Tyynenmeren divisioonassa ei kuvia kumarrella

NHL / Artikkeli
Ennakkokaavailuissa erittäin tasaiseksi veikatussa divisioonassa Los Angeles pitää kärkipaikkaa. Tulokasvalmentaja Wayne Gretzkyn vetämä Phoenix, ei ole pärjännyt divisioonan sisäisessä kilpailussa ja on näin ollen viimeisenä.

Taatusti tyynenmeren divisioonan kuuluisimman valmentajan luotsaama Phoenix, on hävinnyt kaikki viisi lohkon sisäistä otteluaan. Tämän lisäksi kojootit ovat pelanneet pari ottelua muita enemmän. Hyvin kautensa aloittanut Los Angeles, johtaa divisioonaa kolmen pisteen eron turvin perässä hiihtäviin Dallasiin, Anaheimiin ja San Joseen. Tyynenmeren divisioonan pelaajista suurimmat pisterohmut ovat tähän mennessä olleet Los Angelesin puolustaja Lubomir Visnovsky sekä San Josen Patrick Marleau 15 pisteellään. Seuraavassa tarkemmin joukkueiden kuulumisia.

Mighty Ducks of Anaheim ja epätasaiset esitykset

Viime kauteen verrattuna Anaheimin alkukausi on ollut onnistunut, sillä ensimmäinen voitto ei antanut odottaa itseään viiden ottelun päähän. Huima menestystarina Ducksin alkukausi ei kuitenkaan ole ollut, sillä joukkueen esitykset ovat olleen varsin epätasaisia, ja jotain joukkueesta kertoo se, että ensimmäiset peräkkäiset voitot tulivat vasta kahdessa viime ottelussa.

Joukkueen alivoimapeli on ollut luokatonta, sillä tätä kirjoitettaessa Anaheim on siinä tilastossa sijalla 24. Kunnoitettavan paljon alivoimaa Ducks onkin pelannut, 82 kertaa, mikä osittain selittää joukkueen uuden valmentajan Randy Carlylen tulikivenkatkuiset kommentit taannoisesta Detroit-pelin tuomaroinnista. Kommentit poikivat miehelle sakot. Puolustuksen pitäisi olla hyvissä käsissä, sillä paperilla Anaheimin pakisto on varsin mallikas sekoitus kovuutta ja taitoa Scott Niedermayer johtotähtenään, mutta mies on joukkuueen plus/miinus-tilaston peränpitäjänä Sandis Ozolinshin kanssa. Parannettavaa hänellä siis on, vaikka toisaalta Vitali Vishnevskin ja Ruslan Salein otteet ovat aukkoa paikanneetkin.

Ylivoimassa Anaheim on vakaata keskikastia, mutta eritoten tämän osa-alueen luulisi kehittyvän, kunhan loukkaantuneet Ozolinsh ja Sergei Fedorov palaavat kokoonpanoon. Jokapaikanhöylänä Fedorov saa vastuuta varmasti myös alivoimalla, mutta joukkueen ehdottomana ykkössentterinä hänen avujaan tarvitaan myös hyökkäyspäässä. Uutta kevättä elävä Teemu Selänne on ollut varmasti monien yllätykseksi todella tehokas, ja tämän tahdin jatkuessa mies on todellinen löytö miljoonan palkalla. Toinen selkeä onnistuja on ollut nuori hyökkääjä Joffrey Lupul, joka johtaa laukaisutilastoa ja hätyyttelee pistepörssin kärkeä joukkueen sisäisessä tilastossa.

Maalivahti Jean-Sebastien Giguerelle tämä kausi on näytön paikka, sillä skeptikot ovat vakuuttuneita siitä, että Gigueren huikeat pudotuspeliesitykset muutaman kauden takaa olivat vain yhden kauden juttu. Samanlaiseen esitykseen hän tuskin koskaan enää kykeneekään, mutta saman kauden runkosarjan suorituksiin miehellä pitäisi olla eväät olemassa, vaikka varusteiden pienennys Giguerea kirpaisikin. Myös Ilja Bryzgalov on päässyt esittämään kykyjään tällä kaudella Gigueren loukkaannuttua muutaman pelin ajaksi, mutta kumpaakin maalivahtia vaivaa tällä hetkellä sama ongelma: koko ottelun läpi ei huippuotteita kyetä esittämään.

Anaheim on tällä hetkellä epätasainen joukko onnistujia ja epäonnistujia, ja poppoon menestys riippuu pitkälti Fedorovin ja Niedermayerin suorituksista. Nuoria pelaajia, kuten Getzlaf ja Perry on myös nousussa, mutta he tuskin voivat kovin isoja saappaita vielä täyttää. Nousujohteesta on kuitenkin merkkejä, joten Anaheim on menossa oikeaan suuntaan.

Teksasissa epävakaata

Kausi 2005-2006 on Dallas Starsin osalta lähtenyt käyntiin juuri niin epätasaisissa merkeissä, kuin Teksasissa osattiin pelätä. Kauden avausottelun huikean loppukirinsä ansiosta kruunannut Stars jatkoi hyvin voittaen neljästä seuraavasta pelistään kolme. Kanadan vieraskiertue sujui mukavasti tähtirintojen kukistaessa niukasti Calgaryn sekä Edmontonin. Reissun viimeisessä ottelussa Vancouveria vastaan lukuisat jäähyt pilasivat Dallasin pistehaaveet. Canucks-ottelusta alkoi joukkueen lama, joka näkyi varsinkin puolustuspään pettämisenä. Seuraavista neljästä kotiottelusta, tuloksena oli kolme tappiota, joissa vastustaja takoi peräti 18 maalia Dallas-verkkoon.

Kauden ensimmäisissä otteluissa Dallasin suurin huoli ovat olleet lukuisat jäähyt ja sitä kautta vastustajalle lahjoitetut maalit. Tiukkaan tuomarilinjaan totutteleminen on ollut joukkueen voimapelaajille vaikeaa ja tämä on näkynyt usein turhina alivoimina. Silloin kun Dallas on hävinnyt ottelunsa, joukkueen verkkoon on mätetty oikein huolella maaleja. Puolustuspeli hakee vielä uomiaan ja pahoja repeämisiä peräpäässä tapahtuu aivan liikaa. Laskettujen maalien keskiarvosta 3.5 voi syyttää myös tiettyjä Dallas-hyökkääjiä, joiden puolustushalukkuuden on ehdottomasti noustava aivan uudelle tasolle. Maalivahti Marty Turco on aloittanut yhdestätoista ottelusta yhdeksän. Miehen torjuntaprosentti noissa otteluissa on vaatimaton 87,2 %, joten ruotsalainen varamaalivahti Johan Hedberg tulee pommin varmasti saamaan jatkossa enemmän vastuuta.

Vaikka maaleja on Dallasin verkkoon mätetty liikaa, löytyy yksi alkusyksyn ilopillereistä juuri puolustuskalustosta. Joukkueen tehotilastoa johtava Trevor Daley on lunastanut häneen kohdistetut odotukset mallikkaasti. Nuoresta monipuolisesta puolustajasta näyttäisikin kehkeytyvän Dallasille harvinainen tapaus; oma varaus, josta on tulossa keskivertoa parempi NHL-puolustaja. Muita suurempia ilonaiheita ei Starsin puolustuspäästä löydy. Sergei Zubov ja Philippe Boucher ovat odotetusti kantaneet suurta vastuuta joukkueen takalinjoilla. Martin Skoula, Jon Klemm sekä Stephane Robidas pelaavat omalla tasollaan, eivätkä yhtään sen paremmin. John Erskine on ollut liigan aktiivisin tappelija alkukaudesta, mutta se ei valitettavasti muuta sitä surullista faktaa, että miehen tehotilasto on kuusi pykälää pakkasen puolella.

Hyökkäyspään suurimpana ilonaiheena voidaan pitää ketjun Jere Lehtinen – Mike Modano – Jussi Jokinen erinomaisia esityksiä. Kahdella suomalaisella laiturilla varustettu trio on noussut Starsin selkeäksi ykköskentäksi. Jo harjoituskaudella loistanut Jokinen, on jatkanut siitä mihin jäi harjoituspeleissä; tehot 4+3 ensimmäisissä 11 ottelussa, povaavat hienoa tulokaskautta Kärppä-kasvatille. Parivaljakko Modano – Lehtinen on lunastanut heihin kohdistetut odotukset mainiosti. Kapteeni-Modano johtaa joukkueen sisäistä pistepörssiä 12 pisteellään Lehtisen ollessa Dallasin paras maalintekijä seitsemällä osumallaan. Suurta vastuuta pistetehtailusta kantava Jason Arnott – Bill Guerin -kaksikko ei ole päässyt vielä omalle tasolleen kauden ensimmäisissä otteluissa. Maalitehtailun sijaan mörssärikaksikko on viihtynyt paremmin jäähyaitiossa. Tähtipaitojen runkopelaajilta, Niko Kapaselta, Brenden Morrow`lta, Antti Miettiseltä sekä Stu Barnesilta, on myös lupa odottaa enemmän maaleja tulevaisuudessa. Dallas on hyökkäyksen osalta ollut liikaa ykköskenttänsä varassa ja siihen on tultava muutos.

Dallas on päässyt pelaamaan vähiten koko liigasta ylivoimaa, eikä tulosta ole 59 yrityksen aikana häävisti tullut. Joukkueen ylivoimatehokkuus oikeuttaa vasta 24. tilalle NHL:ssä. Dave Tippett, joka on yleensä tunnettu taitavana ylivoimapelin organisoijana, ei siis ole vielä onnistunut tuolla tärkeällä osa-alueella. NHL:n nykyisellä tuomarilinjalla ottelut ratkeavat varsin usein ylivoimapeliin ja siinä on tähtirintojen valmentajilla sekä pelaajilla vielä paljon mietittävää. Vaikka tasakentällisin Dallasille on tehty maaleja turhan paljon, on alivoimapeli kuitenkin toiminut joukkueella varsin kohtuullisesti. Dallasin epätasaisten otteiden seurauksena katseet kääntyvät nyt Dave Tippettiin; saako mursuviiksensä pois ajellut päävalmentaja herätettyä kallispalkkaisen kolmikon Guerin – Arnott – Turco pelaamaan omalla tasollaan? Saako Tippett ja muu valmennusjohto viisikkopelin toimimaan paremmin? Mahdollisuudet joukkueella on periaatteessa mihin vaan, mutta tekemisen ja toteuttamisen tason on parannuttava.

Los Angeles rynnisti divisioonaykköseksi

Los Angeles Kings on aloittanut erittäin vakuuttavasti voittaen 12 ottelustaan peräti kahdeksan. Mainiota starttia on edesauttanut varmasti otteluohjelma, sillä Kings on pelannut vieraskaukalossa vasta kolme ottelua. Joukkueen tehomieheksi on noussut ylivoimaspesialisti Lubomir Visnovsky, joka keikkuu myös liigan puolustajien pistepörssin kärjessä. Uudet pelaajat Pavol Demitra ja viikon pelaajaksikin jo kertaalleen valittu Craig Conroy ovat myös onnistuneet mainiosti. Kingsin nuorista tähdistä hyökkääjät Alexander Frolov ja Dustin Brown sekä puolustajalupaus Tim Gleason ovat säestäneet hienosti kokeneita pelimiehiä. Etenkin Frolov on parantanut otteitaan koko ajan ja tämä alkaa näkyä myös tulostaululla. Harjoituskauden lopussa aivotärähdyksen vuoksi huilaamaan joutunut Jeremy Roenick sen sijaan on kadottanut tehonsa lähes kokonaan.

Kings-kannattajien pienoiseksi suosikiksi lokakuussa nousi hieman yllättävämpi nimi George Parros. 20. päivä Dallasia vastaan pelatussa ottelussa Parros teki niin sanotun Gordie Howen hattutempun iskien maalin, syöttäen toisen ja tapellen vielä Stars-pakki John Erskinen kanssa. Maali oli samalla hänen NHL-uransa ensimmäinen. 25-vuotias Princtonin mies on pelannut kaikissa Kingsin-alkukauden otteluissa ja värikäs pelitapa tuntuu uppoavan yleisöön myös uudistuneessa NHL:ssä. Parros on tehnyt 12 ottelussa neljä pistettä, mutta ovat vain ylimääräistä plussaa tämän hyökkäystankin kohdalla. Parros jakelee mielellään kovia taklauksia ja hänet löytää yleensä niiden kuuluisien torikokouksien keskeltä, joko hanskojen kanssa tai ilman.

Kahden kokemattoman maalivahdin taisto Los Angelesissa on kääntynyt toistaiseksi lähes täydellisesti Jason Labarberan eduksi. 25 -vuotias kanadalainen tulokasvahti keikkuu NHL:n maalivahtitilastojen kärkipäässä siinä missä ennakkoon vahvemmaksi veikkailtu Mathieu Garon tuntuu kadottaneen varmuutensa täysin. Labarbera on voittanut seitsemästä pelistään kuusi ja hänen torjuntaprosenttinsa keikkuu 94% tietämillä. Maalivahdit ovat saaneet hyvin tukea puolustukselta, sillä Kingsiä vastaan on lauottu ottelua kohti kuudenneksi vähiten koko liigassa.

Viime kausista poiketen Los Angeles on päässyt pelaamaan varsin terveenä ja tulos on ollut sen mukaista. Marraskuussa vierasotteluiden kolminkertaistuu, joten voittotahti voi hieman hiipua. Mutta näkyvissä ei ole mitään syytä miksei Kings keikkuisi jatkossakin läntisen konferenssin kärkipäässä. Roenick tulee taatusti parantamaan peliään ja tuomaan näin joukkueelle lisää iskuvoimaa hyökkäyspäähän. Hän on kärsinyt alkukaudesta useista pikkuvammoista, jotka selittävät osaksi heikot tehot. Koko alkukauden selkävamman takia sivussa ollut Valeri Bure sen sijaan tuskin toipuu pelikuntoon marraskuun aikana, mutta päässee näillä näkymin tositoimiin ennen joulutaukoa.

Gretzkyn kojoottilauma kurssissa

Wayne Gretzkyn valmentaman Phoenix Coyotesin kauden alku on ollut kaksijakoinen. Joukkue hävisi ensimmäisistä kuudesta ottelustaan viisi. Tämän jälkeen joukkue kuitenkin heräsi ja otti neljä voittoa kuudesta seuraavasta ottelusta, ennen kuin meni ottamaan jälleen kaksi tappiota. Kaksijakoisen menestyksen lisäksi toinen huomion arvoinen asia on ollut se, että alkukauden pelit ovat olleet erittäin tasaisia. Kojootit ovat pelanneet 14 ottelua ja näistä peräti kymmenen ottelua on päättynyt maalin erolla puoleen tai toiseen. Alkukaudella Wayne Gretzkyn ja joukkueen erikoistilanteista vastaavan puolustajalegenda Paul Coffeyn vaikutus ei ole joukkueen tehoissa juurikaan näkynyt. Phoenix on ollut yksi liigan tehottomimmista joukkueista. Toisaalta oma pää on pitänyt keskiarvoa paremmin.

Siirtorintamalla Phoenix on ollut aktiivinen. Joukkue teki heti kauden alussa vaihtokaupan, jossa se hankki Columbuksesta kokeneen hyökkääjän Geoff Sandersonin. Sandersonin kanssa Arizonan lämpöön siirtyi nuori hyökkääjä Tim Jackman. Toiseen suuntaan matkasivat hyökkääjät Jason Chimera ja Mike Rupp sekä kokenut puolustaja Cale Hulse. Maalintekoon pystyvän Sandersonin liittyminen kojoottilaumaan tuli tarpeeseen, sillä viikko siirron jälkeen Phoenixin kokenut hyökkääjä Brett Hull päätti komean ja pitkän uransa. Hullin lopettamispäätöksen
jälkeen Coyotes teki vielä vaihtokaupat New York Rangersin ja Nashville Predatorsin kanssa. Rangersista joukkue sai hyökkääjä Jamie Lundmarkin ja vaihtokaupassa toiseen suuntaan annettiin hyökkääjä Jeff Taffe. Nashville hankki puolestaan Coyotesilta puolustaja Rick Berryn ja tilalle kojootit saivat tulevaisuudessa määriteltävän korvauksen.

Coyotesin selvänä ykkösmaalivahtina on pelannut kokenut Curtis Joseph, joka saavutti 27. lokakuuta uransa 400 voittonsa Calgarya vastaan. Josephista tuli näin yhdeksäs 400 voittoa torjunut maalivahti NHL:n historiassa. Joseph on ollut kojoottien alkukauden tärkein pelaaja ja torjunut joukkueelleen monta pistettä. Josephin takana on pelannut Brian Boucherin loukkaantumisesta johtuen nuori David Leneveu. Leneveu on pelannut yllättävän monta ottelua, mutta hän on ollut maalilla selvästi virkaveljeään Josephia heikompi. Joseph on torjunut alkukaudella neljä voittoa ja neljä tappiota. Leneveun saldona on puolestaan yksi voitto ja neljä tappiota.

Puolustuksessa Coyotesilla on melko hyvin liikkuva osasto ja puolustus onkin onnistunut alkukaudella hyvin. Koko joukkueen pisteykkösenä on puolustuksen johtaja Paul Mara, joka on tehnyt 10 pistettä 14 ottelussa. Joukkueen tehopörssiä johtava Zbynek Michalek ja nuori Keith Ballard ovat puolustuksen suurimmat yllätykset. Monipuolisen ja räiskyvää peliä pelaamaan pystyvän Ballardin otteet ovat miellyttäneet monia ja Michalekista joukkue on saanut paljon pelaamaan pystyvän varmaotteisen puolustajan. Hyökkäyksessä kapteeni Shane Doan on ollut selvä pettymys kolmella maalillaan. Anaheimista siirtynyt Mike Leclerc ja Calgarysta tullut Oleg Saprykin ovat olleet puolestaan onnistuneita hankintoja.

Phoenixin hyökkäyksessä riittää maalintekoon pystyviä hyökkääjiä kolmeen ketjuun saakka, mutta kärki on suhteellisen ohut ja huipputason ratkaisijoiden puute onkin näkynyt pelien lopussa, kun joukkue on hävinnyt liian monta tasaista ottelua. Monelta hyökkääjältä voi odottaa hyvällä syyllä paranevia tehoja. Kapteeni Shane Doan on hiljalleen heräämässä taklausten lisäksi myös tehojen suhteen ja tämä on joukkueen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Joukkueen liikkuva ja nuori puolustus sopii uusien sääntöjen alle hyvin, mutta jatkon kannalta kysymykseksi nousee etenkin Ballardin ja Michalekin kokemattomuus. Maalilla Curtis Joseph on pelannut alkukaudesta paremmin kuin ennakkoon odotettiin. Brian Boucher palaa marraskuussa sairastuvalta ja tuo kaivattua kilpailua Josephille. Kokonaisuutena koko ajan peliään parantanut kojoottilauma on hyvässä kurssissa ja tulee taistelemaan voitosta joka ilta.

Sharksin alkukausi hienoinen pettymys

Voitosta voittoon harjoituskaudella kulkenut San Jose Sharks on ollut pienissä vaikeuksissa lähes koko lokakuun ajan. Joukkuetta ovat vaivanneet niin loukkaantumisongelmat kuin nuoren pelaajakaartin epätasaiset esitykset kentällä. Erikoistilannepelaaminen on myös ollut varsin heikkoa. Vastapainoksi Sharks on myös onnistunut kääntämään otteluita aivan viime hetkillä epätoivoisesta tappioasemasta voitokseen, joka on omiaan kasvattamaan joukkueen itseluottamusta ja kantaa varmasti hedelmää jatkossa.

Sharksin maalinsuulla pelaa tällä hetkellä Nolan Schaefer, kun luukkutehtäviin on komennettu Dimitri Pätzold. Kaksikko on tuttuja nimiä kaikille AHL-liigaa seuraaville. Ykkösmaalivahti Jevgeni Nabokov loukkasi itsensä, ja heti perään Vesa Toskala venäytti nivusensa. Joukkueen onneksi Schaefer on onnistunut maalin suulla varsin kohtuullisesti, ja Sharks onkin tällä hetkellä kolmen ottelun voittoputkessa. Ottelussa Calgaryä vastaan nuori maalivahti teki kokenutta sniperiä Tony Amontea vastaan ratkaisevan torjunnan rangaistuslaukauskilpailussa, joten hermot Schaeferilla ovat kunnossa.

Joukkueen ylivoimapeli on ollut alkukauden tehotonta. Ylivoima huutaa kokenutta pelintekijää joka pystyisi jakamaan kiekkoa hyville maalintekijöille, kuten Patrick Marleau ja Jonathan Cheechoo. Milan Michalek on aloittanut kauden hyvin, mutta ykkösketjun lisäksi tehoja pitäisi saada aikaan muistakin ketjuista. Keskushyökkääjä Alyn McCauleyn pisteet 0+3 12 pelissä eivät herätä kunnioitusta, ja hänen johtama kakkosketju onkin ollut unten mailla.

Alkukauden vaikeudet eivät ole mitään uutta San Josessa. Edellisellä pelatulla kaudella joukkueella oli tässä vaiheessa kasassa yksi voitto ja kaikki näytti menevän päin prinkkalaa. Loppukaudesta pistesaldo näytti kuitenkin lukemaa 104. Tällä hetkellä Sharks on sentään pudotuspeliviivan yläpuolella sekä mukavassa kolmen ottelun voittoputkessa. Kunhan loukkaantumisongelmat saadaan selvitettyä maalinsuulla ja maalintekoon löydetään jälleen syvyyttä, joukkueen pitäisi jyrätä tuttuun tapaan. Jos joukkue ei piristy, saatetaan pian nähdä pelaajakauppoja.

» Lähetä palautetta toimitukselle