– Olen pienestä pitäen tykännyt Sveitsistä maana ja liigana, ja on ollut aiemminkin mahdollisuus siirtyä, mutta vasta nyt se tuntui ajankohtaiselta.
Jokereiden vetäydyttyä KHL:n pudotuspeleistä myös Kalle Kossilan kausi oli päättymässä, kunnes ikkuna Sveitsin pääsarjaan ja SC Rapperswil-Jona Lakersiin avautui.
– Rapperswilistä loukkaantui kapteeni Andrew Rowe, joka oli sentteri. Tieto tuli lauantaina aika nopeasti, että he tarvitsevat sentterin ja halusin vielä jatkaa kautta. Lisäksi joukkue on sarjataulukossa korkealla ja kaupunki on kaunis, niin oli aika helppo valinta.
– Kauden päätöspalaveri oli aika nopea: ensi kauden tilanne jätettiin auki, mutta mitään sellaista ei sanottu, että Jokerit ei ole ensi kaudella KHL:ssä, Kossila kertoo.
Suomalaishyökkääjä pelasi ensimmäisen NL-ottelunsa tiistaina ZSC Lionsia vastaan – tuloksena oli 1–4-tappio, ja Kossilan saldona oli 0+0 ja -2. Kuten ulkomaalaisvahvistusten kohdalla yleisesti ottaen, myös Kossila sai runsaasti peliaikaa, vaikka ehti ennen ottelua olla uuden joukkueensa mukana vain yksillä aamujäillä. Erityisesti ylivoimalla Kossila oli heti luottopelaaja.
– Pakko sanoa, että olin pelin jälkeen ihan hapoilla, kun vauhtia on tosi paljon.
Jokereiden kanssa oli viimeiset treenit viime viikon keskiviikkona ja torstaina oli vähän ajatusta, että kausi oli tässä. Sitten seurasiirron kanssa asiat tapahtui tosi nopeasti, ja Jokereiden kanssa oli loppupalaveri, niin ei tullut treenattua.
Seuraavan kerran Kossila päässee esittäytymään kotiyleisölle lauantaina, kun vastaan asettuu Antti Törmäsen valmentama EHC Biel-Bienne.
– Aika eri tyyppistä peliä täällä, että varmaan muutama ottelu menee totutellessa. Ei juuri trapia pelata, niin yleisölle kyllä tosi viihdyttävää. Eiköhän se siitä, kun saa pelejä alle ja jalkoja liikkeelle.
Kossila sai kauden aikana perheenlisäystä, ja koko perhe on pelaajan mukana Sveitsissä.
– Olen perheläheinen ihminen, niin olisi outoa olla erossa vaikka vain pari kuukautta. Pakko sanoa, että aika häslinkiä oli kun sunnuntaina tavaroita pakattiin, seitsemältä maanantaiaamuna lento ja pieni lapsi ensimmäistä kertaa koneessa.
“Kausi meni vähän up and down”
Kossila palasi kahdeksan Pohjois-Amerikan-kauden jälkeen Eurooppaan ja Jokereihin, missä hän pelasi edellisen kerran U16 SM-sarjaa kaudella 2008–09.
– Odotukset oli kovat, että olisin ollut kärkipelaaja ja pystynyt pelaamaan KHL:n huipulla. Ajoittain pystyinkin, mutta ei ollut tasaisuutta. Kausi meni vähän up and down.
Ensimmäisen KHL-kauden saldoksi jäi tehot 7+14 39 ottelussa, ja Kossila oli Jokereiden seitsemänneksi paras pistemies.
– Viime kesä oli osaltani lyhyt ja harjoittelu jäi vähiin, mutta harjoitusleiri oli hyvä ja oli hyvä fiilis. Harjoituspelit meni hyvin ja kausi lähti hyvin käyntiin, mutta sitten tuli vaikeampi jakso ja olin muutaman viikon sivussa niskan retkahdusvamman vuoksi, onneksi ei ollut aivotärähdys kuitenkaan.
Syys–lokakuussa Kossila keräsi 17 ottelussa tehot 4+6, marraskuun kymmenen ottelun tehot olivat 1+1 ja joulukuussa Kossila tehoili kymmenessä pelissä 2+6 eli tasaisuuden puute on helppo havaita.
– Kun palasin kaukaloon, pelasin ihan ok eli en mitenkään huonosti, mutta tiesin, etten saanut täyttä potentiaaliani esiin.
− Loppukaudesta sujui taas paremmin, kun pääsin Brian O’Neillin ja Nicklas Jensenin kanssa pelaamaan. Valitettavasti heillä molemmilla oli loukkaantumisia, niin emme pelanneet montaa peliä yhdessä, mutta meillä oli hyvät kemiat. Loimme paikkoja ja saimme tehoja.
Juuri tehokkuuden Kossila nimesi keskeiseksi kehityskohteeksi.
– KHL:ssä ei ole helppo päästä maalipaikkoihin, mutta kun pääsin, en ollut riittävän tehokas. KHL:stä on siirtynyt hyviä maalivahteja AHL:ään ja siellä heille on veto uponnut. KHL:ssä kyllä puolustetaan todella hyvin eikä helppoja virheitä juuri tule eli jokainen maali pitää ansaita.
Oma osansa oli myös pohjoisamerikkalaisesta pelistä poisoppimisessa ja KHL:ään tottumisessa.
– En halua selitellä, mutta pohjoisamerikkalaiseen pelityyliin tottuneena vei aikaa oppia, miten KHL:ssä kannattaa pelata. Sitä myös kokeneemmat pelaajat yrittivät sanoa, että ensimmäinen KHL-kausi on vaikein. Toiseen kauteen olisi jo helpommat lähtökohdat.
Tuli epätodellinen olo, että me pelataan vain vähän lätkää.
Pettymyksiä ja epätodellista oloa
KHL-kausi ei kokonaisuutena mennyt odotusten mukaan, ja yksittäisenä pettymyksenä nousee esiin poisjäänti joulukuun EHT-turnauksesta koronakaranteenin vuoksi.
– Olin miettinyt, että jos kaikki menisi nappiin, olisi ehkä sauma päästä olympialaisiin, kun NHL-pelaajat jäivät pois. Tiesin kyllä, että näytön paikka meni siinä, kun Jukka [Jalonen] ei tunne minua. Nämä on näitä jossitteluja. Parhaat pelaajat valittiin, ja oli upeat kisat Leijonilta.
Harmittelua liittyi myös joulukuiseen matkaan Dinamo Minskin vieraaksi – syksyllä 2020 Jokerit jätti Minskin-matkan väliin. Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukašenka oli tuolloin juuri voittanut vaalit vilpillisesti.
– Se oli kyllä vaikea tilanne, että silloinkin oli joukkueessa koronaa, niin meillä oli vain kolme ketjua. Minskissä meininki oli kyllä erikoinen. Kun tultiin hallille ja lähdettiin pelistä, niin ulkona oli sekä faneja että sotilaita aseiden kanssa. Tuli epätodellinen olo, että me pelataan vain vähän lätkää.
Jokereista ja KHL:stä puhuttaessa ei voi sivuuttaa Ukrainassa käytävää sotaa, mikä on aiheuttanut talouspakotteita niin Jokereiden omistajistoon kuin koko Venäjän ylimpään johtoon.
– Suomalaispelaajista huomaa selvästi huolen tästä maailmantilanteesta ja erityisesti Suomen tilanteesta. Pohjoisamerikkalaisista huomasi, ettei tämä sota heitä samalla tavalla kosketa, Kossila summaa.