Jääkiekon harrastaminen Suomessa voi olla haasteellista nais- ja tyttökiekkoilijoille. Erityisesti pienillä paikkakunnilla, joissa pelaajapolku katkeaa jossain vaiheessa. Kiuruvedellä asuva ja jääkiekkoa harrastava Annika Räty, 24, kertoo oman tarinansa jääkiekon parissa.
Räty on aloittanut jääkiekon neljävuotiaana. Kipinä kiekkoiluun syttyi neljä vuotta vanhemman isoveljen harrastuksesta. Harrastus jatkui kahdeksannen luokan loppuun saakka poikien juniorijoukkueissa. Suurimman osan ajasta hän oli joukkueiden ainoa tyttöpelaaja.
Paras muisto on varmaan se, kun tein ensimmäisen maalini.
– Koko ikäni olen pelannut Kiuruveden Kiekossa. Vanhempieni mukaan olen sanonut, että haluan pelata, koska isoveljenikin tekee niin. Sen jälkeen he lähtivät käyttämään minua jäähallilla harjoittelemassa ja siitä se sitten lähtikin, Räty aloittaa tarinansa.
Vaikka harrastuksen aloittamisesta on jo 20 vuotta, on junioriajoilta jäänyt yksi muisto erittäin vahvasti mieleen. Harrastaminen oli jännittävää ja kivaa, eikä siitä osannut huolehtia niin paljoa, mitä vanhempana.
– Paras muisto on varmaan se, kun tein ensimmäisen maalini. Isäni itki ja hurrasi siellä katsomossa, Räty muistelee.
Kiekkoilu jatkui läpi alakoulun, mutta kahdeksannen luokan jälkeen Räty ripusti hokkarit naulaan. Lopetuspäätös syntyi, koska sopivaa joukkuetta ei tuntunut enää olevan seuraavalle kaudelle. Vaihtoehtoina olivat poikien C-juniorit tai naisjoukkue.
– Minä en uskaltanut mennä naisiin, tuntui, että olin liian pieni. Toisaalta taas en uskaltanut mennä poikien mukaan, kun he tuntuivat kaksimetrisiltä köriläiltä ja itse oli vain vapiseva teini. Lisäksi peli alkoi mennä todella fyysiseksi lämäreiden ja taklausten muodossa.
Päätös lopettamisesta tuntui alkuun hyvältä. Murrosiän iskiessä pääsikin tekemään kaikkia tyttöjen juttuja ja sai liikkua vapaammin kavereiden kanssa. Jälkikäteen tunnelmat kuitenkin olivat toisenlaiset. Päätös alkoi harmittamaan kovasti.
Tyttöjoukkueen perustaminen sai palaamaan jääkiekon pariin
Kiinnostus jääkiekkoa kohtaan ei ollut hiipunut, vaikka harrastus olikin loppunut. Entisten joukkuekavereiden otteluita käytiin seuraamassa ja kaipuu jäälle koveni entisestään.
– Kun näki entisten joukkuekavereiden tuloksia ja pelikuvia, niin olisihan se ollut hienoa päästä sanomaan, että itsekin pelaa vielä. Varsinkin siinä vaiheessa tiesin, että haluan jatkaa, kun tänne Kiuruvedelle aloitettiin perustamaan tyttöjoukkuetta.
Kiuruvedelle perustettiin tyttöjoukkue naisjoukkueen rinnalle syksyllä 2012 Rädyn ollessa 17-vuotias. Joukkue koostui eri-ikäisistä tytöistä ja aikuisista naisista, jotka eivät olleet koskaan aiemmin pelanneet jääkiekkoa.
Parhaimpia puolia jääkiekossa on jännitys.
Räty oli selkeästi kokenein pelaaja tyttöjoukkueessa. Hän ei kuitenkaan jännittänyt sitä, että joutui toimimaan muiden pelaajien esimerkkinä. Ensimmäinen kausi joukkueessa koostui pääasiassa perusasioiden harjoittelemisesta.
– Varmaa pitäisi sanoa, että jännitti, mutta ei se rehellisesti sanottuna jännittänyt. Tiedän kuitenkin, että osaan luistella ja onhan se nyt kiva tunne, kun tietää osaavansa jotain oikeasti hyvin.
– Fiilikset ensimmäisellä kaudella olivat hyvät. Perusasioihin palaaminen teki itsellekin hyvää, vaikka taukoa ei ollutkaan kuin pari vuotta. Murrosiän tuomien muutosten vuoksi tunsin itseni kömpelöksi. Keho toimi eri tavalla, mitä yläkouluiässä.
Seuraavana syksynä tyttöjoukkue ilmoittautui naisten pohjoiseen aluesarjaan, samaan, missä myös paikallinen naisjoukkue oli. Tunnelmat ensimmäisestä kunnon ottelusta olivat mahtavat.
– Onhan ne harjoitukset ja muut myös mukavia, mutta kyllä se pelaaminen luo oman tunteensa siihen. Parhaimpia puolia jääkiekossa on jännitys. Se, kun mietit kuinkahan tässä tilanteessa käy ja voitetaan vastustaja.
Kolmannen tyttökiekkovuoden jälkeen Kiuruveden joukkueet yhdistyivät, sillä pelaajia ei riittänyt enää kahteen joukkueeseen. Nyt pelaaminen aikuisten naisten kanssa ei kuitenkaan enää pelottanut, sillä Räty oli itsekin jo parikymppinen yhdistymisen aikaan. Pienen paikkakunnan etuna oli myös se, että kukaan pelaajista ei ollut täysin tuntematon.
– Onneksi itselläkin oli tapahtunut kasvua, ei ollut enää yläasteikäinen. Eihän se tuntunut enää oikein miltään, kun heidän kanssaan oli pelattu pari vuotta samaa sarjaa ja kaikki pelireissut tehtiin aina yhdessä. Oltiin periaatteessa samaa joukkuetta silloin, ei vain pelattu samalla puolella.
Korkeampi sarjataso kiinnostaa, nykytilanne on kuitenkin hyvä
Harrastamista on takana jo useita vuosia ja kaikki niistä on vietetty Kiuruvedellä. Aikuisiällä on käynyt mielessä, millaista olisi pelata esimerkiksi Naisten Mestistä tai jopa Liigaa. Pelaaminen ylemmillä sarjatasoilla vaatisi kuitenkin koko elämän muuttamisen, joten tällä hetkellä se jää vain haaveeksi.
Jäällä on ihanaa, kun siellä ei pysty ajattelemaan mitään muuta.
– Nyt aikuisena on tullut sellainen olo, että olisipa kiva käydä kokeilemassa jossain toisessa joukkueessa, että mitä siellä tapahtuisi ja miten pärjäisi. Koko iän kuitenkin pelannut samassa seurassa, missä kaikki on tuttua ja turvallista. Se on ollut sellainen häilyvä ajatus, kun siihen pitäisi sitoutua niin paljon ja muuttaa käytännössä koko oma elämä, kun tässä lähellä ei ole ylemmän sarjatason joukkueita.
Räty on tyytyväinen valmennuksen tasoon Kiuruvedellä. Hauska fakta on se, että nykyiset naisjoukkueen valmentajat ovat hänen entisiä joukkuekavereitansa junioriajoilta.
– Tähän tilanteeseen koen, että he ovat parhaat mahdolliset valmentajat. Jos tilanne olisi se, että haluaisin yrittää tähdätä tosissaan pidemmälle, niin sitten asia voisi olla eri.
Syksyllä on taas aika laittaa luistimet jalkaan ja viettää taas yksi uusi kausi jäähallissa. Mikä saa Rädyn jatkamaan pelaamista edelleen?
– En tiedä mitä tekisin, jos minä en pelaisi jääkiekkoa. Sitä on kuitenkin aina tehnyt ja se rytmittää koko vuoden. Enkä tarkoita, että sitä olisi pakko tehdä, vaan se on elämäntapa.
– Jäällä on ihanaa, kun ei siellä ei pysty ajattelemaan mitään muuta. Kun tekee jotain harjoitetta, ei ennätä miettimään kuinka auton rengas on mennyt rikki. Se on vähän niin kuin pakopaikka.
Juttua muokattu 29.5.2020 klo 12.29: korjattu tyttöjoukkueen perustamisvuosi.