Kärpät ei ollut hävinnyt kotiottelua kuuden maalin erolla yli 30 vuoteen ennen lauantai-illan kyykkäystä HIFK:ta vastaan.
HIFK:n supertähti Anton Lundell oli nöyrä ja maltillinen ottelun jälkeen murskavoiton jälkeen.
– Pelattiin kyllä tosi hyvä peli, sitä ei käy kieltäminen. Oltiin koko ajan hyvin pelin päällä. Tultiin Ouluun hakemaan voittoa ja se saatiin, hyvä näin, Lundell sanaili.
Lundell toteaa, ettei kyseessä ollut revanssi-henkistä kostoa joukkueiden edellisestä kohtaamisesta, kun Kärpät oli parempi Helsingissä pelatussa ottelussa lukemin 7–3.
– Varmasti se peli on jokaisella jätkällä muistissa, mutta ei me siitä sen enempää olla keskusteltu, Lundell kertoo.
Nuorukainen oli henkilökohtaisella tasolla joukkueensa tavoin pelipäällä. Yhden maalin ottelussa iskenyt viime syksyn NHL-varaus myönsi pelanneensa laadukkaan ottelun.
– Oli aika hyvä peli kyllä itseltä. Tuntui siltä, että hoidin oman hommani.
HIFK sai pelata ottelussa runsaasti ylivoimaa. Lundell katsoo tämän olleen yksi voiton avaimista.
– Päästiin pelaamaan paljon ylivoimaa ja yleensä niitä maalejakin tulee sitten ennen pitkää. Nyt tehtii useampi. Kun pääsee pelaamaan ylivoimaa niin se tuo lisävirtaa. Toki se myös vähän sotkee peliä, Lundell pohti.
Ottelun kolmanessa erässä tunteet kuohahtivat ja kaukalossa nähtiin useita vääntöjä. Lundell ei näistä hetkahda, ja hän tiedostaa kuumien otteluiden olevan osa lajia.
– Joskus tulee tuollaisia pelejä ja tilanteita, joskus ei. Me pyrittiin vain pelaamaan omaa peliä ja keskittymään siihen.
Ottelun kolmannessa erässä Kärppien Jesse Puljujärvi ajoi Lundelliin kovan taklauksen joka lennätti nuorukaisen ilmaan ja Raksilan yleisön kannustamaan. Lundell ei kuittaillut oululaistähti Puljujärvelle ottelun päätyttyä
– Ei kuulu mun peliin sellainen.
– Joskus täytyy vain mennä taklauksen alle ja ottaa se vastaan. Mulla oli aika pitkä vaihto alla ja huomasin, että kaveri tulee tuoreella jalalla taklaamaan. Noihinkin joutuu joskus menemään, ei siinä mitään, Lundell nauraa.
Juttua muokattu: Lundellin tehopisteet korjattu.
