Tasokkaan Tyynenmeren divisioonan voittaja Anaheim Ducks saalisti runkosarjassa peräti 110 pistettä, häviten koko Läntisen konferenssin voittajalle vain kolmella pisteellä. San Jose ja Dallas rikkoivat myös sadan pisteen rajapyykin. Los Angeles ja Phoenix jämähtivät lännen jumbosijoille, joten nämä kaksi joukkuetta aloittelevat ansaittua kesälomaa.
Divisioonan ykkösnimi tehopisteiden valossa oli San Josen tähtihyökkääjä Joe Thornton. Miehen tilille kirjattiin kauden aikana hurjat 114 tehopistettä. Maaliverkkoa heilutteli ahneimmin Anaheimin Teemu Selänne. Suomalaisen tykitti peräti 48 täysosumaa.
Ducks divisioonansa ykkönen
Anaheim Ducks onnistui saalistamaan Tyynenmeren divisioonan ykkössijan ensimmäistä kertaa historiansa aikana. Voittoa joukkue sai kuitenkin jännittää lähes loppuun saakka. Ducks olisi kauden toiseksi viimeisessä ottelussaan Dallasia vastaan voitolla varmistanut divisioonan ykkössijan, mutta tuolloin 0-1-johto ei riittänyt aivan loppuun saakka. Dallas tuli tasoihin kuusi sekuntia ennen varsinaisen peliajan loppua, ja vei rankkarikisassa voiton. San Josen hävittyä päätöskierroksella Vancouverille, Ducksin divisioonavoitto sai lopulta sinetin. Anaheim voitti itsekin oman päätösottelunsa Columbusta vastaan, mutta tuolla ei lopulta ollut enää merkitystä.
Loppurunkosarja oli ankkojen osalta kohtalaisen onnistunut. Joukkue onnistui maalis-huhtikuun aikana pelatuista 18 ottelusta keräämään hienosti 25 pistettä. Maaliskuun alun kohokohtana toimi hulppea viiden kotivoiton putki. Joukkue selviytyi siis raiteilleen aivan oikeaan aikaan, kevään tosipelien lähestyessä.
Maalinsuulla suurinta torjuntavastuuta on kantanut Jean-Sebastien Giguere. Kauden päätösottelut kuitenkin näyttivät, että Anaheimilla saattaa olla jälleen positiivinen maalivahtiongelma. Kauden viimeisessä Dallas-ottelussa maalia vartioinut Ilja Bryzgalov oli aivan liekeissä, ja pääsi lopulta kuuden sekunnin päähän nollapelistäkin. Otteet olivat sitä luokkaa, että miehen voisi heittää maalille pudotuspeleissäkin. Torjuntavastuun kantanee kuitenkin pudotuspeleissäkin Giguere. Kanadalainen missasi kauden viimeiset ottelunsa, koska hänen vastasyntyneellä pojallaan Maxime Olivierilla on terveydellisiä ongelmia. Näin ollen Giguere halusi viettää aikansa sairaalassa perheen parissa. Ykkösvahti palaa kuitenkin kokoonpanoon pudotuspelien alkaessa.
Puolustajien tehomiehenä toimi runkosarjan lopulla Scott Niedermayer. Tähtipuolustaja keräsi maalis-huhtikuun aikana peräti 16 tehopistettä. Moittia ei voi Francois Beaucheminin ja Chris Prongerinkaan panosta, sillä molemmat mainiot tehot. Farmissa alkukauden pelannut Kent Huskins on esiintynyt edukseen, ja saa varmasti peliaikaa myös pudotuspeleissä.
Hyökkäysosastolta Ducksilta tuntuu edelleen löytyvän laajalti tulivoimaa. Kuumia pelaajia löytyy paljon, sillä Andy McDonald, Teemu Selänne ja Ryan Getzlaf pelasivat loppurunkosarjan n. piste/peli -tahdilla. Dustin Penner kunnostautui maalinteossa, tykittäen yhdeksän täysosumaa. Chris Kunitz ja Corey Perry nakuttivat edellisten ohella mainiot pisteet. Loukkaantumisista ei ole ollut suurta riesaa, ainoastaan Todd Marchantin terveys on huolenaiheena. Marchantille olisi paljon käyttöä, sillä miehen poissaolon takia Samuel Påhlssonia joudutaan kuormittamaan enemmän.
Anaheim Ducks matkaa pudotuspeleihin yhtenä suosikeista. Läntisen konferenssin taso on kuitenkin niin huima, että noutaja saattaa tulla aivan koska tahansa. Avauskierroksella Ducks ottaa mittaa Minnesota Wildista.
1. Teemu Selänne 82 48+46=94
2. Andy McDonald 82. 27+51=78
3. Scott Niedermayer 79. 15+54=69
4. Chris Kunitz 81. 25+35=60
5. Chris Pronger 66. 13+46=59
Starsilla katseet jo pudotuspeleissä
Dallas Starsin maaliskuu alkoi neljän ottelun tappioputkella, mutta sen jälkeen tahti muuttui positiiviseen suuntaan. Joukkue varmisti jo hyvissä ajoin paikkansa pudotuspeleissä ja hätyytteli Anaheimin kärkipaikkaa divisioonassa pitkään. Eväät eivät kuitenkaan ihan riittäneet tyynenmeren ykköspaikkaan, vaikka Stars voittikin ankat joukkueiden keskinäisessä kohtaamisessa. Ratkaisevat tappiot tuli yllättäviä joukkueita vastaan; Columbus ja St.Louis olivat ylitsepääsemättömiä esteitä Dallasin matkalla kohti divisioonan kärkipaikkaa.
Mike Smith ja Marty Turco jakoivat torjuntatehtävät melko tasaisesti ykkösvahti-Turcon saadessa vain hieman enemmän startteja tililleen. Hän torjui kaksi nollapeliä maaliskuun aikana. Dallas-puolustuksessa Mattias Norström alkaa pikkuhiljaa päästä tasolleen. Hän on pelannut Sergei Zubovin parina sillä välin, kun Darryl Sydor on ollut pienen vamman vuoksi sivussa. Myös Trevor Daley on ollut loukkaantuneena, mutta hänenkään kohdalla kyse ei ole mistään vakavasta.
Sen sijaan Matthew Barnabyn pelit saattavat olla ohi, jopa koko uran osalta. Hän on kärsinyt aivotärähdyksen jälkioireista eikä ole pelannut pitkiin aikoihin. Veteraaniagitaattori harjoittelee kyllä aktiivisesti joukkueen kanssa. Toinen pitkäaikaispotilas on ollut Eric Lindros, jonka puuttuminen ei kyllä ole näkynyt Starsin pelissä juurikaan. Maaliskuussa joukkue porskutti tasaisen hyvin ilman 90-luvun supertähteäkin.
Jussi Jokisen peliaika putosi maaliskuussa melko paljon ja hän pelasi pääosin Antti Miettisen sekä Niklas Hagmanin keskushyökkääjänä kolmosketjussa. Loui Eriksson sekä Joel Lundqvist ovat rynnistäneet tämän kauden aikana vahvasti taistelemaan peliajasta suomalaistrion kanssa. Lundqvist on löytänyt vakiopaikan itselleen Stu Barnesin ja Jeff Halpernin viereltä. Jarruketju varjosti muun muassa Teemu Selänteen ketjua koko voittoisan Anaheim-ottelun ajan.
Dallas-kapteeni Brenden Morrow on ollut liekeissä sen jälkeen, kun palasi jäille pitkältä sairaslomaltaan. Morrow on tehnyt tehoja piste per peli -tahdilla ja löytänyt yhteisen sävelen Mike Ribeiron ja Ladislav Nagyn ketjusta. Mike Modanon erinomainen pistetahti tyrehtyi sen jälkeen, kun Jere Lehtinen sai pienen vamman ja joutui muutamaksi peliksi sivuun.
Dallas on valmis pudotuspeleihin ja pyrkii ajoittamaan kuntopiikin mahdollisimman hyvin. Tällä kertaa Stars tahtoo edetä pudotuspeleissä pidemmälle, kuin kahtena edelliskautena.
1. Mike Ribeiro 80 18+41=59
2. Ladislav Nagy 79 12+42=54
3. Sergei Zubov 77 11+42=53
4. Philippe Boucher 75 19+30=49
5. Jussi Jokinen 81 14+33=47
Takki tyhjä, uusi yritys edessä
Los Angelesissa lähdettiin kuluvaan kauteen kovin odotuksin. Kasassa piti olla sopiva annos kokemusta ja nuoruutta, lähinnä oli kysymys siitä ketä vastaan aloitetaan play offit kotiedun turvin. Näin ei kuitenkaan käynyt, mikä meni vikaan, siinä on organisaatiolle iso kysymys purtavaksi off seasonin ajaksi. Ratkaisuja ja kovia päätöksiä odotetaan, jotta kruunupaitojen kurssi saataisiin vihdoinkin nousuun. Neljä kuivaa kautta ilman pudotuspelejä Losissa on kova paikka vaikkakaan jääkiekko ei ole kaupungin ykköslaji.
Syitä epäonnistuneeseen kauteen voidaan esittää useita. Yksi varmasti on se, etteivät avainpelaajiksi ennakkoon kaavaillut pelaajat onnistuneet rooleissaan. Oleg Tverdovski oli loukkaantuneena hyvän aikaa eikä asennekaan oikein ollut kohdallaan miehen ollessa pelikunnossa. Rob Blake puolestaan oli varma otteissaan, kuten konkaripakille kuuluu, mutta parhaimpien kausien kunto ja liike ei kuitenkaan ollut enää tallella. Hyökkäyspäässä päävastuu jäi lähes kokonaan nuoremman sukupolven vastuulle. Kolmikko Camalleri, Kopitar ja Frolov pystyivät säilyttämään oman tasonsa koko kauden ajan. Osittain kolmikko jopa pelasi yli odotusten, mutta se ei kuitenkaan riittänyt nostamaan koko joukkuetta lähellekään pudotuspelitaistelua. Puolustuksesta erottui selkeimmin hyvin liikkuva ja oivan pelinäkemyksen omaava Lubomir Visnovsky. Hän pelasi läpi kauden tasaisesti ja oli yksi avain tekijä Losin ylivoimapelissä.
Maalivahtiosasto on ollut vuodesta toiseen todellinen murheenkryyni Kaliforniassa. Los Angelesille ei ole aurinko paistanut viimevuosina maalivahti valinnoissa. Poikkeusta ei tapahtunut tänäkään vuonna. Alkukaudesta päävastuu oli fokusoitu Dan Cloutierin harteille, loukkaantuminen kuitenkin sotki kuvion pahasti. Toisaalta mies ei pelaamissaan otteluissa osoittautunut olevansa sateentekijä. Joukkueella oli maalin edessä jopa japanilainen vahti muutamassa ottelussa. Loppukaudeksi haluttiin stabilisoida tilanne ja avuksi hankittiin konkari Sean Burke Tampasta. Tilanne maalivahtiosastolla rauhoittui ja ongelmaan saatiin ratkaisu loppukaudeksi. On mielenkiintoista nähdä mitä organisaatio keksii ensi kaudelle.
Loppukaudesta ennen siirtoikkunan umpeutumista Losissa tehtiin varsin radikaaleja ratkaisuja. Kokeneemmasta päästä pelaajia lähetettiin uusiin osoitteisiin ja tilalle saatiin joko aikaisia varausoikeuksia tai tulevaisuuden nimiä. Kings organisaatiossa oli hyvissä ajoin tiedossa, ettei menossa olevaan kauteen enää kannata liiemmin panostaa, vaan katse on siirrettävä tulevaan. Hyökkääjä Craig Conroy löysi uuden pelipaikan Calgarystä ja Sean Avery Rangersista. Sen sijaan puolustaja Mattias Nordström löysi uuden osoitteen Dallasista ja Brent Sopel pakkasi pelikassinsa ja suuntasi länsirannikkoa pohjoiseen Vancouveriin asti.
Suomalaisväriä tälläkin kaudella Kings-paidassa on edustanut nuori Lauri Tukonen. Pääosa kaudesta kului Manchester Monarchissa, mutta loppukaudeksi nuorimies sai alleen muutaman NHL ottelun. Peliaikaa kertyi reilut viisi minuuttia per ottelu. Tukosen etsikkoaika on jälleen syksyn training campillä jonka aikana on osoitettava taitonsa vakiokokoonpanoon pääsemiseksi. Toinen nuori tulevaisuuden nimi Kings joukkueella on puolustaja Jack Johnson. Pakki kiekkoili kuluvan kauden CCHA yliopistosarjassa ollen yksi sarjan valovoimaisimmista sekä seuratuimmista pelaajista. On hyvin todennäköistä että kyseinen pelaaja nähdään Kings rosterissa seuraavalla kaudella.
Kauden saldoksi Los Angeles Kingsille tuli 27 voittoa, 41 tappiota ja jatkoajalle mentiin 14 kertaa. Yhteensä pisteitä kertyi 68, joka oikeutti läntisessä konferenssissa 14. sijaan ja koko sarjassa sijoitus 28. Joukkueen paras pistemies tällä kaudella oli Mike Camalleri tehoilla 34 maalia ja 46 syöttöä eli yhteensä pisteitä kertyi 80.
1. Mike Cammalleri 34+46=80
2. Aleksander Frolov 35+36=71
3. Anze Kopitar 20+41=61
4. Lubomir Visnovsky 18+40=58
5. Dustin Brown 81. 17+29=46
Phoenix Coyotesin mahalasku
Phoenix Coyotes jatkoi kaudelta tuttua matalalentoaan myös maalis- ja huhtikuussa. Kojoottijoukkue voitti maaliskuun 15 ottelusta vain kaksi, ja huhtikuussa saldona oli kaksi voittoa neljästä merkityksettömästä ottelusta. Suuren määrän avainpelaajiaan kauden aikana nuoriin pelaajiin vaihtaneelta joukkueelta ei toki odotettukaan paljon, mutta edes vähän parempaa Phoenixilta olisi voinut toivoa.
Phoenixin kauden matalalennon syyt ovat tasaisesti joka puolella joukkuetta, joten yhteen osa-alueeseen joukkue ei kaatunut. Maalivahtirintamalla kokenut Curtis Joseph ei jaksanut pelata koko kautta hyvällä tasolla, puolustuksessa joukkue koki avainpaikoilla loukkaantumisia ja myös loukkaantumisista kärsinyt hyökkäys oli koko kauden liian tasapaksu ratkaistakseen pelejä tasaisesti. Tällä yhtälöllä Coyotes pelasi huonoimman kautensa seuran historiassa Arizonassa.
Myöskään kaikkien aikojen paras kiekkoilija Wayne Gretzky ei saa valmentajana puhtaita papereita. Joukkue oli tälläkin kaudella liian harvoin kentällä enemmän töitä tehnyt joukkue, liian harva pelaaja pelasi kykyihin nähden edes kohtalaisen kauden ja joukkuetta varjosti lähes koko kauden hirvittävä epätasaisuus. Manageritasolla Michael Barnettin siirtorumba parin viime kauden aikana hakee puolestaan koko NHL:stä vertaistaan - aika heikko yhtälö loukkaantumisten kanssa joukkueen yhtenäisyydelle.
Barnett on saanut joukkueen nuorten lupausten tilanteen hyvään kuntoon, mutta tämäkään ei välttämättä pelasta häntä kauden jälkeisiltä potkuilta managerin pallilta. Joukkueen omistaja Jerry Moyesin pitää tehdä kesällä vaikeita päätöksiä manageritaholla ja näihin Moyes on puheiden mukaan myös valmis. Joukkue tekee valtavan rahallisen tappion surkean kauden jälkeen ja pudotuspelipaikan jälleen karatessa, joukkue voi hyvinkin hakea uutta tulemista toisella managerilla.
Kuka uusi manageri sitten onkaan, hänellä on hyvä aloittaa joukkueen rakentaminen hyvien nuorten lupausten ja useiden varausvuorojen johdosta. Nykyinen runko tarvitsee kuitenkin isoja muutoksia avainpaikoilla. Tärkein näistä muutoksista on maalivahtipeli. Phoenix tarvitsee itselleen tulevaisuuden maalivahdin vaikka suuremmalla satsauksella. Lisäksi Phoenix kaipaa lisää kahden ensimmäisen ketjun hyökkääjiä ja hinta/laatusuhteeltaan nykyistä parempia energiaosaston pelaajia.
Hyvää joukkueessa on muutaman nuoremman hyökkääjän, ja hyvän kapteenin lisäksi laadukas puolustus, mutta sielläkin etenkin Derek Morrisin palkka rasittaa joukkuetta liikaa, eikä Ed Jovanovskin monivuotinen jättipalkka ole miehen kykyihin nähden sopivalla tasolla. Phoenixin edessä pitää olla nyt muutaman vuoden kärsivällinen rakennustyö, joka alkaa ja päättyy omiin lupauksiin ja tuleviin varattaviin pelaajiin. Lahjakkaimmatkin nuoret lupaukset tarvitsevat kuitenkin rinnalleen kokeneita pelaajia näyttämään esimerkkiä ja Phoenixin vapaiden agenttien isommat hankinnat eivät ole onnistuneet parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Yksi iso asia taustalla on myös se, onko joukkueen joka tasolla sormiaan pitävällä Gretzkyllä tähän rakennustyöhön kunnollista tahtoa ja uskallusta. Tahtoa siksi, että Gretzkyn entinen agentti Barnett on "ysiysin" luottomies jo pitkältä ajalta ja uskallusta siksi, että Gretzky on kärsinyt joukkueensa kanssa kahden viime kauden aikana jo liikaa vastoinkäymisiä ja kunnianhimoisella legendalla on edessään samalla myös oma näytönpaikka kiekkokansalle. Tätä voi olla vaikea saavuttaa nuorisokaartilla, joten joukkueen on pakko onnistua kesän siirroissaan.
1. Shane Doan 73. 27+28=55
2. Owen Nolan 76. 16+24=40
3. Steven Reinprecht 49. 9+24=33
4. Ed Jovanovski 54. 11+18=29
5. Zbynek Michalek 82. 4+24=28
Sharks päätti runkosarjan voimakkaasti
San Josessa nähtiin tiukka rynnistys kohti divisioonan kärkeä, mutta tasoitusta oli annettu alkukaudesta liikaa, eikä Anaheimin divisioonamestaruutta pystytty estämään. Viimeisestä 17 pelistään Sharks hävisi ainoastaan yhden ottelun varsinaisella peliajalla. Joe Thornton nosti profiiliaan, ja liittyi kahden suurnimen joukkoon tilastoissa.
Joukkueen primus motor, Joe Thornton teki jälleen yli 100 pisteen kauden ja nappasi yli 90 syöttöpistettä. Samalla Thornton nousi harvalukuiseen 90 syöttöpistettä peräkkäisinä kausina saalistaneiden pelaajien joukkoon. Kaksi muuta samaan suoritukseen yltänyttä pelaajaa ovat eräät Wayne Gretzky sekä Mario Lemieux. Runkosarjan viimeisten rutistusten aikana Thornton kunnostautui myös kovassa fyysisessä pelissä, taklaten vastustajia ympäri kenttää. Pahiten hänen raivonsa sai tuta Vancouver Canucksin hyökkääjä Matt Cooke, joka lensi töytäyksen voimasta metrin törmäten lopulta laitalaudoituksiin.Viimeisessä 16 pelissä Thornton teki 32 pistettä.
Maalinsuulla Jevgeni Nabokov on vallannut ehdottoman ykkösmaalivahdin paikan pudotuspelejä ajatellen. Vaikka Toskala torjuikin läpi runkosarjan erittäin hyvin, ei hänestä ole tulikuuman Nabokovin syrjäyttäjäksi. Kazakstanilaismaalivahti asetti mm. joukkueen ennätyksen 166 minuutin ja 7 sekunnin jaksolla jonka aikana hänen taakseen ei mennyt yhtään kiekkoa.
Puolustuksessa kauppatakarajalla hankittu Craig Rivet on ollut varsin pätevä hankinta. Oikealta laukova jykevä puolustaja on nähnyt jääaikaa niin erikoistilanteissa kuin tasaviisikoinkin. Kätisyydet ovat toimineet yhteen erityisesti ylivoimalla Joe Thorntonin kanssa, ja Rivet’n lavasta onkin lähtenyt useita vaarallisia kiekkoja maalille, tuloksena mukavat 1+7 pistettä 16 pelissään Sharksissa. Muutenkin puolustus toimii varsin erinomaisesti, ja kausi päättyi alle 200 päästetyn maalin.
Bill Guerin, joka liittyi joukkueeseen kauppatakarajalla, lepäsi runkosarjan viimeiset pelit parannellen vaivojaan pudotuspelejä varten. Hyökkäyspäästä löytyi kuitenkin tehoja erityisesti Joe Pavelskin nostaessaan profiiliaan peli peliltä. Myös Steve Bernierin otteissa on ollut tiettyä sähäkkyyttä joka hänet alkukaudesta nostikin lähes tähden asemaan.
Kaiken kaikkiaan Sharks päätti runkosarjan mallikkaasti ja lähteekin hyvän vauhdin päältä kohti pudotuspelejä. Runkosarjan suurimpia onnistujia olivat Joet Thornton ja Pavelski, Nabokov sekä nuori puolustaja Marc-Edouard Vlasic. Ilman pientä loukkaantumisista johtunutta notkahdusta joukkue olisi todennäköisesti valloittanut divisioonan kärkipaikan ja kotiedun pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle, mutta viime kaudesta voimme muistella miten paljon ne kotiedut lopulta merkitsivätkään, etenkin kun Sharks on liigan paras vierasjoukkue.
1. Joe Thornton 82 22+92=114
2. Patrick Marleau 77 32+46=78
3. Jonathan Cheechoo 76 37+32=69
4. Milan Michalek 78 26+40 =66
5. Bill Guerin 77 36+20=56
