Osalla joukkueista mahdollisuudet pudotuspeleihin ovat heikon alkukauden myötä olemattomat, ja odotukset suuntautuvat kesään ja kovatasoiseksi ennustettuun varaustilaisuteen. Valtaosa taistelee kuitenkin kynsin ja hampain pudotuspelipaikasta, kotiedusta tai jopa koko liigan kärkipaikasta.
Seuraavana vuorossa katsaus läntisen konferenssin Keskiseen divisoonaan ja syksyn ennakkopaketissa jokaisesta joukkueesta erityisseurantaan nostettuun pelaajaan. Divisioonaa läpi käymässä ovat Elmeri Salo ja Henri Muroke.
Chicago Blackhwaks
Salo: Vuosina 2010 ja 2013 Stanley Cupin voittanut Blackhawks on säilynyt jo useamman vuoden erittäin laadukkaana nippuna. Viime kaudella konferenssifinaalissa tuleville mestareille hävinnyt nippu tiedettiin jälleen vahvaksi ja se onkin yksi suurimmista mestarisuosikeista. Blackhawks onkin koko kauden ensimmäisen puoliskon ollut aivan divisioonan ja koko NHL:n kärkijoukkueita.
Viime kaudella Blackhawksin sisäisen pistepörssin voittanut Patrick Sharp kärsi syksyllä pahasta vammasta, eikä ole vielä päässyt omalle tasolleen. Sen sijaan Patrick Kane ja Jonathan Toews ovat omia hyviä itsejään. Maalivahtiosastolla on vilskettä Corey Crawfordin kärsiessä muutamasta pikkuvammasta, mutta Antti Raanta ja Scott Darling ovat paikanneet ykkösvahtia laadukkaasti. Heikkouksia ei koko joukkueen pelissä ole ollut missään vaiheessa.
Pudotuspelit ovat itsestäänselvyys Blackhawksille, joten katseen voi suoraan kääntää sinne. Sharp oletettavasti pääsee vauhtiin viimeistään keväällä, jolloin hän hakkaa jälleen noin piste per peli -tahdilla tulosta. Crawford ei ole ihan huipuissaan vielä ollut, joten se voi olla kompastuskivi keväällä, mikäli hänen pelinsä ei parane.
Blackhawks on niin tasainen ja kokenus nippu, jonka valmennus on huipputasoa, ettei sitä murenneta helposti. Se tulee olemaan jälleen vaikea voitettava paras seitsemän -sarjassa, eikä kolmannen Stanley Cupin voittaminen kuuden vuoden sisään yllättäisi.
Seuraa häntä: Kesken viime kauden joukkueeseen palannut Kris Versteeg on pelannut toistaiseksi todella vahvaa kautta ja kanukkilaituri on ollut tärkeä osa joukkueen hyökkäyksen kärkeä. Taitava ja älykäs pelaaja on parhaimmillaan pelatessaan pelaajien kanssa, jotka vievät suuremman huomion. Eli toisin sanoen, Versteegille sopii ketju, jossa hän ei ole se ykköstähti.
Vesteegin kausi on toistaiseksi stopissa, kun Winter Classic -ottelussa hän rikkoi kätensä blokatessaan vastustajan laukausta lähietäisyydeltä. Versteegin odotetaan huilaavan kuukauden päivät ja on toivottavaa, ettei vamma pilaa Versteegin kautta. Versteeg on aina vahva pudotuspelipelaaja.
Colorado Avalanche
Salo: Ei sen kyllä näin pitänyt mennä, ei sitten alkuunkaan. Tiedossa oli, ettei ole realistista odottaa viime kaudella tulleen divisioonavoiton uusiutumista, mutta nuoren joukkueen piti kuitenkin olla vahva pala pudotuspelitaistelussa. Toistaiseksi alkukausi ei ole antanut yhtään viitteitä siihen suuntaan vaan Avalanche on viettänyt läpi alkukauden aikaansa Keskisen divisioonan pohjalla.
Avainpelaajista Nathan MacKinnon vaikuttaa viettävän toisen kauden kirousta, Semjon Varlamov on kärsinyt loukkaantumisista, Matt Duchene ei ole ollut missään vaiheessa todella hereillä ja Ryan O'Reilly vaikuttaa keskittyvän aivan muihin asioihin. Kun kärkipelaajilla on ongelmia, on turha menestystä odottaa. Tällä hetkellä Alex Tanguay ja Erik Johnson ovat olleet vahvimmat suorittajat joukkueessa. Lisäksi Jarome Iginla vaikuttaa oivalta hankinnalta.
Joukkue ei ole ollut umpisurkea, mutta ei toistaiseksi riittäävän hyvä nousemaan pois asetelmastaan. Avalanche ei ole menettänyt vielä mitään mahdollisuuksia pudotuspelipaikan suhteen, mutta tasaisuus huutaa itseään esiin.
Peräkkäisten voittojen saaminen on ollut vaikeaa, mutta joulun jälkeen tilanne näyttää paremmalta. Peli-iloa on kyllä riittänyt, eikä Patrick Royn valmennustaidoissa ole vikaa. Jos vain avainpelaajat pysyvät ehjinä ja hereillä, Avalanchella on kyllä eväät nosuta pudotuspeleihin. Takamatkaa kuitenkin on kertynyt.
Seuraa häntä: Vaikeasti jatkosopimukseen saatu O'Reilly ei ole ollut samalla tasolla kuin viime kaudella. Viime kaudella nähty rentous ja yksinkertainen pelaaminen on vaihtunut turhaan mailanpuristamiseen ja tuskailuun.
Hänen uransa Avalanchessa ei tule kestämään enää kauaa. Pitkään siirtohuhuissa pyörinyt O'Reilly on oletettavasti kauppatavaraa viimeistään kesällä. Avalanchen kannalta olisi hyvä, että O'Reilly nostaisi markkina-arvioaan hyvillä otteilla, jotta vaihdossa Kalliovuorille saataisiin joku huipputason puolustajapelaaja.
Dallas Stars
Muroke: Starsin kausi on alkanut ailahtelevasti ja joukkueella on raskas kevät edessään, viime aikojen hyvistä otteista huolimatta. Jason Spezzan ja Ales Hemskyn mukana Starsiin tuli valtava määrä taitoa ja paineita. Tämä näkyi syksyllä kaikessa mahdollisessa, esimerkiksi joukkueen ylivoima on ongelmissa usein kaikkien yrittäessä liikaa "sitä täydellistä" kuviota ja Stars on eräs vähiten liigassa ylivoiman aikana laukoneita joukkueita.
Joukkue menetti myös hyökkääjä Valeri Nitšuškinin ja puolustaja Patrik Nemethin pitkäksi aikaa loukkaantuneiden listalle. Kumpikaan ei palaa ennen pudotuspelejä. Nitšuškinin poissaolo on sekoittanut ketjut hyökkäyksen suhteen ja Nemethin poissaolo näytti puolustuksen puutteet ikävällä tavalla. Kun tähän lisätään ailahteleva maalivahtipeli, saadaan epätasainen joukkue joka ei ole vielä pelannut taitojensa tasolla.
Mitä kevääseen tulee, Starsin peli ei ole kaikesta huolimatta alkuunkaan menetetty. Joukkueella on matemaattisesti kaikki mahdollisuudet vielä edetä pudotuspeleihin. Valmentaja Lindy Ruff on kauden edetessä alkanut saada puolustukseen vakituiset parit ja onnistunut vähentämään jatkuvaa ketjujen rikkomista. Jos vielä hitaasti kehittynyt ylivoimapeli jatkaa noususuuntaan, kevät voi olla Starsille lupaava.
Lupauksia herättää myös että Jamie Benn on koko ajan parantanut otteitaan ja Kari Lehtonen on löytänyt jälleen hyvän vireen. joukkueella ei ole silti enää varaa epäonnistua juuri missään, Keskinen on divisioonana äärimmäisen kova. Tyler Seguin lentää jäällä ja pistepörssissä, mutta muiden on päästävä lähemmäs hänen tasoaan. Muuten kauden loppua ei muisteta siitä että Seguin rikkoi Mike Modanon piste-ennätykset, vaan pudotuspelien puutteesta.
Seuraa häntä: Kesällä suuren kohun saattelemana saapunut Spezza on kotiutunut Dallasiin hyvin syksyn aikana. Spezza on dominoinut aloituksissa ja ollut valtava osa alati kehittyvää ylivoimaa. Toisaalta Ruff on peluuttanut Spezzaa vaihtelevasti ketjujen suhteen. Spezzan plus-miinus-tilasto on ollut myös koko syksyn pakkasen puolella. Spezza ei ole myöskään nauttinut suuresta määrästä pisteitä tasakentällisin.
Spezzan suhteen onkin syytä ajatella asiaa pidemmällä tähtäimellä. Kun Nitšuškin palaa terveiden kirjoihin, ei olisi yllättävää että Stars tekisi heistä tutkaparin, Seguinin ja Bennin muodostaessa toisen. Spezza teki marraskuussa neljän vuoden jatkosopimuksen Starsin kanssa. Aikainen päätös on merkki siitä että Spezza uskoo tulevaisuuteen Dallasissa ja sekä Starsin kehittymiseen tulevaisuudessa, että omaan osaansa sen keskellä.
Minnesota Wild
Salo: Keskinen on kyllä mielenkiintoinen divisoona. Seitsemästä joukkueesta kaksi on ollut odotetun kovia, kaksi on yllättänyt ja kolme on vastapainoksi ollut iso pettymys. Yksi näistä kolmesta on siis Wild. Viime kaudella pudotuspelien toiselle kierrokselle teki pieniä, mutta järkeviä muutoksia kesällä. Thomas Vanek vaikutti juuri oikeanlaiselta hankinnalta tuohon hyökkäykseen, mutta toistaiseksi Vanek on ollut pettymys.
Varsinainen ykkössentteri puuttuu, kun kumpikaan suomalaissenttereistä ei tahdo pystyä tuota roolia nappaamaan. Pitkäaikainen ykkönen Mikko Koivu on tasainen kahdensuunnan kaveri, mutta ei enää huippujoukkueen ykkössentterin tasolla. Mikael Granlund on ehkä parantanut kokonaisuutena pelaamistaan, mutta tehopisteet ovat olleet ehdottomasti pettymys.
Mitään ei olla vielä menetetty Wildinkään kanssa. Joukkueen viimeaikaiset pelit eivät vakuuta, mutta pienestä on pelillisesti kiinni, että joukkue voisi nousta pudotuspeliviivan päälle. Maalivahtikalusto on ollut epävarma. Darcy Kuemper pelaa ensimmäistä kauttaan ykkösenä, mutta hyvän alun jälkeen taso on laskenut selvästi. Niklas Bäckströmistä ei ole enää isoihin minuutteihin ja Josh Harding passitettiin tervehdyttyään AHL:ään. Olisiko aika nostaa Harding ylös herättämään joukkuetta?
Pudotuspeliviivan tavoittelussa olisi tärkeää olla maalivahtiosasto kunnossa tai korkeintaan positiivisen ongelman parissa. Lisäksi vastikään leikattu Granlund saisi nostaa tasoaan taas keväällä, kunhan pääsee takaisin kaukaloon. Wildillä ei ole mitään suurta ja merkittävää pelillistä ongelmaa, mutta pieniä palasia pitää saada kuntoon.
Seuraa häntä: Suomalaissentteri Erik Haula nousi viime keväänä pinnalle onnistuttuaan pudotuspeleissä ja päästyään MM-kisoihin. Odotukset toiselle kaudelle oli, että hän kehittyisi kiekollisena ja vakiinnuttaisi paikkansa hyvänä kolmossentterinä, jolloin Wildillä olisi ylemmissä ketjuissa puhdas suomalaissentteristö.
Haulan kausi ei ole mennyt kuitenkaan odotetunlaisesti. Porilainen ei ole mahtunut kaikissa otteluissa edes kokoonpanoon vaan kokeneemmat työmyyräsentterit ovat ottaneet hänen paikkaansa. Tehopisteitäkään ei ole yli 30 ottelussa siunaantunut kuin vain neljä kappaletta, joka on huono saldo oikeastaan kenelle tahansa.
Nashville Predators
Muroke: Predators on ollut eräs liigan pirteimmistä ilmestyksistä koko syksyn. Toimitusjohtaja David Poile onnistui kesän hankinnoissaan vaihtelevalla menestyksellä, mutta Predatorsin tapauksessa määrä saattaa korvata laadun. Esimerkiksi Olli Jokinen ja sittemmin Oilersiin kaupattu Derek Roy ovat aloittaneet kautensa vaisusti, Mike Ribeiro on sen sijaan ollut pirteä ilmestys, riskit jokaisen suhteen ovat pieniä johtuen lyhyistä sopimuksista.
Kesän nimekkäin hankinta oli Penguinsista hankittu James Neal, mutta otsikot on varastanut aikoinaan Capitalsista hankittu Filip Forsberg. Predatorsin suurin uudistus on kaikesta huolimatta ollut valmentaja Peter Laviolette. Hänen mukanaan tuli valtava määrä raikkautta Tennesseen suuntaan ja kuten aiemmin Hurricanesin ja Flyersin suhteen, Laviolette saa myytyä ideansa pelaajille nopeasti ja joukkue ostaa hänen pelitapansa. Oma lukunsa on myös terveenä tolppien välissä loistava Pekka Rinne.
Predatorsin kevät tulee menemään paljolti kahden asian varassa. Pysyykö joukkue tarpeeksi terveenä ja saako Laviolette pidettyä palettinsa kasassa. Predators on liigan parhaimpia joukkueita tasakentällisien ollessa jäällä ja tämä on erinomainen osoitus Lavioletten ja pelaajien kommunikaation toimivuudesta. Puolustus Rinteen edessä on myös edelleen silkkaa rautaa.
Blackhawksilla, Bluesilla ja Predatorsilla on selvästi lännen helpoimmat otteluohjelmat keväällä. Onnistumisten voi siis helposti odottaa jatkuvan Nashvillessä. Predators sai myös Mike Fisherin takaisin loukkaantuneiden listalta. Fisherin vaimo Carrie Underwood katsomossa ja hyökkäävämpi joukkue jäällä tarkoittaa Tennesseessä enemmän leipää ja sirkushuveja, lopulta mahdollisien pudotuspelien myötä.
Seuraa häntä: Neal on aloittanut kautensa hitaasti pisteiden valossa. Ei huonosti, mutta ei vielä myöskään lentäen. Neal on tuonut mukanaan Predatorsiin myös varomattomat taklaukset ja sai kahden tuhannen dollarin edestä sakkoja sukeltamisesta. Pieni hinta kukkaron kannalta, mutta maineen kannalta tuhot saattavat muuttua suuremmiksi. Lisäksi edessä on kaiken aikaa kysymys mihin Neal pystyy ilman Jevgeni Malkinia.
Tässä kohtaa onkin aika unohtaa Malkin tai häntä edeltänyt Brad Richards ja keskittyä enemmän siihen mitä Neal itse on pelaajana. Erinomaisella laukauksella varustettu hyökkääjä joka toimii enemmänkin täsmäaseena. Neal ei rakenna peliä ja Predatorsin on löydettävä sopiva keskushyökkääjä hänelle. Kiirettä ei ole sillä joukkue on aloittanut erinomaisesti ja Nealilla on aikaa oppia Nashvillen sävelet. Miehen sopimus kattaa myös seuraavan kauden, eli joukkueella ja pelaajalla on aikaa tutustua toisiinsa kunnolla.
St. Louis Blues
Salo: Pudotuspelijoukkueeksi vakiintunut Blues on odotetusti roikkunut koko alkukauden divisioonansa kolmen parhaan joukossa. Tasainen ja laadukas hyökkäyskalusto on toiminut, jonka ykköstähdeksi on itensä nostanut venäläistaituri Vladimir Tarasenko, joka on keikkunut läpi alkukauden kärkikastissa niin maali- kuin pistepörssissä. Myös Venäjältä saapunut Jori Lehterä on onnistunut, juurikin Tarasenkon rinnalla.
Blues hankki syksyllä riveihinsä legendaarisen Martin Brodeurin, kun ykkösmaalivahti Brian Elliott loukkasi itseään. Ilman Elliottiakin Blues on jälleen yksi vähiten maaleja päästänyt joukkue NHL:ssä. Ken Hitchcockin loistava puolustuspeli varustettuna huikealla puolustuskalustolla on ollut jälleen joukkueen tärkein pala.
Blues on viime vuosina osoittanut pystyvänsä pelaamaan tasaisen runkosarjan ilman merkittäviä käänteitä. Joukkue on jälleen vahvasti matkalla pudotuspeleihin ja taistelee jopa divisioonan voitosta. Positiiviseksi ongelmaksi alkaa muodosta maalivahtikolmikko, kun mainittujen Elliottin ja Brodeurin ohella joukkueessa on myös lupaava Jake Allen, joka on myös onnistunut toistaiseksi hyvin.
Vahvalle ja pitkään rakennetulle Bluesille ei enää tällä kaudella kuitenkaan riitä pudotuspelipaikan saaminen vaan Missouriin odotetaan pitkää kevättä. Bluesilla onkin kaikki eväät pelata aina Stanley Cupista. Se vaatii, toisin kuin viime kaudella nähtiin, tervettä kokoonpanoa.
Seuraa häntä: Voisiko Patrik Berglundin aika olla lopussa Bluesissa? Monipuolinen ruotsalainen ei ole hyökkäyspelissä onnistunut tällä kaudella ja kun huomioi minkätasoinen hyökkäyskalusto Bluesilla on, sekä kuinka hyviä nuoria lupauksia on rosterissa, Berglundille ei oletettavasi ole tulevaisuutta Missourissa.
Berglund on saanut koko kauden pelata jälleen kovien tekijöiden, kuten esimerkiksi T.J. Oshien tai Paul Stastnyn, kanssa. Berglund on laadukas alivoimapelaaja ja hyvä kolmossentteri, jolle voisi olla käyttöä jossain heikommassa joukkueessa.
Winnipeg Jets
Muroke: Jets ei muuttunut kesän aikana kovinkaan paljoa, mutta muutokset jäällä ovat kauden aikana olleet sen sijaan todellisia ja faneilla on ollut syytä innostua tuotteestaan jäällä. Valmentaja Paul Maurice on saanut Jetsin hyvään vireeseen ja joukkue on esimerkiksi kiekonhallinnan suhteen yksi koko liigan laadukkaimmista. Jetsin pelaajat ovat myös onnistuneet monipuolisesti pisteiden valossa.
Joukkueen puolustus on onnistunut myös hyvin. Jacob Trouban ja Mark Stuartin helmikuuhun asti kestävistä huileista huolimatta. Jetsin suurin ongelma, eli maalivahtipeli on myös loistanut toistaiseksi poissaolollaan. Ondrej Pavelec on aloittanut kautensa tilastojen valossa pirteästi, lisäksi nuori Michael Hutchinson on erinomaisilla otteillaan mahdollistanut laadukkaan kaksikon tolppien väliin.
Paperilla Jets ei ole menossa pudotuspeleihin, mutta tätä ei tarvitse kertoa Winnipegin suuntaan. Jetsin suurin ongelma ei nimittäin ole joukkue itse, vaan kivenkova Keskinen divisioona. Joukkue on kokenut myös jo muutaman pahan loukkaantumisen ja kestänyt ne toistaiseksi. Helmikuussa palaavat Evander Kane, Trouba ja Stuart auttavatkin runkoa paljon, jos joukkue pysyy siihen asti riittävän terveenä.
Jetsin toimitusjohtaja Kevin Cheveldayoff on saanut paljon kritiikkiä siitä, ettei hän tee kauppoja kovinkaan usein. Jets ei ole myöskään saanut houkuteltua kesäisin erityisen nimekkäitä pelaajia luokseen. Kevään aikana tämä muotti olisi kaikesta huolimatta hyvä rikkoa, sillä silloin paperi kohtaisi mahdollisesti sakset ja pudotuspelit olisivat täysin mahdolliset.
Seuraa häntä: Pavelec on aloittanut kautensa erittäin pirteästi tilastojen valossa ja Jetsin menestys myös pisteiden valossa on ollut monille mielekästä katseltavaa. Pinnan alta paistavat silti samat ongelmat. Pavelec on äärimmäisen epätasainen, sylkee edelleen kiekkoja liikaa eteensä ja sijoittuu usein erittäin huonosti ja pelaa itsensä ulos. Pavelecilla on myös ollut aiemmin vahvoja jaksoja ja hän on kauden mittaan taantunut ja merkit tälle ovat nytkin ilmassa.
Jetsin vahva maalivahtipeli syksyn aikana johtuukin osin Pavelecin kanssa kilpailevasta Hutchinsonista. Nuori Hutchinson ei vielä tällä kaudella aidosti uhkaa Pavelecia, mutta tulevaisuudessa näin tulee olemaan. Valmentaja Maurice on julkisesti sanonut että haluaa peluuttaa molempia maalivahtejaan riittävän tasaisesti ja toistaiseksi tandem on ollutkin erinomainen. Ikänsä puolesta Pavelec ei myöskään enää kehity ratkaisevasti ja virheet joita hän tekee eivät enää välttämättä katoa. Tämän vuoksi Jets on uudessa tilanteessa maalivahtiensa suhteen. Ensimmäistä kertaa sitten Atlanta Thrashersin aikojen.