Dallas kohtaa pudotuspelien avauskierroksella Coloradon, San Jose iskee yhteen yllättäjä-Nashvillen kanssa, ja Anaheim saa vastaansa Jarome Iginlan tähdittämän Calgaryn. Tyynenmeren tyvipäässä majailevat lopputaulukossa Los Angeles Kings, sekä jumboksi jäänyt Phoenix Coyotes, jonka kesälomasuunnitelmat lienevät jo pitkällä, niin ajoissa joukkue pelinsä menetti.
Ankkalammella valmistaudutaan pudotuspeleihin
Anaheimissa pelataan tänä keväänä pudotuspelejä. Olympiatauon jälkeinen vahva vire takasi ankoille pudotuspelipaikan, joka varmistui jo muutamaa kierrosta ennen runkosarjan päätöstä. Avauskierroksella Anaheim saa vastaansa Calgary Flamesin, jonka kanssa joukkue kohtasi runkosarjan viimeisellä kierroksella. Kyseessä oli kuuma ottelu, joten mielenkiintoinen sarja luvassa. Huhtikuussa Ducks keräsi voittoja ihan kiitettävään tahtiin, varsinkin paikallisvastustaja Kingsin nöyryyttäminen tuntui maistuvan nälkäiselle ankkalaumalle. Los Angelesin kakkosjoukkue otti Anaheimilta kuonoonsa huhtikuun aikana niin kotona, kuin vieraissakin.
Mighty Ducks vahvisti maalivahtiosastoaan solmimalla sopimuksen yliopistovahti David McKeen, 23, kanssa. McKeen perässä oli useita NHL-joukkueita, mutta Ducks veti pisimmän korren. McKee ei uhkaa joukkueen maalivahtiduon Giguere-Bryzgalov asemaa, vaan on lähinnä varmistamassa taustalla, jos toinen loukkaantuu. Farmijoukkue Portlandissa Jani Hurme saa keskittyä pelaamaan pudotuspelejä. Anaheimin maalivahtiosasto on kunnossa, vaikkakin Jean-Sebastien Giguerella tulee edelleen liikaa mustia iltoja.
Puolustuspään ykkösnimenä jatkaa tehopisteiden valossa Scott Niedermayer, mutta +/- -tilaston suvereeni kärki on romuluinen valko-venäläispuolustaja Ruslan Salei. Vakiokokoonpanon puolustajista yksikään ei ole tehotilastossa pakkasen puolella. Huhtikuun peleissä kovimmista pisteistä Ducks-puolustuksessa vastasivat Francois Beauchemin ja Scott Niedermayer, molemmat saalistivat tehot 1+3.
Hyökkäyspäässä edelleen suurinta roolia esittää Andy McDonaldin johtama ykkösketju, jossa laidoilla pelaavat Teemu Selänne ja Chris Kunitz. Varsinkin Selänne ja McDonald viilettivät huhtikuun peleissä huimassa myötätuulessa, Selänne keräsi tehot 6+5, ja McDonald kunnioitettavat 4+11. Joffrey Lupulin kuiva kausi päättyi, ja nuori lupaus maalasi huhtikuun aikana peräti viidesti. Muita tehoankkoja olivat Ryan Getzlaf (3+6) ja Rob Niedermayer (3+6). Washingtonista hankittu Jeff Friesen on ollut lievä pettymys. Mies ei missään nimessä ole esittänyt parasta osaamistaan, mutta hänen pudotuspelikokemuksensa saattaa nousta suureen arvoon kevään koitoksissa.
Anaheim ei ole koko kauden aikana kärsinyt juurikaan pelaajien loukkaantumisista, joukkueen fyysisen osaston pelote, hyökkääjä Todd Fedoruk on tällä hetkellä ainoa, jonka pelikunto on arvoitus. Anaheim lähtee siis pudotuspeleihin lähes parhaalla mahdollisella miehityksellään.
1. Teemu Selänne 80 40+50=90
2. Andy McDonald 82 34+51=85
3. Scott Niedermayer 82 13+50=63
4. Joffrey Lupul 81 28+25=53
5. Chris Kunitz 69 19+22=41
Dallasissa odottavat tunnelmat
Pitkään Läntisen konferenssin kakkossijaa hallussaan pitänyt Dallas Stars pääsee aloittamaan pudotuspelit terveellä joukkueella. Huhtikuun aikana joukkueen tähtipelaajien pikkuvammat hoidettiin kuntoon ja tärkeimmät pelimiehet saivat vuorotellen otteluihin lepovuoroja.
Dallas hävisi kuun alussa kahdesti hurjassa vireessä olevalle San Joselle. Tappioiden myötä tähtipaidat välttyvät pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella juuri kovan San Josen kohtaamiselta. Dallasin avausvastustaja on sen sijaan Colorado Avalanche.
Marty Turco sai harjoituksissa pienen tällin kroppaansa ja lepäsi Minnesota-ottelun. Mistään vakavasta ei kuitenkaan ollut kysymys, vaan tässä vaiheessa kautta pienimmätkin riskit pyritään minimoimaan. Yhdessä ottelussa kapteenin C-kirjainta jo rinnassaan kantanut Brenden Morrow, huilasi puolestaan terveenä Columbus-ottelun.
Kausi 2005-2006 on ollut menestyksekäs Teksasin parhaalle jääkiekkojoukkueelle. Dallas rikkoi huhtikuussa organisaation ennätyksen runkosarjassa voitettujen otteluiden määrässä. Kokeneet pelaajat kapteeni Mike Modanon johdolla ovat kannatelleet joukkuetta pitkin kautta ja pitkiltä tappioputkilta on vältytty.
Pudotuspelit ovat täysin oma maailmansa ja vertailupohjaa runkosarjapeleihin ei hirveästi ole. Dallasissa on kuitenkin tällä kaudella tehty paljon asioita oikein ja valmiustila pudotuspeleihin on miltei täydellinen. Katseet kääntyvätkin nyt maalivahti Marty Turcoon, jolla on elämänsä mahdollisuus karistaa heikon pudotuspelitorjujan maine pois olkapäiltään.
1. Mike Modano 78 27+50=77
2. Jason Arnott 81 32+44=76
3. Sergei Zubov 78 13+58=71
4. Brenden Morrow 81 23+42=65
5. Jussi Jokinen 81 17+38=55
Los Angeles Kings kesälomalle sekavissa tunnelmissa
Kingsin osalta huhtikuu oli kuin koko kausi pähkinänkuoressa. Sekavia tapahtumia riitti niin jäällä kuin jään ulkopuolella. Merkittävin uutinen Kings-kaudella 2005-06 oli, kun kaikkien aikojen King, Luc Robitaille, ilmoitti lopettavansa jääkiekkouransa pelaajana. Peräti 14 kautta Kingsissä ja 19 kautta NHL:ssä pelannut sekä 1394 pistettä tahkonut hyökkääjä sai joukkueelta kunnianosoituksena kantaa kapteenin C-kirjainta kauden viimeiset ottelut.
Myös Sean Averyn pelit Kingissä on toistaiseksi pelattu. Pitkin kautta oli huhuttu Averyn ongelmista seurajohdon kanssa ja 12. päivä huhtikuuta LA Times toi julkisuuteen tiedon hänen riidoistaan seuran apuvalmentajan kanssa. Tämän jälkeen Averyä ei enää joukkueessa nähty. Averyn lisäksi potkut saivat väliaikaisena päävalmentajana toiminut John Torchetti ja Kings-GM Dave Taylor, joka joutui kantamaan suurimman vastuun epäonnistuneesta kaudesta. Huhtikuun 18. päivä ilmoitettu Taylorin irtisanominen ehkä juuri tämän vuoksi tullutkaan suurena yllätyksenä. Taylorin paikan toimitusjohtajana ottanee Dean Lombardi.
Puolustuksesta huhtikuussa loukkaantumisten takia joutuivat pelejä jättämään väliin Aaron Miller, joka joutui leikkaukseen. Myös tuore vahvistus Brent Sopel on kärsinyt pienistä vaivoista, joiden takia pelejä on jäänyt väliin.
Joukkueen pudotuspelihaave oli vain hiuskarvan varassa ennen huhtikuun viimeisiä pelejä. Joukkue näytti kuitenkin Mathiue Garonin johdolla vielä kunnon taistelua kuun alussa ottamalla kaksi peräkkäistä 1-0 kotivoittoa. Tämän jälkeen joukkueen koko kauden aikainen murheellinen ilme kuitenkin tuli näkyviin. Kun pudotuspelipaikka oli pitkästä aikaa realistinen, joukkue repsahti häviten neljä ottelua putkeen. Robitaillen jäähyväisottelussa kotiluolassa Stapeles Centerissä joukkue innostui vielä voittamaan Calgary Flamesin ja kauden viimeisestä ottelusta joukkue otti puhtaan 4-0 voiton maalivahti Jason LaBarberan johdolla.
Heikon Kings-huhtikuun vähäisistä ilonaiheista ehkä suurin oli Garonin kaksi peräkkäistä nollapeliä Dallas Starsia ja Vancouver Canucksia vastaan. Suurimmat ongelmat löytyivät koko kauden ajan vaivanneesta huonosta viisikkopelistä, joka ainoastaan alkukaudesta toimi jollain tavalla - silloin joukkue taistelikin divisioonansa kärkipaikasta.
Ensi kaudeksi joukkueessa on paljon kysymysmerkkejä aina seuran valmennus- ja johtoporrasta myöten. Nuoret pelaajat Michael Cammalleri, Dustin Brown, Tim Gleason ja Aleksandr Frolov ovat ottaneet kuluvalla kaudella ison harppauksen urallaan ja ensi kaudeksi heiltä odotetaan myös enemmän vastuuta kentällä. Maalivahdit Garon ja LaBarbera pelasivat epätasaisesti, eikä kumpikaan pystynyt kauden edetessä vakiinnuttamaan ykkösmaalivahdin paikkaa. Ensi kaudeksi paineet tulevat olemaan vieläkin kovemmat, mikäli molemmat seurassa jatkavat.
Yksi suurimmista mielenkiinnoista kohdistuu siihen kuka seisoo penkin takana. Joka tapauksesta valmennusjohdonkin valinnoista riittää spekulointia pitkään aina ensi kauden alkuun saakka. Seuran faneilla suurin toive olisi, että joukkueen fysiikkavalmennus saataisiin kuntoon kesän aikana, jottei jo liian arkipäiväiseksi tulleita loukkaantumisia enää ensi kaudella nähtäisi totuttuun tapaan
1. Lubomir Visnovsky 80 17+50=67
2. Craig Conroy 78 22+44=66
3. Pavol Demitra 58 25+37=62
4. Michael Cammalleri 80 26+29=55
5. Aleksandr Frolov 69 21+33=54
Phoenixilla katseet jo tulevaisuudessa
Phoenix Coyotesin realistiset mahdollisuudet pudotuspelipaikkaan olivat menneet jo ennen huhtikuuta ja katseet olivatkin tulevaisuudessa. Yksi merkittävä kiinnitys tehtiin huhtikuun puolivälissä, kun joukkueen avainpuolustajaksi tämän kauden aikana noussut tsekkipuolustaja Zbynek Michalek teki seuran kanssa nelivuotisen jatkosopimuksen. Michalekilla on ykköspaikka Phoenixin peliaikatilastossa, kiekonriistotilastossa ja laukausten blokkaustilastossa. Michalekin sopimuksen tarkempia yksityiskohtia ei haluttu ilmoittaa julkisuuteen.
Kaukalon puolella Phoenix esitti huhtikuussakin vaihtelevia otteita. Huhtikuun alussa Kojootit olivat neljä peliä kestävällä vieraspelimatkalla. Vieraspelikiertueen ensimmäinen voitokas ottelu oli pelattu jo maaliskuun lopussa San Josea vastaan ja huhtikuun ensimmäisestä ottelusta samaista San Josen joukkuetta vastaan tuli niin ikään vieraskentällä voitto. Steven Reinprecht nousi molemmissa San Jose -otteluissa Phoenixin suureksi sankariksi, kun mies viimeisteli kahdessa ottelussa yhteensä viisi osumaa.
Voitokkaiden Sharks-pelien jälkeen kauden tasaisesti pelannut Phoenix kohtasi kuitenkin kauden pisimmän tappioputkensa. Joukkue hävisi ensin vieraskentällä Edmontonille ja Calgarylle, ottaen molemmista otteluista suurinumeroiset (7-1 ja 5-2) tappiot. Tämän jälkeen joukkue palasi kotiin, mutta hävisi ensin Dallasille rangaistuslaukauksissa ja tämän jälkeen vielä San Joselle. Joukkueen viides peräkkäinen tappio koitti Coloradon vieraana. Los Angelesin Gretzkyn joukkue onnistui voittamaan kotonaan ennen huhtikuun puoltaväliä, mutta koki tämän jälkeen jälleen vierastappion Nashvillelle.
Kokonaisuutena Phoenixin huhtikuu oli melkoista pakkopullaa. Kaikkiin peleihin joukkueelta ei löytynyt latausta ja Phoenix suorastaan luovutti ilmaisia pisteitä muutamassa ottelussa vastustajalleen. Toisaalta etenkin San Jose tuntuu sytyttävän Kojootit joka kerta ja kauden saldo selvästi paremmin sijoittunutta Sharksia vastaan jäikin Phoenixin kannalta komeaksi, kun joukkue voitti San Josen joukkueiden välisistä kahdeksasta kohtaamisesta yhteensä kuusi kertaa.
Phoenixin kausi oli kokonaisuutena pettymys. Joukkue pelasi liian vähän voittoputkia ja hävisi tasaisia pelejä liiaksi noustakseen edes pudotuspelikandinaatiksi. Joukkue teki kauden aikana paljon siirtoja ja vaikka siirrot olivat pääosin onnistuneita, ne sotkivat ryhmän yhtenäisyyttä. Joukkueen nuori puolustus Zbynek Michalekin ja Keith Ballardin johdolla onnistui hyvin, joskin Ballardin aikana omaan päähän tehtiin liikaa osumia. Tulevaisuus tällä osastolla näyttää kuitenkin varsin kelvolliselta. Maalilla pelannut kokenut Curtis Joseph oli joukkueen arvokkain pelaaja, mutta joukkue kaipaisi jo uutta ykkösmaalivahtia. David LeNeveusta sellainen saattaa vielä kehittyä, mutta toistaiseksi LeNeveu ei ole näyttänyt voittavalta maalivahdilta.
Hyökkäys alkoi pelaamaan tehokkaammin Steven Reinprechtin liityttyä mukaan, mutta Coyotesilta puuttuvat edelleen todelliset supertähdet, jotka ratkaisivat pelejä. Ladislav Nagysta voisi olla tähän tehtävään ja mies olikin varsin kovassa kunnossa syyskaudella, mutta loukkaantui sitten jo tammikuussa. Nagyn loukkaantuminen olikin jo muutenkin kapealla ratkaisijamateriaalilla pelaavalle joukkueelle paha takaisku. Hyökkäys on kokonaisuutena tasaisen hyvä ja roolipelaajia löytyy, mutta yksi tähtihyökkääjä voisi olla se viimeinen piristysruiske, mikä nostaisi Phoenixin voittavaksi joukkueeksi.
1. Shane Doan 82 30+36=66
2. Mike Comrie 80 30+30=60
3. Ladislav Nagy 51 15+41=56
4. Mike Johnson 80 16+38=54
5. Steven Reinprecht 80 22+30=52
Hailauma tähtikaksikon vetämänä pudotuspeleihin
Edelliskuun päätteeksi Sharksin asetelmat eivät olleet järin mairittelevat. Joukkue oli tappioputkessa, pudotuspelien ulkopuolella. Huhtikuun esitykset kahdeksan ottelun voittoputken siivittämänä nostivat Pohjois-Kalifornian ylpeyden kuitenkin hienosti pudotuspeleihin, jopa konferenssinsa viidennelle sijalle.
Loistava päätös runkosarjalle ei olisi ollut mahdollista ilman NHL:n parasta kaksikkoa – Joe Thornton ja Jonathan Cheechoo nousivat piste- ja maalipörssien kärkipaikoille voittaen pokaalit mieheen. Thorntonille Art Ross Trophy pistepörssin voittajana 125 pisteellä, Cheechoolle Rocket Richard Trophy maalipörssin kärkisijan myötä 56 osumalla. Kuvaavaa kaksikon voimasta on se, että Thornton saalisti ylivoimaisesti eniten syöttöpisteitä kauden aikana. Lähimmät haastajat ovat yli 20 syötön päässä Thorntonin lukemasta 96.
Hienosti pelasivat myös kakkosketjun vähemmän näkyvät raatajat. Patrick Marleau yhdessä Milan Michalekin sekä Steve Bernierin kanssa tekivät yhdessä hienot tehot. Marleau rekisteröikin itselleen ennätyspisteet, nakuttamalla 86 merkintää pelaten jälleen täyden kauden. Tulokaskautensa jälkeen teräsmiessentteri on pelannut vähintään 79 ottelua joka kausi.
Koko kausi oli yhtä vuoristorataa Sharksin suhteen. Heidän onnekseen viimeisellä etapilla joukkue intoutui ennätykselliseen voittoputkeen pidemmän tappioputken sijaan. Tämän myötä Piilaakson kupeessa nautitaan jälleen pudotuspeleistä.
Pudotuspeleissä vastaan asettuu Nashville Predators, joka ei ole koskaan voittanut pudotuspelisarjaa. Vastustajana se onkin etukäteen ajatellen huomattavasti helpompi kuin kolme kärkijoukkuetta. Sharks lähtee sarjaan voitettuaan edellisestä kymmenestä ottelusta kahdeksan, Predators on
sarjataulukossa ylempänä ainoastaan paremman alkukautensa ansiosta. Nykykunto Sharksilla on kuitenkin kovempi, joka lupaa hyvää.
Maalivahtiosastolla Vesa Toskala on osoittanut olevansa valmis aloittavan maalivahdin puuhiin NHL:ssä. Todennäköisesti Toskala nähdäänkin maalin suulla pudotuspelien alkaessa. Kakkosmaalivahtina on ollut huonompiakin vaihtoehtoja NHL-historiassa kuin Jevgeni Nabokov. Hänellä on kuitenkin ollut vaikeuksia saada pelirytmistä kiinni jatkuvien loukkaantumisten vuoksi.
Kokemus on hänen valttinaan useiden pudotuspelisarjavoittojen myötä.
1. Joe Thornton 81 19+96=125
2. Jonathan Cheechoo 82 56+37=93
3. Patrick Marleau 82 34+52=86
4. Nils Ekman 77 21+36=57
5. Tom Preissing 74 11+32=43
