Etukäteisveikkauksissa Ilves oli lähes poikkeuksetta sijoitettu viimeiselle tai parhaimmillaan viimeistä edeltävälle sijalle. Muutamaa ensimmäistä liigakierrosta lukuunottamatta 14. sija onkin tullut tamperelaisryhmälle tutuksi.
Ilveksen kokoonpano on kauden aikana elänyt melko paljon. Avainpelaajia on ollut pitkiä aikoja sivussa loukkaantumisten vuoksi ja uusia miehiä on hankittu niin NHL:stä, yliopistosarjoista, Mestiksestä kuin eläkkeeltäkin.
NHL-avut uuden nousun takuumiehinä
Ilveksen syyskauden ehdottomasti kirkkain valopilkku on ollut lokakuun lopussa Tampereelle saapunut ruotsalaismaalivahti Anders Lindbäck. Lähes kaksimetristä Tampa Bayn sopimuspelaajaa on luonnehdittu jopa kaikkien aikojen parhaaksi Ilveksessä pelanneeksi maalivahdiksi, eikä se ole välttämättä edes liioittelua.
Ennen maajoukkuetaukoa 22-vuotias Lindbäck päästi neljässä ottelussa vain yhden takaiskuosuman ja takasi joukkueelleen kahdeksan pistettä näistä otteluista.
Viikon Lindbäckin jälkeen tupsukorviin saapui toinenkin NHL-apu, kun Maxime Talbot puki tummanvihreän paidan ylleen. Alku sujuikin Talbotilta piste per peli -tahdissa, mutta pistetehtailu on sittemmin hieman hiipunut.
Kolmas työsulkupelaaja Ilveksen rosterissa on Bostonista saapunut vauhtilaituri Daniel Paille. Kanadalaislaiturin vauhti on huimaa, mutta edes NHL:n nelosketjun miehestä ei aina ole SM-liigassa ratkaisijaksi.
Vaikka hyökkäyspäässä Talbotin ja Paillen avut ovatkin rajalliset, on heistä silti ollut Ilvekselle erittäin paljon hyötyä. Miesten alivoimapelaaminen on upeaa katsottavaa, eikä päävalmentaja Raimo Helmisen tarvitse tasakentällisinkään pelätä omissa kolisevan, kun nämä miehet ovat jäällä.
Kotimainen kärki ohut mutta tylsä
Ennen kauden alkua Ilveksen avainpelaajiksi ennakoitiin kotiin Tampereelle palannutta puolustaja Ville Koistista, kolme peräkkäistä hyvää kautta pelannutta hyökkääjätaituri Jesse Niinimäkeä sekä porilaista hulluutta joukkueessa edustavaa voimahyökkääjä Masi Marjamäkeä.
Koistisen kausi on ollut lievästi sanottuna katastrofi. Pisteitä on syntynyt sentään välttävään tahtiin, mutta tehotilastolukema -19 oikeuttaa koko liigan viimeiseen sijaan. Näyttävistä taklauksista ja millintarkoista avaussyötöistä tunnettu Koistinen on tällä kaudella onnistunut lähinnä voittomaalilaukauskilpailuissa.
Leikkaukseen loppusyksystä joutunut Marjamäki aloitti syksyn kohtuullisesti, mutta hänen loppukautensa kuluu todennäköisesti sairastuvan puolella.
Vammojen kanssa on taistellut myös Niinimäki, jonka kausi alkoi vasta lokakuun alussa. Huhujen mukaan jo viime kaudella vaivannut vamma ei ole jättänyt Niinimäkeä vieläkään rauhaan, mikä näkyy tehottomuutena kaukalossa.
Nuoret vastuunkantajina
Ilveksen kultakypärää on lähes koko syksyn kantanut päässään oma kasvatti Matias Sointu. OHL:ssäkin aikanaan kääntymässä käynyt hyökkääjä pelaa läpimurtokauttaan ja erottuu positiivisesti aneemisesta tupsukorvajengistä.
Sisäisen pistepörssin toisella sijalla on Soinnun ikätoveri, 22-vuotias Michael Keränen. Peri-ilvesläistä taitokiekkoa edustavalta Keräseltä eivät kikat lopu kesken, mutta omassa päässä hänelläkin on tekemistä: -17 ei ole hyväksyttävä lukema miehen tehotilastossa.
Puolustus pakkasella
Kakkosparina pelaavia Martti Järventietä ja Niko Peltolaa lukuunottamatta Ilves-puolustajien tehotilastolukemat ovat reilusti pakkasen puolella. Ilveksen alkukauden erittäin aktiivinen karvaus tuotti jokaisessa ottelussa niin suuren määrän ylivoimahyökkäyksiä, että paraskaan puolustaja ei olisi selvinnyt niistä puhtain paperein.
Roolipeliosasto kunnossa
Alkukaudesta Ilveksen alemmissa ketjuissa nähtiin melkoista karusellia, kun kapealla materiaalilla pelanneeseen joukkueeseen pääsi kokeilemaan jos jonkinlaista junioria.
Ilveksen hankittua useamman uuden nimen hyökkäyspäähän on myös alempien ketjujen pelaajien taso noussut vastaavasti. Erkki Rajamäki, Kai Kantola ja Lassi Kokkala täyttävät kaikki ruutunsa mallikkaasti.
Valmennuksessa muutoksia nähtävissä
Päävalmentaja Helminen valmentaa SM-liigassa ensimmäistä kauttaan, eikä aiempaakaan valmennuskokemusta ole pitkäksi listaksi asti. Varsinkin alkukaudesta tämä näkyi pelitavan puutteena ja reagoimattomuutena Ilveksen otteissa.
Viimeisen kahden viikon aikana joukkueen peli on kuitenkin selvästi piristynyt. Liekö syynä pelaajien kasvanut luotto tolppien väliin ilmestyneeseen supervahtiin, mutta Ilveksen puolustuspelaaminen on tiivistynyt selvästi.
Ei välttämättä ole sattumaa sekään, että Helmisen peli on alkanut kulkea samalla, kun Ilveksen ensi kauden valmennuskuviot selkiytyivät ja Tuomas Tuokkolan tulo Helmisen korvaajaksi varmistui.
Jatkossa kaksi suuntaa
Ilveksen kausi on vuodenvaihteen jälkeen vedenjakajalla. Joukkue kohtaa tammikuussa lähimmän vastustajansa Pelicansin peräti neljä kertaa. Nämä ottelut määrittävät pitkälti tupsukorvien loppukauden suunnan. Hyvällä pistepotilla jopa pudotuspeleihin on ohut mahdollisuus, tappiosarjalla Tampereella voidaan alkaa valmistautua karsintoihin kolmatta kertaa neljän viimeisen vuoden sisään.
