TPS:ää Naisten Liigassa edustava Iiris Falck aloitti jääkiekon pelaamisen poikien kanssa, kunnes hänen kotipaikkakunnalleen perustettiin tyttöjoukkueita, joihin riitti yllättävän paljon kysyntää ympäri Kymenlaakson maakuntaa.
– Olen kotoisin Kouvolasta, tarkemmin sanoen Inkeroisten taajamasta, joka sijaitsee Kouvolan keskustasta parikymmentä kilometriä etelään ja Kotkasta kolmisenkymmentä kilometriä pohjoiseen. Asuin siellä yhdeksännen luokan loppuun saakka. Aloitin pelaamaan noin neljä-viisivuotiaana, koska isoveljeni pelasivat myös jääkiekkoa.
– Aloitin pelaamaan pojissa, koska paikkakunnalla ei ollut tytöille joukkuetta, kunnes äitini aloitti tyttöjen jääkiekkotoiminnan pyörittämisen. Meitä tyttöjä oli yllättävän monta, koska pelaajia riitti ympäri Kymenlaaksoa, mm. Kotkasta ja Kouvolasta. Välillä pelaajia oli lainalla aina Lappeenrannasta saakka. Pelasin monessa joukkueessa, pojissa sekä tytöissä, sekä Inkeroisissa, että Haminassa.
Falck muutti peruskoulun päätyttyä äitinsä kanssa Keravalle, jossa pelit jatkuivat KJT:ssa. Samalla hän kouluttautui lähihoitajaksi Tuusulassa. Matka jatkui Turkuun KJT:n pudottua Naisten Liigasta.
– Muutin yhdeksännen luokan jälkeen äitini kanssa Keravalle. Menin lähihoitajakoulutukseen Tuusulan puolelle ja pelasin kolme kautta Keravalla, kunnes KJT putosi Naisten Liigasta. Muutin Turkuun, koska minun piti löytää itselleni uusi pelipaikka korkeimmalta sarjatasolta.
Jääajasta ei Falckin nuoruudessa ollut puutetta eikä luisteluharjoitteista tingitty, mutta määrän sijaan tammikuussa 20-vuotta täyttänyt pelaaja olisi kaivannut enemmän laatua harjoitteisiin.
– Jääajasta ei nuorena ollut puutetta ja sain pelata niin paljon kuin halusin, mutta oheisharjoitteet jäivät vähemmälle. Pelillisiin asioihin keskittyminen oli myös vähäisempää nuorempana. Huomasin näiden asioiden tärkeyden paremmin siirryttyäni KJT:hen. Varsinkin rankka kuntosaliharjoittelu pääsi yllättämään.
– Laukomisen harjoittelu on jäänyt turhan vähälle eikä tekniikkaa ole juuri opetettu. Asuin lapsuuden kerrostalossa eikä jäähallilla ollut mahdollisuutta tehdä erillisiä laukomisharjoitteita. Nuorempien pelaajien kohdalla tämä asia on paremmalla tolalla. Esimerkiksi Pauliina Salonen ja Sinna Varjonen ovat muita edellä laukomisessa ja mailankäsittelyssä.
Siirtyminen poikien ja tyttöjen sarjoista naisten pääsarjatasolle oli rankkaa, sillä koventuneen harjoittelun lisäksi Falck on kärsinyt useammasta loukkaantumisesta.
– Poikien kanssa pelatessani sain pari aivotärähdystä, joidenka takia olin pitkään sivussa. Minulla on ollut myös polvivaivoja. Muutettuani Keravalle olin melkein puoli kautta sivussa enkä pelannut peliäkään pääsarjatasolla. Viime kaudella olin myös kaksi kuukautta poissa peleistä. Loukkaannuin viime harjoituskaudella, mutta kuntouduin kauden alkuun mennessä. Tämä on ollut ensimmäinen ehjä kausi minulle.
– On vaikea sanoa, miksi minulla on ollut loukkaantumisia. Ehkä aiemmin on ollut liikaa kuormitusta tai kehonhuolto on ollut puutteellista.
"Jääajasta ei nuorena ollut puutetta ja sain pelata niin paljon kuin halusin"
Turussa Falckin harjoittelu on sujunut hyvin ja alkusarjan ja alemman jatkosarjan saldoksi kertyi 27 pelattua peliä, kaksi maalia ja neljä maaliin johtanutta syöttöä, mikä sivuaa hänen edelliskauden pistemäärää KJT:ssa. Ensimmäinen maali Naisten Liigassa syntyi marraskuun loppupuolella kotipelissä Kuortanetta vastaan. Lisäksi kauteen mahtui kolme peliä lainalla yhteistyöseura UJK:n riveissä.
– Teen töitä puolipäiväisesti, mikä on mahdollistanut harjoittelun. En kuitenkaan pääse kaikkiin aamuharjoituksiin, sillä niitä pidetään pääsääntöisesti alkuviikosta ja työni painottuvat alkuviikkoon.
Turussa asiat on hyvin, mutta parannettavan varaa silti riittää
Turussa TPS:n naisten joukkue toimii junioriorganisaation alla, mutta yhteistyötä tehdään myös Oy:n alaisen miesten joukkueen kanssa. Tilanne on parantunut, mutta pelaajan näkökulmasta parantamisen varaa riittää organisaation sisällä.
– Kun taustalla on iso organisaatio, niin mahdollisuudet ovat paremmat kuin pienillä paikkakunnilla. Talkootyötä on tarjolla paljon ja olemme saaneet tehdä varainkeräystä Turkuhallilla. Täällä on myös mahdollisuuksia päästä ohjaamaan leireillä ja tehdä töitä tapahtumissa. Veera Oikari on vienyt näitä asioita eteenpäin.
– Asioissa on kuitenkin myös parantamisen varaa. Esimerkiksi TPS:n miesten ja naisten jalkapallojoukkueet ja miesten salibandyjoukkue olivat vähän aikaa sitten vieraina miesten Liiga-pelissä, mutta syystä tai toisesta naisten jääkiekkojoukkuetta ei oltu kutsuttu eikä meitä tai meidän pelejä mainittu. Toki pelaamme pelimme toisessa hallissa, mutta koin tuon vähän erikoiseksi. En tiedä onko kyse siitä, ettei haluta mainita meitä vai eikö asia kiinnosta riittävästi.
Pääkaupungissa ollaan edelläkävijöitä naisten jääkiekon tukemisessa ja kehittämisessä. Myös Raumalla naisten joukkue on katukuvassa paremmin näkyvillä kuin Turussa.
– Helsingissä asiat ovat paremmin. HIFK:n sponsori lahjoitti miesten pelien maaleista 100€ maalilta, joka voi vaikuttaa pieneltä rahalta, mutta kauden lopuksi summa oli 18 200€. Se on merkittävä summa mille tahansa naisten joukkueelle. Helsingin jäähallissa heitä vastaan pelaamamme peli oli myös tosi hieno kokemus, koska tunnelma oli korkealla. Paikalla oli paljon HIFK:n kannattajia.
– Myös Raumalla naiset ovat paremmin esillä Turkuun verrattuna. Katumainoksissa tuodaan esille miesten pelien lisäksi myös naisten pelit.
Falck ei kuitenkaan aivan varauksettomasti suitsuta toisia paikkakuntia. Parannettavaa riittää muuallakin.
– Mielestäni on järkyttävää, että sarjapelejä pelataan harjoitushalleissa. Lämmittelymahdollisuudet sisätiloissa ovat niissä yleensä huonot eikä niitä ole rakennettu katsojia varten. Pelipaikkojen sijainnissakin olisi parantamisen varaa. En ymmärrä, miksi esim. HIFK:n naisten joukkue ei voi pelata pelejään Helsingin jäähallin yhteydessä olevassa harjoitushallissa, samassa paikassa, missä nuorten joukkue pelaa kotipelinsä. Vaikkei kyseessä ole mikään luksushalli, niin sijainti olisi huomattavasti parempi.
Paikkakunnasta riippumatta tärkeintä pelaajalle olisi, että kulut pelaamisesta olisivat pienemmät.
– Rahaa ei ilmesty tyhjästä eikä sitä pääse kertymään varastoon, mikä tekee tulevaisuuden suunnittelusta hankalampaa. Kaikki mikä tulee, myös menee, plus miinus nolla. Ei tässä vaadita, että palkkaa saataisiin, mutta se olisi iso etu, ettei tarvitsisi maksaa pelaamisesta.
Töitä riittää niitä pelkäämättömälle
Tulevaisuus on vielä auki lähihoitajana töitä tekevällä Falckille. Hänen piti suorittaa vapaaehtoinen asepalvelus, mutta käytännön syiden takia hän haki siihen lykkäystä.
– Minulla on edelleen tavoitteena suorittaa asepalvelus. Tarkoituksenani oli astua palvelukseen viime kesänä, mutta en päässyt paikkaan, jossa olisi ollut lyhyt välimatka pelipaikkakunnalle. Tämän takia lykkäsin palvelusta vuodella eteenpäin. Tarkoituksenani olisi astua palvelukseen tämän vuoden heinäkuussa ja haluaisin olla palveluksessa vuoden.
– Olen aina haaveillut asepalveluksen suorittamisesta. Olisi hienoa nähdä ja kokea millaista siellä on. Ehkä siellä oppii kärsivällisyyttä ja tulemaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Minua kiinnostaa myös mahdollinen ura puolustusvoimissa.
Lykkäys vei Falckin Turkuun, jossa töitä on riittänyt niitä pelkäämättömälle, mutta samalla mieli on muuttunut tulevaisuuden suunnitelmien osalta. Asepalvelus on edelleen kiinnostava vaihtoehto Falckille, mutta nyt hän laittaa opinnot etusijalle.
– Minulle tuli mahdollisuus pelata Turussa. Sain täältä nopeasti työpaikan ja samalla lisäaikaa miettiä tulevaisuutta. Mietin ensin ensihoitajan ja sairaanhoitajan uraa, mutta tehtyäni lähihoitajan töitä sairaalassa, haluan ehkä kuitenkin haastaa vielä itseäni ja tehdä jotain muuta. Tällä hetkellä minua kiinnostaisi kouluttautua liikunnanohjaajaksi, liikunnanopettajaksi tai fysioterapeutiksi. Tällöin voisin toimia jatkossakin luontevasti jääkiekon parissa.
– Jos pääsen ammattikorkeakouluun, niin suunnitelmat menevät uusiksi asepalveluksen osalta. Laitan opiskelut etusijalle. En halua siirtää opintojani sen takia. Vaikeinta tässä on yhdistää opiskelupaikka, palveluspaikka ja pelipaikka Naisten Liigassa. Turussa ongelmana on etäisyys, sillä Säkylään ja Niinisaloon on niin paljon matkaa, ettei harjoittelu ole mahdollista. Paikkakunnat, joissa olisi mahdollista yhdistää nämä asiat ovat päälimmäisenä mielessäni. Toki täytyy pitää mielessä, että ensiksi pitää saada se opiskelupaikka.
"Kaikki mikä tulee, myös menee, plus miinus nolla"
Epävarmuus tulevaisuudesta ei kuitenkaan vaivaa Falckia, sillä lähihoitajan ei tarvitse pelätä, että työt loppuvat kesken. Mikäli hän ei saa opiskelupaikkaa, myös asepalvelus antaa lisää aikaa miettiä eri vaihtoehtoja.
– Mikäli en saa opiskelupaikkaa, on sitten ainakin vuoden verran aikaa miettiä asiaa. Onneksi ei ole mikään kiire. Näitä töitä kyllä riittää ainakin seuraavaksi 50-vuodeksi. Mietin nuorempana pitkään valintaa lukion ja ammattikoulun välillä ja koen, että ammattikoulu oli hyvä valinta, sillä se mahdollistaa työnteon jo nuorella iällä. Tilanne olisi paljon haastavampi, jos minulla olisi lukiotausta.
Pelaajien työtilanteesta puhuttaessa Falck huomauttaa, että tilanne on haastava kaikille hänen ikäisilleen, sillä pelaaminen on merkittävä kuluerä nuorille, mikäli perhe tai lähipiiri ei ole pelaajan tukena. Lisäksi opinnot ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa luovat omat taloudelliset haasteensa.
– Töissä on pakko käydä. Pelaajat maksavat pelaamisesta ja kausimaksut ovat merkittävä kuluerä varsinkin nuorille pelaajille. Pelaajien vanhemmat ovat merkittävässä roolissa, koska mikäli olet täyspäiväisissä töissä, et voi pelata tai harjoitella vaaditulla tasolla. Olen kiitollinen, että vanhempani ovat auttaneet minua. Kaikilla ei ole vastaavia mahdollisuuksia.
– Korkeakouluopiskelun ja pelaamisen yhdistäminen opintolainaan luo omat haasteensa, sillä opintolainahyvityksen voi saada ainoastaan, mikäli tutkinnon suorittaa määräajassa. Tämä luo lisäpaineita.
Oman lisänsä tietysti tuo henkilökohtaisen puolen yhdistäminen töiden, opintojen ja pelaamisen kanssa. Aikaa on rajallisesti ja jos perhettä mielii, niin sitäkin asiaa joutuu miettimään etukäteen.
– Opiskelun, töiden ja pelaamisen lisäksi oma lisähaasteensa on perheen perustaminen.