Lauantaina pelattava Tappara-HPK -ottelu on kirvesrintojen pitkäaikaisen toimitusjohtaja Mikko Leinosen viimeinen kotiottelu ennen eläkepäiviä. Reilut 20 vuotta Tapparan johdossa ollutta Leinosta muistetaan ennen varsinaista ottelua pelattavalla esiottelulla, jossa kohtaavat Mikki All-Stars sekä Pietarinkadun Oilers Legends. Leinoselta illasta kysyttäessä ensimmäisenä hän kuitenkin mainitsee työpäivän.
– Työn merkeissä menee ilta osittain, kun on normaali Liiga-peli. Jäähyväisottelu on varmasti mukava tapahtuma, kun on hyvä vastustaja ja pelaamassa paljon vanhoja pelikavereita muun muassa Kärpistä sekä Tapparasta, Leinonen sanoo.
Tokaisusta käy hyvin ilmi, miten Tappara on nostettu nykyiseen asemaansa Liigan yhtenä kärkijoukkueena. Työnteko on ollut avain. Valtavassa roolissa tässä nousussa on ollut Leinonen, jonka oma ura jääkiekon parissa on kestänyt yli 40 vuotta, ensiksi pelaajana ja tämän jälkeen johtoportaassa. Alkuperäisenä suunnitelmana pelaajauran jälkeen ei kuitenkaan ollut jatkaa jääkiekon parissa.
– Ei ollut pelaajana tällaista suunnitelmaa. Tarkoituksena oli peliuran jälkeen olla niin sanotuissa oikeissa töissä. Pankissa menikin lopulta liki kymmenen vuotta, Leinonen kertoo.
Leinonen päätti pelaajauransa KalPan paidassa 1987. Tapparasta alkaneella pelaajaurallaan taitohyökkääjäksi tituleerattu Leinonen pääsi pelaamaan Suomen ja Ruotsin lisäksi aina NHL:ään saakka. Palkintokaappiin pelaajana tulivat sekä Suomen että Ruotsin mestaruudet. Myös maajoukkue tuli tutuksi. Pelaajana Leinonen näki miten jääkiekkoa sekä urheilu johdetaan Suomea kehittyneemmissä markkinoissa.
– Näin NHL:ssä erinomaisia toimitusjohtajia sekä ammatilaistoimintaa. Tästä on ollut hyötyä myös omaan toimintaan myöhemmin, Leinonen avaa.
Työura alkoi kuitenkin pankissa, josta tie vei laman seurauksena vuonna 1993 Tapparan johtoon.
– Jäin virkavapaalle pankista, kun tuli paine saada pankin taloutta paremmalle tolalle. Siitä tuli ahaa-elämys, että täytyy auttaa seuraa, joka on minunkin pelaajaurani takana, Leinonen taustoittaa.
Ensimmäinen pätkä Tapparan johdossa kesti kolme vuotta ja päättyi 1996. Paras menestys jäi vielä tuolla pätkällä odottamaan itseään.
Paluu Tapparaan
1996 lama oli pikkuhiljaa taittunut ja SYP sekä KOP fuusioituivat, jonka jälkeen pankeista virkavapaalla olevat hälytettiin takaisin töihin. Näin kävi myös Leinoselle, mutta kiinnostus sekä palo urheilujohtamiseen jäi.
– Palasin pankkien fuusion jälkeen takaisin pankkiin töihin, mutta seurojen osakeyhtiöittämisen myötä urheilusta tuli entistä kiehtovampaa, Leinonen sanoo ja jatkaa:
– Kasvoilla toimivat seuraomistajat toivat linjakkuutta ja operatiivinen johto sekä hallitus alkoivat tehdä työtä saman päämäärän eteen. Seurat ja Suomen jääkiekko alkoivat kehittyä nopeasti.
”Meillä oli palkkaussysteemi, joka sitoutti myös pelaajat siihen, että menestytään.”
Lopulta päätös paluusta jääkiekon pariin oli helppo.
– Päätös palata Tapparaan oli helppo, kun omistajakunta oli hyvä ja heillä sekä minulla oli kova usko Tapparaan. Meillä oli sama tahtotila silloisten omistajien sekä hallituksen kanssa.
Vuonna 1999 Leinonen siirtyi jälleen Tapparan toimitusjohtajaksi. Seura ei ollut Leinosen lähdön jälkeen saanut urheilullista menestystä ja kauden 1998–1999 päätteeksi kirvesrintoja ei nähty edes pudotuspeleissä. Kuopasta nousu vaati paljon töitä.
– Pitkiä päiviä siinä tehtiin, kun meitä oli töissä kolme tai neljä työntekijää. Yhden miehen harteilla oli paljon, mutta jostain sitä aina lähdetään, Leinonen kertoo.
Kova työ tuotti tulosta ja 2000-luvun alku toi useamman finaalinpaikan sekä lopulta pitkään odotetun mestaruuden 2003.
– Perustaa oli tehty kuntoon jo siinä vuosina 1993-1999. Oli opittu lisää ja saimme homman toimimaan. Saimme lahjakkaita poikia mukaan ja valmennus oli hyvää. Kaikki oli sitoutuneita ja meillä oli palkkaussysteemi, joka sitoutti myös pelaajat siihen, että oli pärjättävä, Leinonen sanoo nousun taustoista.
2000-luvun edetessä menestys hiipui ja erityisesti vuodesta 2008 vuoteen 2012 kestänyt aikaväli oli heikko. Aikavälille mahtuvaan neljään kauteen Tappara pääsi vain kerran pudotuspeleihin. Leinonen on jo pyrkinyt unohtamaan tuon aikakauden, mutta kertoo, että siitä otettiin opiksi.
– Meillä saattoi olla liian monta valmentajaa silloin ja se ei vaan lähtenyt niin kuin olimme ajatelleet. Muut seurat myös panostivat euromääräisesti paljon pelaajistoonsa. Me olimme keskivaiheilla pelaajabudjeteissa eikä budjetti ollut lähelläkään sitä mitä kärkijoukkueet panostivat, Leinonen avaa.
Tapparan hallitus teki isoja päätöksiä 2010-luvun alussa ja Tapparassa alettiin panostaa entistä enemmän pelaajiin. Tämä panostus on näkynyt ja menestystä on tullut. Kirvesrinnat ovat saavuttaneet seitsemän peräkkäistä mitalia.
– 2012 aloimme panostaa enemmän pelaajiin ja ottamaan riskiä. Aika usein unohdetaan, että riski kuuluu liiketoimintaan ja me jääkiekkoseuratkin toimimme kuin oikeat yritykset, Leinonen toteaa.
Omaa aikakauttaan Tapparassa Leinonen summaa seuraavasti.
– 1990-luku oli heikko Tapparalle kokonaisuutena, mutta oli pääasia, että pääsimme vedenpinnan yläpuolelle. Yhtiöittämisen kautta saimme hyvän 2000-luvun alun ja saimme velkoja maksettua pois. Tämä 2010-luku on ollut sitten se kruunu, jossa olemme opineet tekemään töitä yhteen hiileen ja yhteisen päämäärän eteen.
Menestysreseptiä kysyttäessä Leinonen miettii hetken ja suostuu lopulta paljastamaan vähän.
– Kun on oikeat ihmiset oikeilla paikoilla firma varmasti pärjää. Eli hyvät johtavat pelaajat ja meillä niitä on ollut. Tämä on tietysti poikkeuksellista, että näin pitkään olemme pärjänneet. Tietysti joskus tarvitaan myös onnea, koska tilanne on välillä se, että tolppa sisään tai tolppa ulos saattaa ratkaista, Leinonen sanoo.
Harvinaislaatuinen toimitusjohtaja
Leinonen on siinä mielessä harvinaislaatuinen toimitusjohtaja Liigassa, että hänen aikakaudellaan Tapparalla ei ole ollut erillistä urheilutoimenjohtajaa. Liiketoiminnan lisäksi toimitusjohtaja on kantanut vastuun myös pelaajien hankinnasta. Leinonen on onnistunut kasaamaan kilpailukykyisen joukkueen lähes jokaiselle kaudelle.
– Ei minulla siihen mitään ihmereseptiä ole, mutta olemme yrittäneet löytää keskitasoa kovempia pelaajia. Valmentajat lopulta käsittelevät pelaajia ja tekevät niistä pelaajia. Meillä pelaajat ja valmennus ovat sitoutuneet hyvin tähän mitä tehdään ja se tuo menestystä, Leinonen avaa.
”Olemme luoneet pelaajille ympäristön kuntoon, jotta pelaajalla on hyvä olla.”
Yhtenä isona tekijänä hän näkee myös Tapparan juniorityön.
– Meidän pelaajapolkumme on yksi Suomen parhaista, josta hyvänä esimerkkinä ovat Aleksander Barkov sekä Patrik Laine. Jonkin verran saamme näin omista junioreista pelaajia ja ripaus pitää ottaa sitten ulkopuolelta, Leinonen kertoo.
Tappara on pystynyt pitämään kiinni pelaajistaan poikkeuksellisen hyvin ja myös paluumuuttajia on nähty Hakametsän koppiin paljon. Tämän taustalla kokenut kiekkomies näkee asioiden asiallisen hoitamisen.
– Me olemme maksaneet palkat ajallaan, mutta se taitaa olla nykyään jo ihan yleinen vaatimus, Leinonen naurahtaa ja jatkaa:
– Olemme luoneet pelaajille ympäristön kuntoon, jotta pelaajalla on hyvä olla. Olemme myös pitäneet laadun korkealla, koska näen että se on se sertifikaatti, jonka myös pelaajat huomaavat.
Myös rehellisyys pelaajia kohtaan sekä henkilökohtainen yhteys kuuluvat Leinosen työkalupakkiin.
– Uskon siihen, että pelaajat tekevät lopulta päätöksen siitä, missä haluavat pelata. Minä en ole ikinä kenenkään pelipaikkaa varmistanut tai lupaillut, enkä ole puuttunut valmennuksellisiin asioihin. Jokaisen pelaajan on ansaittava pelipaikkansa, Leinonen sanoo.
Tapparassa Leinosen ohella myös päävalmentaja on kantanut vastuun sekä käynyt keskustelut hankittavista pelaajista. Tilanne on kuitenkin muuttunut urheilujohtajan tultua ja ensi kaudesta alkaen nykyinen päävalmentaja Jukka Rautakorpi ottaa vastuulleen urheilun johtamisen. Pelaajatarkkailun Leinonen on hoitanut pitkällä urallaan omalla tavallaan.
– Minä olen tehnyt niitä pelaajatarkkailuja omalla tavallani. Jari Kekäläinen oli mukana muutaman kauden ajan, mutta muuten on hyödynnetty verkostoani. Minulla on iso verkosto, josta voin kysyä pelaajista ja nykyajan hyvän TV-tuotteen avulla seuraaminen on ollut helpompaa, Leinonen tuumaa.
Talous on pidetty kunnossa
Leinonen on tullut tunnetuksi tarkan markan miehenä ja Tapparan talous onkin yksi Liigan parhaista. Seura on pystynyt parantamaan liikevaihtoaan ja myös taloudelliset voitot ovat olleet isoja. Taustalta löytyvät lopulta yksinkertaiset tekijät.
– Myynti on toiminut hyvin ja sitä on pystytty nostamaan vuosittain. Totta kai pärjääminen pudotuspeleissä on myös iso tekijä. Meidän sidosryhmämme ovat uskoneet meihin ja ovat uskollisia. Vaihtuvuutta on vähän ja olemme saaneet huikeasti lisää yhteistyökumppaneita, Leinonen sanoo.
Leinonen muistaa myös kiittää jokaista toimiston työntekijää panoksestaan hyvän tuloksen eteen.
Tulevaisuuden taloudellinen menestys kiinnostaa edelleen väistyvää toimitusjohtajaa. Hän näkee tulevaisuudessa isoja mahdollisuuksia.
– Uuden areenan kautta tulee uusia mahdollisuuksia, jos pystymme hallitsemaan kustannusrakenteen, joka tulee. Siinä on meillä mahdollisuus kehittyä tästä eteenpäin. Seuraajani Mika Aro tuntee kuluttajabisneksen hyvin ja on erittäin osaava kaveri kehittämään liiketoimintaa eteenpäin. Kun urheilutoimi nyt eriytetään liiketoimintapuolesta, löytyy varmasti lisää resursseja myös liiketoiminnan kehittämiseen, Leinonen kertoo.
”Jos yli miljoonan tulokseen pääsee verojen jälkeen, niin se on erinomainen tulos.”
Tapparalla ei ole tällä hetkellä usean muun Liiga-seuran tapaan urheilun ulkopuolista liiketoimintaa. Kirvesrinnat testasivat sitä jo vuosia sitten, mutta tulos ei silloin miellyttänyt. Tämä ei kuitenkaan ole ollut Tapparassa poissuljettua.
– Olemme sitä miettineet ja me olemme itse asiassa olleet siinä urheilun ulkopuolisessa bisneksessä jo ennen muita, kun meillä oli Lacro. Silloin havaitsimme, että se ei ollut meille kannattavaa. Olemme tietysti kiinnostuneita kaikesta kannattavasta, mutta emme halua mennä meidän yhteistyökumppaneiden alueelle, Leinonen avaa Tapparan strategiaa.
Leinosen aikana tulleiden taloudellisten tulosjulkistusten yhteydessä ovat hieman naureskelua aiheuttaneet toimitusjohtajan kommentit Tapparan tuloksesta. Vaikka tulos olisi ollut yli puoli miljoonaa euroa voitollinen, Leinonen on voinut todeta tuloksen olleen kohtuullinen tai hyvä. Nyt hän suostuu paljastamaan mikä olisi ollut erinomainen tulos.
– Jos yli miljoonan tulokseen pääsee verojen jälkeen, niin se on erinomainen tulos. Media vaan kirjoittaa osalla verottomista ja osalla verollisista tuloksista. Toivoisin medialta tarkkuutta tähän, että luvut olisivat kaikilta samat, Leinonen sanoo ja antaa pienen näpäytyksen myös medialle.
Rakas kilpailija Ilves
Tapparasta ja Tampereesta puhuttaessa lähes aina on mainittava myös paikalliskilpailija Ilves. Leinoselle tupsukorvat ovat kovin tuttuja jo kuuden vuosikymmennen ajan.
– Minulle Ilves on ollut jo 60-luvulta asti tukena ja turvana rakkaana kilpailijana vieressä. Arvostan kovasti mitä he tekevät ja yritän oppia, jos heiltä on jotakin opittavaa. Ei minulla ole ollut ikinä mitään ongelmaa Ilveksen johdon tai pelaajien kanssa. On ollut hyvä, että on voinut katsoa mitä he tekevät ja miettiä omaa toimintaa sitä kautta kriittisesti, Leinonen sanoo.
”Tamperelaisen jääkiekon puolesta on entistä enemmän ihmisiä.”
Tapparan johtaja näkee paikalliskilpailijan tärkeänä.
– Me olemme kilpailevia seuroja jääkiekossa ja pyrimme rehdisti taistelemaan toisiamme vastaan. Mielestäni tämä antaa hyvän pohjan pirkanmaalaiselle jääkiekolle ja viime aikoina olemme saaneet hallit täyteen. Molemmille on hyvä, että meitä on kaksi. Jatkon kannalta, jos kumpikaan ei pärjää niin pitää miettiä mitä tehdään, mutta nyt näyttää hyvältä, Leinonen toteaa.
Hän myös muistuttaa seurojen tekevän yhteistyötä, kun joukkueet pelaavat samassa hallissa ja sitä kautta jakavat myös kustannuksia. Leinonen on myös kokenut Tapparan saaneen tukea paikallisvastustajaltaan menestystä hakiessaan.
– Kun olemme menestyneet, olemme myös saaneet Ilveksen tukea, mikä on hienoa.
Pitkän pelaaja- ja johtajauran aikana myös kannattajien intohimo seuroja kohtaan on muuttunut.
– Tamperelaisen jääkiekon puolesta on entistä enemmän ihmisiä. Aikanaan, jos jako meni 50-50, nyt luulen, että jako menee 10-10 molemmille seuroille ja 80 prosenttia toivoo tamperelaisen jääkiekon parasta. Se on hyvä asia, koska sitä kautta turvataan molemmat seurat, Leinonen näkee.
Jääkiekko ei tule jäämään pois
Yhteensä Leinosen ura ammatilaisjääkiekon parissa on kestänyt liki neljäkymmentä vuotta. Tapparan toimitusjohtajana hän on toiminut 24 kauden ajan. Siirto toiseen seuraan ei kuitenkaan ole kertaakaan käynyt edes mielessä eikä kyselyitäkään ole Leinosen mukaan tullut.
– Ei ole kyllä tullut mieleen enkä ole osoittanut mitään kiinnostusta muita seuroja kohtaan. Tappara on ollut veressä ja kun on hyvät esimiehet niin ei kannata vaihtaa, Leinonen naurahtaa.
Viimeisin pätkä toimistusjohtana on kestänyt yhtäjaksoisesti 20 vuotta ja alkuperäisenä suunnitelmana ei ollut tehdä aivan näin pitkää pätkää.
– En uskonut, että 20 vuotta olen tässä tehtävässä. 2000-luvun jossain kohtaa oli jotain ajatusta vaihtaa muihin töihin, mutta olemme uudistuneet koko ajan ja sitä kautta on tullut uutta, joka on motivoinut pysymään. Lisäksi olemme pystyneet pitämään huolen jaksamisesta, kun työtaakkaa on pystytty jakamaan. Into ja palo on aina vienyt seuraavaan kauteen ja pitkässä juoksussa se on ollut hyvä päätös pysyä tässä, Leinonen sanoo.
Haikeutta kokenut kiekkomies ei sano tuntevansa, koska päätös on tehty jo hyvissä ajoin. Leinosen sydämessä säilyy kuitenkin Tappara ja kiekko ei tule varmasti jäämään.
”Minä tein päätöksen, kun viime kerran kävin siellä noin 20 vuotta sitten, että Lappeenrantaan en enää lähde peliä katsomaan.”
– En minä voi jääkiekkoa kokonaan jättää elämästäni. Nyt ajattelin pyyhkiä pölyt jaloista muutaman viikon tai kuukauden ajaksi ainakin. Tulevaisuudessa voin Tapparan mukana jotakin tehdä. En tietenkään operatiivisessa toiminnassa, mutta jos on joitakin projekteja niin niiden parissa. Tapparaa haluan auttaa, miten pystyn, Leinonen kertoo.
Hänet tultaneen myös näkemään Hakametsän sekä uuden areenan käytävillä myös jatkossa.
– Kyllä tällä hetkellä tuntuu, että tulen peleissä käymään. Uusi areena myös kiehtoo ja kiinnostaa. Mutta eiköhän käyntikerrat kuitenkin harvene, ettei joka pelissä tule varmasti käytyä.
Leinosen toimitusjohtajakauden viimeinen ottelu mitellään Lappeenrannassa maanantaina, kun SaiPa isännöi Tapparaa. Kohtaloa tai ei, juuri Lappeenrannan matka on yksi ikimuistoisimmista Leinosen uran aikana. Tämän takia häntä ei myös nähdä viimeisessä ottelussa Kisapuistossa.
– Minä tein päätöksen, kun viime kerran kävin siellä noin 20 vuotta sitten, että Lappeenrantaan en enää lähde peliä katsomaan. Päätös ei johdu Lappeenrannasta eikä SaiPasta vaan siitä, että oli erittäin huono ajokeli molempiin suuntiin ja vielä hävisimme pelin. Ajattelin ajaessani, että sitä nautintoa en enää halua kokea. Sen jälkeen en ole enää käynyt siellä katsomassa peliä. Minulla on siivouspäivä silloin kotona, Leinonen tarinoi.
Tänään lauantaina pelattava Leinosen jäähyväisottelu ei jännitä tehohyökkääjää, vaikka edellisestä luistelukerrasta on hänen kertomansa mukaan viisi vuotta. Vanhat peliotteet löytyvät varmasti selkärangasta.
– Vauhti on varmasti laantunut ja varusteet painavat enemmän, kun aikaisemmin. Toivotaan, että luistimet mahtuvat jalkaan.
Normaalisti vaatimaton kiekkomies uskaltaa antaa lopuksi pienen lupauksen esiottelun tehoista.
– En minä muuta tiedä, kun että aina kun kentällä olen ollut, niin paljon on tullut tehoja, eläkepäiville vetäytyvä Leinonen nauraa.
