− Nyt saa hetken olla tyytyväinen, ja tietää itse, ettei ainakaan ihan ryssinyt tätä hommaa, sanaili Jussi Ahokas TPS:n sinetöityä toisen perättäisen finaalipaikkansa lauantaina.
Liigan finaalisarjan alla turkulaisseuraa ensimmäistä kautta luotsaava Ahokas on huojentunut joukkueensa tähänastisen taipaleen onnistumisesta. Toisaalta pienen lepotauon jälkeenkään hän ei peittele tuntojaan suojattiensa viime aikojen urakoinnin olosuhteista.
− Kyllähän tuo välieräsarja oli epäinhimillinen, kuusi peliä kahdeksaan päivään. Se kasvatti jo pelaajien loukkaantumisriskiä, mutta eipä sille voi mitään. Hyvä, että finaalisarja on nyt järkevämmin aikataulutettu.
− Eipä tässä harjoiteltu olla, kaikki aika on mennyt palautumiseen ja siihen, että saadaan vireystila kuntoon. Käytiin Tappara läpi taas kerran, eipä tuossa jäällä ihmeitä tehdä. Yksi laatuharjoitus ehdittiin tehdä, sitä ennen oli pakko huilia, TPS-luotsi summaa joukkueensa pudotuspelitaivalta ja viime päivien valmistautumista.
Ahokkaan henkilökohtainen helpottuneisuus on helposti ymmärrettävissä. Turkuun saavuttuaan hän linjasi itse ensitöikseen TPS:n olevan suurseura, jonka valmentaminen tarkoittaa itsestään selviä paineita ja menestysodotuksia heti ensimmäisellä kaudella.
Hän toteaa tiedostaneensa tilanteen kauden aikana, mutta häiriötekijäksi siitä ei ole ollut. Turkulaisen kiekkokulttuurin pahamaineiset taustahämmennyksetkin Ahokas kuittaa olankohautuksella.
− Samaa työtä se on Turussakin, totta kai tiedostaa, että odotusarvot on erilaiset kuin monessa muussa paikassa. Matka on vielä kesken, mutta tavoite on ollut kova ja nyt sitä päästään oikeasti mittaamaan. Mutta voi jo sanoa, että kausi on jotenkin onnistunut, kun ollaan finaaleissa.
Mustavalkoinen hurmos heräsi menestyksen tuoksuun
Kevään kirkastuessa tuore turkulainen on päässyt nautiskelemaan paikallisen kiekkoelämän parhaista puolista. Mustavalkoinen lippu liehuu jokirannassa kaupunginkanslian talon katolla, TPS on jälleen kaupungin kuumin puheenaihe ja ennen kaikkea koko kauden valtavaa tyhjyyttään kumissut Turkuhalli on muuttunut ääriään myöten täynnä kuhisevaksi hurmiopesäkkeeksi.
Ahokas kuvailee kokemusta uskomattomaksi jo ennen finaaleja, mutta muistuttaa samalla suuremmasta tavoitteesta. Hän ja koko TPS-organisaatio haluaisivat vahvan fanikulttuurin olevan esillä muulloinkin kuin suurten voittojen hetkillä.
Muiden suomalaisten tavoin turkulaiset urheiluihmiset ovat enimmäkseen menestyshullua kansaa – vaihtopenkin takaa tarkasteltuna suosiosesonki saisi mieluusti ulottua myös sydäntalven arkipeleihin.
− Eihän tämän upeampaa ole kuin nämä pelit, saataisiinpa vaan runkosarjaankin sitä yhteisöllisyyttä ja innostusta. On hienoa, että Tepsillä on menestyksekäs historia, mutta kyllä se nyt pitää rakentaa pitkäjänteisesti uudestaan, että ihmisiä oikeasti kiinnostaa tulla paikan päälle. Ja kyllähän sen nyt näkee, että jääkiekko kiinnostaa Turussa, Ahokas pohtii.
Tuloksekkaasta kevätsesongista huolimatta TPS ja Ahokas ovat kauden aikana saaneet reilun osansa kannattajien ja tarkkailijoiden kritiikistä. Viime kevään finaaliesiintymisen ohella odotuksia nostatti vahva kauden avaus. Runkosarjan alkupuolella Palloseura keikkui tukevan oloisesti sarjan kärkikahinoissa.
Vuoden synkimpien aikojen saapuessa katosi kuitenkin päivänvalon tavoin juoni TPS:n pelistä. Tehottomuus vaivasi, päämäärättömyys pesiytyi pelaamiseen, poissaolohuolia kasautui. Alakulo venyi siinä määrin pitkäksi, että epäilykset koko kauden vesittymisestä olivat perusteltuja.
− Yksi heikko jakso oli. Eka kolmannes pelattiin hyvin, toka sitten heikosti, ja viimeinen taas hyvin. Viimeisellä kolmanneksella tehtiin runkosarjassa eniten maaleja ja oma peli meni eteenpäin koko ajan. Siinä välissä oli koronaa ja paljon pelaajia pois, ja kun heikosti pelattiin, itseluottamuskin oli koetuksella.
− Totta kai se oli hyvä opin paikka, mutta ei olisi tarvinnut ihan noin pitkä olla se heikko jakso. Ahokas hymähtää.
Mainettaan tasapainoisempi joukkue
Tuloskunnon palauduttuakin TPS on kohdannut edelleen epäilyksiä sen suhteen, että mustavalkoisten on toisinaan arveltu olevan liiaksi yhden tehoketjun varassa. Markus Nurmen, Juuso Pärssisen ja Mikael Pyyhtiän muodostaman ykkösvitjan rooli on vain korostunut pudotuspelien hurjan tehovireen vuoksi, mutta päävalmentaja ei ole huolissaan epäilyksistä.
Ahokkaan silmin TPS on ennen kaikkea tasapainoinen yksikkö. Esitysten perusteella muillakin koostumuksilla on rahkeita kohentaa tehojaan.
− Kun yksi ketju pelaa erinomaisesti, maaleistahan ne pelit muistetaan. Ykkösketjussa on vahvaa kemiaa, siksi heitä on yhdessä pidetty. Se kantaa nyt hedelmää. Mutta minusta me ollaan löydetty neljä toimivaa ketjua, jokaisella on oma tärkeä roolinsa.
− [Juhani] Jasun ketju puolustaa ja hoitaa yhtä lailla tärkeitä juttuja. [Jack] Rodewaldin ketjullakin on ollut paljon paikkoja ja voisi olla enemmän tulosta, Ahokas perustelee.
Ykkösnyrkkiä laajemmin TPS:n pelaamisessa ihastuttaa nuorten vastuunkantajien kypsyys pelata vaativissakin paikoissa. Se kielii paitsi tiiviistä yhteisöstä, myös edellisen kauden opeista. Vaikka menestymään tottuneella Tapparalla on määrällisesti selvä kokemusetu, turkulaisjoukkueen ydinrunko tietää jo, millainen on menestyksekkään pudotuspelipelaamisen vaatimustaso.
− Aina kun on playoffeja pelattu ja menty pitkälle, siitä saa isoa oppia. Yksilöistä Jasu ja Ville Lajunen ovat sellaisia, että sen näkee heidän pelaamisestaan. Totta kai nuoret saivat viime keväästä tarpeellista oppia ja kokemusta. Sen pohjalta on saatu kasvaa vuosi, ollaan taas valmiimpia.
Jussi Ahokas ujuttaa mieluusti ennakkosuosikin paineet Tampereen suuntaan. Nöyristelemään Turussa ei kuitenkaan edes ennakkopuheissa. Hyvinä hetkinä vanha turkulainen voittamisen kulttuuri muistuttaa itsestään siinä, että lopulta TPS:n kohdalla vain voittaminen riittää.
TPS-luotsi povaa pitkäksi venyvää, tasaista huipennusta Liiga-kaudelle.
− Tappara on rutinoitunut joukkue, joka jauhaa varmasti tulosta. Erikoistilanteisiin heillä löytyy lisäksi aika paljon osaamista. Lähdetään haastajina, mutta näen sen meille hyvänä mahdollisuutena, Ahokas linjaa.