Ennen keskiviikon Tappara−HPK-ottelua Jukka Peltolaa juhlittiin 600 liigaottelun johdosta. Ottelun jälkeen enää ei aihetta juurikaan juhlaan ollut, sillä juhlatunnelma haihtui kahden menetetyn liigapisteen myötä.
Tappara johti peliä kolme kertaa, mutta joka kerta HPK tuli tasoihin ja voitti lopulta voittomaalikilpailun kautta pitäen unelmansa pudotuspeleistä vielä elossa.
− Ei hävityn pelin jälkeen koskaan ole mukava olla. Peli oli vielä omissa käsissä, mutta Kerho tuli aina sitkeästi tasoihin ja vei sitten lopulta kaksi pistettä mennessään. Emme sitten päässeet juhlimaan voittoakaan, Peltola virkkoi.
− Meillä oli kyllä raikasta hyökkäämistä − se oli tänään hyvää. Mutta muutaman kerran kuitenkin puolustimme joukkueena vähän huonosti. Siihen jäi petrattavaa. Pienten marginaalien peli oli.
Tappara hallitsi peliä HPK:ta vastaan, mutta sen hyökkäykset tuntuivat jäävän pelkiksi pyörityksiksi vastustajan puolustuspäätyyn. Ylivoimalla joukkue onnistui kahdesti maalinteossa, mutta tasaviisikoin ainoastaan kertaalleen.
− Tasaviisikoin saimme hyvää pyöritystä ja paineistusta vastustajan päähän, jopa ihan mukavasti laukauksiakin. Tulosta emme vain saaneet kunnolla aikaiseksi. Täytyy vain jatkaa työntekoa ja saada tehokkuutta lisää.
Sataset paukkuvat lähiaikoina
Peltolalla on nyt kasassa 99 liigamaalia, joten seuraavasta maalista jäänee kiekko muistoksi. Kapteeni ei kuitenkaan ota paineita maalin syntymisestä, vaan nauttii pelaamisesta niin kauan kun se vain on mahdollista.
− Tolppaa lähemmäksi en tänään saanut, mutta eiköhän se sieltä tule vielä. Ei sitä ainakaan parane ruveta miettimään ja paineita ottamaan. Nyt täytyy vaan nauttia pelaamisesta, kun kerran vielä saadaan pelata. Yhtäänhän et vielä aamuisin tiedä, onko peliä illalla vai ei. Näille asioille ei mitään muuta voi itse tehdä kuin pitää itsensä terveenä.
Tapparalla on seuraavana edessään kolme kovaa vierasottelua. Perjantaina ja lauantaina vastaan astelevat Lukko ja TPS sekä tiistaina puolestaan Kärpät.
Näihin peleihin Tapparan täytyy saada viimeistelyään tehostettua.
− Lähdemme pala kerrallaan rakentamaan omaa peliä kuntoon. Meillä on hyvin toimivia osa-alueita ja niiden päälle on hyvä rakentaa. Viimeistelyä on ainakin saatava tehokkaammaksi, sillä vastassa on hyvin puolustavia joukkueita.
− Toki kyllähän 1–0-voittokin kelpaa, mutta meilläkin on sen verran tehokkaita ukkoja rosterissa, että kyllä maaleja pitäisi saada enemmän tehtyä.
Tähän ei vielä pysähdytä
33-vuotias Peltola ei osaa sanoa, kauanko hänellä on pelivuosia jäljellä. Klassinen "ikä on pelkkä numero" pitää hänen kohdallaan paikkansa. Hän ei pidä itseään vielä mitenkään vanhana, eikä siitä ole nuoremmat vastustajatkaan hänelle kuittailleet.
− En ole uhrannut tuolle ajatukselle yhtään aikaa. Pelataan niin kauan, kun se hyvältä tuntuu ja itsellä intoa piisaa. Seuraava peli on numero 601 ja siitä mennään eteenpäin.
− Ei kyllä mitään kuittailuita iästä ole yhtään tullut. Ehkä sen verran rispektiä vielä löytyy, kuten itseltänikin vielä vanhempia kohtaan.
Lepoa ja ravintoa, välillä myös kebabia
Ikä ja pelatut pelit alkavat kuitenkin näkyä ja varsinkin tuntua kehossa. Vaikka Peltolakin onkin oppinut elämään urheilijan lailla, sallii hän aina välillä itselleen myös herkutteluhetken.
− Kyllähän sitä pelin jälkeisenä aamuna huomaa, että jotain on tullut edellisiltana tehtyä. Ihan samalla lailla ei enää palaudu kuin parikymppisenä. Silloin sitä meni kebabille heti pelin jälkeen ja nukkui vaan muutaman tunnin ja silti oli freesinä aamulla.
− Iän ja pelien mukana on oppinut kaikkensa tekemään sen eteen, että olisi suorituskyky tallella, kun taas pelataan. Varsinkin nyt, kun on hirveän tiukka ottelutahti, niin levon ja ravinnon merkitys vain korostuu. Kebabia ei ole kyllä ihan hirveästi tullut näin pelikaudella syötyäkään.
− Välillä aina lounaalle mennessä heitetään, että nyt maistuisi kebab, mutta aina se vaan jää. Joskus sunnuntaisin voi sitten herkutella − aika hyvää se tekee vapaapäivälle hiukan nautiskella.