#VIVALAVEHMA: Makaronilaatikon paluu ja kaukalotekniikan ongelmia

Muut Sarjat / Artikkeli
Iiro Vehmasella on ollut usein hauskaa joukkuekaverien kanssa.
Kuva © Antti Varonen
Jatkoajan vieraileva blogisti Iiro Vehmanen seikkailee ensi kertaa jouluna ilman lähiomaisiaan. Kaukalon pleksitkään eivät pysäyttäneet kulkijaa.

Seuraavalla viikolla oli sitten edessä joulu, ja minulle se oli ensimmäinen kerta, kun en viettäisi joulua perheenjäsentemme keskuudessa. Olimme saaneet vapaata ruhtinaalliset kaksi päivää, jouluaaton ja joulupäivän.

Joulua vietimme asunnossamme, ja meidän lisäksemme seuranamme olivat ruotsalaispariskunta ja joukkueemme tšekkipelaaja. Teimme jokainen joulupöytäämme jotakin ruokaa omasta kotimaastamme, ja minä tietenkin valmistin bravuurini: macaroni in a boxin.

Joulunpyhät oli vietetty, ja edessä oli paluu arkeen jo tapaninpäivänä harjoitusten muodossa, ja heti lauantaina pelattiin kotihallissa paikallisvastustaja ja arkkivihollista Bordeaux'ta vastaan. Pelaajamme myivät ottelua minulle kauden hienoimpana yksittäisenä pelinä, ja sellainen se todella myös oli.

Minä tietenkin valmistin bravuurini: macaroni in a boxin.

Valmentajamme ilmoitti perjantain harjoituksissa, että tuomarina on kaveri, jonka tuomitessa pelaamme lähes koko ottelun erikoistilanteita, eikä peliä tasakentällisin juurikaan ole luvassa. Hyvin osui kohdilleen tuokin arvio, nimittäin ottelussa vihellettiin lopulta 96 jäähyminuuttia.

Hauska yksityiskohta on sekin, että kotihallimme yleisökapasiteetti on 1200 katsojaa, mutta ottelun yleisömääräksi ilmoitettiin 1350 katsojaa. Halli oli siis yksinkertaisesti niin tupaten täynnä kuin olla ja voi. Paikallispelin fiilikseen päästiin sitten jo alkulämmössä.

Seiskoskelin keskiviivan tuntumassa odottelemassa vuorani laukomaan maalivahdille, kun tunsin mailaniskun polvitaipeessani. Käännyin ympäri ja huomasin että vastustajan ykkössentteri oli huitaissut minua mailalla, ja huuteli, että minun olisi syytä pitää pää ylhäällä ottelun aikana.

Minä en tietenkään jäänyt tuleen makaamaan. Ilmoitin rallienglannillani takaisin, että jos olettaa minun alkavan pelätä häntä, olisi hänellä syytä olla kentällä mukana puukko tai ase. Tästä kyseinen kaveri sitten kimpaantui ja härdelli oli valmis keskiympyrässä. Molemmilta joukkueilta oli noin neljästä viiteen pelaajaa pitämässä lämminhenkistä neuvonpitoa, ja tämä tapahtui siis alkulämmittelyssä.

Itse ottelun aloitimme todella hyvin, mutta kesken painostuksemme vastustaja sitten siirtyi 1−0-johtoon todella kyseenalaisella maalilla. Vastustajan hyökkääjä nimittäin pääsi puolittaisen läpiajoon, kaatui, ja maaliin lipui kiekon lisäksi meidän maalivahtimme ilman kypärää ja kaksi kenttäpelaajaa.

Se oli tietenkin todella vaikea tilanne tuomita, mutta tuntuu käsittämättömältä, että täällä ei ole maalituomareita, videoista nyt puhumattakaan. Esimerkiksi pudotuspelisarjan häviäminen tuollaisella maalilla tuntuisi todelliselta oikeusmurhalta.

Ensimmäisen erän jälkeen olimme tappiolla 0−1, mutta jatkoimme vahvaa pelaamistamme toisessa erässä, ja heti erän alkuun tasoitimme pelin ylivoimalla. Vielä toisen erän aikana siirryimme myös 2−1-johtoon, niin ikään ylivoimalla.

Sitten ajassa 40.00 alkoi todella sekava torikokous, jonka seurauksena lopulta yksi puolustajistamme tuomittiin 5+20 minuutin tuomiolla suihkun puolelle. Minä en kyseistä tilannetta nähnyt, mutta lopulta kuulin, että puolustajamme olisi painanut vastustajan päätä polvella jäätä vasten.

Kolmas erä aloitettiin lähes kahden minuutin pätkällä kolmella kolmea vastaan, minkä jälkeen pelasimme suuren osan erästä alivoimalla. Kolmen minuutin 5−3-ylivoimansa aikana vastustaja onnistui sitten tasoittamaan pelin.

Tuomarin mahtavan iltapuhteen kruunasi kaksi minuuttia ennen loppua tuomittu todella kyseenalainen 2+2 minuutin rangaistus korkeasta mailasta joukkueemme kapteenille. Varsinaisen peliajan alivoiman kestimme, mutta jatkoajan 4−3-tilanteessa vastustajan puolustaja täräytti sitten vastustamattoman lämärin mehupulloon.

Lisäksi huhu kertoo, että Porin jäähallin kenttämiehet olisivat järjestäneet kakkukahvit viimeisen A-juniorivuoteni jälkeen.

Ottelun jälkeen koko joukkueemme viimeistä toimihenkilöä myöten kävi kuumana kuin hellankoukku. Kun vielä joku valokuvaaja oli ikuistanut vastustajan ensimmäisestä maalista kuvan, jossa näkee selvästi maalin liikkuneen paikaltaan ennen kiekon menoa maaliin, oli todellinen kalabaliikki valmis.

Spekulaatiot menivät jopa niin pitkälle, että Ranskan kiekkoliitto suosisi tahallaan Bordeaux'ta, koska se olisi paras joukkue nousemaan Ranskan pääsarjaan hienon hallin ja ison kaupungin puolesta.

Minä yritin selittää pojille, että me voitamme heidät pudotuspeleissä ja että eiväthän he päässeet oman siniviivansa yli ennen kuin jäähyrumba ottelussa alkoi. Tappiosta ja kaikesta pelissä tapahtuneesta sirkuksesta huolimatta on sanottava, että kyseinen ottelu oli kyllä yksi hienoimmista jääkiekkotapahtumista, jossa olen itse päässyt mukana olemaan.

Tappion myötä tilanne sarjassamme kärjessä on todella kutkuttavan jännittävä. Kärjessä on tällä hetkellä Nizza, me olemme toisena pisteen Nizzaa jäljessä ja Bordeaux on kolmantena pisteen meitä ja kaksi pistettä Nizzaa jäljessä ottelun vähemmän pelanneena.

Kuukauteen mahtui myös yksi aika huvittava tilanne. Ranskan maajoukkue pelasi nimittäin kotihallissamme maaottelun Sloveniaa vastaan samana päivänä, kun me olimme vierailemassa Choletissa. Kansainvälisissä peleissä on sääntö, että laitapleksien on oltava päätyjen lisäksi myös vaihtoaitioiden vastakkasen puolen sivulla.

Niinpä halliimme vihdoin asennettiin kunnollinen pleksi myös kentän sivustalle. Ensimmäisen kerran kun tuo pleksi oli sitten harjoituksiimme asennettu, niin olihan sitä tietenkin heti hieman testattava. Pieni vauhti, hento taklaus plekseihin, ja kuului hirveä rusahdus. Yksi pleksin palanen lähti pois paikaltaan, ja voin kertoa, että hallin kenttämies ei ollut todellakaan iloinen tapahtuneesta.

Yritin selittää, että nuo pleksit ovat hengenvaaralliset, jos joku taklaa täydellä vauhdilla niihin maaottelussa. Eikö ole parempi nähdä jo nyt, että niille pitää tehdä jotain? Sanaakaan en kenttämiehen vastauksesta ymmärtänyt, mutta kun näin hänen näyttävän minulle kurkunleikkausmerkkiä tajusin, että ei se minulle ainakaan kahveja ole tarjoamassa tapahtuman johdosta.

Tapahtuma toi mieleeni juniorivuoteni Porissa, jolloin sattui ja tapahtui jos jonkinlaisia kommelluksia jäähallin tiloissa. Lisäksi huhu kertoo, että Porin jäähallin kenttämiehet olisivat järjestäneet kakkukahvit viimeisen A-juniorivuoteni jälkeen, kun siirryin pois Porista Savonlinnaan. Tarinan totuusperästä ei ole minkäänlaisia takeita.

Sää on ollut viimeisen kuukauden aikana karmaisevaa. Käytännössä viidestä kuuteen päivää viikoista on satanut kaatamalla, ja yhdestä kahteen päivää on sitten ollut jokseenkin siedettävä keli. Pakko kyllä todeta, että Suomen pakkasia ja ulkojäitä on todella kova ikävä.

Vielä on todettava, että viikon vierailu Suomessa sai minut tajuamaan, että kyllä meillä on loppujen lopuksi asiat aika mainiosti mallillaan. Sekin vielä juolahti mieleeni, että kyllä te suomalaiset naiset olette todella kauniita ranskalaisiin verrattuna.

Ai niin, MAHTAVAA VUOTTA 2015 kaikille lukijoille!

Best regards, Iiro Vehmanen

» Lähetä palautetta toimitukselle