Otto Paajasen edellinen kausi päättyi mestaruusjuhliin HPK:ssa. Juhliminen otti aikansa, mutta neljän viikon jälkeen oli aika palata kehiin uudessa seurassa.
− Juhlissa meni ehkä viikon verran. Sitten lomailin ja lepäilin. Parin-kolmen viikon päästä alettiin sitten liikkumaan ja hikoilemaan. Neljän viikon päästä aloitettiin sitten harjoittelu täällä.
Kuten monen muunkin mestaruuden yhteydessä, myös Suomessa pelaajalla on mahdollisuus saada Kanada-malja päiväksi omaan käyttöön.
− Sain itse pokaalin jo siinä neljän viikon aikana. Kotiin ja tyttöystävän kotiin sen vein.
HIFK:n viime kausi päättyi pronssiotteluun. Nykyinen SM-liigan ja pelaajayhdistyksen välinen yleissopimus antaa pelaajille neljän viikon loman kauden päättymisen jälkeen. Näin ollen suuri osa muusta joukkueesta oli jo kokoontunut Paajasen liittyessä harjoitusryhmään.
− Pari viikkoa siinä muu joukkue oli ollut yhdessä, kun [Teemu] Turusen kanssa tultiin mukaan. Ei siinä ehtinyt kuin kaksi viikkoa olla, joten joukkueen kanssa treenaamista ei tullut paljoa. Kesällä sitten hyvää treeniä.
Paajanen koki, että hänet otettiin hienosti vastaan uuteen joukkueeseen.
− Todella hyvä vastaanotto oli. Huipputyyppejä joukkueessa, ja aika paljon tunsinkin pelaajia valmiiksi.
Turusen lisäksi HPK:sta tuttuja joukkuekavereita ovat Frans Tuohimaa, Aleksi Laakso, Juho Keränen, Jesse Saarinen ja Jere Sallinen.
− Lisäksi [Micke] Åsten ja [Teemu] Tallberg olivat tuttuja armeija-ajalta, Paajanen muistelee.
Uusia HIFK-pelaajia testattiin heidän tietämyksellään seurasta. Paajasen kohdalla ei tehty poikkeusta.
− Pisteen päähän taisi jäädä läpäisy, mutta lisäkysymyksellä sitten onnistui, Paajanen hymähtää.
− Paidat katossa olivat kyllä aiheena. Simo Saarisen tiesin kyllä hyvin.
Paajanen joutui ottamaan HIFK:ssa uuden pelinumeron käyttöönsä, sillä HPK:sta tuttu seiska on roikkunut Helsingin jäähallin katossa vuodesta 1996, jolloin Saarinen lopetti uransa. Nyt hänellä on selässään numero 13.
− Makea numero se on. Halusin jonkun kohtuullisen pienen numeron itselleni. Ei siinä sen kummempaa tarinaa ole.
Sarjakauden alkuun on vielä pari viikkoa. HIFK pelasi Pitsiturnauksessa, Tampere Cupissa sekä vieraili Itävallassa harjoitusturnauksessa. Lisäksi ohjelmassa on ollut ottelu Ässiä vastaan.
− Ihan hyvin on mennyt. Koko ajan parannetaan, ja aikataulussa ollaan. Ei se vielä valmista ole, mutta ei sen pidä ollakaan. Niitä asioita, mitä on haluttu saatu näkymään, on myös saatu. Paljon on kuitenkin hommia tehtävänä, että asiat saadaan täysin kuntoon.
Keski-Euroopassa joukkue matkasi ensin Müncheniin, mistä matka jatkui Itävallan puolelle. Samalla käytiin myös yhdessä alppihiihdon legendaarisista kilpailupaikoista, Kitzbühelin Hahnenkammilla.
− Siinä oli hyviä pelejä ja muutenkin yhdessäoloa joukkueen kanssa. Se luo henkeä ja yhtenäisyyttä.
Paajanen ei pelannut Itävallassa, mutta oli kuitenkin joukkueen mukana matkassa.
− Ainahan se on hienoa, kun pääsee ulkomaille johonkin harjoitusturnaukseen tai niin kuin pari vuotta sitten Spengleriin. On myös mahdollisuus nähdä hienoja paikkoja, kuten Kitzbühel nyt.
− Näistä jää tarinoita elämään, ja ne sitten kantavat koko kauden.
Viime kaudella HPK:n kapteenina toiminut Paajanen ei tullut valituksi HIFK:ssa kapteenistoon. Johtajuutta on kuitenkin joukkueessa runsaasti, sillä uusista pelaajista myös Sallinen toimi viime kaudella joukkueensa kipparina. Jo kaksi kautta HIFK:ta kipparoinut Lennart Petrell jatkaa tehtävässään.
− Varmasti johtajuutta on joukkueessa, ja samalla myös luonnetta. Tässä porukassa kaikki ovat joukkuepelaajia.
HIFK:n päävalmentajana toimii Jarno Pikkarainen, joka aloitti tehtävässään tammikuussa Ari-Pekka Selinin saatua potkut. Jo sitä ennen oli selvää, että hän tulisi olemaan päävalmentaja tämän kauden alusta alkaen.
− Todella positiivinen kuva hänestä, ja hän tykkää jutella paljon. Asioita käydään läpi ja hän vaatii urheilullisuutta. Hän johtaa meitä edestä.
HIFK kuuluu seuroihin, jotka tavoittelevat mestaruutta kaudesta toiseen. Se on Paajasellekin selvää, mutta hän muistuttaa siitä, että mikään ei tule automaattisesti.
− Ei täällä tarvitse tavoitekeskustelua käydä. Odotukset ovat korkeat, mutta lopputulos tulee aina tekemisen kautta. Ei tässä vaiheessa voi haihatella pudotuspelien tai mestaruuden perään. Nyt tehdään arjen työtä, ja luodaan pohjaa joka päivä.
− Runkosarjassa pitää koko ajan olla nouseva käyrä, ja pelin täytyy mahdollistaa hyvät tulokset.
Paajanen muistuttaa, että mestaruuden voittaminen ei ole koskaan helppoa, ja että moni pelaaja jää ilman kruunua uralleen.
− On monta huippupelaajaa, joilla ei ole mestaruutta. Nyt minulla on yksi ja lähdetään metsästämään toista, kun on sen aika. Paljon on kuitenkin tehtävä töitä, että luodaan se mahdollisuus siihen.