Samu Markkulalla on vuosien mittaista jossiteltavaa.
– Jos asiat olisivat menneet toisin eli en olisi sairastunut syömishäiriöön ja olisin treenannut ahkerammin, voisin pelata vaikka NHL:ssä.
Hän ei mahtunut vuonna 2014 alle 20-vuotiaiden MM-kisajoukkueeseen, joka voitti lopulta Rasmus Ristolaisen maalilla kultamitalit Malmössä. 175-senttinen hyökkääjä oli teini-ikäisenä pitkään muita isompi ja pärjäsi alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa nykyisiä NHL-pelaajia vastaan. Pelkkä lahjakkuus ei kuitenkaan riittänyt.
– Olin aika kriittisessä iässä kropan kehittymisen kannalta, kun sairaus alkoi. 18–19-vuotiaana olisi hälytyskellojen pitänyt soida, että täytyy tehdä töitäkin. Se nuorten MM-kisoista putoaminen herätti sitten väärällä tavalla, ja aloin treenata ihan liikaa. Mulla oli silloin ehkä kaksi kiloa löysää rasvaa, mistä halusin eroon.
Aiempaa tehokkaampi treenaaminen hävitti ylimääräiset kilot parissa kuukaudessa.
– Siitä tuli hyvänolontunne ja halusin olla entistä kireämpi, jäälläkin olo tuntui kevyemmältä. Halusin pudottaa vielä muutaman kilon, mutta laihduttaminen lähti ihan käsistä, kun lähdin inttiin. Siellä syömishäiriö laukesi ihan kunnolla, mutta se U20-kisajoukkueesta putoaminen oli lähtölaukaus.
Aika monta hyvää vuotta heitin roskiin. Jos olisin hakenut apua aikaisemmin, olisin varmasti nyt paremmassa voinnissa.
Kovaa harjoittelu ja pieni painonpudotus ovat ammattiurheilijan arkea, mutta Markkulan kohdalla niistä seurasi vuosien syömishäiriöhelvetti. Laihuushäiriö sai luisevaksi laihtuneen Markkulan vain vähentämään syömistä ja lisäämään liikkumista.
– Armeijasta kun lähdin SaPKoon, muistan sanoneeni itselleni, että näin tämä ei voi jatkua. Vähäsen sain parannettua, mutta söin kuitenkin aivan liian vähän, kun pelkäsin niin paljon kaikkia hiilareita.
– Samaan aikaan hirveetä treeniä: puolentoista tunnin jäät, ennen jäitä puolen tunnin lenkki, jäiden jälkeen pidempi lenkki ja illalla vielä punttia. Ihan käsittämätöntä kulutusta!
Vaikka syömishäiriöt ilmenevät yli- tai alisyömisenä ja epärealistisen laihuuden tavoitteluna, on kyseessä ensisijaisesti psyykkinen sairaus. Sairastuneiden taustat ovat yksilöllisiä ja tilannesidonnaisia, mutta yleisesti ottaen syömishäiriö kehittyy tarpeesta saada elämään kontrollia.
Nykyvoinnissaan Markkula tiedostaa, että raskas pettymys ja stressaava tilanne olisi ollut mahdollista käydä läpi myös rakentavammin.
– Olisi ilman muuta pitänyt hoitaa asia eri tavalla. Varmasti olisin päässyt urheilupsykologin kanssa keskustelemaan, mutta ei mieli antanut periksi. Halusin vain näyttää kaikille, että hoidan itse tämän homman, mutta se lähti ihan väärään suuntaan.
Vaativassa ja maskuliinisessa lätkäkulttuurissa ei välttämättä ole helppoa myöntää ongelmia ja avuntarvetta.
– Pelaajan pitää itse tajuta, että kaikki ei ole kunnossa ja pelaajan pitää haluta hoitaa ongelma keskustelemalla. Jääkiekkoilijat eivät yleensä halua näyttää ulospäin, vaikka olisi paha olla. Se on vierestäkin todella vaikea nähdä, että joku tarvitsisi apua.
"Olisi pitänyt jäädä kiinni jo aiemmin"
Riittämätön ravitsemus yhdistettynä liialliseen harjoitteluun jätti väistämättä jälkensä Markkulan voimaharjoitteluun.
– Kyykystä nousi aina vaan vähemmän, mutta juoksemisesta ja muusta aerobisesta harjoittelusta olen aina tykännyt, niin sitä lisäsin. Sairauttani se vei pahempaan suuntaan.
Sairaus vahingoitti vakavasti myös sosiaalista elämää.
– Kavereita en voinut nähdä, jos oli mahdollisuus, että olisi pitänyt syödä ja tyttöystävää ei voinut edes miettiä, koska olisin heti jäänyt kiinni.
Markkulan laihuushäiriö paheni tämän pelatessa SaPKossa kaudella 2015–16, ja neljän seuraavan Hermes-kauden aikana sairaus muuntui vähitellen ahmimishäiriöksi. Luiseva olemus herätti huolta, mutta parhaimmillaan Mestiksen pistepörssin kakkossijalle yltänyt hyökkääjä onnistui valehtelemaan vuosien ajan itselleen ja muille.
Olisi ilman muuta pitänyt hoitaa asia eri tavalla. Varmasti olisin päässyt urheilupsykologin kanssa keskustelemaan, mutta ei mieli antanut periksi.
– Olisi pitänyt niin sanotusti jäädä kiinni jo aiemmin. Kun pelikin kulki, ei tullut sellaista fiilistä, että olisi jotain hätää. Olen yrittänyt miettiä, miksi annoin tilanteen edetä niin pitkälle, mutta oikeastaan vasta tällä kaudella alkoi tuntua, ettei kroppa kestä.
Syömishäiriön luonteeseen kuuluu valehtelu ja peittely. Laihtunutta olemusta esimerkiksi yritetään salata runsaalla kerrospukeutumisella. Lätkäjoukkueen pukukopissa kikka ei toimi, mutta syömishäiriöön sairastuneet kehittyvät mestarivalehtelijoiksi − minkä Markkulakin todistaa.
– Opin vuosien varrella puhumaan niin hyvin paskaa, että sain kaikki huolestuneet ihmiset vakuutettua, ettei ole mitään hätää.
Painon seuranta kuuluu sekä syömishäiriötä sairastavien hoitoon että jääkiekkoilijoiden terveystarkastuksiin. On kuitenkin hyvin yleistä, että sairastunut tankkaa runsaasti nesteitä ennen punnitusta huijatakseen tulosta. Todellista korkeampi paino aiheuttaa sairastuneelle ahdistusta, jota on mahdollista lievittää käyttämällä ilman reseptiä saatavia ulostuslääkkeitä.
Sairaudelle on tyypillistä, että reaaliteettitestaus pettää, eikä sairastunut itse ymmärrä tilanteensa vakavuutta. Päinvastoin, sairaudesta tulee keskipiste, joka hallitsee koko elämää – ja pahimmillaan myös läheisten elämää.
Syömishäiriöillä onkin yhtäläisyyksiä riippuvuussairauksien kanssa. Yhteisiä tekijöitä ovat esimerkiksi kokonaisvaltainen vaikutus elämään, kuoleman riski ja sairauden eteneminen mielihyvää tai tyydytystä tuottavasta käyttäytymisestä toimintakykyä halvauttavaan pakkopaitaan, josta on todella vaikea pyristellä irti.
Vaikka Markkula näki kaudella 2019–20 vierestä, kun Hermes-valmentaja Janne Tuunanen jäi kesken kauden sairauslomalle masennuksen vuoksi, eivät herätyskellot soineet oman terveyden puolesta.
– Virallisesti ei tullut esille, että Tuunanen jäi psyykkisistä syistä pois Hermeksestä. Muistelisin, että hän olisi jollekin sanonut, että nyt on masennus ja pitää ottaa happea. Kyllä hänestä huomasi, ettei ollut kaikki kunnossa. Oli aika uupuneen näköinen.
– Olen sitäkin miettinyt, miksei se itsessä herättänyt mitään. Aika samoissa tilanteissa oltiin, vaikka eri sairauksista olikin kyse. Kroppa oli lujilla ja mieli alhaalla. Olin varmaan niin inessä omassa tilassani, etten halunnut myöntää.
"Halusin tulla asian kanssa julkisuuteen, että voisin rohkaista hakemaan apua"
Jääkiekkoilijalle on ominaista harjoitella paljon ja asettaa kunnianhimoisia tavoitteita. Syömishäiriön kohdalla nämä voivat kuitenkin olla sairautta ylläpitäviä tekijöitä, minkä Markkula itsekin nykyvoinnissaan tunnistaa.
– Nyt kun olen lukenut ja perehtynyt asiaan, lepo ja ravitsemus korostuvat, kun treenaamisen tuloksista puhutaan. Ajattelin vain, että mitä enemmän teen ja kulutan, sitä parempi lopputulos. Syöminen ja nukkuminen olivatkin ihan perseellään.
Syömishäiriön ja kilpaurheilun yhteyttä on tutkittu paljon, ja tutkimuksissa on tunnistettu monet kilpaurheiluun kiinteästi kuuluvat piirteet riskitekijöiksi syömishäiriön kehittymiselle.
Tämän kauden Markkula aloitti Visby/Romassa Ruotsin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Heti ensimmäisessä pelissä saatu aivotärähdys oli lopulta onni onnettomuudessa, vaikka kausi tulikin heti päätökseen. Tutkimuksissa todettu vaarallisen alhainen veren kaliumpitoisuus konkretisoi tilanteen Markkulalle, mikä johti sairauden myöntämiseen sekä itselle että julkisesti.
– Minulta ei ole Suomessa koskaan mitattu kaliumarvoa, mikä nyt Ruotsissa paljasti tilanteen vakavuuden. Aikamoinen kivi putosi harteilta, kun sain vihdoin myönnettyä itselleni ja muille, että olen sairas.
− Nyt keskityn vain itseeni enkä edes mieti työtäni. Jääkiekko on tältä kaudelta taputeltu.
Ajattelin, että mitä enemmän teen ja kulutan, sitä parempi lopputulos. Syöminen ja nukkuminen olivat ihan perseellään.
Vuosien salailun ja valehtelun jälkeen Markkula teki täyskäännöksen ja kertoi julkisesti sairaudestaan.
– Aivan varmasti on muitakin samassa tilanteessa ja siksi halusin tulla asian kanssa julkisuuteen, että voisin rohkaista mahdollisimman montaa hakemaan apua.
Markkula kehottaa välttämään tekemäänsä virhettä ja hakeutumaan sen sijaan ajoissa hoitoon.
– Aika monta hyvää vuotta heitin roskiin. Jos olisin hakenut apua aikaisemmin, olisin varmasti nyt paremmassa voinnissa.
Kotiseudulleen Jyväskylään vuosien tauon jälkeen palannut Markkula odottaa psykiatrisen hoitonsa alkamista.
– Olen saanut tekstarin, että hoidon pitäisi alkaa ihan lähiaikoina. Psykiatrin lisäksi hoitoon kuuluu ravitsemusterapeutti, jolta odotan ammattitaitoa urheilijan ravitsemuksesta, jotta osaan syödä oikein, kun alan taas kunnolla treenata.
Syömishäiriöön sairastuneen ajattelu on ehdotonta, jäykkää, pakonomaista. Markkula on ottanut vasta ensimmäiset askeleensa kohti toipumista, mutta ajattelussa näkyy jo tervettä armeliaisuutta.
– Kun päätin kertoa sairaudestani julkisesti, tiesin, ettei toipuminen tule olemaan helppoa, vaan edessä on pitkä tie. Tein kuitenkin itselleni selväksi, etten voi tehdä sitä virhettä, että asettaisin vitunmoiset paineet heti alkuun.
Toipumisessa keskeistä on oppia rakentavampia toimintamalleja kuin sairauden aikaansaama kapea-alainen ja tuhoisa ajattelutapa.
– Ikävienkin tunteiden pitää antaa tulla ja pitää olla rehellinen kaikesta. Jos jonain päivänä tulee oksennus, pitää vaan myöntää itselle, että kävin oksentamassa. Toistaiseksi ei ole onneksi tarvinnut oksentaa, että olen yllättävänkin hyvin pärjännyt.
– Ehkä se on se, että on kova halu näyttää, että pystyn täältä vielä nousemaan. Siksi koen psykiatrin itselleni jopa tärkeämmäksi kuin ravitsemusterapeutin. Mulla on sellaisia lukkoja vielä avaamatta, missä psykiatri voi auttaa.
"Ensimmäisenä haluan parantua sairaudestani, mutta parin vuoden sisään toivottavasti pelaan jääkiekkoa ammatikseni"
Markkula on aiemmin kontrolloinut syömistään sekä minimoimalla ruoka-annoksiaan että oksentamalla ahmimispuuskan päätteeksi – tällöin oksentaminen toimii ahdistavan tilanteen purkuna. Periaate on sama kuin rentoutusharjoituksessa, jossa ensin jännitetään eri lihasryhmiä ja rentouttamalla haetaan parempaa oloa.
– Yllättävän hyvin on syöminen sujunut. Olin aluksi skeptinen, että mitähän tästä tulee, mutta ongelmani ei ole, ettenkö uskaltaisi syödä. Viime vuosina syömishäiriöni on oireillut bulimiana, niin täytyy olla tarkkana, etten vedä syömistä överiksi.
Halu todistaa toipumiskyvystä on auttanut tässäkin asiassa.
– Aika vapauttava olo on, kun olen kolmisen viikkoa elänyt suht koht normaalia elämää. On ollut ihan siistiä käydä kavereiden kanssa syömässä. Parina ekana päivänä söin ehkä liian vähän, mutta nyt olen pyrkinyt syömään useampia kertoja päivässä ja pienempiä annoksia kerralla, että pääsisin hyvään ruokarytmiin kiinni.
Markkula on erittäin kiitollinen läheisiltään saamasta tuesta.
– En yhtään osannut ajatella, että saisin noin paljon tukea. Se oli tosi liikuttavaa huomata, kuinka välittäviä ihmisiä on ympärillä. Moni läheinen on ollut huolissaan, kun on viime vuosien menoani seurannut, ja ovat nyt varmasti helpottuneita, kun olen saanut asian myönnettyä.
Rohkea keskustelunavaus on herättänyt myös ulkopuolisten ihmisten huomion, ja palaute on ollut kannustavaa.
– Myös itselleni tuntemattomat ihmiset ovat kiittäneet ja sanoneet, ettei tästä asiasta puhuta tarpeeksi, niin minun ulostuloni auttaa monia. Se koskettaa mielettömästi!
Jääkiekkoa Markkula ei aio hylätä, mutta tällä hetkellä fokus on muualla.
– Jääkiekon parissa edelleen haluan olla. Se on ollut tosi iso osa elämääni, ja tuntuu, etten ole vuosiin pystynyt näyttämään todellista potentiaaliani. Ensimmäisenä haluan parantua sairaudestani, mutta parin vuoden sisään toivottavasti pelaan jääkiekkoa ammatikseni. Helppoja asioita ei ole tiedossa, mutta kuitenkin ihan innolla odotan, että pääsen aloittamaan prosessin paranemista kohti.