TPS Naisia ensimmäistä kauttaan edustava Marianne Lassila aloitti jääkiekon verrattain myöhään, vasta 16-vuotiaana. Meno oli myös tyssätä saman tien, sillä vakava loukkaantuminen sattui heti ensimmäisen kauden aikana.
– Aloitin jääkiekon 16-vuotiaana. Pelasin naisten harrastejoukkueessa yhden kauden. Loukkasin polveni ja olin kahdeksan kuukautta sivussa. Olin aluksi puolustaja, joka oli haastava rooli minulle, koska hyvä kun juuri ja juuri osasin luistella takaperin. Joukkueemme koostui aloittelijoista, joten hävisimme pelit pahimmillaan lukemin 26–0.
Lassilan kiinnostus ei kuitenkaan lopahtanut rökäletappioihin eikä loukkaantumiseen. Pelit vain kovenivat loukkaantumisen jälkeen. Kovaa oli myös pelaajan arki alasarjoissa, sillä Lassilan mukaan lähes kaiken joutuu tekemään itse.
– Toivuttuani leikkauksesta pelasin kaksi kautta Lempäälän Kisan joukkueessa Naisten Mestistä ja Suomi-sarjaa. Nyt olen Naisten Liigassa.
– Kun pelasin LeKissä, sain isältäni pakettiauton lainaan, jotta pystyimme kuljettamaan varusteet paikalle vieraspeleihin. On iso asia, ettei tarvitse lainata tavaroita varten pakettiautoa. Ajaminen pelin jälkeen ei ole mukavaa. Turussa asiat ovat hyvin. Täällä saa onneksi viedä tavarat linja-autoon.
Lempäälän lisäksi ennen Turkuun muuttoa väliin mahtui myös yksi kausi Ruovedellä. RuoSkAssa Lassila pelasi sarjapelit Suomi-sarjassa, mutta harjoitteli Tampereella Kooveen naisharrastejoukkueen mukana, jossa hän sai luisteluun ja kiekonkäsittelyyn oppia silloiselta valmentajaltaan Tomi Tervalalta.
Ennen Naisten Mestiksen ja Suomi-sarjan pelejä Lassilalla ei ollut taustaa jääkiekon pelaajana, sillä hän vaihtoi jääkiekkoon jalkapallosta. Syy lajin vaihtoon löytyy jalkapallon pelaajille tyypillisistä loukkaantumisista, jotka pitivät hänet sivussa peleistä. Lajin vaihto kävi Lassilan mielestä kuitenkin yllättävän helposti.
– Pelasin jalkapalloa ja futsalia ennen jääkiekkoa. Kiinnostukseni jalkapalloon lopahti, koska olin jatkuvassa loukkaantumiskierteessä. Lisäksi muut omanikäiset pelaajat olivat lopettaneet tai siirtyneet Naisten Kakkosta korkeammille sarjatasoille. Ajattelin, että nyt täytyy tehdä jotain muuta ja löysin jääkiekosta uuden haasteen. Viime kesänä pelasin kuitenkin vielä harrastesarjaa jalkapallossa. Jalkapallo tulee aina olemaan iso osa elämääni ja on mukavaa, kun sitä voi vielä silti harrastaa rennommin
– Mikään ei ole oleellisesti muuttunut lajin vaihduttua. Yhtä paljon on tehtävä samoja perusasioita.
"On iso asia, ettei tarvitse lainata tavaroita varten pakettiautoa, jota sitten itse ajaa"
Ihan tyhjästä Lassilan kiinnostus jääkiekon pelaamista kohtaan ei kuitenkaan syntynyt. Häneltä löytyy aiempaa taustaa jäälajeista vuosien takaa.
– Pelasin lapsena ringetteä, mutta lopetin sen jo 7-vuotiaana ja valitsin jalkapallon. Olen aina tykännyt luistella ja pelata ulkojäillä. Harrastetaso oli minulle hyvä tapa aloittaa.
Lajin vaihto jalkapallosta jääkiekkoon ei myöskään tapahtunut hetkessä. Tavanomaisesta pelaajapolusta poiketen Lassilan tie kulki valmennustehtävien kautta.
– Olen valmentanut jääkiekkoa ennen kuin olen itse pelannut sitä. Päädyin Tapparalle töihin luistelu- ja kiekkokoulujen ohjaajaksi. Viihdyin siinä tehtävässä neljän kauden ajan. Valmensin myös satunnaisesti harrastetason naispelaajia.
Lassila kokee, että hänellä on vielä paljon opeteltavaa pärjätäkseen korkeimmalla sarjatasolla. Vaikka jääaikaa on tullut, vastuksen kovuus on tuonut haasteita pelin hahmottamisen osalta. Muutoin Lassila on tyytyväinen tilanteeseen, sillä Turussa pyritään neljän ketjun peliin ja lisää peliaikaa on tarjolla alemmalla sarjatasolla Uudessakaupungissa yhteistyöseura UJK:n riveissä.
– Naisten Liigassa peli on todella nopeaa. Tuntuu siltä, etten ihan aina pysy mukana. Toisaalta en kyllä olettanut, että heti pysyisinkään.
– Taitoa ja nopeutta ei tule, ellei pääse haastamaan itseään. Olen kiitollinen, että pääsen treenaamaan itseäni parempien kanssa ja sitä kautta kehittymään.
Koulutus helpottaa myös jäällä
Lassilalla ei ole tavanomaista jääkiekkotaustaa, mutta hänen koulutuksensa tuo omanlaistansa hyötyä pelaamiseen ja harjoitteluun. Ainakaan kunnosta ja kehonhallinnan ymmärryksestä eivät peliesitykset jää kiikastamaan.
– Valmistuin Varalan Urheiluopistosta liikuntaneuvojaksi toukokuussa. Erikoistuin personal traineriksi, vammaisurheiluun ja elämysliikuntaan, johon lukeutuu kaikkea patikoinnista ja pyöräilystä melontaan ja lasketteluun.
– Koulutukseni kautta ymmärrän harjoittelusta, levosta ja ravinnosta, sekä niiden suunnittelusta kokonaisuuksina. Tämä helpottaa omaa tekemistäni, koska tiedän, mitä kannattaa tehdä ja mikä minulle ei ole hyväksi. Voin tuoda valmentajan näkökulmaa harjoitteluuni.
"Olen valmentanut jääkiekkoa ennen kuin olen itse pelannut sitä"
Lassilan ymmärrys harjoitteluun ja vammojen ehkäisyyn liittyvissä asioissa on poikkeavaa. Tältä osin hänellä on myös annettavaa muille pelaajille ja valmentajille.
– Kaikilla ei välttämättä ole tarvittavaa ymmärrystä harjoittelun kokonaisuudesta.
– Alkulämmittely ja kehonhuolto ovat tärkeitä vammojen ehkäisyn kannalta. Lepo ja kehon huolto ovat keskeisiä urheilijalle. Vaikka olisi kuinka hyvä pelaaja kyseessä, jossain kohtaa tulee raja vastaan kunnon osalta.
TPS:n naisten joukkue pelaa ja harjoittelee Kupittaalla, jossa olosuhteet ovat kohdillaan. Taustansa vuoksi Lassila ei kuitenkaan voi olla huomauttamatta Kupittaan jäähallin kuntosalista ja siihen liittyvistä havaitsemistaan puutteista.
– Jäähalli on hyvä ja ylipäätään liikuntamahdollisuudet ovat hyvät Kupittaan alueella. Huoltajat saivat järjestettyä lisää tilaa tavaroillemme hallilla, mikä helpottaa arjen tekemistä.
– Kuntosalitilassa on yksi kyykkypaikka ja siinä se sitten onkin. Se rajoittaa joukkueen voimaharjoittelua. Tilaa pitää olla, samoin vapaita painoja ja kyykkytankoja. Tuskin olen ainoa, joka on tätä mieltä.
Tulevaisuus on vielä auki
Lassila on tyytyväinen muuttoonsa Tampereelta Turkuun, sillä pelaajan kannalta asiat ovat hoidettu hyvin ja kaupungin koko helpottaa arjen askareita. Lisäksi hänellä on sukulaisia Turussa, joten kaupunki on osaltaan jo entuudesta tuttu.
– Turussa kaikki on lähellä, kaikkialle pääsee helposti, 15 minuuttia sinne tai tänne.
Tulevaisuuden osalta Lassila ei osaa juuri sanoa, mitä tulee tekemään ja missä hän tulee asumaan. Hän kuitenkin haluaa tehdä koulutustaan vastaavaa työtä. Vaihtoehtona on myös opintojen jatkaminen ammattikorkeakoulussa. Laskettelu on hänelle mieluisaa, mutta se kuitenkin rajoittaa jääkiekon pelaamista, ainakin mikäli haluaa asua Suomessa, joten liikunnanopettajan työ on myös yksi vaihtoehto tulevaisuutta ajatellen.
– Teen mielelläni oman alan töitä. Viime talvena olin Ylläksellä töissä alppihiihdon ohjaajana. Tulevaisuudessa haluaisin tehdä pidemmän jakson laskettelukeskuksessa. Sitä ei kylläkään voi tehdä jääkiekon ohessa, koska näissä paikoissa ei ole pelimahdollisuuksia.