta voi puhua, vaikka se aluksi vaikealta tuntuisi. Itse vein pelaamisen äärimmilleen, mutta parasta tässä on, että omalla esimerkillä voin auttaa muita samassa tilanteessa olevia. Minuun voi aina olla yhteydessä ja muutenkin apua on tarjolla ja asiaa ei tarvitse hävetä.

Myös Jantunen painottaa varhaisen hoitoonpääsyn tärkeyttä ja mainitsee tapoja hakea apua.

– Seuroissa lääkäri on paras väylä. Matalalla kynnyksellä saa myös minuun olla yhteydessä. Minulla on täysi vaitiolovelvollisuus, ja seuroissa esihenkilöille voi puhua luottamuksellisesti.

Itse vein pelaamisen äärimmilleen, mutta parasta tässä on, että omalla esimerkillä voin auttaa muita samassa tilanteessa olevia.

Avominnen asiakkuuspäällikkö kertoi myös, kuinka nykyisten tai entisten liigakiekkoilijoiden hoitoonohjaus tapahtuu.

– Seura, Pelaajayhdistys tai pelaaja itse voi ottaa yhteyttä, mutta Pelaajayhdistyksestä ollaan joka tapauksessa minuun suoraan yhteydessä eli olen se linkki, joka tekee kartoituksen hoidon tarpeesta ja hoitomotivaatiosta. Ohjaan aina myös meidän lääkärin tekemään oman arvionsa.

Riippuvuuden hoito on mahdollista maksaa myös itse ja toteuttaa haluamallaan taholla, mutta Avominnen hoitoonohjaussopimuksessa on tietty protokolla.

– Jos haluaa meidän järjestelmän kautta hoitoon ja hakea hoitorahaa, niin laitan pelaajalle anomuslomakkeen ja liitän sähköpostiketjuun Iiro Järven Pelaajayhdistyksestä ja tulevan hoitopaikan, joka on yleensä Riihimäki, vastaavan työntekijän. Pelaaja tekee anomuksen, joka menee SJRY:n ohjausryhmän käsittelyyn.

– Yleensä päätös on puoltava, kun me olemme ensin arvioineet, että hoidolle on tarvetta. Pelaajayhdistyksen puitteissa toimii Jääkiekkoilijoiden Koulutus- ja Ammatinedistämissäätiö, jonka hallitus tekee päätöksen hoitorahasta.

Immosen tapauksessa hoitoraha tuli nimenomaan Jääkiekkoilijoiden Koulutus- ja Ammatinedistämissäätiöltä.

Liiga Alumnin kanssa protokolla on samankaltainen eli yhteydenotto Jantuseen, joka tekee arvion ja keskustelee suoraan Liiga Alumnin kanssa hoitorahasta. Prosessi yhteydenotosta päätökseen hoitorahasta kestää kahdesta neljään viikkoa – riippuen SJRY:n ohjausryhmän ja Jääkiekkoilijoiden Koulutus- ja Ammatinedistämissäätiön hallituksen aikatauluista.

– Itse maksavana voi aloittaa hoidon samantien. Intensiivihoidon ajaksi pelaaja kuittaa itse itsensä sisään ja on vastuussa hoidosta: Jos hoito keskeytyy pelaajasta johtuvista syistä eli hän retkahtaa tai ei noudata hoidon sääntöjä, niin silloin perimme maksun hoidosta suoraan pelaajalta.

Immonen koki aluksi vuoden hoidon pitkänä sitoutumisena, mutta tuli ymmärtämään hyödyt.

– Olin siinä vaiheessa jo itse päässyt aika pitkälle riippuvuuteni kanssa. Jälkikäteen ajateltuna se viikottainen kokoontuminen vuoden ajan oli tosi tärkeä muistutus siitä, miksi siinä tilanteessa ollaan. Ryhmästä sai monia yhteystietoja ja sinne voi edelleen hakeutua, jos tulee vaikea paikka. Tuki on elinikäinen.

Immonen pelasi viimeiset liigapelinsä KooKoossa.
Kuva © Timo Savela

Tavoitteena auttaa muita

Olen palkkatyössäni hoitanut rahapeliriippuvaisia ihmisiä sekä yksilö- että ryhmävastaanotoilla, ja rahapeliriippuvuuden syyt ja ilmenemismuodot ovat hyvin yksilöllisiä. Jännityksen ja äärielämysten hakeminen on tyypillisimpiä syitä, ja sen myös Immonen itsessään tunnisti.

– Olen aina ollut tosi kilpailuhenkinen ja vaikka olisin pelannut kuinka hyvin tahansa, niin jotain lisää piti hakea. Ja kun jotain saavuttaa, niin riittääkö se vai pitääkö taas hakea jotain uutta jännitystä.

Ammattiurheilun luonteeseen kuuluu entistä paremman suorituksen tavoittelu. Rahapelaamisen yllettyä riippuvuustasoiseksi rahasummilla ei enää ole merkitystä, vaan ainoa pyrkimys on voittaa vielä enemmän.

– Urheilijoilla on yleistä hakea jännitystä myös urheilun ulkopuolelta. Tämä on oma käsitykseni. En tiedä, onko se faktaa, fiktiota vai omaa kuvitelmaa.

Huippu-urheilun ja uhkapelaamisen yhteyttä on jonkin verran tutkittu, mutta toistaiseksi ei ole todettu merkittävää yhteyttä.

– Enkä tiedä, onko se adrenaliini, mitä ihminen tarvitsee kokeakseen jotain uutta ja mielekästä, mutta oma näkemykseni on, että huippu-urheiluun kuuluu se ajatus, että aina pitää olla jotain jännää ja uutta saavutettavaa.

Immonen on saavuttanut riippuvuussairaudessaan tilan, jossa riippuvuuskäyttäytyminen ei enää hallitse hänen elämäänsä – seuraava vaihe on kuitenkin jo mietinnässä.

– Ihmisten auttaminen on unelma, mitä haluan tehdä. Pari yhteydenottoa on jo tullut, ja ne ovat olleet itsellekin tosi avartavia.

39-vuotiaan Immosen toipuminen peliriippuvuudesta on inspiroiva tarina, joka voi auttaa myös muita saman ongelman kanssa kamppailevia.

– On parasta pystyä auttamaan muita, kaikesta kokemastani huolimatta. Unelman toteuttaminen on työn alla ja olen miettinyt, että lähtisin opiskelemaan hoitoalaa. Toistaiseksi vielä muut työt pitää kiireisenä enkä ole hakemiseen asti päässyt, mutta jollain aikataululla tämä on tavoite.

» Lähetä palautetta toimitukselle