Ykkösketju kovassa iskussa, Näslund johtaa orkesteria
Canucksin ykkösketju Brendan Morrison - Todd Bertuzzi - Markus Näslund on ollut koko NHL:n pelottavin yhdistelmä tammikuussa. Joukkueen kapteeni Näslund johti hetken ( 30.1 ) jopa NHL:n pistepörssiä ja hänen pisteensä tammikuussa olivat komeat; 14:sta ottelua, 8+13=21 pistettä. Tällä hetkellä Näslund jakaa pörssikärjen Calgaryn Jarome Iginlan kanssa.
Näslundin pistepörssin johto oli Vancouverin pelaajalle ainutlaatuinen, sillä kukaan Canucksin pelaaja ei ole koskaan johtanut sitä seuran yli 30 vuotisen historian aikana kauden ollessa yli puolen välin! Näslund teki siis sen, mitä edes Stan Smyl, Tony Tanti, Tomas Gradin, Patrick Sundström, Pavel Bure tai Alex Mogilny eivät koskaan tehneet...
"Tilanne olisi erilainen, jos johtaisin pistepörssiä 82 ottelun jälkeen. Mutta se on imartelevaa. Olen tyytyväinen. Se on koko joukkueen ansiota ja tämä merkitsee minulle eniten. Olen erittäin ylpeä, että olemme palanneet omalle tasollemme vaikeuksien jälkeen ja pelaamme juuri nyt hyvää peliä." - Markus Näslund, kysyttäessä, miltä tuntuu johtaa pistepörssiä kauden ollessa yli puolen välin.
Väkivahva laitahyökkääjä Todd Bertuzzi pelaa hänkin elämänsä kiekkoa. Hän on onnistunut tekemään vähintään yhden pisteen peräti 14:sta ottelussa peräkkäin. Kaikkien aikojen ennätys ( Vancouverin paidassa ) on edelleen hallussa Peter Nedvedillä, joka teki pisteitä 15 ottelussa peräkkäin vuonna 1992. Bertuzzin kanssa samaan 14:sta ottelun pisteputkeen pääsi aikanaan Darcy Rota, jolla on hallussaan edelleen Vancouverin vasempien laitahyökkääjien piste-ennätys kaudelta 1982-1983.
Ketjun keskushyökkääjä Brendan Morrison oli pitkään treidihuhujen keskipisteenä, mutta saadessaan siirron Trevor Lindenin ketjun laidasta oikealle paikalleen keskushyökkääjäksi, hänen tehonsa ovat nousseet hurjasti ja tammikuussa taitava ja nopea Morrison iski hänkin kovat tehot; 14:sta ottelua, 6+10=16 pistettä. Morrison sai tammikuun alussa kritiikkiä Canucks valmentajalta Marc Crawfordilta, joka arvosteli Morrisonia Vancouverilaisissa sanomalehdissä Vancouver Sunissa ja Vancouver Provincessa taistelukyvyn puutteesta. Kritiikin jälkeen Morrison kohensi peliään huomattavasti ja oli Canucksin parhaita pelaajia koko kuukauden.
Myös muut ketjut onnistuneet
Canucksin kakkosketju Andrew Cassels - Trevor Linden - Jan Hlavac on sekin ollut kovassa vireessä. Ketjun laitahyökkääjä / sentteri Linden nousi Nashville ottelussa ( 28.1 ) tasoihin Pavel Buren kanssa Canucksien kaikkien aikojen maalipörssissä tekemällä uransa 255 Canucks maalinsa. Kaikkien aikojen ykkösenä on edelleen Stan Smyl, jolla on kasassa 262 maalia...
Linden on ollut muutenkin todella tärkeä pelaaja Canuckseille. Hän on ollut loistava aloittaja ja tuonut kakkosketjuun paljon lisää tehoa. Linden on tehnyt Canucksissa tällä kaudella jo 22 ( 8+14 ) pistettä 36:ssa pelissä. Tämän lisäksi isokokoinen Linden on tuonut kokemattomaan joukkueeseen paljon lisää johtajuutta ja alivoimapelin erikoisosaamista.
Canucksin kolmosketju Henrik Sedin - Daniel Sedin - Trent Klatt on ollut heikoin Vancouverin ketjuista. Ketjun keskushyökkääjä Henrik Sedin on tosin välillä väläytellyt taitojaan. Henrik on velipoikaansa edellä tehoissa ja saanut muutenkin paljon lisää voimaa viime kaudesta. Canucksin valmentajan Marc Crawfordin mielestä Henrik on tällä hetkellä peräti 300% paremmassa fyysisessä kunnossa kuin viime kaudella. Kova fyysiseen harjoitteluun keskittynyt kesäharjoittelu on siis tehnyt tulosta.
Ketjun oikea laitahyökkääjä Trent Klatt palasi peliin tammikuun alussa pitkän loukkaantumisen jäljiltä ja ikitaistelija Klatter on ollut palattuaan jälleen tärkeässä roolissa Canucksin tammikuussa. Hän tuo kaksosten ketjun peliin todella paljon energiaa ja karvaustaitoa. Klatt on tämän lisäksi arvokas hengenluoja Canucksin kopissa.
Nelosketju Chubarov - Cooke - Letowski on sekin onnistunut. Ketjun keskushyökkääjä Chubarov vei joulukuussa Denis Pedersonilta pelipaikan ( Pederson treidattiin pois juuri Chubarovin hyvien esitysten vuoksi ) ja on onnistunut pitämään sen hyvillä puolustuspään otteillaan.
Laitahyökkääjä Letowski, joka tuli vaihdossa "Pederson kaupassa" on noussut Canucksin alivoiman avainhyökkääjien joukkoon ja siinä samalla nopea terrieri on tehnyt hyvää tulosta myös hyökkäyspäässä. 16:sta ottelussa tehot 3+8=11 puhuvat puolestaan. Letowski on ehtinyt jo tähän mennessä osoittaa, että Canucks vahvistui siirron avulla, mutta se, kuinka paljon se vahvistui, selviää vasta myöhemmin. Letowskilla olisi avuja suurempaankin rooliin.
Ketjun toinen laitahyökkääjä Cooke on jatkanut koko kauden jatkunutta äärimmäisen kovaa ja fyysistä peliään. Cooke on ollut koko kauden ajan NHL:n taklaustilaston kärkipäässä ja saanut tämän vuoksi pelata paljon myös Canucksin kakkosketjussa Lindenin kanssa. Cooke on pelaamassa myös tehojensa puolesta parasta kauttaan, sillä nykytahdilla ( 56 ottelua, 11+13=24 ) Cooke tavoittelee 40 pisteen rajaa. Tämä olisi Cooken tapaiselle nuorelle grinderille todella kova saavutus. Hänen parhaat puolensa eivät nimittäin näy tulostaululta.
Canucksin ylimääräiset hyökkääjät Jarkko Ruutu ja Jason Strudwick tuovat pelatessaan kentälle suuren määrän energiaa, voimaa, kokoa ja kovuutta, mutta kumpikaan heistä ei tammikuussa paljoa pelannut. Canucksin hyökkääjien hyvä terveystilanne, onnistumiset ja se, että voittavaa joukkuetta ei lähdetä vaihtamaan, on pitänyt hyökkääjien kokoonpanot vakiona. Jarkko Ruudun kannalta tämä on tietysti erittäin ikävää, mutta ennemmin tai myöhemmin hyvin pelannut Ruutu pystyy varmasti vakiinnuttamaan paikan pelaavassa kokoonpanossa. Nyt Jarkon pitää vain keskittyä pitämään itsensä kunnossa ja harjoittelemaan kovaa, vaikka iänikuinen kuntopyörätanssi alkaakin varmasti tympiä. Jason Strudwick sen sijaan ottaa nyt Murray Baronin loukkaannuttua paikan Vancouverin puolustuksesta.
"Minun mielestäni he ovat olleet todella hyviä, eikä päätös istuttaa heitä pelaavan kokoonpanon ulkopuolella ollut helppo. Me emme istuta heitä, koska he olisivat tehneet jotakin väärin. He eivät pääse pelaamaan siitä syystä, että muut ovat pelanneet hyvin, emmekä halua rikkoa toimivaa joukkuetta." - Marc Crawford, Jarkko Ruudusta ja Jason Strudwickista.
Canucksin hyvä menestys lähtee puolustuksesta
Canucksin hyökkäys on - kuten todettua - ollut tammikuun aikana todella hyvä. Menestyvän joukkueen menestys lähtee kuitenkin pääsääntöisesti puolustuksesta ja Canucks ei tee tässä poikkeusta. Puolustuksen suunnanmuutospeli toimii paremmin kuin koskaan tämän kauden aikana, puolustajat ovat onnistuneet avaamaan hyökkäykset nopeasti ja lähes kaikki pienet, mutta tärkeät asiat ovat onnistuneet. Vancouverin puolustajat ovat olleet tärkeässä roolissa myös hyökkäyspäässä. Vancouverin puolustus teki nimittäin koko NHL:n eniten pisteitä ( puolustukset ) tammikuun aikana.
Vancouverin puolustuksen roolit alkoivat hahmottua oikeisiin uomiinsa Drake Berehowskyn lähdön jälkeen ja muutama puolustaja otti itselleen entistä suurempaa roolia. Yksi näistä oli kokematon, mutta lahjakas Brent Sopel, joka pelasi unelma kuukauden. Sopel olikin kiistatta Canucksin positiivisin yllätys ja ehdoton kuukauden pelaaja. Sopelin hyvät pelit huomattiin myös laajemmin, sillä hänet valittiin USA today lehden viikon NHL pelaajaksi tammikuun alussa ja lopussa ja tämän lisäksi tammikuun lopussa Sopelista kruunattiin NHL:n viikon pelaaja.
USA Today lehden kunniamaininta viikon pelaajaksi yhden kuukauden aikana kahdesti on koko NHL:n mittapuunkin mukaan todella harvinaista. Tästä kertoo mm. se, että viime kauden aikana saman lehden viikon pelaajan tittelin kaksi kertaa voittaneita olivat ainoastaan supertähdet Mario Lemieux, Jaromir Jagr, Peter Forsberg ja Petr Nedved. Nämä kaikki saivat USA Today lehden viikon pelaaja tittelin eri kuukausina, eivätkä kaksi kertaa yhden kuukauden aikana, niin kuin Sopel. Tämäkin omalta osaltaan kertoo, kuinka hyvän kuukauden Sopel pelasi…
Sopel on noussut suurelle yleisölle lähes tuntemattomasta pelaajasta erääksi puhutuimmista nimistä koko NHL:ssä - yhden kuukauden aikana. Tämä entinen WHL:n tähtipuolustaja on loistava esimerkki pelaajasta, joka saadessaan kunnon mahdollisuuden toisen pelaajan lähdön myötä on myös käyttänyt sen hyväkseen. Sopelin tehot tammikuussa olivat mahtavat; 14:sta ottelua, 7+8=15 pistettä ja +/- saldoon mahtava luku +19! Hän oli NHL:n eniten pisteitä kerännyt puolustaja tammikuussa ja turha varmaan mainita, että hänen +/- lukunsa oli koko NHL:n paras.
Entistä arvokkaammiksi Sopelin pisteet tulevat kun miettii niitä tarkemmin - joukossa on mm. kaksi voittomaalia ( Carolinaa ja Calgarya vastaan ), 1+1 pisteet Torontoa ( voitto 6-1 ) ja Montrealia vastaan ( voitto 5-2 ) sekä +/- tilastoon todella harvinainen luku +6 Carolinaa vastaan ( voitto 7-1 ). Vancouverin historiaa pitää kelata melko pitkään, että tulee toinen pelaaja, joka sai +6 lukeman yhdessä pelissä. Tälläinen pelaaja kuitenkin löytyy ja hän on nykyisin NHL:n varapresidenttinä työskentelevä Colin Campbell, joka tunnettiin omalla pelaaja urallaan hyvänä puolustavana puolustajana ja hän oli mukana Canucksin "valkoisten pyyheliinojen kevään" joukkueessa vuonna 1982. Campbell saavutti samaisen +6 lukeman Winnipeg Jetsia vastaan maaliskuussa 1981.
Sopelin hurjan vireen syitä etsittäessä, esiin nousee muutama tärkeä tekijä. Yhtenä näistä voidaan pitää edellä mainittua Drake Berehowskyn lähtöä Phoenixiin ja tämän siirron jälkeistä peliajan lisääntymistä. Sopelista tuli siirron jälkeen Mattias Öhlundin vakituinen puolustajapari ja tämähän tietää aina omaan peliin keskittymisen helpottumista ja suuria minuuttimääriä, sillä Öhlund pelaa aina paljon ja varmasti.
Toisena syynä voidaan pitää Sopelin oman pelin tason hurjaa nousua, joka oli odotettavissakin ennemmin tai myöhemmin. Sopel harjoitteli viime kesänä todella intensiivisesti kuntosalilla ja saapui harjoitusleirille huomattavasti edelliskautta vankemmassa kunnossa. Hän oli lisännyt kesän aikana painoaan peräti kymmenellä kilolla. Tämä ei kuitenkaan alussa näyttänyt olevan pelillisesti hyvä ratkaisu, sillä samalla kun hänen lihasmassansa oli lisääntynyt, olivat hänen nopeus- ja ketteryys ominaisuutensa kärsineet. Sopel ei pärjännyt liikkeessä nopeille hyökkääjille ja samalla hänen jääaikansa väheni. Marraskuussa tilanne oli mennyt jo niin pahaksi, että Sopelin agentti Pat Morris soitti Canucksin toimistolle Brian Burkelle ja pyysi, että tämä treidaisi Sopelin. Siirto muualle ei kuulopuheiden mukaan ollut kaukana, mutta onneksi riittävän kaukana...
Marc Crawford keskusteli asiasta Sopelin kanssa. Crawfordin mielestä Sopelilla olisi kaikki mahdollisuudet ottaa Canuckseista kahdessa ensimmäisessä parissa pelaavan puolustajan paikka, mutta tämä edyllyttäisi, että Sopel saisi nopeuttaan takaisin. Sopel teki niin kuin valmentaja toivoi ja harjoitteli alkukauden aikana nopeutta ja kimmoisuutta. Tämä toimi. Nyt Sopel on saanut lihaksensa kunnolla auki, peli sujuu paremmin kuin koskaan ja valmentaja Crawford on tyytyväinen. Erikoista tässä on toki se, että juuri Crawford oli se, joka viime kauden jälkeen pyysi Sopelia harjoittelemaan kesän aikana voimaa, eikä se sitten kuitenkaan näin jälkikäteen ajateltuna ollutkaan hyvä ratkaisu.
"I've always liked the way Brent has thought the game. When you think the game well and play with a degree of urgency and a degree of physical ( presence ), you've got a nice package. And Brent has got all those attributes." - Marc Crawford
Muutkin puolustajat onnistuneet
Sopelin puolustajapari Mattias Öhlund on hänkin pelannut paremmin kuin pitkään aikaan. Öhlund saa valtavasti vastuuta Canucksin valmennusjohdolta ja miksi ei saisi; isokokoinen ruotsalaispakki tekee todella vähän virheitä, pystyy pelaamaan vastustajan ykkösketjua vastaan, sekä osallistuu siinä samalla hyökkäyksiin ja tekee tasaisesti pisteitä. Samaa voidaan sanoa myös Canucksin toisesta suurpuolustajasta Ed Jovanovskista, vaikka tammikuu ei olekaan mennyt häneltä aivan yhtä hyvin kuin kauden ensimmäinen puolikas. Jovanovskin peliä on ehkä häirinnyt Olympialaiset, joihin tämä Windsorin kasvatti panostaa kaikkensa. Myös Öhlund pelaa Olympialaisissa ja hän tulee todennäköisesti kantamaan paljon vastuuta länsinaapurin takalinjoilla.
Jovanovskin puolustajapari Scott Lachance valittiin Canucksin "Unsung hero:ksi" The Hockey Newssin tammikuun 18. päivä ilmestyneessä numerossa. Lachancen valintakriteeri oli lehdessä seuraava; "He Doesn't score much, he rarely if ever fights and you seldom see on the highlight packages making a big open ice hit. But Lachance is invaluable as a stay at home defenseman and partner to swashbuckling fellow blueliner Ed Jovanovski. Lachance is also a excellent penalty killer and low-risk player. He has understated speed and seldom throws the puck away in a panic."
Lachancen sopimus päättyy tämän kauden jälkeen ja hänestä tulee UFA ( Unresticted free agent ), eli mikä seura tahansa saa neuvotella hänen kanssaan. Hänen markkina-arvonsa on varmasti noussut huomattavasti kahden Canuckseissa pelaamansa onnistuneen vuoden aikana, joten toivottavasti Vancouver pystyy pitämään kiinni tästä tärkeästä puolustavasta puolustajasta. Canucks on kuulemma jo ainakin aloittanut sopimusneuvottelut Lachancen kanssa, eli hänestä halutaan pitää kiinni. Lachance haluaisi itsekin jatkaa uraansa Vancouverissa, sillä hän pitää Kanadan rauhallisesta elämästä ja USA:n terrori-isku asetti perheellisen miehen arvot uuteen järjestykseen. Ainoa miinuspuoli, jonka Lachance Vancouverista sanoo on se, että kaupunki sijaitsee kaukana hänen kotiseudultaan Bostonista.
Cloutierille epäonninen kuukausi, Skudra korvannut kiitettävästi
Vancouverin selkeälle ykkösmaalivahdille Dan Cloutierille kuukausi oli muusta joukkueesta poiketen musta. Cloutier joutui jättämään joukkueen tammikuun alussa ja lähtemään Montrealiin muutamaksi päiväksi, sillä hänen kotonaan kärsittiin vakavasta sairaudesta. Vancouver nosti Cloutierin poissaolon ajaksi Vancouveriin AHL:ssä viikon pelaajaksi valitun nuoren ja lahjakkaan maalivahdin Alex Auldin, joka ei tosin ensimmäisen visiitin aikana päässyt vielä pelaamaan.
Auldin tilaisuus koitti kuitenkin tammikuun lopulla kun Cloutier loukkaantui ja joutui olemaan pari viikkoa poissa kentiltä. Auld pelasi uransa ensimmäisen NHL ottelunsa kotona Vancouverissa, jossa vastaan luisteli tällä kaudella alavireisesti pelannut Dallas Stars. Canucks voitti ottelun 4-2 ja näin Auld sai samalla ensimmäisen ottelun lisäksi myös ensimmäisen NHL voittonsa. Dallasin maalilla pelasi Ed Belfour, joka oli Dallasin selvästi paras pelaaja, torjuen 37 laukausta ja monta Canucksin hyvää maalipaikkaa. Näin Auld kaatoi samalla yhden maalivahtilegendojen joukkoon kuuluvan maalivahdin.
Cloutierin tilalla Canucksin maalinsuulla on pelannut Auldin voitosta huolimatta Peter Skudra, joka on torjunut todella hyvin. Skudraa arvosteltiin ankarasti tällä kaudella muutaman helpon maalin vuoksi, mutta viimeistään nyt Skudra on osoittanut omaavansa NHL tason taidot; Hän torjui nollapelin Calgaryssa ( voitto 0-2 ), päästi vain yhden maalin Torontoa ( voitto 6-1 ) ja Washingtonia ( voitto 5-1 ) vastaan, oli Canucksin selvästi paras pelaaja murheellisessa Detroit ottelussa, jossa Canucks menetti erän aikana varman 1-4 johtonsa, häviten lopulta jatkoajalla 5-4. Ilman Skudraa Detroit olisi takonut taululle kolmannessa erässä rumat numerot, niin aneemisesti koko Canucksin muu joukkue ottelun viimeisen erän pelasi päästämällä kovan Detroitin peliin mukaan ylipassiivisella kolmannen erän puolustuspelaamisella.
Cloutierin pitäisi palata kentille heti All-stars tauon jälkeen. Hän on edelleen Canucksin ykkösmaalivahti, mutta asetelma ei ole enää yhtä selvä kuin ennen loukkaantumista. Cloutierin pitää onnistua nimittäin hyvin, jotta hän saisi takaisin ykkösmaalivahdin paikan. Nuori Auld palaa Cloutierin paluun jälkeen AHL:ään saamaan kokemusta. Auldin vuoro NHL:ssä tulee ennemmin tai myöhemmin, sen verran lupaavia otteita hän esitti lyhyellä NHL visiitillään. Hänestä saattaa tulla Cloutierin vakava haastaja jo ensi kaudella.
