Niin sanotut edistyneet tilastot ovat saaneet alati vahvempaa jalansijaa kiekkokeskusteluissa, kun teknologian ja erilaisten laskentamallien kehitykset mahdollistavat entistä tarkempia havaintoja kaukalosta.
Edistyneet tilastot ovat kehittyneet pitkälti sen takia, että peliä ja pelaajien suorituksia pystyttäisiin avaamaan laajemmin kuin pelkillä tehopisteillä tai torjuntaprosenteilla.
Viime vuosina etenkin kaksi hienoisesti toisistaan eroavaa tilastoa on noussut edistyneiden tilastoiden aallonharjalle. Kyseessä ovat lyhenteillä GAR ja WAR tunnetut mallit, joita on tuottanut Evolving-Hockey.
Tiivistettynä GAR ja WAR kertovat tietyn NHL-pelaajan tuomasta lisäarvosta "korvaavaan pelaajaan" nähden, joka Evolving-Hockeylla on juuri ja juuri NHL-tasoinen pelaaja.
– Lyhykäisesti GAR ja WAR kertovat, kuinka paljon pelaajat laukovat parhailta vetopaikoilta ja kuinka hyvin he estävät parhaimman sektorin laukauksia, kertoo Evolving-Hockeyn sisältöjohtaja Shawn Ferris.
Suuren suosion saanut Evolving-Hockey on kolmen yhdysvaltalaisen miehen pyörittämä maksullinen tilastopalvelu, josta löytyy myös muun muassa erilaisia tilastotyökaluja ja visualisointeja.
– Minun lisäkseni Evolving-Hockeyssa ovat kaksoset Josh ja Luke Younggren, jotka tekevät pääasiassa koodausta. Minä teen suurimmaksi osaksi sisällöntuotantoa eli juonnan podcastiamme ja hoidan Twitteriämme.
Pyrkimys yhteen lukemaan
GAR (goals above replacement) kertoo pelaajan tuoman lisäarvon maaleiksi muutettuna ja WAR (wins above replacement) voitoiksi muutettuna. Esimerkiksi tämän kauden ykköstähti Connor McDavid on luonut Edmonton Oilersille lisäarvoa noin 32 maalin ja 5,5 voiton verran korvaavaan pelaajaan verrattuna.
Molemmat mallit muodostuvat erilaisista parametreista, joihin kuuluvat muun muassa datahavainnot pelaajan hyökkäämisestä, puolustamisesta ja erikoistilannepelaamisesta.
Ferris tiivistää mallien idean myös siten, että yksi lukema kertoisi mahdollisimman paljon tietyn pelaajan suoritustasosta. Ennen GAR:n ja WAR:n yleistymistä kokonaiskuva piti pitkälti muodostaa useiden eri tilastojen perusteella.
– Nykyään yritetään tiivistää mahdollisimman paljon yhteen lukemaan. Se on aika iso ero siihen aikaan, kun edistyneet tilastot alkoivat vähitellen yleistyä.
Ferris muistuttaa, että GAR- ja WAR-lukemia ei pidä tuijottaa orjallisesti. Usein näissä tilastoissa näkyy erikoisuuksia, kun kärkiroolien takana pelaavat pelaajat ovat mallien perusteella supertähtiä.
– Esimerkiksi muutama vuosi sitten alemmissa ketjuissa pelannut Valeri Nitšuškin oli aivan parhaimpia pelaajia GAR:llä mitattuna. Se tosiaan nostattaa kysymysmerkkejä, kun rooli ja tilastot eivät tue toisiaan.
– Yleensä 1–2 pelaajaa pomppaavat todella näkyvästi esiin analytiikassa joka kausi rooliinsa nähden, Ferris arvioi.
Voiko tilastoihin sitten luottaa, jos kysymysmerkkejä nousee esiin?
– Mielestäni GAR ja WAR kertovat yksittäisen pelaajan todellisesta tasosta noin puolet tarinasta. Ne antavat hyvän näppituntuman ja lähtökohdan.
"Yleensä 1–2 pelaajaa pomppaavat todella näkyvästi esiin analytiikassa joka kausi rooliinsa nähden."
– Mutta jos todella haluaa tarkastella jonkun pelaajan tasoa, niin silloin pitää myös tehdä omia havaintoja pelaamisesta ja ymmärtää, minkä seurausta tilastolukemat ovat, Ferris toteaa.
Tästä päästäänkin sopivasti niin sanottuun silmätestiin. Ferrisin mukaan silmätestiä ja analyyttisiä lukemia on käytettävä toisiaan täydentävässä suhteessa parhaimman näkemyksen saamiseksi tietyn pelaajan tasosta.
Kiekkokeskusteluissa on kuitenkin yhä paljon niitä, joille tilastolukemat ovat yhdentekeviä.
– Edelleen iso määrä kiekkoihmisiä ei luota millään tavalla tilastoihin, mutta heillä voi usein olla hyvät näkemykset pelistä.
– Esimerkiksi minulla on paljon ystäviä pelaajatarkkailijoina, eivätkä hekään juuri katso lainkaan tilastoja, mutta käymme silti upeita keskusteluita, Ferris kertoo.
Heikkouksia löytyy
Ferris myöntää, että GAR ja WAR eivät missään nimessä ole täydellisiä malleja, mutta ne ovat tulleet jäädäkseen.
– En usko, että ne korvautuvat jollakin toisella mallilla tulevaisuudessa. Odotan, että ne kehittyvät paremmiksi ajan myötä, ja perusajatus yhdestä lukemasta säilyy.
– Dataa pystytään keräämään jatkuvasti enemmän ja sitä opitaan käyttämään monipuolisemmin. Olemme jo aika hyvin saaneet puristettua dataa tähän yhteen lukemaan, mutta tietysti sen kehittäminen on meidän vahva tavoitteemme, Ferris tietää.
Jääkiekossa tapahtuu pelin aikana paljon sellaisia asioita, joita ei pysty mittaamaan tai on vaikea mitata. Tällaisten mittaamattomissa olevien muuttujien, kuten tunnetilojen tai taktisten asioiden muuttaminen lukemiksi ei ole näköpiirissä.
Ferrisin mukaan mallien heikkouksien takia Evolving-Hockeylla on myös odottamaan perustuvat GAR ja WAR, joiden tarkoitus on vähentää muun muassa sattuman ja ketjukaverien vaikutusta pelaajien lukemissa.
– Esimerkiksi Alexander Kerfootilla oli viime vuonna todella korkea GAR, mutta se johtui pitkälti pelaamisesta John Tavaresin ja William Nylanderin kanssa.
– Kerfootin ketjukaverit laukoivat todella hyvin, joten se nosti myös hänen GAR-lukemia. Samoin myös Michael Buntingin lukemat olivat korkeita, koska hän pelasi Auston Matthewsin vierellä, Ferris toteaa.
Yksittäisenä epäluotettavuutta aiheuttavana tekijänä Ferris nostaa esiin laukaisuprosentin, joka usein herkästi vääristää mielikuvaa pelaajan tasosta.
– Varsinkin puolustajilla laukaisuprosentit voivat vääristää paljon. Esimerkiksi Vince Dunnin analytiikat olivat alkukaudesta huimaa tasoa, mutta hänen laukaisuprosenttinsa oli 13, jota etenkin puolustajan on huomattavan vaikea säilyttää koko kauden ajan.
Myös maalivahtien osalta GAR ja WAR ovat vielä suhteellisen heikoissa kantimissa. Maalivahteja arvioidaankin yleensä enemmän kohti lauottuun maaliodottamaan suhteutettuna.
– Maalivahtien analysointi on vaikeampaa kuin kenttäpelaajien. Maalivahtipelaamisessa on paljon yksityskohtia, joiden mittaaminen on hyvin vaikeaa.
Joukkueen puolustamisen taso vaikuttaa yleensä herkästi maalivahtien tilastoihin, ja Ferris toteaakin silmätestin yleensä olevan parempi tapa maalivahtien arviointiin.
– Esimerkiksi Linus Ullmark on kiistatta pelannut upeasti mutta myös joukkue on ollut äärimmäisen hyvä. Miten hänen pelaamisensa voisi suhteuttaa sellaisen joukkueeseen, joka puolustaisi huonosti?
Aliarvostetut pelaajat
Analyyttisten lukemien pohjalta pystyy usein tavallinenkin kiekon seuraaja poimimaan esiin pelaajia, jotka eivät saa dataan pohjautuviin lukemiinsa nähden ansaitsemaansa huomiota.
Erityisesti puolustajat jäävät huomiossa luonnollisesti alakynteen, kun pelipaikalla on vaikeampi loistaa maalien ja pisteiden valossa kuin hyökkääjien.
– Ensimmäisenä mieleen tulee Rasmus Sandin, joka ei saanut kovin paljoa vastuuta Maple Leafsissa, mutta siitä huolimatta hän oli hyvin tuottava pelaaja analytiikassa. Nyt Capitalsissa on alkanut tulla tulosta, kun rooli on kasvanut.
– Adam Fox on myös mielestäni edelleen aliarvostettu pelaaja, vaikka hän onkin todella hyvä. Hänen analytiikkansa on kuitenkin äärimmäisen vakuuttava, ja hän on mielestäni NHL:n paras puolustaja, Ferris arvioi.
"Adam Fox on myös mielestäni edelleen aliarvostettu pelaaja, vaikka hän onkin todella hyvä."
Varsinkin jos puolustajan roolina on vieläpä korostuneesti puolustava rooli, näkyvyyttä on hyvin vaikea saada. Paras esimerkki löytyy Ferrisin mukaan hänen kotikaupungistaan Bostonista.
– Nostaisin esille Bruinsista Brandon Carlon. Hän pelaa todella rajussa roolissa, eikä hän oikein nouse esille joukkueen muiden tähtien takaa.
Suomalaispelaajista Ferris nostaa esiin kaksi nimeä, jotka eivät hänen mielestään ole saaneet ansaitsemaansa kunnia. Etenkin Nashville Predatorsin tähtimaalivahtia Juuse Sarosta Ferris kehuu melkoisen ylistävään sävyyn.
– Sarosta voi perustellusti pitää aliarvostettuna. Analytiikkapuolella pidämme häntä jumalana. Hän ei todellakaan yleisesti saa sellaista arvostusta kuin hänen pitäisi saada.
Kenttäpelaajien puolella on tällä kaudella tehokkaimpien suomalaisnimien takaa löytynyt kovan luokan läpimurto nimenomaan kokonaisvaltaisessa pelaamisessa.
– Jesperi Kotkaniemi pelaa aika hyvin ihmisten tutkien ulkopuolella. Hurricanesissa hänestä on kehittynyt todella vahva kahden suunnan keskushyökkääjä, mikä ei tainnut oikein olla hänen odotusarvonsa silloin, kun hänet varattiin NHL:ään, Ferris arvelee.