Noora Mäkiranta, 29, elää mielenkiintoista arkea. Päivätyön ohessa hän toimii Naisten Liigan alemman jatkosarjan alavutelaishaastajan pelaaja-valmentajana.
− APV:n naisten joukkue tuli vuonna 2016 ja silloin olin kapteenin roolissa. Oma aikaisempi peliura painoi taustalla. Minulla oli sanottavaa ja mielipiteitä. Tuli paikka, että mietimme, keitä valmentajan paikalle laitettaisi.
Mäkiranta on toiminut roolissaan jo hyvän tovin, mutta päätös lähteä monipuoliseen tehtävään ei syntynyt ihan kättä heilauttamalla.
− Kanssani käytiin jo aiemmin keskusteluita, mutta silloin en vielä lähtenyt. Kolme vuotta sitten päädyimme siihen ratkaisuun, että otan sen homman. Taustalla on tietysti oma palo jääkiekkoa kohtaan ja kiinnostus siitä, miten voimme olla parempia. Ryhmän liikuttelu kiinnostaa ja se, miten saamme porukastamme mahdollisimman hyvän.
"Tulee tietysti myös tilanteita, joissa itse otan fläppitaulun esiin ja piirrän kuvioita."
Aktiivisesta tekemisestä pitävä Mäkiranta osaa ammentaa siviiliammatistaan jääkiekon pariin.
− Vapaa-aikaa määrittelee paljon työelämä. Olen erityiskoulussa töissä ja se tuo varmasti hyvää vastapainoa tähän jääkiekkoon. Olen vähän sellainen puuhailija, että ei kauheasti tule oltua paikallaan. Treenien ulkopuolella on aina joku homma viritteillä. Vähän sellaista paikallaan pysymisen vaikeutta ehkä on. Täytyy olla jotain rakentamassa tai hiihtämässä.
Kukin tietää oman ruutunsa
Michael Ojalan johtama APV-valmennus tekee paljon yhteistyötä. Mäkirannalla on selkeä oma rooli joukkueen taustavoimissa.
− Tietysti tosi paljon aikaa menee viikkotasolla suunnitteluun siitä, millä kokoonpanolla lähdemme, mitkä ovat teemamme viikonloppuun ja kuka meillä on vastassa. Olen paljon yhteydessä pelaajiin ja kyselen, että miten menee. Treenejä suunnittelemme ja vedämme miettien samalla tulevaa vastustajaamme.
− Olemme tehneet valmennuksen kesken tiukan työnjaon – kuka hoitaa mitäkin. Se on loistava juttu ja meillä on hyvä kolmikko siinä. Jokainen on tärkeä ja tasavertainen. Omalla vastuullani on enimmäkseen ryhmän toimivuuden ylläpitäminen ja ymmärrys siitä, miten nais- ja tyttöpelaajien kanssa pitäisi olla ja mitä milloinkin voi käydä. Jäällä vedän yleensä viisikkoharjoitteita.
Kiekon ollessa jäässä otteluiden aikana Mäkiranta on lähes puhtaasti pelaajan roolissa. Välillä myös taiston tuoksinassa on tarve hyville neuvoille, jolloin hän ottaa ohjat käsiinsä.
− Paljon on matkan varrella opittu ja nyt olemme hioneet tällaisen systeemin, että päävalmentaja Ojala vetää viralliset puheet, mutta viikkotasolla olemme miettineet tarkkaan peluutussysteemit ja mitä jos -tilanteet. Otteluiden aikana pyrin keskittymään omaan pelaamiseeni ja hoitamaan erän kerrallaan. Erätauolla keskustelemme havainnoista ja kopissa Miksu ja Jari (Asiala) puhuvat hommat läpi. Tulee tietysti myös tilanteita, joissa itse otan fläppitaulun esiin ja piirrän kuvioita. Näen asiat hyvin, kun olen kentällä.
Harjoituksissa 29-vuotias kokenut kiekkoilija on kuitenkin yksin joukkueen jäsenistä.
− Treenit vedän varusteet päällä siinä missä muutkin.
Monipuolisen roolin monipuolinen taitaja
Mäkirannan kaltaisia pelaaja-valmentajia ei ihan joka joukkueessa ole ja järjestely lienee hieman harvinaisempi, vaikka ainutlaatuinen tapaus Mäkirantakaan tuskin on. Tehtävässä on omat haasteensa, sillä läsnäolon vaade on jatkuva ja monitahoinen.
− On varmaan hyvä pohtia siltä kantilta, että minunkin täytyy olla hereillä joka puolelle. Kun olemme jäällä treenaamassa, niin huomion saaminen itseensä ei välttämättä toimi. Tällä ikää – vaikka itsekin olen nuori, mutta tässä porukassa vanha, niin ei tarvitse enää itseeni niin paljon keskittyä. Joissain joukkueissa kapteenisto hoitanee tätä roolia.
− Olen lähellä joukkuetta alkuverryttelyssä ja pukukopissa, joten olen siinä imussa koko ajan. Pystyn viemään viestiä eteenpäin ja ehkä nopeammin tarttumaan erilaisiin tilanteisiin.
"Jääkiekon saralla unelma on ollut tämä APV:n naisten tarina. Siinä mielessä elän unelmaani."
Otteluiden aikana Mäkirannan ei tarvitse keskittyä esimerkiksi peluutukseen, vaan Ojala ja muut valmentajat pitävät siitä huolen.
− Onhan näitä vastaavia ollut esimerkiksi miesten koripallossa ja jalkapallossa. Joskus oli joku juttu, että jalkapallossa valmentaja oli vaihtanut itsensä kentälle ja tehnyt heti maalin. Olemme sillä tavalla miettineet, ettei minun tarvitse itse miettiä, että koska menen kentälle, vaan muut valmentajat hoitavat sen puolen.
− Väsyneenä huomaa, että aivot voivat alkaa skrakaamaan. Täytyy olla hereillä koko ajan. Muuten tämä järjestely on tosi hyvä.
Vaikka Mäkiranta ei olekaan vastuuvalmentajan roolissa, on hänellä mieltymyksensä siitä, millaista jääkiekko hänen alaisuudessaan on.
− Tykkään liikkuvasta pelaamisesta – kiekko ja pelaajat liikkuvat. Hyödynnetään eri alueita ja tunnistetaan tilanteita, kuten kuka on kiekoton ja kuka kiekollinen pelaaja. Tykkään hyökkäyspään yllättävistä tilanteista.
30 ikävuoden lähestyessä Mäkiranta on eittämättä naiskiekkoilijana uransa loppupuolella. Vaikka luistimet eivät vielä kopsahtaisikaan naulaan, on hänellä jo ajatuksia uran jälkeiseen aikaan.
− Jääkiekon saralla unelma on ollut tämä APV:n naisten tarina. Siinä mielessä elän unelmaani. Sitä mitä pelaajat haluavat, niin sitä tarjoamme. Tietysti varmaan tulevaisuudessa elämän muutkin asiat nostavat tasoaan. Unelmoin äitiydestä ja reissuista Norjaan. Perusarkea ja työelämää, vaikka jääkiekko onkin todennäköisesti aina mukana.