JYP - IFK
KOO - SPO
PEL - TPS
SAI - TAP
BOS - STL 2.00
NYI - NJD 2.00
NYR - CHI 2.00
TBL - TOR 2.30
NSH - WPG 3.00
MIN - ANA 3.00
DAL - LAK 3.30

”Jyssy” pyssyttää taas Suomessa

LIIGA / Haastattelu
Puolen kauden mittainen tähdenlento SM-liigassa, myynti Ruotsiin ja sitten unohduksiin? Ehei, Jyri Marttisen urakehitys ei jäänyt tähdenlennoksi, vaikka Elitserien-kausien aikana hän jäi pimentoon suomalaiskatsojilta. Nyt Marttinen on palannut SM-liigaan ja saa Pelicansissa suuren roolin.
''

"Täällä on hyvin erilaista kuin Ruotsissa, että on aktiivisia valmentajia. Meidän kakkoskoutsilta Skellefteåssa ei saanut koskaan mitään jääkiekkoon liittyvää, vaikka oli silläkin kaverilla aika paljon NHL-pelejä takana."

Pelicans on evakossa kotipesästään. Lahden jäähalli on remontissa vielä muutamia viikkoja, ja joukkue on tottunut sahaamaan Launeen harjoitushallin ja keskustassa sijaitsevan kuntosalin välillä.

Syyskuisena arkipäivänä joukkue on päiväjäätreenien jälkeen lähdössä kohti vesijuoksusessiota, mutta Jyri Marttinen jää sovitusti antamaan haastattelua. Hän on tottunut palvelemaan mediaa enemmän kuin keskiverto SM-liigapelaaja.

– Skellefteåssa oli paikallislehden palkattu työntekijä seuraamassa treenejä säännöllisesti, ”Jyssy” valottaa.

Skellefteåssa Marttinen viihtyi kaksi ja puoli kautta. Sitä ennen hän vietti puolikkaan kauden Timråssa ja puolikkaan Malmössa.

Ruotsiin Marttinen oli lähtenyt, kun hän oli tehnyt läpimurtonsa SM-liigassa syksyllä 2006 ja solminut vuodenvaihteessa sopimuksen seuraavaksi kaudeksi Timrån kanssa. Kasvattajaseura JYP otti rahallisen hyödyn irti ja myi Marttisen tammikuun 2007 siirtotakarajalla.

Nyt Marttinen on taas Suomessa, ja rohkeimpien arvioiden mukaan mies on terveenä pysyessään lähellä SM-liigan puolustajien top 5 -kaartia.

Miksi ihmeessä juuri Pelicans? Tarjous Lahdesta tuli Marttisen mukaan ”puskista”, mutta se miellytti heti.

– Mitenköhän se meni? Pelicansin tarjous tuli muistaakseni torstaina, ja perjantaina pistin nimen paperiin. Se vain tuntui kaikin puolin hyvältä.

Marttisen, 28, päätöksessä painoivat painavimpana perhesyyt. Tarjouksia oli Suomesta ja Ruotsista, osa niistä oli torjuttu ja osa ollut pitkään harkinnassa. Jatko Skellefteåssa oli kuitenkin suljettu pois.

– Meille syntyy nyt lokakuussa toinen lapsi. Skellefteåsta oli tosi pitkiä pelimatkoja, melkein jokainen Etelä-Ruotsin pelireissu oli aina kolme päivää, eli kaksi yötä pois kotoa, ja sitten aika väsyneenä kotiin.

– Ei ollut mitenkään selvää, että palaan Suomeen. Sitten tuli Pelicansin tarjous. Kotona katsottiin, että tämä voisi olla hyvä juttu, oltaisiin lähempänä isovanhempia ja omia perheitä.

”En tullut huutelemaan”

Marttisen räiskyviä peliotteita muistellen voi kuulostaa erikoiselta, että hän on rauhoittunut perheenisä. Kaukalossa hän ei omasta mielestään ole kuitenkaan paljon muuttunut. Vaistot ohjaavat toimintaa vahvasti.

– Jos on kiekkoa hakannut parikymmentä vuotta samalla tavalla, ei sitä voi eikä kannata lähteä muuttamaan, hän paaluttaa.

– Totta kai hienosäätöä on tullut. Ruotsin-vuodet ja perheenlisäykset kasvattivat ihmisenä, ja aika paljon olen rauhoittunut. Kaukalossa, en ehkä siellä niinkään... no, ehkä olen vähän rauhallisempi kuin nuorena poikana. Vaikka ei tässä vanhoja olla vieläkään.

Pelicansissa hän muodostaa Jan Latvalan, 38, kanssa joukkueen ykkösparin. Marttinen kutsuu itsekin yhdistelmää pappapariksi, sillä hän on 28-vuotiaana joukkueen toiseksi vanhin pakki.

Ikä ei tosin ratkaise. Puolustus on Pelicansin selvästi vahvin osa-alue. Hyviä oman pään pelaajia on useita, ja Marttisen ja Latvalan myötä tehojakin pitäisi tulla.

– Eihän puhumalla voi pelata itseään mihinkään, mutta totta kai mä odotan itseltäni kovaa panosta.

– Innolla odotan, mitä SM-liiga nykyisin on. Niin paljon on muuttunut. On niin paljon uusia nuoria pelaajia ja tähtistatuksella hankittuja kavereita.

SM-liigan pelaajien yleistaso on ainakin paperilla katsottuna heikompi kuin Marttisen edellisillä kausilla Suomessa. Hän kuitenkin viittaa kintaalla nimien ja tilastojen tuijottamiselle.

– Eipä meikäläistäkään varmaan oikein tunneta, eikä sillä ole niin merkitystäkään. Omaa homma lähdetään tekemään, auttamaan Pelicansia. En mä ole tullut mitään huutelemaan, joukkueena parannetaan ja mennään tosissaan.

Kovia kokenut

Harjoittelijana Marttinen on tunnontarkka. Kun hän parikymppisenä teki sisääntuloaan JYPin liigaryhmään, hänen selästään löytyi rasitusmurtuma, jonka vuoksi kausi oli paketissa ennen joulua.

– Se oli kova isku, mutta se myös opetti ihan älyttömän paljon. Oppi sitä kautta treenaamaan, kun sen jälkeen harjoittelu muuttui käytännössä kokonaan omatoimiseksi. On karsittu turha pois ja keskitytty olennaiseen.

Selkä ei sittemmin ole vaivannut, kun harjoitteet on tehty oikein. Ruotsissa hän koki kuitenkin toisenlaisen pahan loukkaantumisen. Vuoden 2007 alkupäivinä Marttisen leukaluu meni poikki, kun vastustajan väistöliike taklaustilanteessa aiheutti epäonnisen törmäyksen ja Marttinen putosi leuka edellä jäähän.

– Se oli aika dramaattista kaikin puolin. Niin sieltä vaan tultiin pleijareihin mukaan ja semifinaaleihin saakka. Raskasta oli, kuusi kiloa lähti painosta pois. Kun oli seitsemän peliä taisteltu Linköpingiä vastaan, oli takki aika tyhjä.

Marttisen alku Ruotsissa oli kaikkea muuta kuin ruusuinen, kun Timråssa ”todellisuus oli jotain muuta kuin mitä oli puhuttu”. Siirto Skellefteån miehistöön kaivoi esiin saman draivin kuin JYPissä.

Skellefteå AIK pelasi tuolloin vasta toista kautta Elitserieniin nousun jälkeen. Keväällä joukkue pääsi pudotuspeleihin ensimmäistä kertaa 21 vuoteen. Kahtena seuraavana keväänä SAIK taisteli semifinaaleihin asti.

– Vika kausi jäi harmittamaan, kun [mestaruuden voittaneelle] HV71:lle tiputtiin. Pienet marginaalit, jatkoajalla hävittiin pari peliä.

– Ainekset olisi olleet parempaan, vaikka loppuun saakka. Meillä oli lupaavia nuoria, kokemusta ja maalivahtipeli toimi. Ehkä sitten puuttui se ykköstykki, joka olisi tiukoissa peleissä lyönyt ratkaisut.

Renberg näytti mallia

Ruotsin-aikojen vaikuttavinta pelikaveria Marttisen ei ole vaikea nimetä.

– Kyllä se varmaan Mikael Renberg on. Sillä kokemuksella, mitä hänellä on, ja millä tavalla hän treenasi. Oli niin erilainen ruotsalainen jääkiekkoilija, sanoi suoraan asiat. Oli kivaa pelata niin kokeneen konkarin kanssa, vaikkei hän enää ollut niin kovassa iskussa.

Renberg pelasi 90-luvulla Philadelphiassa yhdessä NHL:n maineikkaimmista ketjuista. Legion of the Doomiksi nimetyssä koostumuksessa muut hyökkääjät olivat Eric Lindros ja John LeClair.

Tarinoita supertähdistäkin Marttinen kuuli jonkin verran.

– Oli niitä joitain juttuja. Kyllä nekin osaa siellä kaikennäköistä, Marttinen kertoo arvoituksellisesti hymyillen.

Puheliaita valmentajia

Valmennuspuolella Marttinen on nyt huomannut selkeän askelen eteenpäin, kun maisema on vaihtunut Pohjanlahden puolelta toiselle.

Mika Toivola on ollut hänellä valmentajana jo Jyväskylän urheilulukion jäätreeneissä ja JYPissä kakkosluotsina. Pasi Nurmisen maineen Marttinen tietää ennestään, ja Pasi Räsänen on tullut myös jo tutuksi.

– ”Nupelta” tulee niitä omia mielipiteitä ja vinkkejä. ”Räpsä” on sitten enemmän pakkien kanssa toiminnassa. Hänestä huokuu rauhallisuus ja se, että on nähnyt lätkää paljon.

– Hyvin erilaista kuin Ruotsissa, että on aktiivisia valmentajia. Meidän kakkoskoutsilta Skellefteåssa ei saanut koskaan mitään jääkiekkoon liittyvää, vaikka oli silläkin kaverilla aika paljon NHL-pelejä takana, Marttinen muistelee Mats Lindgrenin valmentajaolemusta.

Vaikuttiko Toivolan päävalmentajuus seuravalintaan?

– Kyllä se totta kai jonkin verran vaikutti. En mä sitä kielläkään.

Neuvotteluvaiheessa Marttista ei kuitenkaan puhuttu pyörryksiin tai luvattu kuuta taivaalta, vaan sopimusprosessi hoitui kokonaan agentin välityksellä.

Kohti uusia mustelmia

Marttisen kasvattajaseura JYP on tukevasti liigan kärkikastissa ja jo mestaruudenkin voittanut. Nämä tosiasiat eivät kuitenkaan herätä kateutta tai ahneutta, kun hän mitoittaa Pelicansin kauden tavoitteita.

– Kyllä me playoff-paikkaa lähdetään tavoittelemaan. Ja pleijarit on sitten uudet pelit.

Vaistonsa varassa paljon pelaavalta puolustajalta saatetaan nähdä näyttäviä suorituksia. Joskus ne palkitsevat, joskus voi tulla menetyksiä. Marttinen kuitenkin kiistää, että hän sooloilisi tarkoituksella.

– En mä mun mielestä koskaan joukkueen pelitavan ulkopuolella pelannut, vaan jotenkin soveltanut. On ollut halu tehdä hyvää, varsinkin kun joukkueella ei kulkenut. Ehkä tuli yliyrittämistä, että voitettaisiin niitä pelejä, hän puntaroi hieman kiusaantuneena.

– Ei ole ikinä mua omat intressit kaukalossa ohjanneet, eivätkä varmaan tule ikinä ohjaamaan. Kyllä se varmaan tilastoistakin näkyy, plusmiinustilastosta. Mustelmia on otettu ja tällejä tullut aika paljon.

Marttinen lupasi haastattelun alussa, että puhumalla hän ei aio kunnioitusta Lahdessa lunastaa. Selväksi se kuitenkin tuli, että ainakin miehen omat odotukset ovat korkealla. Siksi myös puheissa on ylväitä sanoja.

Jos teot ovat lopulta samalla tasolla kuin aikeet, Jyri Marttisen paluu maajoukkueympyröihin on lähellä. Edellisestä visiitistä Leijonissa onkin jo kolme vuotta.

» Lähetä palautetta toimitukselle