Monilla Liiga-seuroilla on palkkalistoillaan kunto- tai fysiikkavalmentajan titteliä kantava henkilö. Pelicansissa fysiikkavalmentajan vakanssia hoitaa Tommi Pärmäkoski. Hän pelasi maalivahtina reilu parikymppiseksi, mutta sen jälkeen kuvioon tulivat valmennustehtävät. Vaikka pelaajaura jäi lyhyeksi, ei valmentaja kaipaa enää tolppien väliin.
− Siihen on syynsä, miksi minä en ole siellä jäällä. En varmaan enää uskaltaisikaan mennä maalille. Ehkä voin joskus PlayTeamiin tulla kokeilemaan, Pärmäkoski naurahtaa viitaten entisen kotikaupunkinsa Riihimäen jääkiekkoseuraan.
Kolmatta vuottaan Pelicansin toimiva valmennustiimissä Pärmäkoski on aiemmin toiminut naisten maajoukkueen apu- ja kuntovalmentajana sekä Kuortaneen urheiluopistolla. Suuri yleisö tuntee hänet formulapiireistä Sebastian Vettelin kuntovalmentajana sekä hiihtäjä Krista Pärmäkosken aviomiehenä.
"Harjoittelu pitää rytmittää oikein"
Pärmäkosken mukaan fysiikkavalmentajan rooli eri joukkueissa vaihtelee paljon. Monelle tulee ensimmäisenä mieleen, että fysiikkavalmentaja pistää pelaajat salille nostamaan rautaa ja juoksemaan portaita veren maku suussa. Todellisuus on kuitenkin toinen. Pärmäkoski kertoo työnkuvan menneen koko ajan enemmän kokonaisuuden hallintaan.
− Vaikka kesäharjoittelu selkeä fysiikkavalmentajan vastuualue, niin kuitenkin ensin tehdään koko kauden suunnitelma. Harjoittelu pitää rytmittää oikein, eli on mietittävä mitä harjoitellaan missäkin vaiheessa kautta.
Kun joukkueen pelit Liigassa keväällä loppuvat, täytyy sääntöjen mukaan pitää kolmen viikon tauko harjoittelusta. Näin pelaajille taataan pieni lomailun mahdollisuus. Pärmäkosken mukaan kesäharjoitteluun vaikuttaa se, missä vaiheessa joukkueen pelit loppuvat ja kuinka paljon joukkue haluaa kesällä olla jäällä.
Lajien välillä paljon eroja
Jääkiekon lisäksi Pärmäkoski on nähnyt läheltä, mitä kuuluu formulakuskin ja hiihtäjän arkeen. Näitä kolmea lajia verrattaessa on selvää, että kaikissa tarvitaan hyvin erilaisia ominaisuuksia. Hiihdossa pyritään maksimaaliseen hapenottokykyyn ja hermo-lihasjärjestelmään niin, että urheilija saa itsestään kaiken irti. Jääkiekossa taas mitään ominaisuutta ei tarvitse kehittää äärimmilleen.
− Tarvitaan sopivassa suhteessa voimaa, nopeutta ja kestävyyttä, jotta pelaaja jaksaa painaa vaihdon täysillä ja kamppailla kiekosta kulmissa. Yksilölajeissa on yleensä selvää, että jotain tiettyä ominaisuutta pitää pyrkiä kehittämään, mutta jääkiekossa itse peli on keskiössä. Harjoittelussa pitää miettiä, miten tuetaan pelaamista.
Formuloista Pärmäkoski mainitsee matkustamisen, joka näyttelee isoa roolia. Lentomatkat ympäri maailman ovat pitkät, joten ne pitää huomioida urheilijan kunnossa pysymisessä. Jääkiekossa, etenkin kotimaan Liigassa, matkat ovat paljon maltillisempia.
"Joka lajissa on omat hienoutensa ja vaikeutensa"
Pärmäkosken mukaan jääkiekossa ei ole niin suurta väliä, mikä on esimerkiksi hapenottokyky, vaan tärkeämpää on se, miten pelaaja pystyy toimimaan kaukalossa. Esimerkiksi nopeutta kehittämällä saadaan omille ratkaisuille kaukalossa muutama millisekunti lisää aikaa.
− Pyrin auttamaan pelaajia saamaan ominaisuuksiensa puolesta parhaat pelitaidot esiin. Pelaajien tulee olla riittävän hyvässä kunnossa, jotta he pystyvät noudattamaan valmennuksen pelikuvioita.
Pärmäkoski nostaa esiin vielä lentopallon, joka on tehontuottolaji. Pelaajien pitää pystyä ponnistamaan äärimmilleen juuri oikealla hetkellä.
− Lentopallossa elimistön pitää olla koko ajan virkeänä. Jääkiekossa voidaan välillä pelata vähän väsyneempänäkin ja otteluita voi olla enemmän. Joka lajissa on omat hienoutensa ja vaikeutensa.
Harjoittelu on palapelin kokoamista
Kesällä kiekkoilija harjoittelee talvikauteen verrattuna monipuolisesti. Kesällä hypitään ja juostaan, jokainen joukkue omalla tavallaan. Tampereella juostaan legendaarisia Pyynikin portaita, Lahdessa urheilukeskuksen maastot tarjoavat hyvät olosuhteet.
− Mäkitornin portaat ja Intiaanikukkula ovat tulleet itsellekin tutuiksi, Pärmäkoski naurahtaa viitaten jälkimmäisellä etenkin hiihtokisoista tuttuun mäkeen.
Talvella Pärmäkosken mukaan harjoittelu yksipuolistuu, kun pelaajille tulee paljon jääkuormaa. Selät ja lonkankoukistajat ovat tällöin kireällä.
− Treenaaminen mietitään jäiden ympärille. Teemme paljon iskuttomia treenejä rappusissa ja pehmeillä alustoilla. Pitkiä juoksuvetoja ei kauden aikana juurikaan tehdä.
Fysiikkavalmentajan pitää pystyä hallitsemaan kokonaisuutta. On tärkeää yhdistää jää- ja kuntoharjoittelu niin, että kokonaiskuorma pysyy sopivana, lepoa unohtamatta.
− Kun kokonaisuus on tasapainossa, saadaan pelaajat pysymään hyvässä kunnossa, selviytymään peleistä ja ennen kaikkea palautumaan ja välttämään vammoja.
Liigassa sunnuntait ovat yleensä lepopäiviä, jolloin ei saa harjoitella. Pärmäkoski toteaa pääpainon olevan pelipäivissä kauden aikana.
− Pelipäivät ovat yleensä kovempia päiviä. Pelin päälle teemme voimaharjoituksen tai jonkun muun treenin. Pelipäivän jälkeen on palauttava päivä, ellei ole kahden pelin putkea. On tärkeää, että välillä on helpompia päiviä elimistön palautumisen kannalta. Haasteen tuo erot pelaajien välillä. Nuoria pitäisi kehittää koko ajan, mutta 25 minuuttia ottelussa pelaaja konkaripakki tarvitsee enemmän lepoa. Joukkuetta pitää pyrkiä viemään eteenpäin samassa rytmissä, mutta samalla huomioida yksilölliset erot. Palapelin kokoamista tämä pitkälti on.
Oman haasteensa kiekossa tuo se, että joukkue ei ole tasapaksua massaa. Pelaajat ovat eri ikäisiä, saattavat pelata välillä Mestiksessä tai A-junioreissa tai ovat välillä loukkaantuneina. Tätä kokonaisuutta valmentajien on haastava hallita niin, että pelaajat pystyvät suorittamaan oikealla hetkellä parhaalla mahdollisella tasolla.
Loukkaantuneiden pelaajien osalta fysiikkavalmentajalla on iso rooli. Mukaan astuu myös henkinen puoli. Loukkaantuminen voi olla pelaamaan tottuneelle urheilijalle kova paikka. Sitä se oli myös pitkään loukkaantuneena olleelle Tapparan Jere Karjalaiselle.
− Suoraan sanottuna veemäistä hommaa katsoa kun kaverit pelaa ja itse istuu kuntopyörän päällä ja tekee sitä mihin pystyy. Ne olivat pitkiä päiviä, Karjalainen totesi.
Näissä tilanteissa valmentajan tehtävä on motivoida urheilijaa kuntoutukseen, mutta samalla hillitä harjoittelua niin, että vammat ehtivät parantua kunnolla.
Nuorille erilaiset treenit kuin konkareille
Liiga-joukkueessa voi olla pelaajia 17-vuotiaista aina nelikymppisiin asti. Pärmäkoski kertoo, että harjoittelua pyritään yksilöittämään mahdollisimman paljon. Nuorille pelaajille pitää miettiä ihan erilainen rakenteellinen polku harjoitteluun kuin vanhemmille.
− Vanhemmilla pelaajilla on oma taustansa harjoittelun suhteen. He ovat saattaneet treenata systemaattisesti jo monta vuotta, mikä pitää ottaa huomioon. Kokeneet pelaajat ovat usein isossa roolissa joukkueessa. Tällöin pitää erityisesti miettiä, miten kroppa saadaan kestämään koko kauden. Vanhempien pelaajien kanssa katsotaan myös, pitääkö jotain tiettyä ominaisuutta, esimerkiksi luistelua, erityisesti kehittää, jotta pelaaja voisi suoriutua entistä kovemmalla tasolla.
"Nuorille rakennetaan pohja alusta asti"
− Nuorilla pelaajilla taas lähdetään rakentamaan pohjaa alusta asti. Kestävyyttä pitää parantaa ja usein voimatasot eivät vielä ole kohdillaan. Nuorten kanssa yleistä harjoittelua on paljon enemmän.
Pärmäkosken mukaan harjoittelun lähtökohtana ovat alkutestit, joissa joukkueelle luodaan niin sanotut pelaajakortit. Lähtötason perusteella valmennus tietää, mitä osa-aluetta kunkin pelaajan kohdalla tulee painottaa harjoittelussa. Sen sijaan, että joukkue harjoittelisi yhdessä läpi kauden, on monissa Liiga-joukkueissa menty niin kesä- kuin talviharjoittelussa pienryhmätreenaamiseen.
− Voi olla esimerkiksi yleisnuorten ryhmä, kestävyysryhmä, voimaryhmä tai nopeusryhmä. Ihan sen mukaan, mikä kulloinkin palvelee parhaiten pelaajan kehitystä.
Testit avainasemassa
Alkutestien lisäksi pelaajia testataan pitkin kautta. Pärmäkoski kertoo Pelicansissa tehtävän isompi testipatteristo 2-3 kertaa kaudessa, jossa katsotaan missä pelaajien kestävyys., nopeus- ja voimatasot menevät. Lisäksi kuukausittain erilaisia pienempiä tarkistuksia pelaajien ominaisuuksiin.
− Meillä voi olla esimerkiksi nopeusvoimatestejä kevennyshypyillä lisäpainojen kanssa tai aerobisen kynnyksen testi, joka kertoo, miten aerobinen aineenvaihdunta toimii. Jokaiselta pelaajalta kerätään data talteen ja sen perusteella näemme, mihin seuraavien viikkojen aikana harjoittelussa kannattaa keskittyä.
− Ylipäätään testit kertovat meille, miten harjoittelussa ollaan onnistuttu. Ei ole väliä tehdäänkö testi luistimella tai juosten tai vaikka pyörällä, mutta joka tapauksessa näemme, mikä on pelaajan sen hetkinen kuntotaso verrattuna lähtötasoon. Testien avulla pystymme kontrolloimaan harjoittelua paljon paremmin, kun on kylmiä faktoja paperilla.
"Testit kertovat meille, miten harjoittelussa ollaan onnistuttu"
Nykyteknologia on tuonut paljon uusia ulottuvuuksia pelaajien ominaisuuksien seurantaan. Pelicansilla on käytössä pelaajien sykeseuranta otteluiden ja harjoitusten aikana. Tämän avulla nähdään nopeasti, jos pelaajan kunnossa tapahtuu merkittäviä muutoksia.
− Jos pelaajalla tulee hetki, että sykkeet ei meinaa nousta eikä pelaaja palaudu normaalisti, mutta kaksi viikkoa aiemmin kaikki on ollut kunnossa, saamme signaalin, että jotain on pielessä. Pelaaja ei parissa viikossa mene yhtäkkiä huonoon kuntoon itsestään. Meidän täytyy silloin miettiä, mikä siellä on taustalla ja reagoida siihen.
Pelaajien suhtautuminen harjoitteluun on muuttunut
Aikanaan jääkiekkoilijat saattoivat suhtautua harjoitteluun kevyemmin kuin tänä päivänä. Takavuosien Liiga-pelaaja ei välttämättä muistuttanut ulkoiselta olemukseltaan urheilijaa. Valmentajilla oli oma työnsä pitää joukkueensa kurissa myös vapaa-ajalla. Pärmäkosken mukaan nyt tilanne on toinen, eikä pelaajia juurikaan tarvitse patistaa lenkkipolulle. Valmentajan rooli on enemmänkin ohjata pelaajan uraa.
− Kaikkein tärkeintä on myydä pelaajalle ajatus, että tämä on sinun urasi, sinun ammattisi, sinun elämäsi. Pelaaja itse on vastuussa siitä. Me voimme ohjata ja opastaa, kertoa miten toinen asia johtaa toiseen ja niin edelleen. Tietysti jokaiseen joukkueeseen mahtuu niitä, joita pitää potkia persuksille. Vastaavasti osa pelaajista on ylitunnollisia, jolloin joskus joutuu painamaan jarrua treenaamisen suhteen.
Pärmäkoski kehuu taustalla tehtyä työtä valmennuksen ja harjoittelun kehittämiseksi. Jääkiekkoliitossa on tehty isot linjaukset nuorten valmennuksesta. Suomalaista urheilua ylipäätään on viety eteenpäin ja opetettu urheilijoita harjoittelemaan oikein. Hän löytää kuitenkin myös negatiivisen puolen asiasta:
− Nykypäivän urheilija on yksipuolinen. Melko nuoresta saakka pelataan vain kiekkoa. Sen vuoksi pitää harjoitteluun miettiä monipuolisuutta pelkän lajiharjoittelun ohelle.
"Kaikkein tärkeintä on myydä pelaajalle ajatus, että tämä on sinun urasi"
Pärmäkoski tietää mistä puhuu. Omalla kiekkourallaan hän pelasi maalivahtina parhaimmillaan Mestiksessä, mutta jalkapallo kulki pitkään rinnalla mukana. Lisäksi Pärmäkoski pelasi pesäpalloa ja urheili nuorena muutenkin monipuolisesti. Esimerkiksi Teemu Selänne pelasi ammattilaisuuden kynnykselle asti myös jalkapalloa, mutta moni nykypelaaja joutuu tekemään valinnan huomattavasti aikaisemmin.
Kunnollinen ja riittävä ravinto on harjoittelun ohella elinehto urheilijan arjessa. Vaikka takavuosina pelaaja olisikin treenannut tunnollisesti, saattoi ruokavalio olla mitä sattuu ja energiaa kertyi helposti liikaa kehon tarpeisiin nähden. Pärmäkoski kertoo, että nykyisin tilanne voi olla täysin toinen.
− Nykyisin ruokavalio on tavallaan ymmärretty osin ihan väärin. Pelaajat saattavat kuvitella syövänsä hyvin ja terveellisesti, mutta todellisuudessa energiaa saada liian vähän. Tällöin pelaajien kanssa pitää miettiä, miten saadaan riittävästi laadukasta ravintoa. Samalla käydään läpi levon merkitystä. Käymme läpi, miten pitäisi syödä kahden treenin päivinä tai yhden treenin päivinä sekä millaiset ravintoaineiden suhteet tulisi olla. Jos ongelmia ilmenee enemmän, ohjaamme ravitsemusammattilaisen puheille. Tämä on hieno asia, että otetaan entistä enemmän ammattilaisia mukaan prosessiin.
Valmennuksen takana suuri joukko ammattilaisia
Pärmäkoski ei ota kunniaa pelaajien hyvinvoinnista yksinään. Kiitosta satelee koko laajalle henkilöstölle, joka päivästä toiseen tekee töitä, jotta pelaajat voivat hoitaa hommansa ka ukalossa.
−Fysiikkapuolella Pelicansissa yhtä suuressa roolissa kanssani on fysioterapeutti Juha Nakari. Hänen vastuulla on esimerkiksi lihastasapainojen tarkistus. Jos pelaaja loukkaantuu kauden aikana, Nakari tekee alkutyön kuntoutuksessa ennen kuin vastuu siirtyy minulle.
Päävalmentaja Ville Niemisen, apuvalmentaja Pasi Nurmisen ja maalivahtivalmentaja Arttu Lipsasen kanssa Pärmäkoski keskustelee harjoittelun rytmityksestä jäälle ja sen ulkopuolelle.
"Pelaajat ovat joukkueelle investointeja"
Nakarin sekä hierojien Sami Tiaisen ja Sami Aallon roolia Pärmäkoski korostaa. Heiltä saadaan jatkuvasti tietoa pelaajien lihaksiston tilasta, minkä pohjalta voidaan harjoittelua muuttaa. Hieronnan määrä vaihtelee Pärmäkosken mukaan yksilöllisesti, mutta nyrkkisääntönä tilanne tarkistetaan parin viikon välein ja pelien jälkeen suoritetaan ravisteluhieronnat
− Lähtökohta meillä on, että hierontaa on tarjolla päivittäin. Pelaajat ovat joukkueelle investointeja, joten heidän hyvinvointiin kannattaa panostaa.