Detroitia pidetään yleisesti ottelusarjan suosikkina, voittihan se NHL:n runkosarjan ylivoimaisesti ja joukkueen materiaali on ehkä yksi kaikkien aikojen kovimmista, mitä tulee pelaajien historiaan: Hasek, Yzerman, Fedorov, Lidström, Shanahan, Hull, Chelios, Robitaille... Niin, harvoin on vastaavaa tähtisikermää nähty seurajoukkueessa. Kolmas Detroitia ennakkoon puoltava seikka on se, että Canucks on ollut perinteisesti vaikeuksissa juuri Detroitissa. Lisäksi pitää muistaa, että runkosarjassa Vancouver ja Detroit pelasivat neljä ottelua, joista Wingsit voittivat kolme ( yhden tosin vasta jatkoajalla ). Canucksilla pitäisi siis olla selkeä altavastaajan asema. Mutta onko sillä sitä?
Mielestäni ei, sillä runkosarjan lopun, koko tämän vuoden, loukkaantumistilanteen ja motivaatiotekijöiden perusteella altavastaaja on Detroit. Canucks oli joulun jälkeen ( 43 ottelua ) NHL:n paras joukkue, Detroit hyvä, mutta ei Canucksin tasoinen. Canucks ei hävinnyt runkosarjan lopulla viimeisistä yhdeksästä ottelustaan yhtään ja otti täydet pisteet runkosarjan viimeisten kahdeksan ottelun aikana peräti seitsemästä ( ainoa pistemenetys tuli vieraissa Los Angeles Kingsia vastaan, tasapeliin 4-4 päättyneessä ottelussa ). Detroit puolestaan takelteli oman viisikkopelinsä kanssa ja hävisi runkosarjan lopulla yllättäen ennakkoon selviäkin otteluja. Detroit tosin lepuutteli omia avainpelaajiaan, mutta peli ei ollut kokonaisuudessaankaan sitä, mitä Wingsiltä on totuttu näkemään.
Kukaan ei varmasti halua hävitä runkosarjan lopulla niin paljon kuin Detroit hävisi, etenkään Scotty Bowman. Runkosarjan lopun pitäisi olla aikaa, jolloin oma peli sujuu ja haetaan oikeaa virettä playoffeihin. Detroitin vire oli hukassa ja joukkue joutui etsimään itseään, sensijaan, että olisi alkanut keskittymään playoffeihin. Toisaalta Detroitin historia ei tue teoriaa, jonka mukaan hyvä runkosarjan loppu antaisi hyvän alun playoffeihin. Detroit on menestynyt nimittäin usein playoffeissa sitä paremmin, mitä heikommin runkosarjan loppu on mennyt. Esimerkkinä tästä kausi 1997-1998, jolloin se vei Stanley Cupin, häviten runkosarjan viimeisistä 15 ottelusta seitsemän ja voittaen seitsemän. Tai toisaalta kausi 1995-1996, jolloin se teki NHL ennätyksen voittojen määrässä ( 62 ), mutta putosi Coloradolle jatkossa.
Vancouverilla on myös mielenkiintoinen historia, mitä tulee playoffeihin ja tämän kauden runkosarjan loppuun. Canucks ei nimittäin hävinnyt kaudella 1981-1982 runkosarjan viimeisistä yhdeksästä ottelustaan yhtään ja eteni aina Stanley Cupin loppuotteluun. Tällä kaudella Canucks ei siis myöskään hävinnyt runkosarjan viimeisistä yhdeksästä ottelusta yhtään. Ja mielenkiintoiseksi historian tekee lisäksi se, että Canucksin puolustuksessa pelasi tuolloin herra nimeltä Marc Crawford...
Detroitilla kova ylivoima
Detroitin vahvuuksina Canucksia vastaan voidaan pitää ylivoimaa, ratkaisijoiden syvyyttä, kokemusta ja kahta NHL:n ehkä tämän kauden parasta puolustajaa, Niklas Lidströmiä ja Chris Cheliosia. Valmentaja Bowmanilla on heittää ylivoimaan pelaajia, joista kuka tahansa mahtuisi mihin tahansa maailman maajoukkueeseen pelaamaan ylivoimaa. Detroitilla on tämän lisäksi vielä kaksi kentällistä tälläisiä pelaajia, joten vastustaja ei pysty huokaisemaan helpotuksesta ykkösylivoiman mentyä vaihtoon. Ei, tilalle tulee toinen vastaava nippu.
Canucksin mahdollisuus menestyä Detroitia vastaan piileekin omassa alivoimassa ja siinä, että tyhmiä jäähyjä ei saa ottaa yhtään.
Toinen merkittävä Detroitin vahvuus on kokemus, joka nousee arvoonsa playoffeissa. Chelios; 189 playoff ottelua, Hull; 165, Yzerman; 156, Fedorov; 137, Robitaille; 134, Lidström; 131, Larionov; 129, Shanahan; 114, McCarty; 113, Draper; 111... Kaikki runkopelaajat ovat siis todella kokeneita playoff pelaajia. Näillä kaikkilla on myös hieno playoff historia. Chelios muistetaan ehkä parhaiten loistavana puolustavana puolustajana ja vuoden 1995 playoffeista, jolloin hän teki Vancouveria vastaan ( Chelios pelasi silloin Chicagossa ) neljännessä konferenssin finaalissa voittomaalin jatkoajalla, vaikka jalka ei ollut kuuleman mukaan edes kävelykunnossa.
Toinen Detroitin huippupuolustaja Lidström muistetaan hyvin vuoden 1998 Stanley Cup mestarijoukkueesta, jolloin tämä tämän kauden Norris Trophy kandinaatti ja viime kauden voittaja teki playoffeissa komeat 19 pistettä. Näiden kahden lisäksi voidaan mainita mm. Yzermanin Conn Smythe Trophyn voitto pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana vuonna 1998, Hullin ykkössija vuoden 2000 playoffien pistepörssissä ja Shanahin loistavat ottelut aina kun Lordi Stanleyn maljasta ollaan taisteltu. Viime kaudella Shanahan loukkaantui Los Angeles Kingsia vastaan käydyssä playoff sarjassa ( sarjan toinen ottelu ), mutta oli loukkaantumista ennen iskenyt kahdessa pelissä jo neljä ( 2+2 ) pistettä.
Heikkoutena yllättäen maalivahtipeli
Hyvässä joukkueessa ei ole koskaan helppoa olla maalivahti. Joukkueen menestys lasketaan usein kenttäpelaajien ansioksi ja tappion hetkellä syyttävä sormi osoittaa maalivahtia. Näin oli pitkään myös Detroitissa, jossa Chris Osgoodia pidettiin joukkueen selvänä heikkona lenkkinä, eikä hänen panostaan menestyksessä arvostettu. Osgoodin siirto New York Islandersiin on kuitenkin näyttänyt Osgoodin oikean tason ja vasta nyt häntä osataan arvostaa.
Viime kesän kohusiirto Dominik Hasekin siirtyminen Detroitiin oli kesän kuumin puheenaihe. "Detroit sai viimeinkin maalivahdin, jonka vuoksi ei otteluita hävitä", useat Wings fanit uskoivat. Hasekilla oli tapana kääntää Buffalossa lukuisia otteluja Sabresin eduksi ja onnistuipa Hasek ratkaisemaan lähes yksin myös muutaman kokonaisen playoff sarjan, sekä Olympiakullan. Hasekin piti olla siis se viimeinen puuttava pala kohti Stanleyn maljaa. Toisin on kuitenkin käynyt. Toki Hasek on ollut edelleen yksi NHL:n parhaista maalivahdeista ja hän on ratkaissut muutaman ottelun Detroitille, mutta kokonaisuudessaan hänen kautensa on ollut pettymys. Pettymyksellä tarkoitetaan Hasekista puhuttaessa, että hän ei ole ollut enää maailman paras ja ilmiömäisin maalivahti, vaan hänen kautensa on ollut enemmänkin...tavallinen.
Hasekin päästetyt maalit runkosarjan päättyessä olivat 2.12 ottelua kohden ja hänen torjuntaprosenttinsa oli hänelle vaatimaton 91.7%. Luvut ovat kaukana niistä, mitä ne olivat hänen loistovuosinaan Buffalossa. Aikaisemmin Hasekin ympärillä oli tietty kunnioitus ja NHL:n parhaimmat maalintekijät eivät oikein uskoneet saavansa maalia hänelle. Tätä "auraa" ei ole enää ja tässä piilee Vancouverin mahdollisuus. Canucksin hyökkäys teki NHL:n runkosarjassa eniten maaleja ja Hasekillekin uskotaan nyt tehtävän enemmän maaleja kuin viime kausina. Suurin kysymys onkin se, riittääkö se sarjan voittoon.
Canucksin vahvuuksina ykkösketju, pelikontrolli ja joukkuehenki
Vancouverin ykkösnyrkki Brendan Morrison - Markus Näslund - Todd Bertuzzi on tämän hetken NHL:n paras ketju ja itse asiassa se on ollut sitä jo pitkään. Canucksin kapteeni Näslund teki runkosarjassa oman piste-ennätyksensä 90 pistettä ( 40+50 ) ja sijoittui pistepörssin kakkoseksi. Hänen ketjukaverinsa Bertuzzi teki pisteitä vielä kovemmalla ottelukohtaisella teholla ( pelasi vain 72 ottelua ) ja oli pistepörssin kolmonen pistein 36+49=85. Ketjun sentteri Morrison jäi laituriensa varjoon, mutta Morrisonin merkitystä ketjun onnistuneeseen peliin ei voi vähätellä. "Mo" pelasi uransa parhaan kauden ja otti suuren vastuun ketjun puolustuspelistä, jotta Näslund ja Bertuzzi pääsivät hyökkäyksiin.
Canucksin loistavan ykkösketjun vuoksi Detroitin kokenut valmentaja Bowman peluutti sarjan ensimmäisessä ottelussa Niklas Lidströmiä ja Chris Cheliosia parina ja tämä pari oli kentällä aina kun Canucksin tehonyrkki liukui jäälle. Taktiikka näytti myös toimivan, sillä nämä kaksi NHL:n parasta puolustajaa pystyivät pitämään ensimmäisessä ottelussa Canucksin ykkösen tehot nollissa. Bowman jatkaa varmasti taktiikkaansa kotona, mutta vaihtoedun vuoksi taktiikkaa pitää muuttaa Vancouverissa, jossa pelataan sarjan kolmas ja neljäs ottelu.
Vancouverin menestyksen salaisuudesta puhuttaessa tärkeimmäksi tekijäksi nousee usein hyökkäys. Kyllä, joukkue teki NHL:n eniten maaleja, joten yksinkertaisen matematiikan perusteella hyökkäys näyttää joukkueen vahvimmalta osa-alueelta. Monet ovat kuitenkin unohtaneet sen, että joukkue päästi todella harvoin vastustajan laukomaan yli 30 kertaa ottelussa ja tästä suurin kiitos menee puolustukselle, jossa Ed Jovanovskin, Mattias Öhlundin ja tämän kauden komeetan Brent Sopelin merkitystä ei voi unohtaa. Puolustus myös tuki hyökkäystä loistavasti ja mahdollisti näin maalien synnyn vastustajan päähän.
Valmentaja Crawford piti runkosarjan lopulla antamassaan lehdistötilaisuudessa Canucksin kauden vahvimpana osa-alueena juuri puolustusta. Ehkä tärkein tekijä on kuitenkin joukkueen tasapaino hyökkäyksen ja puolustuksen välillä ja pelikontrolli, jonka vuoksi Vancouver on pelin sisällä yleensä koko ottelun. Detroitia vastaan pelattu ensimmäinen ottelu oli tästä hyvänä esimerkkinä. Joukkue päästi todella harvoin Detroitin ylivoimahyökkäyksiin ja silloin kun Detroit hyökkäsi, Canucks kontrolloi peliä.
Canucksin loistava joukkuehenki näkyy jokaisessa pelaajassa katsomon yläriville saakka. Joukkue on taistellut joulun jälkeen esimerkillisen hyvin jokaisessa pelissä ja kun se vihdoin sai palkintonsa ( playoff paikan ) runkosarjan toiseksi viimeisellä kierroksella, niin joukkue ei helpolla kaiken sen taistelun jälkeen enää luovuta. Joukkueesta on kasvanut todella tiivis paketti, jossa jokaisella on oma tärkeä tehtävänsä ja kaikki tukevat toisiaan. Yhtenä suurena esimerkin näyttäjänä toimi joulun aikaan Markus Näslund, joka kutsui silloin joukkueen koolle yhteiseen palaveriin ja kertoi mitä pitää tehdä. Canucksin jo mahdottomaltakin tuntunut tehtävä playoff paikan saavuttamisessa saavutettiin.
Markus Näslund playoff paikan varmistuttua;
"What we have done after christmas, i think is pretty remarkable. I think this team is destined for greatness and i hope it is going to come soon. We have a lot of things going for us and i just like the way this team is playing."
"I think we have a lot of character. When no one believed in us we still stuck together. We have gotten the job done in really troubled times. We're in now and we know we are going to face a tough opponent but we're coming with lots of confidence and we feel good about ourselves".
Kokenut sotaratsu Trevor Linden oli myös toiveikas playoffeihin lähdettäessä;
"What can you say about this group. We just battled and scratched and clawed and got ourselves into it and the guys can be proud, our fans can be proud and we're just looking forward to the playoffs".
"I think last year they gained a lot of experience. We have to give ourselves every opportunity to win. Everything is positive right now. We're playing well, we've got everyone in the lineup so we feel we're confident we can beat everyone".
Vancouverin heikkoutena kokemuksen puute
Canucks jää selvästi Detroitista, mitä tulee playoff kokemukseen. Vancouverin selvästi kokenein playoff pelaaja on Trevor Linden, jolla on takanaan 87 pudotuspeliottelua ja niissä 87 pistettä. Kakkosena tässä tilastossa tulee Murray Baron 48 ottelun kokemuksellaan ja kolmosena Canucksin tehokkain puolustaja Ed Jovanovski 31 ottelua pelanneena.
Myös Vancouverin tärkeimmät pelaajat ( Lindenin ja Jovanovskin ohella ), maalivahti Dan Cloutier ( 4 ), puolustaja Mattias Öhlund ( 6 ), sekä hyökkääjät Markus Näslund ( 8 ), Todd Bertuzzi ( 6 ), Brendan Morrison ( 16 ), Andrew Cassels ( 17 ) ja Matt Cooke ( 6 ) jäävät todella kauas Detroitin pelaajista kokemuksessa.
Monelle Canucksin pelaajalle viime kaudella pelattu playoffien ensimmäisen kierroksen ottelusarja tulevaa mestaria Colorado Avalanchea oli vasta uran ensimmäinen. Canucks hävisi silloin "Avseille" otteluvoitoin 4-0, mutta taisteli jokaisessa ottelussa esimerkillisesti, huolimatta siitä, että Vancouverin viime kauden kaksi parasta hyökkääjää Markus Näslund ja Andrew Cassels eivät pystyneet pelaamaan otteluakaan. Maalivahti Dan Cloutier otti viime kaudella ensimmäisen kerran tuntumaa playoffeihin ja tästä kokemuksesta on hänelle nyt paljon hyötyä;
"It was only four games last year, but you learn a lot. We might still have a young team, but i know those four games meant a lot to me and the other players on the team. Plus we've played a lot of playoff-type games down the stretch here and we have played well. Those are all positives that we have to take as a team".
Myös Canucks valmentaja Marc Crawford sanoi, että viime kauden playoff kokemuksesta on nyt paljon hyötyä;
"Last year was different. We knew we were up against the best team in the league and we were in the shorthanded. And as much as our guys tried valiantly, in the back of their minds they knew we didn't have everybody. This year we've got everybody. It doesn't make it any easier but it's a neat way to go in".
"We are a better team than we were at this time last year, obviously, without the injuries and with some of the additions that we have made. And we're a year older so it stands to reason that we should be a bit better. What we have to do is go put it together now".
Arvio sarjasta
Tähän mennessä joukkueet ovat kohdanneet toisensa kaksi kertaa Detroitissa ja molemmat ottelut on voittanut Vancouver. Vancouver on siis ottanut itselleen edun ja tehnyt sen, mikä sille on ollut lähes ylivoimaista jo pitkään - voittanut Detroitissa. Seuraavat kaksi peliä Vancouverissa fanaattisen kotiyleisön edessä tulevat näyttämään suunnan, miten sarja päättyy. Mikäli Canucks voittaa edes toisen näistä kahdesta pelistä, uskon että jatkoon menee Vancouver. Mikäli Detroit hakee yllättäen kaksi vierasvoittoa, kaikki on jälleen mahdollista.
Tällä hetkellä Canucks pelaa todella kovalla itseluottamuksella ja jokainen pelaaja luottaa täysin jokaiseen joukkueen pelaajaan. Toisin on Detroitissa, jossa ei selvästikään ole kaikki palaset kohdallaan. Epävarma maalivahti Hasek ei ainakaan helpota Wingsin mahdollisuuksia. Canucks menee jatkoon voitoin 4-2.
