Ottelun luonne: Missä tunne ja intensiteetti?
Lehdistötilaisuudessa päävalmentaja Westerlund sanoi
joukkueen tavoitteena olevan kehittyä kisojen edetessä
ja myönsi olevansa tyytyväinen joukkueen edistymiseen
tässä turnauksessa. Hän sanoi myös tuntevansa
ylpeyttä voittaessaan kiekkoilun emämaan Kanadan
joukkueen.
Voittoisan Venäjä-ottelun jälkeen valmentaja Stan Butler
sanoi kanadalaisten pelaavan jääkiekkoa tunteella, siis
tunteella enemmän kuin järjellä. Vuorokausi kiihkeän
Venäjä-ottelun jälkeen kanukit kohtasivat nälkäisen
Suomen joukkueen ja näyttivät fyysisesti ja henkisesti
väsyneeltä ryhmältä. Ilmeisesti 24 tuntia ei ollut
tarpeeksi pitkä aika nuorille kanadalaisille ladata akkuja
uutta koitosta varten, niin iso ero oli heidän
esityksessään Suomea vastaan verrattuna aikaisemman kolmen voitto-ottelun lähes näytöstyyliseen suvereenisuuteen.
Ottelun kolmatta erää katsoessani tuli jopa mieleen, että
kanadalaiset eivät edes halunneet voittaa ottelua. Sama
ajatus oli vilahtanut monen muunkin paikalla olleen
mielessä, myös päävalmentaja Westerlundin.
Kysyessäni asiaa kanadalaisilta toimittajilta, he
luonnollisesti tyrmäsivät ajatukseni; Kanada lähtee aina
voittamaan otteluita, mutta tänään Suomi vain oli
selvästi parempi. Samanlainen vastaus olisi varmaan
tullut päävalmentaja Stan Butlerilta, jos joku olisi
uskaltanut sitä häneltä lehdistötilaisuudessa kysyä. On
todella vaikea uskoa Kanadan taktikoineen ottelun
lopputuloksella, kun tietää maan kiekkokulttuurin ja
valtavan panostuksen 20-vuotiaiden maajoukkueeseen.
Myönnän kuitenkin olevani todella pettynyt Kanadan
joukkueen haluttoman tuntuiseen esitykseen.
Ottelun voittaminen - tai edes pisteen saaminen - olisi
merkinnyt Kanadalle lohkon voittoa ja matkaa toiselle
pelipaikkakunnalle Pardubiceen kohtaamaan A-lohkon
neloseksi jääneen isäntämaa Tsekin. Alunperinhän A-
lohkon nelosen piti matkustaa B-lohkon voittajan
vieraaksi Hradec Kraloveen, mutta isäntämaan
jäädessä lohkonsa neloseksi ottelukaaviota muutettiin.
Nyt siis B-lohkon voittaja Suomi joutuu matkustamaan
parinkymmenen kilometrin päähän Pardubiceen ja pelaamaan oudossa kaukalossa ratkaisevan puolivälieräottelun olosuhteet hyvin tuntevaa isäntäjoukkuetta vastaan.
Suomen valmennusjohto tuntee Tsekin joukkueen, sillä
Jukka Holtari on käynyt "vakoilemassa" Tsekin otteita
Pardubicessä. Tosin suurin osa Tsekin joukkueesta on tuttuja
ennestäänkin, sillä ovathan Suomen kaksikymppiset
kohdanneet Tsekin nuoret tällä kaudella jo kahdesti.
Molemmilla kerroilla tuloksena on ollut 4-0-voitto, mutta
pitää muistaa, että nyt vastassa on "pohjoisamerikkalaisilla" tsekeillä vahvistettu joukkue. TV:stä näkemäni viiden erän ajan (kolme USA:ta, kaksi Ruotsia vastaan) tsekkijoukkueella on ollut isoja vaikeuksia maalintekopaikkojen luomisessa ja varsinaisessa maalinteossakin. Yhdestätoista tekemästään maalista Tsekki teki Valko-Venäjää vastaan yhdeksän, sekä jenkkejä että svenskejä vastaan yhden, mutta slovakkeja vastaan ei ensimmäistäkään.
Muut uudenvuodenpäivänä pelattavan
puolivälieräkierroksen otteluparit ovat A-lohkon
yllätysykkönen Slovakia vastaan B-lohkon nelonen
Sveitsi. B2 Kanada vastaan A3 Ruotsi ja B3 Venäjä
vastaan A2 USA. Huipputasaisessa A-lohkossa kaikki
kolme kärkijoukkuetta päätyivät tasapisteisiin, kuuteen
pisteeseen, sillä kolmikosta jokainen voitti Tsekin ja
Valko-Venäjän ja pelasi keskenään tasurin. Kaikki
kolme turnauksen tähän mennessä tappiotonta
joukkuetta löytyvät siis A-lohkon ryhmästä.
Ottelun tapahtumat
Kokoonpano/peluutukset
Suomen maalissa pelasi ottelun parhaana
suomalaisena palkittu Kari Lehtonen. Peli oli Lehtoselta vahva näyttö NHL-skouteille. Ainoa maalikin meni
kenttäpelaajien uskomattoman sähläilyn piikkiin.
Puolustuksessa kierrätettiin seitsemää pakkia. Koska
ottelu ei ollut yhtä rikkonainen kuin Sveitsi- ja Venäjä-
matsit, niin peliaikakin jakaantui tasaisemmin. Markus
Seikolan toisessa erässä saama 2+10 minuuttinen
tasasi jääajan jakautumista entisestään.
Kaikki pakit pelasivat hyvin, mutta eniten minua miellytti
Jyri Marttisen ennakkoluuloton esitys. Tero Määttä
pelasi tässä pelissä aiempaa hyökkäävämmin, mutta
hänen puoluspelinsä ei kuitenkaan tästä kärsinyt. Jos
Määtän esitykset jatkuvat tähän malliin, niin Blues on
saamassa kevätkaudeksi kovan vahvistuksen.
Ketjuissa mentiin koko peli ilman muutoksia neljällä
ketjulla, joten Sean Bergenheim ei päässyt tällä kertaa
käymään kentällä, vaikka ennen ottelua Westerlund oli
harkinnut hänen käyttämistään. -Bergenheimilla on
vähän hänelle paha paikka, kun hän olisi tavallaan jo
ansainnut pelipaikan, mutta kun yritetään katsoa
ketjukokonaisuuksia niin ..., harmitteli Westerlund
puistellen päätään. - Koivun ketju pelasi nyt parhaan
pelinsä ja nelosketju on pelannut tosi pirteästi...
Ketjut siis olivat Pihlman-Ruutu-Yli-Torkko, Jokinen-
Immonen-Koivisto, Kankaanperä-Koivu-Jokila, Mäki-
Hirschovits-Saarenheimo. Ylivoimalla Immoset
sellaisenaan ja toisena Pihlman-Koivu-Ruutu. Viivassa
oli vanhaan tapaan Seikola-Pitkänen ja Määttä-
Malmivaara. Marttinen sai yv:llä jonkun vaihdon.
Suomen hyökkääjät pelasivat rohkeasti, myös ketjujen
pienikoiset taitopelaajat. Ilokseni kevytrakenteinen
Janne Jokila haastoi pari kertaa menestyksellisesti
kanukkien isokokoisia pakkeja, samoin Mikko
Kankaanperä pelasi ottelussa suurella sydämellä.
Tässä kaksikossa näkyi selvästi maajoukkueen yksi
kauden isoista teemoista, eli uskallus pelata.
Ei tuurilla vaan taidolla
Kanada sai ottelussa onnekkaan johto-osuman, kun
käytännössä omat alivoimapelaajat sähläsivät kiekon
Lehtosen selän taakse. Koska jääkiekossa ei tunneta
omia maaleja, osuma merkittiin Kanadan
parhaan ketjun Cammalieri-Boyes-Aulin
viimeksimainitulle laiturille. Saman ketjun toisella laiturilla Cammalierilla oli mahdollisuus viedä Kanada kaksi-nolla-johtoonkin, mutta hän onnistui omalta
suosikkipaikaltaan, maalin vasemmalta takatolpalta,
nostamaan kiekon yli maalin.
Kanadan pelitapahtumiin nähden ansaitsematon johto
kesti viitisen minuuttia, kunnes Tuomo Ruutu pääsi
tasoittamaan ottelun ylivoimalla. Maali oli Ruudulta hyvä
suoritus; hyvä kierto takaperinluistellen viivaan ja sieltä
tiukka veto ohi maskissa olleen Michaudin. Hetkeä myöhemmin Yli-Torkko ehti jo käyttää kiekkoa tolpassa Ruudun voittaman aloituksen jälkitilanteesta, mutta lopullinen voitto-osuma tuli ensierän viime sekunneilla ylivoimalla. Suomen paras ketju Immonen-Koivisto-Jokinen hässäköi Markus
Seikolan maalille toimittaman kiekon sisään.
Toinen erä oli ottelun tasaisin jakso. Molemmilla oli
erässä omat tekopaikkansa - ja omat hölmöilynsä.
Markus Seikola otti turhan 2+10-minuuttisen
ryntäyksenomaisesta takaataklauksesta, ja Garth Murray
puhui itselleen vielä tyhmemmän henkilökohtaisen
käytösrangaistuksen. Samaa älyvapaata linjaa edustivat
Steve Ottin ja Kim Hirschovitsin hyppy/kyynärpäätaklaukset.
Ottelun kolmannessa erässä tuli ottelun ratkaisu Mikko
Koivun ketjun pyöritettyä Jason Spezzan kentällisen
aivan sekaisin ja onnistuttua ylisyöttelynkin jälkeen
toimittamaan kiekon maalin perälle.
Ottelun kaunein maali oli Toni Koiviston läpiajosta
tekemä Suomen neljäs maali. Jarkko Immosen oivasta
syötöstä oikealta laidalta karannut Koivisto kilautti
kiekon tolpan kautta maaliin.
Viimeinen erä oli selvimmin Suomen hallintaa ja
kanadalaiset näyttivät välillä luistelevan kuin tervassa.
Suomi voitti koko ottelun laukaukset 43-28 ja tekopaikat
Suomen tilastoinnin mukaan 63-41, joten nuorten
leijonien voittoa voidaan pitää ansaittuna.
Jatkoajan tähdet
Ottelun parhaina pelaajina palkittiin Kari Lehtonen
suomalaisista ja Jay Bouwmeester kanukeista. Kun
tuohon parivaljakkoon lisätään suomalaisista Toni
Koivisto, Jyri Marttinen ja Jarkko Immonen sekä
kanadalaisista maalivahti Olivier Michaud, ykkösketjun
laituri Mike Cammalieri ja yritteliäs sentteri Brian
Sutherby, niin siinä on mielestäni koossa joukkueiden
parhaimmistot.
