Edmonton Oilersin 1980-luvun dynastiasta nousevat monille mieleen yksittäisinä niminä Wayne Gretzky, Jari Kurri, Paul Coffey ja Mark Messier. Tuon ajan todellinen huippujoukkue oli kuitenkin täynnä kovan luokan NHL-pelaajia, joista yksi oli nykyään Kanadan yleisradioyhtiön CBC:n ikonisen Hockey Night in Canadan asiantuntijana toimiva Craig Simpson, 53.
Ontarion Londonista lähtöisin oleva Simpson varattiin NHL:ään heti toisena Wendel Clarkin jälkeen kesällä 1985 ja ura Pittsburgh Penguinsissa alkoi heti seuraavana syksynä. Oilersiin hän siirtyi kesken kauden 1987–88 seitsemän pelaajaa sisältäneessä vaihtokaupassa, jossa virtuoosimainen puolustaja Coffey matkasi vaihdossa Penguinsiin.
– Tulin tuon ajan selvästi parhaaseen joukkueeseen Oilersiin Penguinsista, joka ei ollut lähelläkään pudotuspelejä tuolloin. Se oli melkoinen muutos kaikin puolin, Simpson kertoo.
Simpsonin pelaajura oli lyhyt mutta menestyksekäs. Oilersissa Simpson voitti Stanley Cupin kahdesti, vuosina 1988 ja 1990. Oilers-vuosien jälkeen Simpson siirtyi vuonna 1993 Buffalo Sabresiin, mutta samana vuonna tullut vakava selkävamma käytännössä päätti Simpsonin pelaaja-uran. Viimeiset NHL-ottelunsa mies pelasi vain 28-vuotiaana keväällä 1995.
– Ei ole kahta kysymystä, etteivätkö aikani Edmontonissa ja kruununa kaksi Stanley Cupia olisi olleet urani ehdoton kohokohta. Pelaaminen Gretzkyn ja Kurrin kanssa oli ainutlaatuinen mahdollisuus.
– Waynen viimeinen mestaruus 1988 oli ikimuistoinen kokemus, mikä oli taas itselleni ensimmäinen mestaruus. Myös se oli todellinen unelma, että Messier oli keskushyökkääjäni viiden vuoden ajan, Simpson tunnelmoi.
Jääkiekkomaailma kohahti elokuun yhdeksäntenä päivänä vuonna 1988, kun Oilers myi uransa huipulla olleen kaikkien aikojen parhaan jääkiekkoilijan Gretzkyn Los Angeles Kingsiin yhdessä Marty McSorleyn ja Mike Krushelnyskin kanssa.
Vaihdossa Oilers sai jättikaupassa Jimmy Carsonin, Martin Gelinasin, 15 miljoonaa dollaria sekä kolmen Kingsin ykköskierroksen varausvuoroa.
Heti seuraavana keväänä 1989 Gretzky oli katkaisemassa Oilersin mestaruusputkea, kun Kings kaatoi edmontonilaiset pudotuspelien avauskierroksella seitsemän ottelun sarjan jälkeen.
Oilers sai kuitenkin revanssin uuden vuosikymmenen puolella, kun Kings nujertui toisella kierroksella puhtaasti 4–0. Simpsonin pelitaidoista kertoo hyvin se, että hän oli koko kevään 1990 pudotuspelien paras pistemies tehoin 16+15=31.
– Ehkä hienoin muisto on kevään 1990 Stanley Cup, koska olimme menettäneet Gretzkyn kesällä 1988 ja hävisimme heille seuraavan kevään pudotuspeleissä.
– Voitimme kuitenkin heidät seuraavan vuoden pudotuspeleissä. Se oli luultavasti urani mielenkiintoisinta aikaa, Simpson muistelee uransa huippuvuosia.
Havumetsien miesten valtakausi – poikkaria kylkiluihin
Simpsonin peliuran päättymisestä on jo 25 vuotta, joten NHL:ssäkin pelaaminen on muuttunut runsaasti sanavalmiin kiekkomiehen aktiiviajoista. Suurimmaksi eroksi entiseen Simpson nostaa useita asioita.
– Peli on nykyisin todella paljon nopeampaa kuin silloin. Oman aikani pelit näyttävät aivan kuin hidastetuilta versioilta nykyajan jääkiekosta, Simpson tokaisee.
– Pelaajien taitotaso, atleettisuus ja kyky tehdä ratkaisuja kovissa vauhdeissa ovat ihan eri luokkaa nykyisin. Ennen pelaajia sai koukkia ja estää minkä kerkesi, eikä sen ansiosta pelaajilta vaadittu sellaista fyysistä tasoa kuin nykyisin pärjätäkseen.
Simpsonin mukaan urheilullisuuden lisääntymisellä on ollut lähes vallankumouksellinen vaikutus jääkiekkoon.
– On todella kiehtovaa nähdä, kuinka taitavia nykypelaajat ovat luistelemaan ja käsittelemään kiekkoa ja tekemään ratkaisuja ahtaissa tiloissa.
"Oman aikani pelit näyttävät aivan kuin hidastetuilta versioilta nykyajan jääkiekosta"
Simpsonin peliaikoina fyysinen peli ja erilaiset koiruudet olivat paljon suuremmassa arvossa kuin nykyään. "Luunmurskausjääkiekon" aikakaudelta on jäänyt ihmisten mieliin monia legendaarisia kovanaamoja, kuten Bob Probert, Joey Kocur ja Tim Hunter.
Kovaluisimpana vastustajana Simpson kuitenkin nostaa esiin puolustajan, jonka elämä katkesi yhdessä monien muiden kiekkoilijoiden kanssa.
– Traagista kylläkin, mutta se on Brad McCrimmon, joka menehtyi Lokomotivin lento-onnettomuudessa 2011.
– Kun pelasin Penguinsissa, kohtasimme Philadelphia Flyersin kahdeksan kertaa kaudessa. Philadelphian Spectrum oli todella vaikea paikka pelata, ja Brad oli todella fyysinen puolustaja, Simpson muistelee.
– Vietin paljon aikaa maalin edessä kamppailuissa hänen kanssaan. Urani alkuaikoina mietin, että voi pyhä jysäys, tämän kaverin kanssa joutuu painimaan tosissaan. Kun minut kaupattiin Oilersiin, hän pelasi Calgary Flamesissa. Hän siis oli taisteluparini niin Pennsylvanian kuin Albertan derbyissä.
Simpson kertoo, että McCrimmonin pelityyli oli todella fyysinen, eikä hänen kanssaan selvinnyt ilman mustelmia. Jälkeenpäin Simpson muistelee McCrimmonia kuitenkin lämpimästi.
– Mies miestä vastaan -tilanteissa hän löi todella kovaa poikittaisella mailalla maalin edessä ja minä suorastaan vihasin häntä. Myöhemmin toki kunnioitin häntä suuresti ihmisenä.
"Jari sanoi, että hän ei puhu edes suomea niin hyvin"
Wayne Gretzkyn kanssa Simpson ehti pelata vain vajaan kauden ennen legendaarista pelaajakauppaa, ja Jari Kurrin kanssa kevääseen 1990 asti, jolloin Oilers voitti toistaiseksi viimeisimmän Stanley Cupinsa. Simpson muistaa Gretzkyn ja Kurrin esimerkillisinä pelaajina ja ihmisinä.
– Wayne ja Jari olivat upeita ihmisiä. Wayne on täysin erityislaatuinen siinä, mitä hän merkitsee muille. Hän on myös erittäin huolehtivainen siitä, että kaikilla on hyvä olla.
"TIK OLI JOUKKUEEMME ILOPILLERI JA HÄNEN KANSSAAN OLI AINA HAUSKAA"
– Jari on varmasti yksi parhaimpia joukkuekavereita, mitä minulla on ollut. Jarilla oli aina positiivinen vaikutus muihin ja hän oli todella hyvä roolimalli. Hän oli myös kokonaisvaltaisesti todella hyvä pelaaja ja teki todella paljon töitä sen eteen, Simpson kehuu.
Yksi Oilersin menestysvuosien legendaarinen hahmo on myös Esa Tikkanen, joka tehojensa lisäksi sai monesti vastustajien pasmat sekaisin. Simpson naurahtaa erityisesti Tikkasen tavaramerkiksi tunnetulle Tiki-talkille, mutta kehuu myös hänen pelitaitojaan.
– Tikkanen oli mainio hahmo ja lahjakas pelaaja myös. Tik oli joukkueemme ilopilleri ja hänen kanssaan oli aina hauskaa. Tik pystyi puhumaan kerralla kahta tai kolmea eri kieltä ja Jari sanoi, että hän ei puhu edes suomea niin hyvin, Simpson hymyilee.
– Esalla oli todella tärkeä rooli kaikissa mestaruuksissamme, niin hyökkäys- kuin puolustussuuntaan.
Monet Simpsonin pelaajauran NHL-areenoista on jo joko purettu tai poistettu aktiivikäytöstä. Kuitenkin yksi edelleen käytössä olevista areenoista on New York Rangersin legendaarinen kotihalli, jonka Simpson nostaa uransa upeimmaksi pelipaikaksi.
– Suosikkini oli Madison Square Garden, sillä pidin aina siellä pelaamisesta ja New York on ainutlaatuinen kaupunki pelata jääkiekkoa.
Jääkiekon kehdoksi kutsutusta Montréalista Simpsonilla on erityinen muisto, joka syntyi yhdessä kiekkohistorian legendaarisimmista areenoista.
– Toinen erityinen paikka oli Montréal Forum. Tein NHL-urani ensimmäisen hattutempun Patrick Royn taakse juuri siellä.
– Muistan ikuisesti kaikki ne lukuisat mestaruusviirit ja sen aivan erityisen tunnelman, joka siellä aina vallitsi, Simpson muistelee.
Glen Sather jätti pysyvän jäljen tuoreeseen isoisään
Nuorena päättyneen pelaajauransa jälkeen Simpson ryhtyi valmentajaksi. Hän palasi Oilersin organisaatioon kaudeksi 2003–04 ja toimi seuran apuvalmentajana kolmen kauden ajan. Miehen kolmas Stanley Cup -sormus jäi tuona aikana vain yhden voiton päähän, mikä arvatenkin jäi harmittamaan Simpsonia.
– Valmennusvuodet olivat hienoa aikaa, mutta ehkä tuskallisin hetki urallani jääkiekon parissa oli seitsemännen loppuottelun tappio Carolina Hurricanesille vuonna 2006, Simpson kertoo.
– Toisaalta sain työskennellä Craig MacTavishin kanssa, joka oli jo pelivuosilta mahtava joukkuetoveri ja huonekaverini pelireissuilla. Oilersin johdattaminen hänen kanssaan oli ehdottoman hieno kokemus. Rakastin valmentamista ja sitä, että sain auttaa pelaajia.
Kun valmentaminen ja sen merkitys nousevat puheeksi, Simpson nostaa omalta pelaajauraltaan esille Oilersin dynastian ehdottoman johtohahmon Glen Satherin.
– Parhaat kokemukseni valmentajista liittyvät Glen Satheriin. Päävalmentajana hän oli minulle tiukka ja vaativa. Hän oli kuitenkin reilu kaikkia kohtaan, ja mielestäni kaikista tärkeimpänä hän luotti pelaajien johtajuuteen, Simpson kehuu.
– Hän ei ollut sellainen valmentaja – niin kuin monet valitettavasti ovat – että olisi halunnut olla kaiken keskipisteenä. Hän luotti aina pelaajien osaamiseen. Hän oli ehdottomasti suosikkivalmentajani NHL:ssä, Simpson sanoo ilman epäröintiä.
Syksyllä 2009 Simpson osallistui televisiokanava CBC:llä esitettyyn entisten NHL-pelaajien taitoluistelukilpailuun Battle of the Bladesiin, jonka hän voitti yhdessä parinsa, pariluistelun olympiavoittajan Jamie Salén kanssa. Kolme vuotta myöhemmin Simpson ja Salé sanoivat toisilleen tahdon ja parin esikoistytär Samantha syntyi kesällä 2013.
Synkkien korona-aikojen keskelle Simpson sai jälleen iloisia uutisia, sillä hänestä tuli huhtikuun ensimmäisenä päivänä isoisä. Tuoreen lapsenlapsen isä on kolme NHL-ottelua niinikään Oilersissa pelannut Dillon Simpson, joka on Craigin poika hänen ensimmäisestä avioliitosta.
Such a Joy to see you three.... Welcome to the world Stevie. We can't wait to meet you... it might be awhile, but it will be worth the wait. https://t.co/vxj619I5OK
— Craig Simpson (@hnicsimmer) April 1, 2020
Aika näyttää, nähdäänkö Simpsonin jälkikasvua vielä urheiluareenoiden tähtinä – perheestä ainakin löytyy esikuvia runsaasti.
Ex-NHL-juttusarjaa julkaistaan määrittelemättömin väliajoin. Juttusarjan jokaisessa osassa haastatellaan yhtä entistä NHL-pelaajaa.