Vancouver Canucks, kausiennakko
Viime kausi
Vancouver lähti viime kauteen suurin odotuksin, olihan seuran edelliskauden loppu ollut suorastaan loistava ja joukkueen vaihtuvuus tästä vähäinen. Toisaalta yksi suuri tähti oli poissa, sillä Mark Messier oli lähtenyt kesän aikana takaisin New York Rangerseihin. Messierin puute ei pelillisellä puolella enää pelottanut, mutta hänen mukanaan oli lähtenyt paljon johtajuutta. Yksi suurimmista kysymyksistä kauden alla olikin se, kuka pelaajista nousisi pitkän ja raskaan kauden aikana esiin ja veisi joukkuetta eteenpäin. Vastuunkantajia joukkueesta löytyi kuitenkin ilahduttavan hyvin ja yksi suurimmista oli joukkueen uutena kapteenina toiminut Markus Näslund.
Näslund pelasi uransa parhaan kauden, tekemällä 72:ssa ottelussa 75 ( 41+34 ) pistettä. Hän kantoi joukkuetta hienosti läpi kauden, aina loukkaantumiseen saakka. Loukkaantumishetkellä, maaliskuun 16. päivä, Näslund oli tavoittelemassa jopa 50:n maalin maagista rajaa. Hän oli kovassa tehoputkessa ja hänen pelinsä kulki loistavasti. Näslundin loukkaantuminen oli valitettava takaisku koko Canucksin organisaatiolle, joka menetti samalla paitsi parhaan pelaajansa, myös kapteeninsa ja henkisen johtajansa.
Toinen pelaaja, joka pelasi loistavan kauden oli Ed Jovanovski. Hän pelasi Näslundin tavoin uransa parhaan kauden, tehden 79:ssä ottelussa 47 ( 12+35 ) pistettä. Hänen merkityksestään Canuckseille kertoo jotain se, että hän oli seuran tehokkain puolustaja, viidenneksi tehokkain pelaaja, kolmanneksi eniten jäähyjä kerännyt pelaaja ( 102 ), kolmanneksi eniten laukonut pelaaja ( 193 ), kolmanneksi eniten taklannut pelaaja ( 172 ) ja eniten peliaikaa saanut pelaaja ( 24:57 )...
Miehen pelisuoritukset toivat hänelle paikan all-stars ottelussa. Tämä tosin tapahtui Chris Prongerin loukkaantumisen seurauksena, mutta all-star otteluun olisi ollut tarjolla myös lukuisia muita huippupuolustajia. Jovanovskin kausi olisi ollut muuten lähes täydellinen, mutta perheessä tapahtui erittäin valitettava sikiön menehtyminen, jonka vuoksi Ed joutui olemaan sivussa muutamasta pelistä. ( Lisää tästä Jovanovskin pelaajakuvauksesta )
Viime kaudella Vancouverissa pelasivat ensimmäistä kauttaan seuran tulevaisuuden toivot Henrik ja Daniel Sedin. Superkaksosten esiinmarssi oli vakuuttava Danielin rikkoessa tulokkaalle hyvän 20:n maalin rajan ja Henrikin pelatessa melko tasaisen kauden. Sedinien plussaksi on vielä sanottava se, että kaksoset palasivat Canucksien kolmosketjussa, eikä näyttöpaikkoja tullut samaan tapaan kuin NHL:n muilla huipputulokkailla.
Vancouverin valmentaja Marc Crawford on kuitenkin päättänyt antaa Sedineille aikaa kehittyä rauhassa ja tämä linja on varmasti tulevaisuutta silmällä pitäen toimiva. Kun muistetaan, että Crawford ajoi aikanaan Peter Forsbergin samaan tapaan sisään NHL maailmaan, niin hän tietää mitä tekee.
Ehdottomasti parasta viime kaudessa oli seuran selviytyminen playoffeihin viiden vuoden tauon jälkeen. Playoffeissa ensimmäisellä kierroksella vastaan tuli tuleva mestari Colorado, joka tiputti Canucksit jatkosta suoraan otteluvoitoin 4-0. Positiivista tässä oli kuitenkin joukkueen erittäin hyvät esitykset - kolme ottelua päättyi yhden maalin erolla ja viimeinen ratkesi Coloradon eduksi vasta päätöserässä. Kun vielä muistetaan, että playoffeista puuttui Vancouverin viime kauden paras pelaaja Markus Näslund ja seuran ykköskeskushyökkääjä Andrew Cassels, seuran esitykset playoffeissa antavat paljon toivoa tulevasta. Vancouverin fanit palkitsivatkin suosikkinsa viimeisen neljännen ottelun lopussa osoittamalla pelin viimeisten viiden minuutin ajan suosiota seisaaltaan.
Vancouverin viime kauden negatiivisin pelillinen puoli oli ehdottomasti maalivahti Felix Potvinin esitykset. Potviniin satsattiin aikanaan paljon, ( mm. antamalla New York Islandersille loistava puolustava sentteri Dave Scatchard ), mutta hän ei missään vaiheessa noussut sille tasolle, mitä Vancouverin johto oli häneltä odottanut. Viime kausi tosin alkoi melko hyvissä merkeissä, mutta kauden puolessa välissä hän menetti täysin itseluottamuksensa ja lopulta Canucksien manageri Brian Burke oli pakotettu treidaamaan hänet Los Angelesiin.
Mutta kun kerran Potvin vuosi kuin seula, niin jotain hyvääkin maalivahtiosastolla tapahtui. Nimittäin Vancouverin viime kauden yksi positiivisimmista yllätyksistä löytyi maalinsuulta. Ennen kauden alkua selväksi kakkosmaalivahdiksi ennustettu Bob Essensa pelasi yhden parhaista NHL kausistaan ja nousi Canucks fanien suosikiksi. Pitkälle juuri hänen loistavien esitysten seurauksena Potvin menetti kuuluisan itseluottamuksensa.
Essensan palveluksia ei enää tällä kaudella nähdä, miehen siirryttyä vapaana-agenttina kesällä Buffaloon. Ihmeellistä tässä on se, että Canuckseilla olisi ollut mahdollisuus jatkaa Essensan sopimusta halutessaan - seuralla oli optio ensi kaudesta -, mutta nuorelle ja kokemattomalle Dan Cloutierille haluttiin antaa selkeä ykkösmaalivahdin asema, eikä kilpailuttaa häntä tasapuolisesti kokeneen Essensan kanssa.
Off season: Ei uusia vahvistuksia, mutta ei myöskään menetyksiä
Viime kauden jälkeen Vancouverin Brian Burke lupasi hankkia kesän aikana vapailta markkinoilta vähintään yhden vahvistuksen. Rahaa lisävahvistuksen hankkimiseen seuralla oli, samoin tarvetta - etenkin kakkosketjun laitahyökkääjän paikalle.
Canucks fanit odottivatkin kärsivällisesti kesän vapaiden agenttien markkinoita alkaviksi, mutta käteen ei jäänyt lopulta yhtään merkittävää pelaajaa. Suurin syy tähän oli tietysti älyttömät vapaiden agenttien hinnat ja lisäksi Vancouverin useita muita joukkueita kärsivällisempi rakennustyö. Itseasiassa lopulta oli pelkästään positiivista, että Canucks ei lähtenyt tähän hulluun tarjouskilpailuun mukaan. Tälläisestä kehityksestä ei pitkällä tähtäimellä hyödy kukaan ja uskonkin, että monet seurat jotka nyt käyttivät reilusti rahaa vapaisiin agentteihin, tulevat vielä jatkossa miettimään mitä tuli tehtyä.
Vancouverkin tosin yritti vapaiden agenttien markkinoilta vahvistuksia - se oli kiinnostunut niin Mike Keanesta, Eric Weinrichista kuin Brett Hullistakin - mutta ei tarjonnut näille sitä mitä he lopulta saivat. Lisäksi kaikille mainitulle pelaajille mahdollisuus voittaa Stanley Cup merkitsi enemmän kuin pelaaminen nuoressa ja kehittyvässä joukkueessa, jossa menestyminen olisi vaikeampaa.
Vancouverin kesän kannalta positiivista oli seuran apulais-managerin Dave Noniksen kyky solmia omien vapaiden agenttien kanssa jatkosopimuksia. Tämä nuori manageri oli lähellä siirtyä Calgaryyn - Calgary olisi halunnut miehen, mutta Nonis ei halunnut lähteä - toissa vuoden kesällä. Onneksi ei lähtenyt, sillä hän on tehnyt kerrassaan loistavaa työtä Vancouverissa Brian Burken varjossa. Tästä hyvänä osoituksena mm. se, että Canucks sai tehtyä Essensaa lukuunottamatta kaikkien tärkeiden omien vapaiden agenttien ( Näslund, Bertuzzi, Baron, Berehowsky, Cloutier, Pederson, Cooke, Ruutu ) kanssa sopimukset jo hyvissä ajoin ennen NHL kauden alkua ja lisäksi kaikki sopimukset olivat mielestäni onnistuneita myös taloudellisesti.
Kausi 2001-2002:
Maalivahdit
Koko Vancouver katsoo kauden alussa nuoreen Dan Cloutieriin jo toivoo, että hän pystyisi auttamaan joukkuetta pitkän kauden aikana. Cloutierilla on alkamassa "nyt tai ei koskaan - kausi", sillä mikäli hän ei pysty nyt olemaan luottamuksen arvoinen, hänen mahdollisuutensa ovat tulevaisuudessa vähissä. Cloutier on todella kokematon ykkösmaalivahti, vain 102:n NHL ottelun kokemuksella ja tämä on suurin kysymysmerkki hänessä. Toisaalta hän on jo 25 vuotias ja nyt aika olisi käsillä. Cloutier voi parhaassa tapauksessa nostaa Vancouverin seuraavalle tasolle ( samaan tapaan kuin San Josen viime kauden loistava tulokasmaalivahti Evgeny Nabokov ), mutta huonoimmassa tapauksessa hän saattaa löytää itsensä toisesta joukkueesta.
Manageri Burke yritti ratkaista maalivahtiongelmaa juuri ennen kauden alkua, kun hän hankki Minnesotasta Martin Brochun. Brochu on lahjakas maalivahti, mutta hän on pelannut lähes koko uransa farmeissa. Hänen paras farmikautensa oli toissa kaudella, kun hänet valittiin AHL:n kauden parhaaksi maalivahdiksi, koko liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi, sekä ykkös all-star kenttään. Brochu ei kuitenkaan ole välttämättä ratkaisu Canucksin maalivahtiongelmaan, vaan saattaa joutua pelaamaan farmissa. Mikäli näin on, tai Brochu ei lunasta NHL:ssä häneen asetettuja toiveita, Canucks etsii uutta kakkosmaalivahtia vaihtokaupoilla. Uskon kuitenkin, että Burke katsoo ensin nykyiset kortit loppuun, ennen kuin tekee mitään vaihtokauppoja.
Maalivahtien arvosana: C
Puolustajat
Vancouverin puolustus on iso, kova, liikkuva, nuori ja melko taitavakin, vaikka todellinen välihyökkääjä tyyliin Sandis Ozolinsh puuttuu. Tätä offensiivisen moottorin viittaa asetettiin lujimmin Mattias Öhlundin harteille, mutta hän pelaa mielellään enemmän omaan päähän ja vastustajien parhaita pelaajia vastaan kuin hyökkää. Ed Jovanovski onkin tällä hetkellä Canucksin puolustajista se, joka tullee kantamaan suurimman vastuun pelinrakentelusta.
Vancouverin puolustuksen kivijalat ovat mainitut Ed Jovanovski ja Mattias Öhlund. Molemmat ovat nuoria, erittäin lahjakkaita puolustajia ja tulevat pelaamaan taas noin 25 minuuttia ottelussa. Jovanovskin viime kausi oli suorastaan loistava ja hän hallitsi kentän molempia päitä todella fyysisellä ja tasapainoisella pelillään.
Öhlund on kärsinyt viime kausina paljon silmästään, joka jouduttiin leikkaamaan kaksi vuotta sitten. Viime kauden alussa sama silmä reistaili taas ja hän joutui olemaan 20:stä pelistä sivussa. Nyt Mattiaksen pitäisi kuitenkin olla taas täysin kunnossa ja hän uhkuukin näyttöhaluja. Toivottavasti Öhlund pystyy pelaamaan ehjän kauden, sillä Vancouver tarvitsee häntä kipeästi.
Näiden kahden tähtipuolustajan jälkeen seuraavat puolustajat ovat Murray Baron, Scott Lachance ja Drake Berehowsky. Heistä Baron on joukkueen puolustuksen isähahmo, jonka esimerkki heijastuu Canucksin nuoriin puolustajiin. Isokokoinen ja vahva Baron pelaa paljon alivoimaa ja lisäksi häntä käytetään tavallisesti vastustajan tehonyrkkiä vastaan. Baron on loistava kiekon blokkaaja. Viime kaudella ilkeä mieliset fanit sanoivat, että hän torjuu enemmän kiekkoja kuin maalivahti Potvin.
Lachance on varma puolustava puolustaja, joka voittaa tilanteita enemmän hyvällä liikkumisellaan ja maltilla kuin voimalla ja taklauksilla. Lachancen hyvä puolustuspään peli auttoi "Jovocoppia" viime kaudella paljon hyökkäysten tukemisessa. Hänellä on alkamassa kaksivuotisen sopimuksen jälkimmäinen vuosi ja ensi kesäksi hänestä tulee rajoittamaton vapaa-agentti.
Isokokoinen ja räiskyvän kovan pelityylin omaava Berehowsky tuli viime kauden lopulla Nashvillestä Canucksiin, eikä ehtinyt pelaamaan Vancouverissa kuin 14 ottelua. Hän tulee todennäköisesti pelaamaan Canucksin kolmannessa pakkiparissa ja saattaa pelata silloin tällöin ylivoimaa. Nämä viisi puolustajaa muodostavat Vancouverin puolustuksen rungon. Kuudennesta ja seitsemännestä paikasta käydäänkin sitten tiukempi kamppailu.
Vancouverin ensi kauden mielenkiintoisin tulokas Bryan Allen on yksi kuudennesta paikasta taistelevista puolustajista. Allen oli aikanaan ( vuonna 1998 ) NHL:n Entry Draftin neljäntenä varattu pelaaja, edellään ainoastaan Vincent Lecavalier, David Legvand ja Brad Stuart, joten hän on perusominaisuuksiltaan erittäin lahjakas. Varaustilaisuuden jälkeen Allenia kohtasi kuitenkin uskomaton epäonni useiden erilaisten loukkaantumisten muodossa, eikä hän siksi kehittynyt odotetusti. Viime kaudella Allen pysyi vihdoin kunnossa ja tuloksena oli paikka Canucksin miehistössä loppukaudella ja playoffeissa. Pelit NHL:ssä menivät Allenin kohdalta hyvin ja tämä antoi hänelle varmasti uskoa tulevaan. Uskon, että mikäli Allen pysyy tällä kaudella kunnossa, hän ottaa kuudennen paikan Canucksin puolustuksesta ja muutaman vuoden kuluttua koko NHL seuraa tätä isokokoista ja monipuolista puolustajaa.
Allenin kovimmat kilpailijat ovat viime kauden Vancouverissa taistelleet Jason Strudwick ja Brent Sopel, Canucksin farmissa Kansas Cityssä viime kaudella pelannut Zenith Komarniski, sekä uuden farmijoukkueen Manitoba Moosen viime kauden luottopuolustaja Justin Kurtz. Näistä hyvin viime kausina kehittyneet ja jo NHL kokemusta omaavat Strudwick ja Sopel ovat vahvimmin ehdolla Vancouverin miehistöön, mutta kun vain toiselle aukeaa paikka NHL:stä, niin kilpailu tulee olemaan kovaa.
Sopel solmi uuden kolmivuotisen ( + seuran optio neljännestä kaudesta ) sopimuksen harjoitusleirin jo alettua ja varmisti näin mahdollisuutensa pelata NHL:ssä ensi kaudella. Hänet lähetettiin harjoitusleirin aikana farmiin saamaan pelituntumaa, mutta saattaa hyvinkin nousta sieltä NHL:ään muutaman kierroksen jälkeen.
Strudwick on kehittynyt kausi kaudelta paljon ja hän voitti viime kaudella Vancouverin sisäisen +/- tilaston. Jason on lisäksi erittäin arvokas pelaaja johtajan taitojensa vuoksi ja hänen merkityksensä korostuu pitkän ja raskaan kauden aikana.
Kurtz on ollut harjoitusleirin positiivisin yllätys. Hän on pelannut harjoitusotteluissa hyvin ja saanut pelata jopa ylivoimalla. Kurtz on todella kovassa fyysisessä kunnossa tiukan kesäharjoittelun jälkeen. Pelikokemus NHL:ssä on kuitenkin olematonta ja tämä saattaa ratkaista hänen pelipaikkansa kohtalon.
Joukkueen puolustuksen runko on pysynyt täysin samana viime kaudesta, mikä on nyky-NHL:ssä todella harvinaista. Tämä on selkeä vahvuus, vaikka olisin mielelläni nähnyt jonkun uuden tähtipuolustajan pukevan myös Canucksin uniformun päälleen. Toisaalta tämä yhdistelmä toimi hyvin viime kaudella ja kun muistetaan, että Canucksin puolustajat ovat pääosin nuoria ja koko ajan kehittyviä, niin puolustus näyttää vielä viime kautta vahvemmalta. Hyvää kautta voidaan odottaa ainakin Mattias Öhlundilta ja Ed Jovanovskilta, Drake Berehowskyn tuodessa nyt koko kaudeksi oman panoksensa ja vahvistavan joukkueen kolmatta pakkiparia. Tulokas Allen tuo oman mielenkiinnon Canucksin peräpäähän ja ainakin itselläni on erittäin suuret odotukset tätä isokokoista puolustajaa kohtaan.
Kokonaisuudessaan puolustus on hyvä, parempi kuin moneen vuoteen. Joukkueella on puolustuksessa todellisia huippuja tyyliin Jovanovski ja Öhlund, sekä kokeneita, isokokoisia puolustavia puolustajia tyyliin Baron, Berehowsky ja Lachance. Näiden lisäksi Allen on suurlupaus ja Sopel paljon viime kausina kehittynyt puolustaja. Puolustus on nuori ( Jovanovski, Öhlund, Allen, Strudwick, Sopel ) ja isokokoinen. Puolustuksessa on myös hyvin syvyyttä ja farmissa pelaa kolmesta - neljään NHL tason puolustajaa ( Helmer, Komarniski ja ehkä Kurtz).
Puolustuksen arvosana: B+
Hyökkääjät:
Vancouverin ykköshyökkääjä Markus Näslund ei ole vielä täysin kuntoutunut viime kauden lopussa tulleesta loukkaantumisestaan. Näslundin jalka on tosin vain vähän arka, mutta tämän vuoksi voi hyvin olla, että hän ei pelaa aivan kauden alussa niin paljon kuin viime kaudella keskimäärin. Markus on joka tapauksessa täysin pelikuntoinen ja häneltä voidaan odottaa samanlaista kautta kuin viime kaudella. Ykkösketjun keskushyökkääjänä ja Näslundin ruokkijana jatkaa taitava Andrew Cassels ja oikealla laidalla pelaa todennäköisesti ikitaistelija Trent Klatt.
Kakkosketjun muodostavat Sedinin kaksoset. Tämän ketjun laidalla tullaan todennäköisesti näkemään voimahyökkääjä Todd Bertuzzi, joka todella isokokoisena ja vahvana vääntäjänä antaa ketjulle fyysisyyttä ja voittaa kiekkoja.
Bertuzzi on ison kokonsa lisäksi vielä taitava ja hyvä maalintekijä, joten hän sopii Sedineiden ketjuun hyvin. Tämä ketju pelasi jo viime kauden playoffeissa erittäin hyvällä menestyksellä. Sedinien kaudesta voidaan odottaa hyvää, sillä molemmat ovat saaneet kesällä lisää voimaa ja nyt kokemustakin on jo yhden kauden verran. Vancouverissa ollaankin erittäin optimistisia heidän ensi kautensa suhteen.
Nimellisen kolmosketjun keskellä nähdään todennäköisesti nopea ja taitava Brendan Morrison. Morrison saattaa kuitenkin pelata jopa ykkösketjussa, sillä hän ja Cassels osaavat molemmat pelata myös laidassa. Tämä entinen yliopistotähti ja Hobey Baker voittaja ( 1997 ) tuli Vancouveriin New Jerseystä vuoden 2000 alussa ja on kehittynyt tämän jälkeen paljon. Morrison teki viime kaudella urallaan ensimmäistä kertaa yli 50 pistettä ( 54; 16+38 ) ja tämän lisäksi hän otti hienosti vastuuta myös puolustuspäässä ja aloituksissa. Morrison on ehkä Vancouverin nopein luistelija ja omaa todella hyvät kädet, sekä hyvän offensiivisen pelikäsityksen.
Kolmosketjun laitahyökkääjinä tullaan todennäköisesti näkemään nuori Harold Druken ja joukkueen kovanaama Donald Brashear. Näistä kahdesta Drukenilla on potentiaalia kehittyä todella hyväksi hyökkääväksi pelaajaksi. Druken on nopea ja erittäin maaliahne pelaaja, joka pelasi jo viime kaudella Vancouverissa 55 ottelua, tehden 30 ( 15+15 ) pistettä. Kun vielä muistetaan se tosiasia, että Druken sai alle 12 minuuttia peliaikaa ( eikä pelannut paljonkaan ylivoimalla ), niin hänen viime kauttaan voidaan pitää pisteellisesti jopa erittäin hyvänä. Druken tulee pelaamaan tälläkin kaudella joitakin minuutteja myös ylivoimalla.
Brashear kuuli kesällä ilouutisen kun NHL:n tappelusääntöjä muutettiin. Hänen tappelunsa tulevat todennäköisesti lisääntymään ja hän saattaa taistella "onnistuessaan" koko NHL:n jäähypörssin kärjessä. Monet pitävät häntä vain ja ainoastaan tappelijana, mutta tosiasiassa hän on yllättävän hyvä myös pelillisellä puolella. Hän teki viime kaudella 28 ( 9+19 ) pistettä ja oli Vancouverin toiseksi ahkerin taklaaja 183:lla taklauksella.
"Kasipallon" vahvin uhkaaja Canucksin poliisi puolelle on AHL:ssä pelaava nuori Mike Brown. Brown pelasi viime kaudella yhden ottelun Vancouverissa ( Brashear oli loukkaantuneena ) ja tappeli heti St. Louisin kovanaaman Reed Lown kanssa.
Nelosketjussa käydäänkin sitten erittäin kovaa kilpailua pelipaikoista, ja tässä taistelussa on mukana myös Jarkko Ruutu. Jarkko on tehnyt pitkän matkan farmien kautta kohti NHL:ää ja viime kausi oli jo erittäin lupaava. Ruutu toi Vancouverin nelosketjuun hyvin kovuutta, agressiivisuutta ja ilkeyttä ja valmentaja Crawford lupaili hänelle pelipaikkaa jatkossa hyvin sujuneen kauden jälkeen. Hän teki kesällä Canucksin kanssa yksisuuntaisen sopimuksen, joten tämä oli selvä osoitus seuran uskosta hänen tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Tämän vuoksi uskonkin, että Ruutu aloittaa kautensa Vancouverin nelosketjussa, jossa keskellä pelaa Denis Pederson ja toisella laidalla Matt Cooke.
Näistä Cooke löi viime kaudella itsensä lopullisesti läpi Vancouverissa hyvällä karvaus- ja taklauspelillään. Cooke on erittäin lupaava puolustava hyökkääjä ja hänen erikoisalaansa on kova häirintäpeli. Hän on tyyppiesimerkki pelaajasta, joka on omalle joukkueelleen todella tärkeä, mutta samalla vastustajien vihaama. Viime kaudella Cooke voitti Canucksin taklaustilaston 198:lla taklauksella ja koko NHL.n hyökkääjien taklaustilastossa hän oli hienosti sijalla 14. Hän aloitti viime kauden todella hyvin, mutta väsyi nuorelle pelaajalle tyypilliseen tapaan kauden puolessa välissä ja kärsi tämän vuoksi pitkästä tehottomasta jaksosta. Tältä kaudelta Mattilta voidaan odottaa tasaisempaa kautta ja ehkä potku riittää kauden loppuun saakka. Cooke on pelaaja, joka ei väistä ketään, eikä pelkää mitään. Tämän vuoksi valmentaja Marc Crawford pitää hänestä paljon ja antaa varmasti peliaikaa.
Pederson on puolestaan ehkä Canucksin paras puolustava hyökkääjä ja paras alivoimapelaaja. Deniksen viime kausi oli pettymys loukkaantumisten vuoksi ja tämän vuoksi arvostettu The Hockey News rankkasi hänen kautensa arvosanaksi tylysti D. Hänellä on kuitenkin potentiaalia nostaa tasoaan huomattavasti ja parantaa Vancouverin heikosti viime kaudella sujunutta alivoimaa merkittävästi. Hän pystyy pelaamaan niin keskellä kuin laidassa, joten hänen arvonsa paranee myös tätä kautta. Pederson on lisäksi joukkueelle todella tärkeä pelaaja kentän ulkopuolella.
Joukkueen nelosketjun paikoista tulevat kauden aikana taistelemaan Manitobassa kautensa aloittavat Artem Chubarov ( kh ), Steve "Paulin veli" Kariya ( lh ), Mike Brown ( lh ), Herbert Vasiljevs ( kh/lh ), Bostonin organisaatiosta kesällä tullut ja viime kaudella 43 NHL ottelua Bruinsissa pelannut Andre Savage ( kh ), sekä jo viime kaudella Vancouverissa pelannut Pat Kavanagh ( lh ).
Näistä Chubarov on lahjakkain, mutta hänen viime kautensa oli pettymys loukkaantumisen vuoksi. Alkukaudella Artem pelasi Kansas Cityssä ( IHL ) 10 ottelua tehden 11 pistettä ja saaden +/- saldokseen kunnioitettavan +10. Chubarov on hyvä puolustava hyökkääjä ja lisäksi Crawfordin yksi suosikeista, joten hänen tilanteensa ensi kauden suhteen näyttää melko hyvältä. Hän aloittaa kautensa farmissa, sillä hänen pelituntumansa ei viime kauden jäljiltä ole paras mahdollinen. Atlantasta tullut Vasiljevs on onnistunut erittäin hyvin harjoitusleirillä ja hän taistelee edelleen paikasta auringossa.
Kokonaisuutena Vancouverin hyökkäys on puolustuksen tapaan pysynyt melko lailla ennallaan. Ainoat menetykset viime kauteen ovat edelleen ilman sopimusta oleva laitahyökkääjä Peter Schaefer, Waiver Draftissa Carolinaan lähtenyt Josh Holden, sekä kokenut kehäraakki Mike Stapleton. Vaihtuvuuden pieni määrä on myöskin tietysti pelkästään vahvuus, mutta etenkin kakkosketjun laitahyökkääjän tontille seura olisi tarvinnut apua. Canucksin hyökkäys näyttää kuitenkin kokonaisuutena hyvältä. Näslund, Bertuzzi, Cassels ja Morrison pystyvät tekemään yli 60 pistettä ja lisäksi Drukenilta ja etenkin Sedineiltä on lupa odottaa vahvaa kautta. Todellisia roolipelaajia puolustavaan rooliin, alivoimaan ja häirintäpeliin ovat Denis Pederson, Matt Cooke, Donald Brashear, Trent Klatt, Jarkko Ruutu ja väkivahva laitahyökkääjä Todd Bertuzzi.
Joukkueen hyökkäys on täynnä nopeita pelaajia ja tämä on ehkä hyökkääjien suurin vahvuus. Viime kaudella Canucks oli yksi nopeimmista joukkueista ja sama tilanne jatkuu tälläkin kaudella. Hyökkäyksen suurimpana puutteena voidaan pitää kokemuksen puutetta, sillä Canucksin hyökkäyksessä ei pelaa kuin kaksi 1960-syntynyttä pelaajaa. Tosin kokemus ei ole niin tärkeä nykykiekossa kuin usein kuullaan puhuttavan. Esimerkiksi viime kauden mestarin Coloradon hyökkäys oli täynnä melko nuoria pelaajia, samoin toisen finalistin New Jersey Devilsin.
Hyökkäyksen arvosana: B
Erikoistilanteet:
Alivoimapeli on asia, joka Canucksin pitäisi saada ( maalivahtipelin ohella ) ratkaistuksi, jotta "seuraavalle tasolle" pääsystä voitaisiin haaveilla. Viime kaudella Canucksilla oli NHL:n kuudenneksi huonoin alivoimapeli ja vaikka seura yritti koko kauden keskittyä tähän, niin oikeastaan mitään merkittävää ei pystytty tekemään. Seuran manageri Burke oli jopa niin epätoivoinen tämän suhteen, että hankki Atlantasta kehäraakin maineessa olevan Mike Stapletonin tuomaan lisää ryhtiä tähän. Stapletonista ei ollut kuitenkaan hyötyä ja hän joutuikin usein istumaan katsomon puolella. Tällä kaudella Stapletonin palveluksia ei enää nähdä.
Kolme suurta alivoimapelin toimivuuteen liittyvää osa-aluetta tökki koko kauden ajan - ja pahasti. Ensinnäkin joukkue hävisi aivan liikaa aloituksia omassa päässä ( vastustaja sai ylivoimapelin heti käyntiin ), toiseksi pelaajat pelasivat liian usein liian passiivisesti ( tämän seurauksena vastustajat repivät usein Vancouverin neliön auki syötöillä ja liikkumisella ) ja kolmanneksi omaa siniviivaa ei pystytty pitämään tarpeeksi hyvin, vaan vastustajat pääsivät tuomaan kiekkoa liian vapaasti sisään.
Alivoimapelin toimimattomuuteen vaikutti paljon myös Vancouverin parhaan alivoimahyökkääjän Denis Pedersonin huono kausi. Pederson kärsi kahdesta loukkaantumisesta kauden aikana, eikä päässyt oikeastaan missään vaiheessa kunnolla peliin sisään. Vancouverin eniten käytetyt alivoimahyökkääjät viime kaudella olivat sentterit Andrew Cassels ja Brendan Morrison, sekä laiturit Denis Pederson, Matt Cooke ja Peter Schaefer. Morrison on joukkueen paras aloittaja, joten hän tulee jatkossakin pelaamaan paljon alivoimaa. Puolustajista pari Mattias Öhlund - Murray Baron oli selvästi työllistetyin, mutta heidän syyksi heikkoa alivoimaa ei missään nimessä voi laittaa. Sama pari tulee jatkamaan tälläkin kaudella Canucksin alivoiman eniten käytettyinä puolustajina. Myös tulokas puolustaja Bryan Allen sopii fyysisten ominaisuuksiensa puolesta alivoimapeliin hyvin.
Kokonaisuutena Vancouverin alivoimapeli tarvitsisi Mike Pecan tyylistä pelaajaa, joka voittaisi aloituksia, osaisi karvata hyvin, taistelisi kaikki tilanteet loppuun ja ennen kaikkea omaisi loistavan peliälyn. Joukkueen alivoimapeli ei ole toiminut viimeiseen kolmeen vuoteen riittävän hyvin, joten Burke yrittää tämän kauden aikana varmasti saada tähän muutosta. Tietysti olisi hyvä, mikäli alivoimapeliin saataisiin ryhtiä tällä kaudella jo nyt käytössä olevilla pelaajilla...
Ylivoimapeli toimi viime kaudella kohtalaisen hyvin, sillä Vancouver oli NHL:n 13:sta paras ylivoimajoukkue, takanaan mm. Philadelphia, Toronto ja Phoenix. Vancouverin tehokkaimmat pelaajat olivat Markus Näslund 18 ja Todd Bertuzzi 14 maalilla. Canucks käytti ylivoimallaan paljon neljää hyökkääjää ja yhtä puolustajaa. Normaalisti Canucksin ykkös ylivoimapelissä Ed Jovanovski pelasi oikealla puolella viivalla, Andrew Cassels järjesteli peliä toiselta puolelta viivaa, Todd Bertuzzi seisoi maalin edessä maskina ja iski irtokiekkoja sisään ja Markus Näslund ja Brendan Morrison pelasivat laidoilla. Kakkos ylivoiman muodostivat Sedinit ja joku kolmikosta Klatt, Druken tai Brashear. Tämä koostumus pelasi tavallisesti kahdella puolustajalla, jotka olivat usein Mattias Öhlund ja joko Brent Sopel tai Drake Berehowsky.
Ylivoimapeli on näyttänyt toimivuutensa kahden viime kauden aikana, joten tämä osasto on kunnossa. Valmentaja Crawfordin ajatus laittaa Andrew Cassels viivalle on ollut todella hyvä. Hän pystyy hyvän pelisilmän omaavana pelaajana järjestämään muille hyvin maalintekopaikkoja ja tämän lisäksi Cassels on riittävän kiekkovarma, joten ylivoimapelin aikana kiekonmenetyksiä ja niistä seuraavia vastahyökkäyksiä ei usein tule. Tosin silloin kun näitä tulee, Canucks on vaikeuksissa. Cassels ei ole hyvä luistelemaan taaksepäin ja tätä vastustajat osaavat käyttää hyväkseen.
Vancouverin ylivoimapelin sielu on Markus Näslund. Näslund on pelaaja, jonka laukausta kaikki NHL maalivahdit pelkäävät ja tämän vuoksi hänelle uhrataan usein oma mies vartioimaan. Tämän seurauksena Canucksin muille pelaajille aukeaa enemmän tilaa. Näissä tilanteissa voidaan sanoa, että normaali 5-4 ylivoimapeli on muuttunut 4-3 peliksi. Tällöin Cassels nousee viivalta maalin läheisyyteen, vastuu pelinrakentelusta siirtyy Jovanovskille viivalle ja Canucks pyrkii siirtämään kiekon maalin eteen Todd Bertuzzille tai toiselle puolelle Brandan Morrisonille.
Erikoistilanteet: C-
Valmennus:
Vancouverin päävalmentajalla Marc Crawfordilla on alkamassa kolmas täysi kausi seurassa. Ensimmäisellä kaudellaan Crawfordin alaisuudessa Canucks keräsi 25 pistettä enemmän kuin sitä edellisellä Mike Keenanin kaudella. Seuraava, eli viime kausi toi seitsemän pistettä enemmän edelliseen kauteen verrattuna. Trendi on siis ollut nouseva ja lupaava. Mutta vanha sanonta NHL piireissä pitää valmentajien kolmatta kautta ns. "three-year self life" kautena, eli kautena jolloin valmentajilla tulee joukkueen kanssa usein ongelmia. Vancouverinkin tilanne näyttää tavallaan uhkaavalta, sillä vaikka Crawford onkin erittäin pidetty ja arvostettu valmentaja pelaajien keskuudessa, niin vaihtuvuus pelaajistossa on ollut täysin olematonta ja tämä jos mikä tuo usein ongelmia; Valmentajan naama alkaa käydä liiankin tutuksi pelaajien keskuudessa ja tämän vuoksi pelaajat tuntevat valmentajan ja valmentaja vastaavasti pelaajat niin hyvin, että jännite henkilökemioissa on poissa. Crawford tietää varmasti tilanteen ja on miettinyt tätä ongelmaa ja sen ratkaisemista ennakkoon. Viime kaudella Vancouverilla oli parempi yhteishenki kuin pitkään aikaan. Crawfordin on saatava tämä trendi jatkumaan myös tällä kaudella, muussa tapauksessa ongelmat saattavat käydä liian suuriksi.
Crawford on tekemässä uutta sopimusta Vancouverin kanssa ja hänen jatkaminen seurassa pidempään olisi kaikesta huolimatta pelkästään positiivista. Hänen pelisysteeminsä perustuu pitkälle agressiiviseen peliin ja kovaan liikkumiseen, jossa vastustajaan ajetaan jo ylhäällä kiinni. Viime kaudella Canucks oli pitkään yksi NHL:n eniten maaleja tehnyt joukkue ja siksi pelityyli oli erittäin yleisöystävällinen. Tämä näkyi hyvin maksaneiden katsojien lisääntymisenä ja Canucks tekikin melko hyvän tuloksen kauden loputtua. Soraääniä Crawfordia vastaan oli turha etsiä, sillä joukkueesta näkyi jo päällepäin todella hyvä henki läpi kauden. Crawford antaa pelaajille sopivassa määrin vapauksia myös kentän ulkopuolella ja pyrkii pelaajien kanssa ystävyys- ja luottamussuhteeseen. Lisäksi Crawford omaa hyvän huumorintajun ja ajattelee pelaajaa aina ensin. Pelaajat pelaavat mielellään tälläisen valmentajan kanssa.
Vancouverin kakkosvalmentajina jatkavat viime kaudelta tutut Jack Mcllhargey ja Mike Johnston. Mcllhargey on entinen Canucksin pelaaja ( kaudesta 1976-77 kauteen 1979-1980 ), joka tunnettiin aikanaan kovista otteistaan. Vancouverissa Jack keräsi 403 jäähyminuuttia 167:ssä pelissä ja koko urallaan ( Phi, Van, Hfd ) 1102 minuuttia 393:ssa pelissä. Mcllhargey tietää entisenä pelaajana pelaajien tunteet ja osaa nähdä joukkueen yleisen vireystilan hyvin. Ennen Canucksiin tuloa Jack valmensi Canucksin farmijoukkuetta Syracuse Crunchia.
Johston on "Sakke Pietilä" - tyylinen valmentaja. Hän tuntee pelin hyvin ja osallistuu paljon joukkueen taktiikoiden suunnitteluun. Hän tuli Canucksiin Kanadan maajoukkueen vastuutehtävistä. Hänen suurin apunsa Canuckseille on tähän mennessä ollut trap pelin murtamiseen käytetty etukarvaus taktiikka.
Vancouverin valmennussoppa on mielenkiintoinen; päävalmentaja Marc Crawford ja toinen apuvalmentaja Jack Mcllhargey ovat entisiä NHL pelaajia, toinen apuvalmentaja Mike Johnston ei ole pelannut NHL:ssä. Maalivahtivalmentajana toimii entinen NHL maalivahti Andy Moog ja joukkueen videovalmentajana Marc Crawfordin nuorempi veli Eric Crawford. Kunto- ja voimapuolesta vastaa Peter Twist.
Valmennus: B+
Manageri
Brian Burke, 45, on mies Canucksin nykyisen menestyksen takana. Burke tuli Vancouverin peräsimeen kesäkuun 22. vuonna 1998. Joukkue oli silloin NHL:n kolmanneksi huonoin, eikä seuralla näyttänyt olevan minkäänlaista tulevaisuutta Kanadassa. Burke on tehnyt tulonsa jälkeen kuitenkin ihmeitä. Hän on saanut käännettyä kolmessa vuodessa Canucksin erittäin heikon joukkueen suunnan ( 1998-1999: 58 pistettä ) playoff joukkueeksi ( 2000-2001: 90 pistettä ). Hän on leikannut palkkabudjettia useilla miljoonilla, mutta onnistunut hankkimaan tästä huolimatta joukkueeseen mm. Ed Jovanovskin, Brendan Morrisonin, Denis Pedersonin, Trent Klatin, Murray Baronin, Scott Lachancen, Andrew Casselsin, Dan Cloutierin, Drake Berehowskyn ja ennen kaikkea Sedinin veljekset... Joukkue on Burken aikana nuorentunut, pelaajabudjetti pienentynyt ja menestys parantunut!
Burke teki viime kaudella kolmenvuoden jatkosopimuksen Vancouverin kanssa. Sopimus tuo hänelle ja koko organisaatiolle rauhan ja takaa Canucksin menestyksen jatkon. Hänen loistava työ on huomattu myös Vancouverin ulkopuolella, sillä hänet valittiin viime kaudella The Sporting Newssin "executive of the yeariksi". Burken ainoa miinus managerina on Canucksin maalivahtisekoilut, sillä hän ei ole onnistunut tuomaan Vancouveriin kunnollista ykkösmaalivahtia. Tämän hetkinen tilannekin on vielä kysymysmerkki; ykkösmaalivahti Cloutier on melko nuori ja lahjakas, mutta onko hänestä ykkösmaalivahdiksi? Mikäli Burken menneisyydestä maalivahtien hankinnassa voidaan jotain ennustaa, vastaus on ei...
Farmijoukkue
Viime kaudella Vancouverin farmijoukkueena ollut Kansas City Blades on vaihtunut IHL:n lopettamisen vuoksi AHL:ään ja Manitoba Mooseen. Paras hyöty uudesta farmijoukkueesta tulee sijainnista, sillä Moose pelaa ottelunsa Kanadassa ja Winnipegissä, joka on maantieteellisesti paljon ihanteellisempi vaihtoehto kuin Kansas City. Pelaajavaihdot ovat huomattavasti helpommin suoritettavissa ja näin ollen seura säästää myös puhdasta rahaa. Entinen NHL kaupunki Winnipeg on myös kaupunkina parempi kiekkokaupunki kuin USA:n Kansas City. Kaupungissa ovat pelanneet niin Teemu Selänne, Bobby Hull, Alex Zhamnov kuin Keith Tkachuk ja kaupungissa on edelleen vahva kiekkokannatus.
Manitoban valmentajana jatkaa tuttu mies, Stan Smyl. Hän on entinen Canucks tähti ja joukkueen monivuotinen kapteeni, joka on valmentanut Vancouverin farmijoukkueita Syracuse Crunchia ja Kansas City Bladesia jo muutaman vuoden. Smyl tuntee pelaajansa ja monet pelaajat ovat antaneet Smyllille paljon kiitosta hyvästä työstä. Smyl opettaa farmijoukkueelle samaa pelityyliä, mitä Canucks käyttää NHL:ssä, joten pelaajien siirtyminen kesken kauden NHL:ään on tehty mahdollisimman helpoksi.
Manitoban pelaajat ovat pääasiassa Vancouverin nuoria lupauksia. Hyökkääjistä mielenkiintoisimmat nimet ovat keskushyökkääjät Artem Chubarov, Brandon Reid ja Fedor Fedorov, sekä laitahyökkääjät Pat Kavanagh, Mike Brown, Steve Kariya, Brad Leeb ja Ryan Ready. Puolustajista kannattaa tarkkailla Bryan Helmeriä, Brent Sopelia, Zenith Komarniskia, Justin Kurtzia ( mikäli ei saa NHL paikkaa ), Ryan Bonnia ( syntynyt Winnipegissä ) ja Slovakki Rene Vydarenyä. Maalivahteina pelaavat nuoret Alex Auld ja Alfie Michaud, sekä mahdollisesti kokeneempi Martin Brochu.
Menestymisarvio:
Pystyykö Dan Cloutier ottamaan urallaan seuraavan askeleen? Tämä on avainkysymys mietittäessä Vancouverin ensi kauden menestymismahdollisuuksia. Mikäli Cloutier kestää ykkösmaalivahdin roolista tulevat paineet ja Brochu osoittautuu päteväksi kakkosmaalivahdiksi, Vancouver taistelee läntisen konferenssin sijoista 5-8. Mikäli ei, Vancouver hankkii uuden maalivahdin vaihtokaupalla kesken kauden.
Uskon joka tapauksessa, että kaudesta tulee parempi kuin viime kausi oli. Suurimmat syyt tähän ovat nuorten pelaajien kuten Sedinien kehitys ja toisaalta joukkueen rungon pysyminen täysin kasassa. Canucks kerää 85 - 95 pistettä ja taistelee playoffeissa tosissaan paikasta toiselle kierrokselle.
Seuraa heitä:
Bryan Allen;
Allen saattaa pelata Vancouverin ykkös puolustajaparissa yhdessä Mattias Öhlundin kanssa. Tulevaisuudessa Derian Hatcherin tyylinen puolustaja; Iso, kova, ilkeä, hyvä taklaaja, hyvä liike, hyvät avaukset...
Harold Druken;
Druken pystyy tekemään onnistuessaan yli 20 maalia jopa kolmosketjusta. Hänellä on kyky onnistua maalinteossa ratkaisevalla hetkellä, paineen alla. Tiesitkö, kuka teki viime kaudella Vancouverin playoff paikan ratkaisseen maalin...?
Jarkko Ruutu;
Pystyykö Jarkko ottamaan paikan Vancouverista vai joutuuko hän taistelemaan jälleen AHL:ssä?
Dan Cloutier;
Nuorella maalivahdilla on kovat paineet. Kestääkö hän ne ja vakiinnuttaa paikan NHL:stä, vai saako hän ikuisen lupauksen maineen?
Sedinit:
Vuotta kokeneempina, vanhempina, enemmän harjoitelleina... Lopullinen läpimurto edessä?
"Depth Chart":
Maalivahdit:
1. Dan Cloutier; Ykkösmaalivahdin rooli tarjolla.
2. Martin Brochu; Tuli juuri ennen kauden alkua Waiver Draftissa Minnesotasta.
3. Alex Auld; Nuori tulevaisuuden maalivahti.
4. Alfie Michaud; Farmijoukkueen maalivahti.
5. Kevin Swanson; Ikuinen "lupaus".
Puolustajat:
1. Ed Jovanovski; Tulevaisuuden tähtipuolustaja. Yrittää pelata itsensä Salt Lake Cityn Olympialaisiin.
2. Mattias Öhlund; Jovanovskin tavoin tulevaisuuden tähtipakki. Pelaa Salt Lake Cityssä.
3. Murray Baron; Kokenut puolustuksen henkinen johtaja.
4. Drake Berehowsky; Isokokoinen, agressiivinen, kovaa laukova puolustaja.
5. Scott Lachance; Kokenut puolustava puolustaja, pelaa Jovanovskin parina.
6. Bryan Allen; tulokas, josta kuullaan vielä paljon.
7. Brent Sopel; Nousi viime kaudella Vancouverin viidenneksi puolustajaksi. Aloittaa farmissa.
8. Jason Strudwick; Taistelija, loistava "koppipelaaja".
9. Justin Kurtz; harjoitusleirin yllättäjä, monipuolinen puolustaja. Loistava fysiikka.
10. Bryan Helmer; Pelasi viime kaudella Vancouverissa 20 ottelua.
Keskushyökkääjät:
1. Andrew Cassels; Muodostaa toimivan kaksikon Markus Näslundin kanssa. Syöttökone. Joukkueen kokenein hyökkääjä.
2. Brendan Morrison; Yliopistotähti lyönyt itsensä NHL:ssä lopullisesti läpi. Hyvät offensiiviset taidot.
3. Henrik Sedin; Canucksin tulevaisuuden ykkös keskushyökkääjä.
4. Denis Pederson; Joukkueen paras puolustava keskushyökkääjä.
5. Artem Chubarov; Tulevaisuudessa loistava puolustava sentteri.
6. Andre Savage; Pelasi viime kaudella 43 ottelua Bostonissa.
7. Nathan Smith; Pelaa WHL:ssä, onnistui erinomaisesti harjoitusleirillä. Kehittynyt puolustavasta keskushyökkääjästä kahteen suuntaan pelaavaksi keskushyökkääjäksi. Vancouverin ykkösvaraus vuoden 2000 NHL Entry Draftissa.
8. Brandon Reid; Erittäin taitava ja nopea, mutta erittäin pienikokoinen.
9. Fedor Fedorov; Sergein veli. Ei omaa samanlaista taitoa, eikä Anna Kournikovaa...
Laitahyökkääjät:
1. Markus Näslund; Yksi NHL:n parhaista laitahyökkääjistä.
2. Todd Bertuzzi; Erittäin vahva, agressiivinen ja ilkeä. Taitava kokoisekseen. Voimahyökkääjä.
3. Daniel Sedin; Maaliahne laitahyökkääjä. Vancouverin tulevaisuuden ykkös laitahyökkääjä yhdessä Näslundin ja mahdollisesti Bertuzzin kanssa.
4. Trent Klatt; Joukkueen sisällä äärimmäisen suurta arvostusta nauttiva kokenut taistelija.
5. Harold Druken; Maalintekijä. Tulevaisuuden kakkosketjun mies.
6. Donald Brashear; Yksi NHL:n kovimmista tappelijoista. Osaa myös pelata.
7. Matt Cooke; "Pommikone", jolta virta ei koskaan lopu.
8. Jarkko Ruutu; Taistellut tiensä pitkän kaavan kautta NHL:ään. Ei taidoiltaan lahjakkain, mutta taistelutahdoltaan yksi parhaista.
9. Herbert Vasiljevs; Latvialainen taitopelaaja osaa pelata mitä hyökkäyspaikkaa tahansa.
10. Steve Kariya; Huipputekijä farmitasolla, NHL:ssä koko iso rajoite.
11. Mike Brown; Tulevaisuuden poliisiosaston mies.
12. Pat Kavanagh; Isokokoinen voimahyökkääjä pelasi viime kaudella muutaman ottelun NHL:ssä.