Heinäkuun alussa Luleå HF tiedotti yllättäen joukkueen apuvalmentajana vuodesta 2017 toimineen Roger Kyrön jäämisestä sairauslomalle uupumisen vuoksi. Kyrön tehtävät joukkueessa otti vastaan suomalaiselle jääkiekonseuraajalle hieman tuntemattomampi nimi, Luleån U20-joukkuetta valmentanut Antti Alamäki. Haastattelussa pääsemme tutustumaan Alamäen uraan pelaajana ja valmentajana, sekä ajatuksiin ja näkemyksiin Ruotsin kiekkosarjoista ja niiden eroista kotoiseen Liigaan ja Mestikseen.
35-vuotias Alamäki on lähtöisin Torniosta, jossa hän sai ensimmäiset kiekko-oppinsa paikallisen Tornion IHC:n riveissä. Samaisesta joukkueesta on maailmalle ponnistanut muun muassa Jesse Puljujärvi.
– Sukulaispoika houkutteli kokeilemaan lajia ulkojäillä ja siitä jäi kipinä jääkiekkoon, kommentoi Alamäki kiekkoinnostuksen alkua.
Alamäen paikka kentällä asettui puolustajan ruutuun ja kaudella 2003–2004 hän pääsi jo kokeilemaan miesten pelejä kakkosdivisioonassa kolmen pelin verran. Seuraavaksi kaudeksi tie vei kuitenkin Ouluun ja Kärppien U20-joukkueeseen.
– Try-outin kautta sain mahdollisuuden päästä joukkueeseen mukaan. Hienot kolme vuotta vietin siellä hyvässä valmennuksessa ja kovassa ryhmässä. Ja jäi siitä käteen hopeamitali toiselta kaudelta.
Viimeisen Oulussa vietetyn kauden jälkeen Alamäki pääsi kesällä mukaan Kärppien edustusjoukkueen harjoitusrinkiin, mutta joukkueen nimilista oli tuolloin kova ja Alamäki näki, ettei murtautuminen kokoonpanoon ollut todennäköistä.
– Kärppien edustusjoukkueessa oli tuolloin neljä tai viisi maajoukkuemiestä, siinä ei ollut juniorilla mahdollisuutta ottaa paikka. Silloin tuli tehtyä päätös Ruotsiin lähtemisestä, koska pidin vakiopelipaikan saamista tärkeänä.
Ammattilaiseksi Ruotsiin
Seuraava joukkue löytyi läheltä kotia Haaparannasta Ruotsin Division 1:ssä (nykyinen Hockey Ettan) pelaavasta Asplöven HC:sta. Alamäki kävi muutaman muun kärppäpelurin kanssa tutustumassa myös Kajaanin Hokkissa, mutta isot peliminuutit houkuttelivat kuitenkin rajan toiselle puolen.
– Minulla oli tietoisuus siitä, että en ehkä ole vielä ihan Mestiksen tasolle valmis ja ymmärsin, että pitää mennä alempien sarjaportaiden kautta
Ruotsin kolmannella sarjatasolla pelaamisen parhaat muistot sijoittuvat kolmannelle Ruotsin kaudelle, jolloin Alamäki oli nostamassa silloista joukkuettaan Tingsryd AIF:ää Allsvenskaniin. Seuraavalle kaudelle paikkaa ei kuitenkaan löytynyt nousijajoukkueen riveissä, joten tie vei takaisin Asplöveniin.
Alamäki pääsi kuitenkin kaksi kautta myöhemmin pelaamaan uransa korkeimmalla sarjatasolla Allsvenskanissa, kun Asplöven sai kabinettipäätöksellä Boråsin sarjapaikan, jolle ei myönnetty liigalisenssiä talousvaikeuksien vuoksi.
– Ensimmäinen Allsvenskan-kaudella oli samalla NHL:n työsulku ja aika kovan luokan pelaajia tuli myös Allsvenskaniin. Minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta sarjatasolta, joka vielä koveni entisestään NHL-miesten tullessa sinne. Mutta oli mukava pelata ja nähdä missä maailman kärki menee, muistelee Alamäki aikaan Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla.
Kaudelle 2014–2015 Alamäki palasi Suomeen ja kakkosdivisioonassa pelaavan TIHC:n riveihin. Kauden jälkeen torniolainen päätti, että oli aika iskeä hokkarit naulaan.
– Perhesyistä päätin lyödä hokkarit naulaan pelaamisen osalta. Minulla oli vielä mahdollisuuksia lähteä pelaamaan Ranskaan tai vastaavaan, mutta totesin ettei sieltä ainakaan reppukaupalla rahaa tuoda takaisin. Ensimmäinen lapsi oli tulossa ja Torniosta oltiin ostettu talo, joten ajateltiin, että olisi mukava asettua aloilleen.
Takaisin kotiin ja kohti uutta uraa
Pelaajauran loppupuolella Alamäki alkoi miettiä valmentamista, joka sytytti kipinän.
– Se, että pystyy auttamaan oman kotikylän junioreita pääsemään eteenpäin ja heilläkin olisi mahdollisuus kokeilla tätä lajia mahdollisimman korkealla tasolla, kertoo Alamäki syyksi lähteä valmennusuralle.
Hokkareiden naulaan lyömisen jälkeen hänelle avautui mahdollisuus alkaa valmentamaan Tornion JHC:n C-juniorijoukkuetta, josta matka jatkui seuraavaksi kaudeksi jälleen Haaparannan puolelle, missä paikallinen junioriseura etsi päätoimista valmentajaa.
– Ruotsissa seuroilla on sen verran enemmän rahaa käytettävissä, että pystyvät palkkaamaan päätoimisia valmentajia junioriseuroihinkin. Tartuin siihen mahdollisuuteen, ja kun joukkue sekä pelaajat kehittyivät hyvin eteenpäin, kiinnostuttiin Luulajassakin minun palveluksistani. Joukkueesta tuli tarjous alkaa valmentamaan heidän U18-joukkuettaan.
Valmennettuaan kolme kautta Luleån U-18-joukkuetta siirtyi Torniolainen U20-joukkueen peräsimeen, jonka Alamäki johdatti viime kaudella neljännesfinaaleihin asti.
– Positiivinen kausi, sillä ennakkoon meitä ei pidetty kovinkaan vahvana joukkueena. Minulla oli kuitenkin tieto, että joukkueessa on paljon taitoa ja vahva luonne. Hyviä tuloksia saatiin, vaikka kauden aikana joukkueesta lähtikin pelaajia kovempiin sarjoihin muun muassa Olli Nikupeteri. Pelaajien lähtemisen vuoksi meillä ei kuitenkaan riittänyt laajuus enää mestaruuteen asti.
Myös tulevalla kaudella hänen oli tarkoitus jatkaa U20-joukkueen päävalmentajana, mutta Luleån miesten joukkueen apuvalmentajan Kyrön yllättävä jättäytyminen pois joukkueen toiminnasta työuupumuksen vuoksi avasi Alamäelle yllättäen mahdollisuuden nousta miesten tasolle apuvalmentajaksi.
– Minulla oli sopimus Luleån U20-joukkueen valmentamisesta ja kauteen ja harjoitusotteluihin oltiin normaalisti valmistautumassa.
Alamäen nostaminen miesten joukkueen valmennusryhmään oli helppo vaihtoehto Luleålta, sillä joukkueen valmennus oli ollut sama koko ajan, jonka Alamäki oli Luulajassa viettänyt. Joukkueen kulttuuriin kuuluu myös vahvasti kasvattaa vastuunkantajia oman organisaation sisältä. Organisaatiossa on pelaajapolun lisäksi siis valmentajapolku.
– Heidän kanssaan on aina tehty tiiviisti yhteisyötä ja he ovat oppineet tuntemaan minut ja tapani tehdä töitä. Seuran ehdoton vahvuus on tosi tiivis yhteistyö ja valmentajat liikkuvat joukkueiden välillä ja käydään seuraamassa toisten valmentajien harjoituksia. Juniorijoukkueiden valmentajat pääsevät välillä mukaan myös SHL-joukkueen penkin taakse tutustumaan toimintaan.
Ruotsin kilpailuetuna Suomeen verrattuna on laadukkaampi sarjatasojen tarjonta
Suomen ja Ruotsi U20-sarjoja vertailtaessa Alamäki pitää niitä saman tasoisina, mutta nostaa esiin yhden selkeän eron: Suomessa pelaajat ovat vanhempia. Ruotsissa alkavalla kaudella vanhimmat pelaajat ovat vuonna 2003 syntyneitä, kun Suomessa vanhimmat voivat olla 2001 syntyneitä.
– Ikähaitari on hieman suurempi Suomen puolella ja pelaajat ovat vanhempia, joka tekee sarjasta miehekkäämmän. Tämän takia pelitilannekovuudessa suomalaiset ovat ruotsalaisia edellä. Pelillisesti Ruotsissa luistellaan enemmän, pitkälti johtuen jo kaukalon koostakin.
Kokonaisuudessa Alamäki näkee erot naapurimaiden välillä pienenä. NHL-varauksia katsoessa tuleekin hänen mielestään huomioida Ruotsin suurempi väki- ja joukkuemäärä.
U20-sarjan ikärajan myötä nuorempia pelaajia, jotka eivät ole vielä SHL:n vaatimalla tasolla tarvitsee kuitenkin pelipaikan. Voittajana tässä kohtaa voidaan pitää toisen sarjatason Allsvenskania.
– Kyllä sitä joutuu sanomaan monelle juniorille, jotka haaveilevat suoraan junioreista SHL:ään pääsystä, ettei sinne moni tule suoraan pääsemään, ja pitää käydä tietyt portaat lävitse Ruotsin sisällä. Monelle Allsvenskan tai Hockey Ettan on hyvä vaihtoehto. Ruotsin jääkiekon vahvuus onkin, että on monella sarjatasolla vaihtoehtoja, joissa on mahdollisuus laadukkaaseen valmennukseen ja pelaamiseen, kommentoi Alamäki Ruotsin sarjatasoista.
Ruotsin toiseksi korkein sarjataso Allsvenskan on täysi ammattilaissarja ja Hockey Ettanin joukkueetkin ovat puoliammattilaisia.
"Näkisin, että Mestis ei ole Suomessa huono sarja, mutta sen pitäisi kehittyä."
– Näkisin, että Mestis ei ole Suomessa huono sarja, mutta sen pitäisi kehittyä. Nykyisellään moni nuori pelaaja jää mieluummin U20-joukkueeseen, kuin siirtyisi Mestikseen. Mikäli Ruotsissa tulee mahdollisuus siirtyä Allsvenskaniin, niin sinne lähdetään saman tien.
Suomessa tällä hetkellä yleisesti aliarvioidaan Allsvenskanin tasoa. Kyseessä on kuitenkin tavoitteellinen sarja, jossa pelataan vauhdikasta ja viihdyttävää jääkiekkoa.
– Allsvenskan on hyvä sarja ja siellä kehitetään sen toimintaa. Rahaa joukkueilta löytyy ja useampi joukkue tavoittelee nousua ylöspäin. Muun muassa Djurgården, Björklöven ja MODO ovat seuroja, joilla on vahvat resurssit ja isot panostukset. Näiden seurojen panostukset kehittävät samalla koko sarjaa vaatimustason noustessa.
Luulajassa jäi nälkää viime kauden finaalitappion jälkeen
Venäjän hyökkäyssodan vuoksi monia aiemmin KHL:ssä pelanneita pelaajia hakeutui muihin Euroopan sarjoihin. Sveitsi vei kermat päältä, mutta myös Ruotsi on kerännyt ison nipun laadukkaita pelaajia.
– Kyllä tuntuu, että SHL:n taso nousee ensi kaudella, kun katsoo millaisia hankintoja sinne on tullut, sarja tulee olemaan laadukas ja tasainen.
Luleån viime kauden joukkueesta lähti kolme ehdotonta joukkueen kärkinimeä muihin sarjoihin, kun Sami Lepistö, Linus Omark ja Pontus Andreasson poistuivat vahvuudesta.
– Lepistöä ei ihan helpolla korvata, mutta joukkueeseen saatiin kuitenkin Jesper Sellgren, joka on todella laadukas maajoukkuetason pakki.
Hyökkäykseen haastattelun hetkellä haettiin vielä kahta hyökkääjää, josta toinen saatiin juuri kiinnitettyä, kun Leo Komarov liittyy Luleån riveihin ensi kauden kattavalla sopimuksella.
– Viime kaudella koko kaupunki oli latautunut mestaruuteen ja pettymys oli todella suuri. Tulevaa kautta ajatellen vaihtuvuus meillä on todella pieni ja pettymys on ruokkinut näitä pelaajia, ketkä kokivat viime kauden finaalit suuremmalla halulla ja motivaatiolla voittaa, kun on jo päässyt niin lähelle.
– Luulaja on tosi mahtava kiekkokaupunki. Täällä eletään ja hengitetään tämän lajin puolesta. Viime kauden kotipeleissä täyttöaste oli 95%. Lepistökin jossain haastattelussa oli sanonut, ettei ole tällaista karnevaalia nähnyt missään, kommentoi Alamäki kysymystä millainen kiekkokaupunki Luulaja on.
Luleån kausi alkaa 17.9. Kotipelillä täksi kaudeksi SHL:ään palannutta HV71:tä vastaan, jolloin torniolainen johtaa ensimmäisen kerran joukkueen hyökkäystä ja ylivoimapeliä.