Maailman parhaiden pelaajien tähdittämässä World Cupissa nähtiin myös maailmanluokan suorituksia. Jatkoajan toimittajat listasivat ja analysoivat niistä parhaat.
1. Nathan MacKinnonin jatkoaikamaali Ruotsia vastaan
Koljonen: Turnauksen upeainta maalia kuvasi hyvin MacKinnonin ilme osumansa jälkeen. Videolla sitä ei näy, mutta MacKinnon näytti itsekin epäuskoiselta maalin synnyttyä.
MacKinnonin upeaa viimeistelyä edelsi muuten Johnny Gaudreaun hieno suoritus, jossa pieni väkkärä laukoi itse, seurasi kiekon perään, voitti ruotsalaiset luistelukilpailussa ja antoi hankalasta asennosta loistavan syötön MacKinnonille, joka veivasi kiekon maaliin. Upea, upea osuma.
Oinonen: Tämä oli aivan käsittämätön suoritus. Näin, kun MacKinnon sai kiekon maalin edessä, ja osasin odottaa maalia. En kuitenkaan missään nimessä tällaista Henrik Lundqvistin nöyryytystä.
MacKinnonin maali oli kuin Pohjois-Amerikan joukkue pienoiskoossa. Itseluottamus, taito ja hauskanpito ovat monta pykälää vastustajia korkeammalla tasolla.
2. Sidney Crosby-Brad Marchand-Patrice Bergeron -ketju
Oinonen: Videolla näkyy vain yksi kymmenistä esimerkeistä tämän ketjun ja erityisesti Crosbyn häikäisevästä vireestä. Yksikään vastustaja ei yksinkertaisesti pystynyt tätä kolmikkoa pysäyttämään.
Hyökkäystehojen lisäksi esimerkiksi Bergeron oli Kanadan parhaita aloittajia ja Marchandin kanssa luottomies alivoimapelissä. Eikä Kanadan menestyksen kannalta sovi aliarvoida Crosbyn roolia joukkueen kapteenina.
Koljonen: Vaikka Marchand onkin taitava pelaaja, tuskin "pieni vihapallo" olisi missään muussa ketjussa pelatessa voittanut World Cupin maalipörssiä.
Kanada näytti turnauksen edetessä usein hiukan flegmaattiselta, mutta oikeastaan aina tämän ketjun hypätessä kentälle alkoi säpinä. Crosbyn palava tahto voittaa näkyi jokaisessa vaihdossa. Hän ei jättänyt tilanteita kesken ja taisteli loppuun asti, kuten videon esimerkissä.
3. Tomas Tatarin maalivire ratkaisuotteluissa
Koljonen: Olisi helppo sanoa, että kai sitä nyt iskee kuka vain maaleja, kun vierellä on Anze Kopitarin kaltainen supertähti, joka tekee esityöt maaleihin. Tatar kuitenkin itsekin nosti tasoaan loppua kohden.
Tatar teki välierässä ja finaaleissa hurjasti töitä ja kellotti isoja minuutteja. Kova työ ja itsevarma pelaaminen johtivat kolmeen maaliin tärkeimmissä otteluissa.
Oinonen: Slovakkihyökkääjä nosti ryminällä profiiliaan alkulohkon jälkeen. Iski turnauksessa kolme maalia, joista kaksi syntyi välierässä ja yksi ensimmäisessä finaalissa. Oli myös hyvällä liikkeellään jatkuvasti vaarallinen hyökkäyspäässä.
Päättynyt NHL-kausi ei Tatarilta sujunut aivan toiveiden mukaan, joten hyvin sujunut turnaus antaa Red Wings -hyökkääjälle hyvät lähtökohdat alkavalle kaudelle.
4. Connor McDavidin ja Auston Matthewsin yhteistyö
Oinonen: Tähän voisi periaatteessa nostaa onnistuneena suorituksena koko Pohjois-Amerikan joukkueen, mutta nämä kaksi superlahjakkuutta olivat paitsi Pohjois-Amerikan hyökkäyspelin ydin myös koko turnauksen viihdyttävimmät pelaajat.
McDavid nöyryytti nopeudellaan niin videolla näkyvässä tilanteessa Venäjän Pavel Datsjukia kuin koko Ruotsin puolustusta. Ei huono suoritus 19-vuotiaalta, joka aloittaa toisen NHL-kautensa.
Koljonen: Tämä oli todennäköisesti viimeinen kerta, kun nämä kaksi peräkkäisinä vuosina varattua ykkösvarausta pelaa samassa ketjussa, jos ei NHL:n tähdistöpelejä lasketa mukaan. Tulos oli upeaa.
Vastustajat joutuivat aina varpaalleen, kun tämä kolmikko oli jäällä, kuten Suomi huomasi jo avausottelussaan. Vaikkei kiekossa tyylipisteitä lasketakaan, tuntui, ettei kaksikko yhdessä kolmannen lenkkinsä Mark Scheifelen kanssa tehneet rumia maaleja ollenkaan.
5. Pelaajien ja valmentajien rennot esiintymiset median edessä
Koljonen: Turnauksen aikana kuuli "lätkäjargonia" kyllästymiseen asti. Tyhjiä ja ulkoa opeteltuja lauseita tiiviistä viisikosta ja kiekkokontrollin tärkeydestä lausuttiin jokaisen ottelun jälkeen. Sen takia muutamat piristykset tekivät terää. Itselleni jäi kaksi tilannetta henkilökohtaisesti mieleen.
Jacob Markströmiä haastateltiin maalivahdin paikattua Ruotsin avausottelussa Lundqvistia. Markströmin vieressä istui tähtipuolustaja Erik Karlsson, jota kukaan ei haastatellut kaikkien keskistyessä sankarivahtiin. Karlsson itse käytti tilaisuuden hyödykseen ensin esittäen nauhoittavansa haastattelua kännykällään ikään kuin yhtenä toimittajista.
Toimittajan roolissa jatkaen Karlsson kysyi, mitä mieltä Markström on kiekkojan tiputtelusta eteensä. Markström naurahti ja vastasi, että onhan hänellä onneksi puolustaja Karlsson, joka siivoaa maalin eteen tipahtaneet kiekot.
World Cupin tapaisten lyhyiden turnausten aikana helposti ajattelee, ettei pelaajia kiinnosta kuin meneillään oleva turnaus. Kanadan Marc-Edouard Vlasic todisti asian olevan toisin Kanadan voitettua oman välieränsä. Puolustajalta kysyttiin, aikooko hän katsoa seuraavana päivänä Ruotsin ja Euroopan välieräottelua.
− No, enpä tiedä. Ottelu pelataan sunnuntaina, joten katson varmaankin NFL:ää, Vlasic totesi virnistäen.
Oinonen: Oma suosikkini on ehdottomasti Euroopan päävalmentaja Ralph Kruegerin kommentti heti Euroopan voitettua välieräottelun Ruotsia vastaan. Valioliigaseura Southamptonin puheenjohtaja Krueger nimittäin kysyi huoneelliselta toimittajia "onko meidän pakko puhua jääkiekosta?"
Ja finaaliratkaisun jälkeen Krueger ei enää kysellyt lupaa, vaan alkoi pakollisten selitysten jälkeen pokalla puhua roolistaan Southamptonissa. Kiekkomedialle tällaiset vastaukset eivät toki paljoa sisältöä anna, mutta haastateltavan asennetta on pakko ihailla.
