Suomalaisseuroissa tilannetta voisi luonnehtia myös piinaviikoksi. Lähes poikkeuksetta NHL-sopimuksen tekevä pelaaja jättää ison ja usein yllättävänkin aukon seuran tulevan kauden piirustuksiin. Aivan yhtä hikisinä seurapomojen ei enää ensi kesänä tarvitse öitään valvoa. Tuoreehko sopimus Kansainvälisen Jääkiekkoliiton ja NHL:n välillä sallii tulevina kausina aiempien vuosien varausten värväämisen vain toukokuun puoliväliin asti. Tällöin seurapomojen paineet siirtyvät enemmänkin MM-kisojen kynnykselle ja pitkätakkisia miehiä näkynee jo SM-liigan pudotuspelien aikaan. Toinen jännitysmomentti koskee tietysti juhannusta ja draft-tilaisuutta. Samana vuonna varattuja pelaajia kun voi laivaan lastata vielä heinäkuun puoliväliin saakka. Pienet suomalaiset seurat puolestaan kyttäävät tällä viikolla kasvateistaan perittäviä siirtokorvauksia vesi kielellä.
Tulevana maanantaina aamupäivällä suomalaiset seurajohtajatkin saavat varmaan vetää syvään henkeä. Tällöin tilanne on ohi. Liikennevalot vaihtuvat ja menosuunta kääntyy tulosuunnaksi. Fanitkin saavat taputtaa käsiään, kun syyskesä alkaa tuoda tullessaan NHL-rimaa vavisuttavia pelimanneja. Muuten tuon heinäkuun puolivälin deadlinen jälkeen taitaa edessä olla koko jääkiekkoilevan maailman hiljaisin ajanjakso. Vajaaseen kahteen viikkoon ei tapahdu juuri mitään, Pitsi-turnaus sitten laukaisee tilanteen ja avaa uuden kiekkosesongin.
Tämänvuotinen siirtorumba käynnistyi suomalaisittain aikamoisen hitaasti. Ensimmäinen nimi saatiin toki paperiin jo ennen kevään MM-kisoja ja toinen pian MM-kisojen jälkeen. Muutaman viime vuoden aikana on kuitenkin varattu Isoon Liigaan sen verran kokeneita ja valmiita pelimiehiä, että on syytä ainakin arvailla tahdin tällä viikolla kiihtyvän.
Ville Niemisestä tuli tämän kauden tulokaspelaajana oikeastaan ensimmäinen suomalainen Stanley Cupin voittaja, joka ei ole joko elävä legenda tai joukkueensa ehdottomia avainpelaajia - tärkeä toki hänkin. Villen neljän vuoden uurastus, pitkä ja kimurainen farmiliigan tie, on kuitenkin vahvaa näyttöä siitä, että nykyään suomalaisia NHL-sopimuksen allekirjoittajia hyppää kahteen eri veneeseen, kahta eri puuroa syömään. Maitojunamiehiksi ei voida leimata kaikkia, jotka saavat tilaisuuttaan odottaa vuoden jos toisenkin. Suomalainenkin NHL-pelaaja voi kasvaa farmiliigassa.
Kaiken kaikkiaan Euroopasta on tänä keväänä siirtynyt NHL-jäille seitsemän suomalaista. Näistä enemmistöä voidaan kutsua nimikkeellä ”yllätyslähtijä”. Seitsemästä oikeastaan kolme oli ennustettavissa jo huhtikuussa. Kahdeksas sopimuksen tehnyt on suomalaisista NHL-taaloilla leipänsä ostavista pelaajista tuntemattomin, Lauri Kinos. Häntä on tarkkailtu QMJHL-liigassa. Vertailun vuoksi viime vuonna, jolloin rikottiin määrällisesti kaikki suomalaisten NHL-ennätykset, uusia yrittäjiä NHL:ään lähti Suomen passilla samainen määrä eli kahdeksan. Nyt siis ollaan ennätysjahdissa.
Joitakin vuosia sitten suomalaisilla NHL:ään siirtyneillä laskettiin olevan takanaan keskimäärin 3-4 SM-liigavuoden ura. Nyt keskiarvo lienee väistämättä noussut. Ensinnäkin liigaan siirrytään nykyään vaikka yhdeksän liigakauden jälkeen (Tony Virta). Toisekseen vuosi vuodelta pienempi osuus Suomen kärkipelaajista pelaa SM-liigassa, joten myös nuoret lupaukset löytävät itsensä liigajäiltä aiemmin kuin ennen.
Tähän mennessä tapahtunut:
Ari Ahonen (1.kierroksen varaus 1999) HIFK – New Jersey Devils: Ahonen allekirjoitti sopimuksen, ennen kuin kukaan suomalainen pudotuspeleihinsä keskittyvä jääkiekkofani ehti sanoa Big Red Cat. Sopimus on kolmivuotinen. Ahosen lähtö ei ollut suurensuuri yllätys, sillä huippuseuralla on mittavat suunnitelmat Ahosen varalle. Aikaa Ahoselle annetaan varmasti myös Albany River Ratsin AHL-seurassa. Komea suoritus olisi, jos Ari pääsisi jo ensi kaudella NHL-maalin tukkeeksi otteluun tai pariin. Martin Brodeur on varmasti vakaa ykkösveska vielä pitkään, mutta kakkoseksi Arin voi nostaa jo ensi kaudella edessä olevien loukkaantuminen tai vastaava. Arilla takana kahden kauden verran liigapelejä kolmella kaudella pelattuna.
Jukka Hentunen (Varattiin vuonna 2000) Jokerit - Calgary Flames: Joroisista Calgaryyn. Hentunen oli varmastikin kevään 2001 odotetuin suomalainen NHL:ään lähtijä. Passi melkein leimattiin jo vuosi sitten, mutta tällöin Calgary olisi todennäköisemmin kouluttanut Härkää farmin kautta. Nyt Jukka sai yksisuuntaisensa ja saanee ainakin aloittaa kauden ylhäällä. Tulostakin uskoisi tulevan, jos valmentaja ei kokonaan sido taiteilijan käsiä ja taiteilijanvapautta. Loppukautta ajatellen Jukan uralle olisi eduksi, että tulosta ja maaleja tulisi nyt nopeammin kuin Jokereissa viime syksynä. Heikko seura varmasti edesauttaa NHL-uran käynnistymistä.
Marko Kiprusoff (toinen kerta NHL:ssä) Kloten – NY Islanders: Todellinen yllätyslähtijä. Kiprun ensimmäinen visiitti NHL:ään ja Canadiensiin ei jättänyt suomalaiselle kiekkokansalle niin kovin ruusuista kuvaa miehen NHL-potentiaalista. Tuskin miehelle itselleenkään. Harva suomalainen kiekkoilija pelaa näin epä-NHL-maisesti kuin Kipru, ja siksi Euroopan kaukaloista karkaaminen oli aika shokeeraava uutinen. Mutta toisaalta: kyllä NHL:ssäkin arvostetaan, jos pelaaja osaa laukoa ja syöttää kiekon lapaan. Siksi Kipru voi jopa onnistua. Henkireikänä on Islandersin ylivoimapeli. Kiprulla on elämänsä paikka näyttää epäilijöille. Mutta turha on Nassau Veterans Memorial Coliseumilla odotella, että Kipru taklailisi railakkaasti ensi kaudellakaan.
Tony Virta (4. kierros, kesä 2001) TPS/Färjestad – Minnesota Wild: Virrasta nousi odotettu suomalainen lähtijä tasan sillä hetkellä, kun Minnesota huusi nimensä neljännellä kierroksella. 29-vuotiasta pelaajaa ei varata huvikseen ja seuran kiinnostuksen asteesta kieli myös se, ettei varausta uskallettu passata myöhemmille kierroksille. Virta oli saatava. Toke on puolestaan pelaaja, jonka voisi kuvitella onnistuvan missä roolissa ja missä sarjassa tahansa. Kuopusjoukkue löytää Tokelle varmasti sopivan roolin. Eiköhän se pörrää Laaksonen-Virta kaksikko vastustajan karvauskauhuna ensi kaudellakin.
Riku Hahl (6. kierros, kesä 1999) HPK – Colorado Avalanche: Hahlia voi pitää myös yllättävänä lähtijänä. Laskettu aika olisi ollut ehkä vuoden, ehkä kahden päästä. Turha on kuitenkaan odotella Rikua ensi kauden NHL-jäille, jos nyt pääsisi pelaamaan harjoituksissa vaikka Chris Druryn kanssa. Niin, ja ehkäpä Hartwall Areenalla syksyllä. Hahlin ura kohti Avsin kokoonpanoluetteloa lähtee vuorenvarmasti etenemään Ville Nieminen Avenueta. Hersheyn bussi tullee tutuksi. Jos Riku Hahl on Avsin puolustava sentteri keväällä 2004, niin hyvä niin. Jos taas ei ole, niin tulipahan kokeiltua. Avalanchelle Riku on ilman muuta kokeilemisen arvoinen pelaaja. Takana kolme liigakautta. Jääkiekkolehti rankkasi Rikun viime kauden alussa HPK:n parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi.
Mikko Jokela (4. kierros, kesä 1998) – Saipa – New Jersey Devils: Jokelan yritys ehdittiin jo usealla taholla tuomita välittömästi sopimusuutisen tultua esiin. Jokela oli kuitenkin juniorimaajoukkueissa lähes tähti ja kävi vuosi sitten Devilsin harjoitusleirillä. Seurattu siis on. Epäilijät nostivat esiin Jokelan kädettömyyden ja hasardialttiuden. Jälleen kerran mieleeni tuli tapaus Jarno Kultanen. Kultanenhan ihmetteli itsekin viime syksynä, kuinka hän huomasi olevansa Bruinsin paras tai toiseksi paras kiekollinen pakki ja pelinavaaja. Samaa sanoi seuran valmentaja. Eipä saanut Kultsi kiekonkäsittelytaidoistaan liiemmin meriittiä SM-liigassa. NHL-puolustajan päävaatimus tuntuu olevan isous ja rumuus, kiekonkäsittely on jo bonusta. Jos Jokela vielä rumenee ja tulee ilkeämmäksi, voi hänkin kasvaa NHL-pakiksi kevääksi 2004. Suomalainen pihahöntsytausta antaa usein tarvittavan etulyönnin amerikkalaisiin tusinapakkeihin nähden. Ensi kaudella kuitenkin Ahosen seurakaverina Albanyssa. Takana neljä liigakautta. Jääkiekkolehti rankkasi Mikon viime kauden alussa Saipan parhaaksi taklaajaksi.
Niklas Hagman (3. kierros, kesä 1999) Kärpät/TPS – Florida Panthers: Erinomaisen liigakauden jälkeen nousi yhdeksi varmimmista lähtijöistä. Saattaa kuitenkin tulla vielä liigajäille kypsymään, jos paikka Floridan auringossa ei aukea. Kaiken mennessä nappiin Niklaksesta saisi jo ensi kaudeksi monikäyttöisen pelaajan NHL-miehistöön. Aikaa on kuitenkin annettava, ikää kun on vasta 21 ja liigamatseja takana alle 100. Saapa nähdä, pääsisikö nuorten MM-kultajoukkueen tutkapari Hagman-Jokinen ensi kaudellakin samaan ketjuun. Jälleen onnena matkaan lähdössä saattaa olla heikomman puoliskon NHL-joukkue. Tällä hetkellä ikäluokkansa (-79) suomalainen ykköspelaaja, ainoa todellinen haastaja Mika Noronen.
Lauri Kinos (9. kierros, kesä 2000) QMJHL – St. Louis Blues: Varattiin vuosi sitten koko tilaisuuden viimeisenä pelaajana NHL:ään. Teki kolmen vuoden sopimuksen tänä kesänä. Peliaikaa NHL:ssä ei ihan lähitulevaisuudessa ole luvassa, pelasi training campilla kuitenkin jo vuosi sitten itsensä Al McInnisin parina. St. Louisille järkevä ratkaisu. Jos iso korsto Lauri kypsyy NHL-pelaajaksi, scouttaus on ollut onnistunutta. Mitään hävittävää seuralla ei kuitenkaan ole. Peukut ovat kuitenkin pystyssä, liikaa Jypin kasvatteja kun ei taalaliigassa ole pelannut.
Ja näiden nimmarit ovat haussa, seuraavia jaksoja odotellaan:
Jani Rita (1. kierros, kesä 1999) Jokerit – Edmonton Oilers: Rita kuuluu suomalaisista ykkösvarauksista siihen porukkaan, jonka kehitys ei ole pysähtynyt NHL:n kutsua odotellessa. Edmonton voi yhä olla luottavainen tähän prospectiin. Nyt seurassa ilmeisesti mietitään, onko Janin kannalta parempi tulla ensi kaudeksi AHL:ään vai pelata vuosi SM-liigaa. Ainakaan täyttä NHL-kautta ei Janille vielä ole luvassa. Jos peli farmijoukkueen (?) ykkös-kakkosketjussa kulkee, voi jo ensi kevät edetä Öljyn paidassa. Jos lupaus halutaan alusta asti Oilersin ruotuun, on jopa kasvunpaikka Aravirran olympiamiehistössä mahdollisuuksien rajoissa. Melkoisen todennäköiseltä tuntuisi, että Rita allekirjoittaisi tällä viikolla kolmen vuoden sopparin Oilersiin, ensimmäinen vuosi kaksisuuntaisena, kaksi seuraavaa yksisuuntaisena. Jos nimi ei paperiin piirry, käynnistyy SM-liigassa melkoinen rumba. Vieläkö Jokereissa on tilaa? Takana pelejä neljältä liigakaudelta.
Niko Kapanen (6.kierros, kesä 1998) TPS – Dallas Stars: Jos ja kun Kapanen allekirjoittaa, niin TPS joutuu pieneen pinteeseen. Tilanne on varmasti kahden vaiheilla. Ikää ei Nikolla vielä ole liikaa, SM-liigakausia sen sijaan jo kuusi. Kypsänä pelaajana Nikoa voi jo pitää. Yksisuuntaisesta sopimuksesta ei välttämättä kannata haaveilla. Jos siirto Starsiin tapahtuu, odotettavissa on kuukaudesta kolmeen farmissa pelailua ja sen jälkeen toivon mukaan nousu NHL-rinkiin. Dallasin materiaali on tasokasta, joten NHL-paikan valtaaminen ensi kaudeksi on kovan työn takana. Vuoden päästäkään ei ole liian myöhäistä.
Jussi Tarvainen (muistaakseni 4. kierros, kesä 1994) Tappara – Edmonton Oilers: Kahdeksan liigakauden Jussi Tarvainen on aikamoisen kokenut pelimies, kun ottaa huomioon, että hän on vain vuoden esim. Ville Niemistä vanhempi. Koko, tehot ja maalivainu ainakin ovat jo NHL-tasoa. Jussin kohdalla voinee pitää selvänä, että kahden suunnan sopimuksella hän ei liikkeelle lähde, yksisuuntaisella luultavasti. Jos maalintekovastuutakin annetaan, voi Jussista saada keskitason NHL-aseenkin. Jarruketjupotentiaalia en hänessä näe. Saattaa olla, että tilanne on nyt tai ei koskaan. Toivon, että aikanaan junioreissa ikäluokkansa ykkösmiehenä pelannut Jussi lyö itsensä läpi. Pelkona takaraivossa kummittelee kuitenkin toinen Edmontoniin yrittämään lähtenyt Pitkä-Jussi (Riihijärvi). Molempia on vaivannut ajoittain pehmeys ja tiukan paikan pelko. Tapparassa jännitetään.
Timo Vertala (kesä 1996) Tappara – Montreal Canadiens: Myös Vertsin kohtaloa Tapparassa jännätään. Montrealin viimeaikainen aktiivisuus siirtomarkkinoilla viestisi vähän sitä, että ainakaan ykkösjoukkueeseen ei Vertsille tilaa jätettäisi. Eri asia sitten, halutaanko mies tuoda Änäriin farmiliigan kautta. Jos Vertsiä ängetään ensi kauden Habsiin, lienee sopiva paikka Lindin Juhalta jäänyt rako. Todennäköiset vaihtoehdot ovat kuitenkin AHL tai Tappara. Vertala on papereissani melko varma tulevaisuuden NHL-mies, onko hän sitä sitten nyt vai vuoden päästä. Nähtäväksi jää.
Pasi Nurminen (6. kierros, kesä 2001) Jokerit – Atlanta Thrashers: Jos jokin pitää Nupen ensi kauden SM-liigassa, se on luultavasti polvivamma. Atlanta saattaa nähdä järkevämmäksi kuntouttamisen Suomessa kuin farmissa. Yhtä todennäköiseltä näyttää kuitenkin myös NHL-vaihtoehto. Farmissa tammi-helmikuulle, NHL-debyytti vielä keväällä. Valmis kuin mikä. Jokerit jännää, Kari Lehtonen tuskin on vielä 40-45 ottelun (playoffit mukana) mies.
Timo Pärssinen (4. kierros, kesä 2001) HPK/TPS – Anaheim Mighty Ducks: Hannu Jortikan pelisilmä pelaajahankinnoissa joutunee koetukselle, sillä myös Pärä on varmasti liipaimisella. Suvereeni pörräys MM-Saksassa voi olla kypsän näköistä myös sopimuksenhiojien silmään, joten yhden suunnan diilikään ei ole kaukaa haettu. Kolme-neljä viikkoa farmiakaan ei varmaan vielä lamauttaisi, mutta sen verran heikko tiimi Mahtiankat vielä on, että Pärälle luulisi löytyvän paikan pelaavasta kokoonpanosta. Käsiä ei tule missään nimessä sitoa rännikiekkojen heittämiseen. Pitäisiköhän Pärää istuttaa Tupuksi Peltosen paikalle? Vai mitä muuten Teletappi tekee Ankkalinnassa?
Jussi Markkanen (5. kierros, kesä 2001) Tappara – Edmonton Oilers: Oilersin seurajohto on NHL:n seuroista luultavasti eniten yhteydessä Suomeen kesän aikana. Rita, Tarvainen, Markkanen, Haakana ja kalasteleva Niinimaa. Jussin lähtö lienee vielä varmemman näköistä kuin Nurmisen. Sen verran avoimesti Kevin Lowe (?) tiedotti seuran halusta kokeilla Jussia Tommy Salon back-upina. Eikä sitä Essensaakaan ole Edmontoniin vielä kuulunut. Allekirjoittanee ja tavoittelee 20-25 pelin kautta. Ja Tappara tähyää ulkomaille.
Kari Haakana (8. kierros, kesä 2001) Jokerit – Edmonton Oilers: Kultsi numero 2. Oli kyllä niin yllättävä iäkäs varaus, etten uskoisi millään, ettei lähtisi heti. 27-vuotiaaseen pakkiin ei varausvuoroa uhrata pitkällä tähtäimellä. Haakana allekirjoittaa Oilersille edullisen sopimuksen lähipäivinä ja lähtee kokeilemaan kepillä jäätä ankaran verotuksen Kanadaan. Halpa pelaaja.
Martti Järventie (4. kierros, kesä 2001) TPS – Montreal Canadiens: Teki jättiyllätyksen oltuaan kesän draftin ensimmäinen suomalainen puolustajavaraus. Pienehkö puolustaja ollaan ilmeisesti havaittu sopivaksi Canadiensin yv-siniviivaan. Jos varaus olisi tullut kierroksilla 8 tai 9, olisin veikkaillut, että sopimus väännetään vasta ensi vuonna. Mutta neljäs kierros tarkoittanee tätä kesää. Sopimuksen ehdoista lienee kova vääntö meneillään. Yksisuuntaista haetaan, kaksisuuntainenkin saattaa lopulta kelvata.
Tuomo Ruutu (1. kierros, kesä 2001) Jokerit – Chicago Blackhawks: On mahdollista, että Chicago kutsuisi lahjakkuutensa riveihinsä jo nyt. Kauan se ei ainakaan halua odottaa. Luultavammin Tuomo kuitenkin pelaa vielä ainakin vuoden Jokereissa, ehkäpä vastuuroolissakin.
Mikko Koivu (1. kierros, kesä 2001) TPS – Minnesota Wild: Pelaajana Ruutu on Koivua valmiimpi, mutta Koivun seuralla tarve on isompi. Koivun annettaneen kuitenkin kasvaa liigassa korkoa ainakin pari vuotta. Luulisin.
Pasi Petriläinen Timrå/TPS – New Jersey Devils: Passo on nousemassa kohti Suomen kärkeä ja MM-kisapaikkakin oli jo lähellä. Devilskään tuskin on unohtanut. Mahdollista onkin, että Passo kutsutaan Ahosen ja Jokelan seurakaveriksi Albanyyn kypsymään. Luultavammin kuitenkin ei.
Pasi Saarinen Jokerit – San Jose Sharks: Viime vuoden loppukierrosten varaus. Saarinen saanee Sharksilta kutsun kahden vuoden sisällä, uskon että ainakin kokeilla halutaan. Nyt edessä olisi ehkä kuitenkin farmipainotteinen kausi. Siksi sopimus jo nyt olisi yllätys.
Tommi Rajamäki TPS/Timrå – Columbus Blue Jackets: Rajamäki on niitä suomalaisia pelaajia, jotka saattaisivat olla enemmän kotonaan NHL-pelissä kuin eurooppalaisessa pelissä. Kiekollinen osaaminenkin saattaisi NHL-mittapuulla olla yllättävän hyvää. Kokoa on, laukaus on ja takana jo seitsemän liigakautta. Columbus nappasi oikeudet Torontolta vuosi sitten, joten jotain suunnitelmia Rajamäen varalle luulisi olevan. Nummelinkin lähti tieltä. Jos lähtee, niin Timrå pettyy ja TPS käärii siirtorahat.
Toni Dahlman Ilves – Ottawa Senators: Todennäköisimmin ei lähde vielä. Mahdollisuus kuitenkin on. Käsittääkseni Kekäläisen Jarmo kysyikin Tonilta ennen varaamista, olisiko hän valmis lähtemään farmiin ensi kaudeksi. Jokainen päätelköön varauksesta itse, mikä Tonin vastaus on ollut. Mahdollisen siirron merkitys on Ilvekselle mittavasti suurempi kuin Ottawalle.
Mikko Lehtonen Kärpät – Nashville Predators: Kaikella todennäköisyydellä ei lähde vielä tänä kesänä, mutta tuskin kuitenkaan pelaa kolmen vuoden Kärppä-sopimustaan loppuun saakka. Jättiyllätys siirtokaan ei olisi, kyseessä kuitenkin tämän kesän aikuinen varaus ja vasta rakenteilla oleva seura.
Hannes Hyvönen HIFK – San Jose Sharks: Lähtö olisi jättiyllätys. Kyseessä on kaksi vuotta sitten varattu, 26 vuotta ennen kauden alkua täyttävä pelaaja, joten ihan pois laskuista ei Hanneksenkaan lähtö kuitenkaan ei ole. Kertoimet ovat kylläkin suuret. Eiköhän Hannes ole Sharksin toivotaan toivotaan-varaus.
Janne Grönvall Tappara - ? : Grönvallia pidettiin aikoinaan yhtenä varmimmista pitkän NHL-uran luovista suomalaisista. Nuoren kaverin rahkeet eivät sitten kuitenkaan riittäneet Maple Leafsin NHL-paitaan asti. Rautakorven aikana Jannesta on tullut uusi mies ja jopa MM-edustus toteutui. Nyt kiinnostus voi olla uudestaan herännyt ja halpa free agent voi kiinnostaa köyhiä pikkuseuroja. Jannelle ei enää asioita tarvitsisi opettaa. Tämä olisi Tapparalle kova isku.
Vesa Viitakoski Ilves - ? : Nyt on nähty niitäkin ihmeitä, että Euroopasta poimitaan kolmekymppisiä kavereita NHL:ään. Viitakosken aikoinaan hyvin alkanut NHL-ura tyrehtyi ennen aikojaan. Todennäköistä on, että ura pelataan loppuun Suomen, Ruotsin ja Saksan kaukaloissa. Mutta on myös mahdollista, että joku pikkuseura hakee halpaa ja valmista pelaajaa kehittyvän joukkueensa aikalisäksi. Yllätyshän se olisi, muttei ehkä mahdottomuus.
Tomi Pettinen Ilves – NY Islanders: Islanders kutsuu luultavasti vuoden päästä. Tänä vuonna Islanders kutsui Pettisen junnuleirilleen. Eurooppalaisia puolustajiakin on jo hankittu niin paljon, että kiintiö taitaa olla täynnä. Mutta onpa Tomikin kaiken varalta listalle otettava.
Suomalaispelaajien lisäksi seurat ja fanit toki kammoavat myös ulkomaalaisvahvistustensa siirtymisiä. Lähtökuopissa ovat ainakin Marek Zidlicky, Jaroslav Bednar ja Henrik Tallinder.