Ottelun luonne: Vauhdilla, mutta virheitä
vältellen
Erkka Westerlund on oikeastaan koko turnauksen ajan vakuuttanut, että Suomen joukkue tekee tekee pienet
asiat kaukalon ulkopuolella paremmin kuin muut joukkueet:
huolehtii lihashuollosta ja otteluista palautumisesta
tarkemmin kuin muut, syö terveellisemmin kuin muut -
on fyysisesti ja henkisesti valmistautunut
pitkäkestoiseen turnaukseen paremmin kuin muut
joukkueet. Välieräottelussa Venäjää vastaan tämä ei
kuitenkaan riittänyt, vaan kolmella ketjulla vauhtia
ylläpitänyt Venäjä pudotti neljällä ketjulla pelanneen Suomen perässähiihtäjäksi jo ottelun toisessa erässä.
Kiitos hienon ottelun pelanneen Kari Lehtosen Suomi
selvisi jatkoajalle asti, mutta siellä tuli ratkaisu hiukan
nolollakin tavalla. Andrei Taratukhin onnistui oikealla
laidalla pysyättämään rännikiekon ja veti kiekon kohti
maalia, jossa maalin eteen vapaaksi unohdettu Soin pääsi ohjaamaan kiekon yli Lehtosen.
Olisihan Suomi pienellä tuurilla voinut ratkaista ottelun
edukseen toisessa tai kolmanessa erässä, mutta kyllä
uskomattoman kurinalaisesti ja virheettömästi
pelanneen Venäjän voitto oli ansaittu. Sveitsi-ottelun
jälkikahinasta saamansa toimitsijakiellon kärsinyt
Venäjän valmentaja Pliuschev totesi ottelun jälkeen, että
Suomi odotti Venäjän tekevän pelissä virheitä - ja odotti
turhaan.
Kokoonpano/peluutukset
Maalissa siis oli Lehtonen, eikä Venäjän kolmasti tällä
kaudella kaatanut Juha Kuokkanen. Puolustuksessa
kierrätettiin kaikkia seitsemää pakkia, mutta kolmannen erän
puolessavälissä turnauksen parhaan pelinsä pelannut Mikko Viitanen laitettiin penkille, ja jatkettiin kuudella pakilla (Määttä-Malmivaara, Seikola-Pitkänen,
Marttinen-Jaakola).
Hyökkäyksessä pelasivat samat kuin ennnenkin, eli Bergenheim
oli penkillä. Kolmannen erän puolivälin tiivistysvaiheessa
Koivun laiturit Kankaanperä ja Jokila sekä nelosen
sentteri Hirschovits jäivät sivuun ja uudeksi kolmosketjuksi muodostettiin Mäki-Koivu-Saarenheimo.
Ensimmäinen erä
Tuntui kuin molemmista aitioista olisi koko ajan huudettu pelaajille "jalat, jalat, jalat", sillä ensimmäisestä
vaihdosta alkaen ottelussa oli tässä turnauksessa
ennennäkemätön vauhti päällä. Vauhdikas peli ei
kuitenkaan tässä tapauksessa tarkoittanut älytöntä
koohotusta, vaan kahden kovaa luistelleen joukkueen
suunnitelmallista peliä.
Suomi sai otteeluun unelma-alun. Erää oli pelattu reilut
kuusi minuuttia, kun Toni Koivisto suti Mikko Koivun
laukauksesta tulleen paluukiekon ohi Venäjän maalivahdin Andrei Medvedevin. Tilannetta oli edeltänyt Jussi Jokisen hyvä jättösyöttö Koivulle.
Suomen momentum ei kuitenkaan kestänyt kuin nelisen
minuuttia, kun Stanislav Chistov veti taitavasti, mutta
hiukan onnekkaastikin tasoituksen. Huonohkon purun
seurauksena Chistov pääsi luistelemaan Lehtosesta katsoen oikeassa laidassa kiekon kanssa kohti päätyä, mutta kun kunnon syöttöpaikkaa ei ollut, hän päätti vetää kiekon kohti
Suomen maalia. Lähes nollakulmasta lähtenyt laukaus
yllätti tilanteessa hiukan haparoineen Lehtosen, ja kiekko
seilasi maalivahdin ja etutolpan välisestä raosta maaliin.
Ensimmäinen erä oli pelitapahtumiltaan ja tilastollisestikin hyvin tasainen. Maalit 1-1, laukaukset
11-10 Suomelle ja molemmat istuivat jäähyllä yhden kaksiminuuttisen.
Toinen erä
Jos ensimmäinen erä oli lievästi Suomen, toinen erä oli
lievästi Venäjän. Erän alussa Suomi sai vielä pari hyvää
vaihtoa, mutta hiljalleen ote siirtyi Venäjälle. Jos
ensimmäisessä erässä luistimissa oli liikettä
runsaasti, niin toisessa erässä vauhti kiihtyi entisestään.
- Sitä [vauhtia] me haettiin, sitä me ollaan koko ajan
haettu. Meidän neljä kenttää ei sitten riittänyt Venäjän
kolmee kenttää vastaan. Meillä ei ollut energiaa
kääntää puolustuspeliä hyökkäyspeliksi, päävalmentaja Erkka Westerlund totesi ottelun päätyttyä.
Suomen taklauspeli oli toisessa erässä - varsinkin sen
alkupuolella - aktiivisemman tuntuista kuin muissa
erissä. Viitanen, Marttinen, Kankaanperä vetivät hyvännäköiset vartalotaklaukset vastustajiin.
Aikaisemmista otteluista poiketen venäläiset pelaajat
eivät kuitenkaan lähteneet kostamaan saamiaan
taklauksia, vaan nousivat vauhdilla jään pinnasta
pystyyn ja jatkoivat pelaamista kuin mitään ei olisi
tapahtunut.
Toiselle erätauolle lähdettiin tasatilanteesta, toisin kuin
aikaisemmissa tämän kauden Venäjä-kohtaamisissa.
Kaikissa kolmessa aikaisemmassa pelissä Suomi on
poistunut erätauolle ainakin yhden maalin tappioasemassa.
Kolmas erä ja jatkoaika
Kolmas erä oli selvimmin Venäjän erä. Odotin Venäjän
koneen hyytyvän kolmannessa erässä, mutta toisin kävi.
Mitä pitemmälle erä kului, niin sitä
selvemmin venäläiset kontrolloivat pelin tempoa, eikä
Suomen siirtyminen kolmeen kentälliseen erän
puolessavälissä mitenkään tilannetta parantanut - tai
huonontanut. Varsinkin Venäjän voimaketju Frolov-
Nepriaev-Polushin painoi melkein joka kerran kentälle
tultuaan pelin Suomen päätyyn. Nepriaevilla oli erän
aikana ainakin kolme erinomaista paikkaa ratkaista
ottelu, ja yhden oivallisen maalintekopaikan hukkasi
Aleksander Polushin suunnattomalla "suljin-silmäni-ja-
lämmäsin"-vedolla.
Suomen paras paikka oli kauden kahden ensimmäisen
Venäjä-ottelun sankarilla Jussi Jokisella. Venäjän pakin
kompuroitua Jokinen pääsi nokikkain Medvedevin
kanssa, mutta tilanne meni ehkä vähän liian lähelle
maalia eikä suomalainen pystynyt ohittamaan
venäläisvahtia.
Jatkoaika meni niinkuin meni. Alle kaksi minuuttia
pelattu, Suomella kentällä Koivu-Mäki-Saarenheimo ja
Jaakola-Marttinen, vähän huono purku, nukahdus
maalin edessä, ensimmäinen veto kohti maalia
jatkoajalla ja peli on päättynyt.
Yhteenveto
"Russia played better hockey than us. That's it! " Kari
Lehtosen kommentti kertoo kaiken.
Jatkoajan tähdet
Suomi
*** Kenttäpelaajien uhrautuvuus. En tiedä montako
venäläislaukausta suomalaiset kenttäpelaajat
blokkasivat heittäytymällä vedon eteen, mutta monta niitä oli.
** Kari Lehtonen. Ensimmäisessä maalissa virhe, mutta
piti varsinaisen peliajan lopun Suomen pelissä mukana.
* Toni Koivisto. Pysyi venäläisten vauhdissa mukana ja
oli nousta pelin supersankariksi upealla läpikentän
pujottelullaan ensimmäisessä erässä Taratukhinin jäähyn aikana.
Venäjä
*** Polushin-Nepriaev-Frolov-Volchenkov-Grebeshkov.
Venäjän voimaketju ei tehnyt maaliakaan, mutta oli
kentän paras kokoonpano.
** Grigorenko-Troubachev-Chistov-Kniazev-Tjutin.
Venäjän -83 syntyneiden taitoketju teki
ensimmäisen maalin ja rakensi useita muitakin
tekopaikkoja.
* Soin-Taratukhin-Suglobov-Zaboletnov-Kondratiev.
Teki voittomaalin, otti miinukset Suomen ainokaisesta.
Venäjän ketjuista suurimmissa vaikeuksissa.
