Tyynenmeren divisioonan kärkijoukkueen Anaheim Mighty Ducksin meno on ollut vakuuttavaa koko kauden. Joukkue otti joulukuussa yhtä vailla puolet enemmän voittoja kuin tappioita, vaikka kärsi loppukuusta maalivahtiongelmasta. Anaheimin ero divisioonan kakkosiin oli joulukuun jälkeen kymmenisen pistettä.
Dallas ja San Jose pelaavat puolestaan toisessa kerroksessa tasaisen voittoisasti. Dallas oli joulukuussa hieman loppukuusta romahtanutta San Josea parempi joukkue, mutta San Jose johtaa edelleen kaksikon keskinäistä kilpajuoksua niukasti. Viimeisessä ryhmässä pudotuspeleistä haaveilevat Los Angeles ja Phoenix, joilta ei nähty joulukuussakaan kaivattua kirivaihdetta.
Selänne tahdittaa Anaheimin lentoa
Anaheimille joulukuu oli kaksijakoinen. Peliesitykset olivat mainioita, ja joukkue jatkaa lännen ykkösenä. Voittoja kertyi 14 ottelusta peräti yhdeksän. Loukkaantumistilanne taas alkaa olla huolestuttava. Maalivahdit Jean-Sebastien Giguere ja Ilja Bryzgalov ovat molemmat kärsineet vammoista. Puolustuskaan ei ole kolhuilta välttynyt. Viimeisimpänä uhrina Chris Pronger, joka mursi jalkansa ottelussa Minnesotaa vastaan. Francois Beauchemin taas on revenneen pernan takia sivussa pitkään.
Maalivahtiosastolle saatiin joulukuun aikana uutta verta, kun viiden pelaajan kaupassa Anaheimin organisaatioon päätyi Sebastien Caron Chicagosta. Uusi maalivahti tulee tarpeeseen, sillä joukkueen ykköstorjujat käyvät taistelua loukkaantumisia vastaan. Mike Wall on viime peleissä esiintynyt Anaheimin maalilla. Huonosti Wall ei ole pelannut, mutta pitkässä juoksussa mies ei ole riittävän tasokas NHL-otteluihin. Anaheimissa elätellään toiveita, että ykkösvahti Jean-Sebastien Giguere olisi pikaisesti pelikunnossa.
Puolustuspää on kokenut kovia. Sean O'Donnell missasi muutaman ottelun, mutta on jo palannut kokoonpanoon. Jotta Anaheim ei tällä kaudella selvittäisi runkosarjaa liian helppoa reittiä, rouva Fortuna päätti esitellä joukkueelle leveää takamustaan; Francois Beauchemin törmäsi San Jose -ottelussa Patrick Marleaun kanssa ja on pitkään sivussa revenneen pernan takia. Chris Pronger taas mursi jalkansa Minnesota -ottelussa. Prongerin vamman vakavuudesta ei ole tarkkaa tietoa, huilia edessä joka tapauksessa. Kent Huskins ja Aaron Rome nostettiin farmista paikkaamaan pakkipulaa. Tutut nimet valtasivat joulukuussa Ducks -puolustajien pistepörssin; Scott Niedermayer ja Chris Pronger keräsivät 12 pistettä mieheen.
Hyökkäysosastolla oli niin ikään tutut tehomiehet. Teemu Selänne jatkaa valtaisassa iskussa, joulukuussa miehen tilille merkittiin pistesaldo 12+7=19. Pahaa sanottavaa ei ole ketjukavereistakaan, Chris Kunitzin saldo oli 3+9=12, ja Andy McDonaldin 2+13=15. Corey Perry oli joukkueen toiseksi paras maalintekijä joulukuussa. Nuorukainen iski peräti 7 maalia. Lisäksi Perryn tilille kirjattiin kolme maaliin johtanutta syöttöä. Toisen kauden pelaajista myös Dustin Penner (6+4=10) ja Ryan Getzlaf (4+4=8) säväyttivät kiekkokansaa hyvillä otteillaan. Veteraanisentteri Todd Marchant miehittää sairastupaa.
Teemu Selänteelle ottelu Minnesotaa vastaan (31.12.2006) oli uran upeimpia merkkipaaluja. Kyseessä oli suomalaisen 1000. ottelu NHL:n runkosarjassa. Mainiosti mies juhlamatsissaan pelasikin, pistesaaliiksi kertyi 2+1. Ottelu päättyi Anaheimin tappioon 4-3. Selänne on uransa 1000 runkosarjaottelussa kerännyt tehot, joita katsellessa tavallinen tallaaja voi tuntea pientä kateellisuuden tunnetta; 515 maalia ja 576 syöttöä, yhteensä 1091 pistettä. Tuohon tulokseen ei tule moni kiekkoilija urallaan pääsemään. Jatkoaika onnittelee Teemua mahtavasta merkkipaalusta!
Anaheim jatkaa kolhuista huolimatta vakuuttavaa menoaan lännen kärjessä. Se onkin aivan toinen tarina, missä vaiheessa loukkaantumiset alkavat kuormittaa joukkuetta liikaa. Brian Burkella on kuitenkin varmasti ässiä ja jokereita hihassaan, mikäli loukkaantumissuma ei ota hellittääkseen. Palkkakaton alla on tilaa parille pelimiehelle.
Joukkueesta on vaikea eritellä onnistujia, koska koko joukkue on pelannut mainiosti. Kuitenkin yksi nousee yli muiden. Ikinuori Teemu Selänne on noussut jälleen samaan lentoon, mitä mies esitti parhaina vuosinaan. Hyökkääjä kolkuttelee kärkisijoja niin maali-, kuin pistepörssissäkin. Teemu on tullut takaisin, ehkä parempana kuin koskaan. Stanley Cup -voitto olisi ansaittu kruunu Selänteen kaudelle, mutta sinne on vielä pitkä ja kivinen tie.
Jos on vaikeaa yksittäisen onnistujan nimeäminen, niin helppoa ei ole kaivaa epäonnistujaakaan. Sellaiseksi voitaisiin laskea Stanislav Tshistov, joka kaupattiin jo Bostoniin. Toiselta kantilta katsottuna Tshistov ei edes saanut tilaisuutta näyttää osaamistaan, mutta harjoitusleiri antoi todella heikkoja viitteitä. Tshistov on ensimmäisen kierroksen varaus, mutta on samalla myös elävä esimerkki siitä, ettei varaus ratkaise vielä mitään. Ducksin huonoin ensimmäisen kierroksen varaus sitten Aleksei Smirnovin. Herännyt hieman Bostoniin siirryttyään, mutta ei ole mitenkään häikäissyt.
1. Teemu Selänne 41. 23+27=50
2. Chris Pronger 41. 7+33=40
3. Andy McDonald 41. 11+25=36
4. Scott Niedermayer 41. 7+28=35
5. Chris Kunitz 40. 17+16=33
Teksasissa huolia
Dallas Stars voitti enemmän otteluita kuin hävisi joulukuussa, vaikka joukkue kärsi melko pahoista loukkaantumisista. Mike Modano, Brenden Morrow, Antti Miettinen, pitkäaikaispotilas Steve Ott sekä Eric Lindros olivat sivussa erinäisen määrän otteluita. Kapteeni Morrow`n ranteeseen tuli Chicago-ottelussa paha viilto luistimesta ja hän on sivussa ainakin kaksi kuukautta.
Marty Turco pelasi yhtä lukuun ottamatta kaikki ottelut joulukuussa. Mike Smith hoiti torjuntatehtäviä ainoastaan tappiopelissä Rangersia vastaan. Turcon runkosarjakausi on mennyt taas hyvin, mutta kaikkien huulilla on silti kysymys; mitä tapahtuu pudotuspeleissä?
Puolustuksesta löytyy kenties tämän hetken kaksi tärkeintä pelaajaa Dallasissa; Sergei Zubov ja Philippe Boucher. Konkarit ovat lähes sensaatiomaisesti vallanneet Starsin pistepörssin kaksi ensimmäistä sijaa. Kaksikko on ollut äärimmäisen tehokas ylivoimalla, jossa heidän lyöntilaukaukset ovat tehneet tuhoisaa jälkeä.
Hyökkääjillä ruuti on sen sijaan ollut ennätysmäisen märkää. Mike Ribeiro on heistä tehokkain 26 pisteellään. Tuo on melkoisen vaatimaton luku, kun muistetaan, että kyseessä on Dallasin tehokkain hyökkääjä. Jussi Jokinen on pelannut melko tasaisesti ja on matkalla tehopisteissä samanlaiseen kauteen, kuin tulokaskaudellaankin. Antti Miettinen katkaisi pitkän kuivan kautensa tekemällä kaksi maalia Nashvillen verkkoon. Muuten Miettinenkin on ollut seurajohdolle lievä pettymys tehottomuutensa vuoksi.
Mike Modanon ja Brenden Morrow`n pitkä-aikaiset loukkaantumiset ovat näkyneet aivan liikaa joukkueen otteissa. Tällä hetkellä Dallas saa Läntisen konferenssin kärkipaikkojen hätyyttelyn sijaan taistella tosissaan pudotuspeleihin pääsystä. Sinne joukkue kuitenkin näyttäisi (ainakin vielä) menevän.
Jatkoajan ”kummipelaaja” Loui Eriksson päätti kuivan kautensa joulukuun lopussa ja hänellä on tällä hetkellä tilillään neljä pistettä viimeisistä viidestä ottelusta. Eriksson tulee todennäköisesti vasta ensi kaudella lyömään itsensä läpi NHL:ssä, sillä hänen pelaaminen on vielä vain juuri ja juuri NHL-tasoa. Potentiaalia ruotsalaishyökkääjällä kuitenkin on erittäin paljon.
Jatkoaika on valinnut Dallasin syyskauden suurimmaksi yllättäjäksi Philippe Boucherin, joka johtaa seuran sisäistä pistepörssiä. Kanadalaispuolustajan taidot ovat olleet aina tiedossa, mutta tuskin kukaan osasi odottaa näin loisteliasta syyskautta Boucherilta. Tällä vauhdilla mies rikkoo 60 pisteen rajan. Tehojensa lisäksi isokokoinen puolustaja on pelannut erittäin ehjästi myös omassa päässä.
Yhtä varsinaista pahempaa epäonnistujaa Dallasilta ei löydy, mutta muutamia nimiä on joilta on lupa odottaa tason nostoa keväällä. Darryl Sydorilta on lupa odottaa enemmän tehoja ja yleistä pelaamisen parantamista. Myös Jeff Halpernilta ja Eric Lindrosilta on syytä saada enemmän maaleja. Erittäin todennäköistä on, että Dallasissa nähdään joku isompi kauppa ennen siirtorajan umpeutumista.
1. Philippe Boucher 40 12+17=29
2. Sergei Zubov 41 7+20=27
3. Mike Ribeiro 40 6+20=26
4. Jussi Jokinen 41 9+12=21
5. Eric Lindros 32 5+15=21
Kuninkaat järjestävät avoimien ovien päiviä
Los Angelesin joulukuu oli joukkueelle synkkää aikaa. Kings pelasi 14 ottelua, joista joukkue onnistui voittamaan vain viisi peliä. Yhdeksässä tappiopelissä omaan päähän ladottiin yhteensä peräti 44 kiekkoa, joten Kings oli varmasti monelle vastustajalle oikein sopiva joukkue parannella tilastoja.
Kingsin ykkösvahtina kauteen lähtenyt Dan Cloutier oli maalinsa suulla työllistetty, mutta Cloutier ei ainakaan yhtään itse helpottanut joukkueen itseluottamusta oman pään pitävyyden suhteen. Cloutier pääsi kuukauden aikana vain kaksi kertaa päälle 90%:n tilastoihin ja kaikki muut pelit maalivahti pelasi noin 85% tilastoilla. Ei mikään ihme, että Cloutier torjuu joulukuun jälkeen 39 NHL-maalivahdin joukosta heikoimmilla torjuntaprosenteilla.
Joukkueen toinen maalivahti Mathieu Garon pelasi Cloutieriin nähden selvästi paremmin ne ottelut, mitkä Garon maalilla taisteli. Kingsin kannalta oli ikävää vain se, että Garon kärsi lähes koko kuun nivusestaan. Garonin tuskaillessa loukkaantumisensa kanssa, Kings nosti ylös Barry Brustin. Brust pääsi suurimmassa osassa peleistään päälle 90%:n tilastoihin ja joukkue myös voitti hänen kanssaan enemmän kuin Cloutierin.
Puolustuksessa kuuden miljoonan dollarin Rob Blake pelasi paljon, mutta pelasi tehottomasti. Maaleja kokenut sotaratsu teki tosin peräti neljä, mutta syöttöjä Blaken lavasta ei lähtenyt ainuttakaan ja tehopörssiin surullinen -7 lukema. Tilastollisesti yhtään parempaan ei pystynyt myöskään toinen kokenut puolustaja Aaron Miller, joka jäi joulukuussa pisteittä. Millerin puolustustaidot olivat kuitenkin sen verran kohdallaan, että hän jäi joukkueen heikon kuukauden aikana tehopörssissä plussalle.
Päälle neljän miljoonan dollarin sopimuksella vastustajia paimentava Mattias Norström taisteli tapansa mukaan puolustuksessa hyvin, mutta liian usein miehen taistelu oli taistelemista tuulimyllyjä vastaan. Norström kirjautti kaksi syöttöä ja jäi tehopörssissä miinus viiteen. Puolustuksen yksinäinen tähti oli Lubomir Vishnovsky, joka tehoili joulukuussa 12 pisteen edestä - Vishnovskylta nähtiin pisteiden valossa Kingsin puolustuksessa siis harvinainen tähdenlento.
Hyökkäyksessä joukkueen nuori slovenialainen tainisensaatio Anze Kopitar jatkoi tehopisteiden keräämistä 12 pisteellä. Hyökkäyksen tehokkain oli kuitenkin Alexander Frolov, joka kirjautti peräti 18 tehopistettä. Lisäksi kokenut Derek Armstrong iski mukavat 14 pistettä. Marraskuussa kaasu pohjassa ajanut Michael Cammalleri jäi puolestaan hänelle melko vaatimattomaan kahdeksaan pisteeseen.
Positiivista joukkueen hyökkäykselle oli kesällä hankitun Alyn McCayleyn palaaminen kentille sitkeän polvivamman jälkeen. McCayleyn polvi alkoi kuitenkin näyttämään uusia oireita paluun jälkeen, joten saa nähdä, kuinka kauan mies pystyy tarjoamaan apua Kingsille. Terveenä ollessaan McCayley olisi joukkueelle arvokas kahden suunnan keskushyökkääjä.
Kokonaisuutena Los Angelesin ongelmaksi muodostui joulukuussakin sama kaava kuin aikaisemmin kaudella. Joukkueella on kyllä ihan päteviä ja monipuolisia hyökkääjiä, mutta puolustus on jo ikääntynyt, vähän kädetön ja maalilla valmentaja Crawfordilla on jälleen kerran aivan liian suuri luotto Cloutieriin, joka saa jatkaa tolppien välissä, vaikka näyttelisi 60 minuuttia punalamppua.
Alkuvuoden Kings-onnistajaksi Jatkoaika valitsi nuoren hyökkääjä Anze Kopitarin. Tulokaskauttaan pelaava 19-vuotias hyökkääjä on joulukuun jälkeen joukkueen pistekakkosena 35 pisteellä. Valmentaja Crawfordin luotto Kopitaria kohtaan näkyy hyvin, sillä Kopitar on saanut joukkueen hyökkääjistä eniten peliaikaa. Taitavalla ja isokokoisella nuorukaisella saattaa olla edessään erittäin kirkas tulevaisuus.
Kingsin epäonnistujista puhuttaessa Rob Blake on aika kaukana kuuden miljoonan palkan tasosta, mutta selkein epäonnistuja on kuitenkin maalivahti Cloutier. Urallaan Vancouverissa kolme päälle 30 voiton kautta saavuttaneesta maalivahdista maksettiin kaksi korkeaa varausta ja hänen kanssaan tehtiin kesällä kaksivuotinen jatkosopimus. Tuloksena tästä Kings on saanut käsiinsä maalivahdin, jolla on liigan surkein torjuntaprosentti ja joka on päästänyt koko NHL:n ylivoimaisesti eniten maaleja ottelua kohden. Jatkoaika onnittelee Los Angelesia satsauksesta.
1. Alexander Frolov 42. 21+24=45
2. Anze Kopitar 42. 11+24=35
3. Michael Cammalleri 42. 14+20=34
4. Lubomir Vishnovsky 40. 12+21=33
5. Derek Armstrong 37. 8+21=29
Phoenix roikkuu mukana
Phoenix Coyotesin joulukuu oli joukkueelta keskinkertainen. Phoenix pelasi yhteensä 13 ottelua, joista kojootit käänsivät voitoksi kuusi peliä ja poistuivat tappio selässään peleistä seitsemän kertaa. Seitsemän kotipeliä sisältäneen kuukauden olisi pitänyt olla joukkueelle selvästi parempi, jotta pudotuspelihaaveet olisivat olleet tammikuun alussa lähellä. Tammikuun jälkeen ne ovat kuitenkin enemmän pelkkiä haaveita ja jokainen tappio nakertaa näitä melko paljon entisestään.
Maalilla Curtis Joseph pelasi joulukuussa vain viisi peliä ja otti näistä kaksi voittoa. Molemmat voitot tulivat oman divisioonan San Jose Sharksia vastaan ja jälkimmäinen tuli kauden parastaan esittäneen joukkueen kuun viimeisessä pelissä, kun Phoenix kaatoi kotonaan San Josen peräti 8-0. Voitto nosti Josephin samalla NHL:n maalivahtien kaikkien aikojen voittotilastossa viidenneksi, yhdessä legendaarisen Hall of Fame -maalivahti Jaqcues Planten kanssa.
Josephin kuukauden lopun hienoihin esityksiin yksi suuri tekijä on varmasti miehelle tarjottu lepoaika. Marraskuussa joukkueeseen tullut ruotsalaisvahti Mikael Tellqvist on ollut kahteen viimeiseen kauteen ensimmäinen maalivahti, johon on voinut huoletta luottaa Josephin kakkosvahtina - ehkä jopa ykkösvahtina. Tellqvist aloitti uransa kojootti-paidassa kahdella voitolla ja yhteensä joukkue pääsi joulukuussa 27-vuotiaan maalivahdin avulla kuusi kertaa kahdeksasta ottelusta pisteille.
Puolustuksessa Phoenixia koettelivat joulukuussakin joukkueelle tältä kaudelta jo liian tutut loukkaantumiset. Keith Ballardin totutellessa pelirytmiin pitkän sairausloman jälkeen, Nick Boynton ei pelannut jalkavamman vuoksi koko kuussa ja joukkueen ykköspakki Ed Jovanovski oli sivussa viisi peliä. Boyntonin ja Jovanovskin loukkaantumiset toivat toisaalta farmipuolustajille Travis Rochelle ja Matt Jonesille mahdollisuuden NHL:ssä. Molemmat onnistuivat omilla paikoillaan ja etenkin Roche taisi lunastaa samalla Gretzkylta loppukauden lipun showssa.
Jovanovskin ja Boyntonin loukkaantumisten, sekä Rochen ja Jonesin onnistumisten lisäksi kojoottien puolustus hoiti hommansa aika normaaliin tapaan. Tsekkipakki Zbynek Michalek pelasi useissa peleissä päälle 26 minuuttia, Keith Ballard taklasi ja blokkasi lähes ottelusta toiseen joukkueensa eniten, Derek Morris pyrki pelaamaan fyysisesti, mutta tehottomasti ja Dennis Seidenberg jatkaa taisteluaan NHL:n tehottomimman, noin 15 minuuttia pelissä pelaavan pakin tittelistä.
Hyökkäyspäässä joukkueen tehokkaimmat pelaajat olivat joulukuussa yhdeksän pistettä merkkauttaneet Oleg Saprykin, Mike Comrie ja Owen Nolan. Näistä etenkin tärkeän johtajapelaaja Nolanin pääseminen kunnolla pisteiden makuun oli joukkueelle hyvin arvokas asia. Comrien pisteet olivat puolestaan iloinen yllätys pitkän, jo marraskuun alussa tulleen loukkaantumisen jälkeen.
Tammikuun jälkeen Comrien liikkeitä nähdään kuitenkin muualla, sillä Phoenix kauppasi Comrien tammikuun alussa Ottawaan, vaihdossa Alexei Kaigorodoviin. Kaigorodovin lisäksi Phoenix hankki itselleen toisen hyökkääjän joulukuussa, kun joukkueen harjoituspelien pisteykkönen Joel Perreault tuli seuraan takaisin St. Louis Bluesin laitettua hyökkääjän waiverseihin. Perreaultin NHL-ura jatkaa kuitenkin Phoenixissakin hidasta käynnistymistä, sillä mies ei ole tehnyt kauden 16 ottelussa ainuttakaan maalia.
Muista hyökkääjistä marraskuussa selkänsä kanssa tuskaillut kapteeni Shane Doan haki pelirytmiään vielä pitkään joulukuussa ja pelasi kuun yhdeksän ensimmäistä ottelua ilman tehopisteitä. Jeremy Roenick teki kolme maalia joulukuun lopussa San Josea vastaan, mutta oli ennen tätä maaleitta peräti 22 ottelua. Ladislav Nagy surffaili puolestaan useissa otteluissa laiskan näköisenä ja jäi tehoissa selvästi marraskuisesta. Nagy saattaakin olla siirtonappulan alla vielä keväämmällä.
Jatkoajan kummipelaaja Keith Ballard pelasi joulukuussa kohtalaisen hyvää kiekkoa. Energinen puolustaja teki kuun aikana seitsemän (1+6) tehopistettä, jäi tehopörssissä plussalle kahden merkinnän verran, pelasi paljon alivoimaa sekä blokkasi ja taklasi kokonaisuutena joukkueensa ahkerimmin. Ballard on joulukuun jälkeen Phoenixin blokkipörssin kakkonen ja taklauspörssin kolmas, vaikka on pelannut alkukauden loukkaantumisesta johtuen useimpia muita pelaajia vähemmän.
Tammikuussa kojootit pelaavat yhteensä 14 ottelua, joista vain neljä kotona. Alkukaudesta joukkueella on ollut suuria vaikeuksia vieraspelaamisessa ja matkaa pudotuspeliviivaan on kahdeksan pistettä, joten tammikuun ottelut näyttelevät merkittävää osaa joukkueen loppukauden suhteen. Vieraspeli olisi saatava nyt jollakin tavalla nopeasti kuntoon, jotta joukkue voisi tosissaan taistella pudotuspeleistä tammikuun jälkeen.
Phoenixilla on ollut alkukaudesta muutamia positiivisia yllättäjiä, kuten Travis Roche, Michael Zigomanis, Oleg Saprykin, Patrick Fischer, Georges Laraque ja lyhyemmän aikaa Mikeal Tellqvist, mutta ehkä suurin onnistuja on ollut kokenut hyökkääjä Yanick Perreault. Lokakuun lopussa joukkueeseen yksivuotisella sopimuksella liittynyt Perreault on ollut joukkueen hyökkäyksen peliaikakuningas, hän on tehnyt joukkueen eniten maaleja, toiseksi parhaalla ottelukohtaisella keskiarvolla pisteitä sekä johtaa koko NHL:n aloitustilastoja.
Alkukauden epäonnistujasta puhuttaessa sentteri Dave Scatchard pelaa päälle kahden miljoonan dollarin sopimuksella, joten hänen suuntaan kasaantuu väkisin odotuksia. Kauden 36 ottelussa kahden suunnan sentteri on kuitenkin tehnyt toistaiseksi vain kolme maalia ja seitsemän pistettä. Tehopisteiden jäätymisen ohella Scatchardin tehosaldo on surkea -17 ja lukemalla Scatchard onkin Phoenixin tämän hetken kokoonpanon pelaajista selvästi heikoin - toiseksi heikoimmat ovat -8 -lukemalla pelaavat Jeremy Roenick ja Derek Morris.
Lähivuosina pari kertaa 40 pisteen rajapyykin rikkonutta Scatchardia ei pelasta ”alkukauden epäonnistujan -titteliltä” se, että hän pelaa usein vastustajan tehokkaimpia ketjuja vastaan. Myöskään sillä ei ole niin valtavan suurta merkitystä, että hän on ollut tälläkin kaudella hyvä aloittaja, sillä hän on vasta joukkueensa kolmanneksi paras aloittaja. Lahjoja Scatchardilla on paljon parempaan ja suhteellisen korkean palkan vuoksi tätä pitää myös vaatia.
1. Ladislav Nagy 37. 6+23=29
2. Owen Nolan 38. 9+14=23
3. Oleg Saprykin 35. 9+12=21
4. Yanic Perreault 26. 11+9=20
5. Shane Doan 29. 9+11=20
Sharksin vuoro hieman hiipua
Divisioonassa on näköjään yhden joukkueen vuoro kerrallaan pelata yksi kuukausi hieman huonommin. Joulukuussa se on San Jose Sharks. 7-7 saldo kuun 14 ottelusta ei ole mitenkään huonosti, mutta alkukauden tahtiin nähden se oli kohtalaisen heikko suoritus.
Maalivahtiruletti jatkuu Sharksissa. Joulukuussa ottelut pelattiin tasan maalivahtien kesken, tosin voitoista neljä merkattiin Nabokoville, kolme Toskalalle. Maalivahtitilanne ei varmasti ole huono, sillä sisäinen kilpailuasetelma on aina hyvästä. Kauden näyttöjen perusteella pudotuspelien vastuu näyttäisi kallistuvan Toskalan puoleen. Nabokovin kohdalla painaa vaakakupissa tosin iso palkka. Tämä haittaa myös Nabokovin mahdollista myymistä, mutta aina löytyy joukkueita jotka tarvitsevat maalivahtia pudotuspeleihin mennessä.
Yllättävintä San Josen suunnalla oli valmentaja Ron Wilsonin viesti nuorille tähdilleen, Steve Bernierille ja Matt Carlelle. Bernier pelasi seitsemän ottelua ja teki yhden tehopisteen, ja Carle romahti Phoenixia vastaan pelatussa ottelussa -4 tehotilastollaan.
- Bernier ei tee asioita millä hän on menestynyt aiemmin. Taistellut joka vaihdossa, tuonut kiekon pois omista ja voittanut vääntöjä. Sitä sattuu nuorille kun keskittyminen katoaa ja ajatus ei ole mukana, Wilson kertoi Bernierin tapauksesta.
Matt Carle on San Josen puolustajien pistepörssin ykkönen, ja yksi potentiaalisimmista vuoden tulokkaan tittelistä taistelevista pelaajista.
- Hän ei ole koskaan pelannut näin paljon. Oletimme, että hän voisi jossakin vaiheessa törmätä seinään, Wilson kertoi Carlen tilanteesta.
Jos San Josen joukkueesta pitäisi valita onnistuja, niin Carle olisi ollut ehdoton valinta - ennen viime aikojen pelejä. Nyt vaakakuppi kääntyy kuitenkin vahvasti toiseen tulokaspuolustajaan, Marc-Edouard Vlasiciin. Kenties Quebecin lupaavin puolustaja tällä vuosikymmenellä on pelannut isossa roolissa, ja nuoresta iästään huolimatta on todella kypsä pelaaja. Virheitä ei juurikaan synny, ei edes niitä kuuluisia tulokasmokia.
Epäonnistujaksi on luettavissa varmastikin Jonathan Cheechoo. Viime kauden pelätyin maalitykki on kostuttanut ruutinsa, ja joutunut sivuun Joe Thorntonin viereltä. Nykyisin Cheechoo pelaa kakkosessa Patrick Marleaun ja tulokashyökkääjä Joe Pavelskin rinnalla. Suurin epäonnistuja on kuitenkin Mark Bell, joka tuli kaupassa Chicagosta. Miestä suunniteltiin ykkösen laitaan, mutta nyt mies runnoo menemään kolmosketjussa ja rikkovassa roolissa.
