Seuraavalla kierroksella kotiluolaamme saapui vieraaksi sitten Alppien ylpeys Mont-Blanc. Tiedostin, että nyt matsiin olisi valmistauduttava todella huolella, sillä sunnuntaina ottelun jälkeisenä päivänä olisi edessä joukkueemme myöhäiset pikkujoulut, ja yleensähän nämä kekkereitä edeltävät pelit ovat voineet olla itse kullekin melko haasteellisia.
Vielä varmistukseksi, jos kivi ei olisi riittävä, annoin hänelle vanhat luistimeni, jotka olin saanut aikanaan TUTOlta.
Tällä kerralla valmistautuminen onnistui kuitenkin joukkueeltamme loistavasti. Reilut kymmenen minuuttia pelattu, ja taululla olivat lukemat 3−0 eduksemme. Täysin yksipuolisen esityksen päätteeksi voitimme ottelun lukemin 9−2. Joukkueemme kakkosmaalivahti pääsi myös pelaamaan ottelussa kauden toiset minuuttinsa.
Minä päätin kokeilla otteluun vähän jotain normaalista poikkeavaa jippoa, koska maaliverkko ei ollut hetkeen pölissyt. Toisen kämppikseni koko perhe oli saapunut Kanadasta kahden viikon vierailulle luoksemme, niinpä päätin hauskuuttaa heitä ja kirjoittaa mailoihini kämppikseni Benjamin Lagarden mukaan hänen sukunimensä.
Sattumaa tai ei, kyseinen Lagarde täräytti ottelussa tehot 2+0 ja allekirjoittanut summasi ottelussa oman uransa ennätystehot 1+3. Näinpä Ranskan valloituksessa käteen jäi myös yksi uusi rituaali, sillä tuo nimi koristaa tästä eteenpäin mailojani niin kauan kuin pelit vielä jatkuvat.
Neljään otteluun venyneen voittoputken ja sunnuntaina koittavien pikkujoulujen johdosta meininki kopissa pelin jälkeen oli luvalla sanoen mahtava.
Pakkohan niistä pikkujouluista on kertoa. Olimme arponeet pelaajien, valmentajien ja huoltajien kesken itsellemme lahjanvaihtoparit, ja lahjojen tarkoituksena oli sitten kettuilla lahjan saajalle niin paljon kuin omatunto antoi myöten.
Minulle arvontakone oli arponut lahjan saajaksi joukkueemme juniori-ikäisen hyökkääjä Matthieu Vission, joka toimi myös vanhimman juniorijoukkueemme kapteenina. Lahjaksi olin hankkinut hänelle nyrkkeilyn mestaruusvyön. Joukkueellamme on käytäntö, että jos joku uunoilee harjoituksissa huolella, hän saa joukkueemme mestaruusvyön haltuunsa siksi aikaa, kun joku muu seuraavan kerran hölmöilee.
Kyseinen Vissio on pitänyt vyötä vähintään puolet kaudesta hallussaan, niinpä ajattelin hankkia hänelle myös aivan ikioman vyön.
Lisäksi ostin hänelle kissan talutusnuoran. Tämä siitä syystä, että aina, kun hänet hallin ulkopuolella näin, oli hän tyttöystävänsä seurassa. Niinpä hankin tyttöystävälle talutusnuoran, että hän varmasti pystyisi vahtimaan kaveria tarpeeksi tarkalla silmällä. Lisäksi pelatessamme Toulousessa järjesti Vissio alkulämmössä ennennäkemättömän näytöksen kaatuen ainakin 15 kertaa lämmön aikana.
Siispä hankin hänelle vielä luistimien terien hienosäätöön tarkoitetun kiven. Vielä varmistukseksi, jos kivi ei olisi riittävä, annoin hänelle vanhat luistimeni, jotka olin saanut aikanaan TUTOlta. No tietenkin sitten jännityksellä odottelin mitä itse saisin lahjaksi.
Minut oli arvottu joukkueemme kokeneempaan kaartiin kuuluvan Sebastian Rousselinin lahjan saajaksi. NO PIZZA -neuvosta on täällä jo kehittynyt pienimuotoinen legenda, joten hän oli valmistanut minulle mailan, josta lapa oli sahattu pois ja tilalle oli soviteltu joukkueemme väriemme mukaan punavihreäksi maalattu pizzalasta.
Lisäksi sain myös uuden t-paidan. Jostakin Internetin syövereistä kaveri oli kaivanut minusta kuvan, joka olisi aikoinaan voinut jäädä ottamatta ja teettänyt sen paitaan. Kuva oli ystäväni Osku Valtosen otos, kun olin juuri solminut sopimuksen TUTO-paitaan. Edellisen SaPKo-kauden pudotuspelien look oli kyseisessä kuvassa unohtunut vielä pahasti päälle.
Tammikuun viimeisenä päivänä oli edessä seuraava todellinen testi, kun matkustimme sarjakolmosena majailevan Nantesin vieraaksi. Voitolla meillä oli mahdollisuus sinetöidä se, että Nantes pysyisi runkosarjassa loppuun saakka takanamme, ja itse käytännössä varmistaisimme paikkamme kahden parhaan joukossa.
Nantesissa oli puitteet hyvin kunnossa. Silmämääräisesti noin tuhat katsojaa vetävä halli oli jälleen pakattu niin täyteen kuin olla ja saattoi. Itse ottelusta muodostui sitten todellin "pudotuspelivääntö". Vastustaja painoi alussa päälle kuin se kuuluisa yleinen syyttäjä, ja alkuhuuman siivittämänä he onnistuivat siirtymään ottelussa 1−0-johtoon.
Palasimme hakemaan taas minulle kuin nenä päähän sopivan autoni, eli jostakin 1990-luvun alkupuolelta olevan Volkswagen Golfin.
Tasoitimme lähes heti perään, mutta sitten vastustaja kuittasi kuitenkin vielä ensimmäisen erän loppuun todellisella onnenkantamoisella. Toisessa erässä pääsimme pelaamaan 5−3-ylivoimaa, ja ilman pienintäkään ylpeilyä sahasimme sellaisen yv-maalin, että jos näitä pelejä videoitaisiin, löytyisi maali todennäköisesti kaikista mahdollista koosteista.
Valelaukauksen jälkeen syötin kiekon läpi kolmikon tšekkihyökkääjällemme, ja tyhjän maalin ammottaessa löysi hän vielä perus tšekkityyliin otakarjaneckymaisella syötöllä takatolpalta kämppikseni Lagarden, ja peli oli 2−2.
Muutama minuutti myöhemmin ykköskenttämme siirsi joukkueemme 3−2-johtoon. Kolmannessa erässä siirryimme jo 4−2-johtoon, mutta kaveri tuli vielä maalin päähän. Lopussa viimeiset kaksi minuuttia molemmilla joukkueilla oli yksi pelaaja jäähyaitiossa, ja vastustajan ottaessa maalivahdin pois pelasimme kaksi viimeistä minuuttia alivoimalla.
Kestimme kuitenkin loppurynnistyksen, ja kun Lagarde iski tyhjiin illan toisen osumansa, olivat loppulukemat lopulta eduksemme 5−3. Hallissa oli jälleen aivan mahtava tunnelma läpiottelun. Lisäksi on kyllä kehuttava joukkueemme uskollista fanijoukkoa.
Jälleen pitkälti yli 500 kilometrin matka, mutta niin vain paikalle oli saapunut jälleen todella äänekäs yli 30 hengen faniryhmämme. Pelaajan kannalta aivan tietenkin aivan mahtava juttu!
Kommelluksilta ei tietenkään olla vältytty. Tällä kerralla en kuitenkaan itse ollut pääroolin esittäjänä, vaan pääsin seuraamaan näytöstä parhaalta paikalta. Nimittäin kun ruotsalaispelaajamme päätti lähteä takaisin Ruotsiin, olimme päättäneet mennä porukalla syömään hänen viimeisenä päivänään täällä.
Olimme jo valmiiksi kämppikseni ja hänen tyttöystävänsä kanssa hivenen myöhässä, ja heidän autonsa Mestis-valo (diesel) välkkyi punaisena. No siitä sitten nopeasti tankille ja tankkaamaan autoa. Kämppikseni siinä normaaliin tyyliinsä teki montaa asiaa kerralla.
Nyt hän höpötteli puhelimeen ja tankkasi samalla, kunnes hän huomasi reilut kymmenen litraa tankattuaan, että oli pistänyt bensiiniä hänen dieselautoonsa. Vahingonilo on yleensä se paras ilo, ja niin tälläkin kerralla.
Siinä sitä sitten työnnetiin hänen 2014 vuosimallin Renault-työsuhdeminimaasturia takaisin kotiin, ja palasimme hakemaan taas minulle kuin nenä päähän sopivan autoni, eli jostakin 1990-luvun alkupuolelta olevan Volkswagen Golfin. Perille lopulta päästiin tunti myöhässä, ja illallinen saatiin kuin saatiinkin syötyä.
Sarjassamme tilanne on runkosarjan voiton osalta käytännössä se, että kaksi ensimmäistä sijaa ovat Bordeaux'n ja meidän hallussamme. Olemme tällä hetkellä kärjessä kolme pistettä Bordeaux'ta edellä. Bordeaux on kuitenkin pelannut kaksi ottelua meitä vähemmän. Meillä on runkosarjaa jäljellä neljä ottelua ja Bordeaux'lla kuusi.
Sää on edelleen ollut yhtä kaunista kuin allekirjoittaneen luistelutyyli, ja vettä on tullut vaakasuorana käytännössä viidestä kuuteen päivää viikossa.
Kevät on kuitenkin tulossa kovaa vauhtia ja kauden parhaat ottelut lähestyvät vääjäämättä, joten mieli on pysynyt kuitenkin hyvinkin kirkkaana.
Raikkaita ja kevätpurojen solinan odottelun täyteisiä hetkiä kaikille lukijoille!
Best regards: Iiro Vehmanen