Los Angeles Kings pelasi kauden heikointa kiekkoaan tammikuussa ja osaltaan auttoi Starsin siirtymistä divisioonan kärkeen. Huimalla prosentilla lisäajalle venyneitä otteluita voittanut Dallas on jo kahdeksan pisteen etumatkalla kolme ottelua enemmän pelanneisiin Kingseihin nähden.
Selvästi alakanttiin koko kauden pelannut San Jose on piristynyt hieman Joe Thorntonin tulon jälkeen, mutta divisioonan pohjilta on vielä pitkä matka kärkisijoille. Phoenix ja Anaheim etenevät tasatahtiin lohkon keskivaiheilla.
Divisioonan sisäistä pistepörssiä johtaa San Josen Joe Thornton 68 pisteellään. Puolustajista tehokkain on ollut Los Angelesin Lubomir Visnovsky 51 pisteellään. Tyynenmeren divisioonan huippuhetki koettiin tammikuun lopulla, kun Teemu Selänne rikkoi 1000 pisteen rajan kautta aikojen toisena suomalaispelaajana. Seuraavassa tarkemmin joukkueiden kuulumiset.
Mighty Ducks of Anaheim - Taistelu jatkuu
Tammikuun suurimpiin uutisiin Anaheimin suunnalta kuului Petr Sykoran siirto NY Rangersiin. Brian Burke syötti jälleen karvasta kalkkia joukkueen faneille, sillä Sykorasta tuli vaihdossa vain Maksim Kondratjev, jolla ei ole ihmeempiä näyttöjä. Pidemmällä tähtäimellä ehkä hyväkin siirto, sitä ei voi sanoa vielä tässä vaiheessa. Ainakin palkkakuluja joukkue sai alemmas, ja nyt onkin varaa hankkia pelaajia, jos ei kauden aikana, niin kesän UFA-markkinoilta.
Pelillisesti Mighty Ducks on jatkanut matkaansa vuoristoradassa, pitkiä putkia se ei ole kasvattanut suuntaan eikä toiseen. Rangaistuslaukauskilpailut tuntuvat olevan edelleen Anaheimille hankalia, joukkue onnistui sentään saalistamaan kauden toisen rl-kisa voittonsa Ottawan kustannuksella. Sankareina samat herrat, kuin edellisessä rankkarikisavoitossa; Chris Kunitz ja Jean-Sebastien Giguere. Laituri Kunitz on muutenkin esittänyt pirteitä otteita.
Kuten koko joukkue, myös maalivahti Jean-Sebastien Giguere on esittänyt äärettömän epätasaisia otteita. Lievää turhautumistakin miehen pelissä on ollut havaittavissa, mm. kuumeneminen tärkeässä Edmonton -ottelussa tuli pahaan paikkaan. Tappio meni käytännössä Gigueren piikkiin. Harva maalivahti onnistuu saalistamaan vajaassa puolessa minuutissa 16 minuuttia jäähyjä, Ducks -vahdille tämä ei tuottanut ongelmaa. Kakkosvahti Ilja Bryzgalov on noussut uhkaamaan Gigueren ykkösasemaa, ja onkin onnistunut pelaamissaan otteluissa vähintäänkin kohtalaisesti. Saattaa saada loppukaudesta vastuuta paljonkin, ainakin jos Giguere kaupataan pois.
Puolustuksessa Ruslan Salei on +/- -tilaston valossa ykkösnimi. Toista ääripäätä edustaa ajoittain täysin pihalla oleva Francois Beauchemin, jonka otteet ovat melko epätasaisia. Luottoa mieheen kuitenkin tuntuu löytyvän valmennusjohdon suunnalta, siitä kielii massiiviset minuutit, joita kanadalainen joukkueen eteen tahkoaa.
Joukkueen hyökkäysosastolla mennään tuttuun tahtiin. Pääasiassa ikinuori Teemu Selänne kantaa vastuun maalinteosta. Kuun viimeisenä päivänä Selänne rikkoi maagisen 1000 pisteen rajapyykin. Ryan Getzlafilta ja Corey Perrylta odotellaan parempia esityksiä, toki on huomioitava, että kyseessä on kaksikko, jolla ei vielä ihmeemmin NHL-kokemusta ole. Paikallisderbyssä Los Angelesia vastaan kuun lopulla, tämä kaksikko esiintyi mainiosti, samoja otteita jatkossa, niin hyvä tulee.
Lievää huolenaihetta Anaheimille on tuonut loukkaantumiset. Rob Niedermayer kärsi aivotärähdyksestä, ja missasi muutaman pelin. Teemu Selänne huilasi pari ottelua lievän nivusvamman takia, Scott Niedermayerilla ja Joffrey Lupulilla on polvi-ongelmia, ja Ruslan Salei sai jonkinasteisen silmävamman. Ducksin materiaali ei kestäisi avainmiesten loukkaantumisia.
Pudotuspelipaikka on edelleen saavutettavissa, mutta otteisiin pitää saada ehdottomasti lisää tasaisuutta, eivätkä voittoputket olisi lainkaan pahitteeksi.
1. Teemu Selänne 49 24+25=49
2. Andy McDonald 51 15+29=44
3. Scott Niedermayer 51 8+31=39
4. Joffrey Lupul 50 18+19=37
5. Rob Niedermayer 45 10+15=25
Dallasilla kiireinen tammikuu
Teksasissa tehtiin historiaa 11. tammikuuta. Dallas Stars hankki riveihinsä seuran kuudennen suomalaispelaajan, Janne Niinimaan. Vaihdossa New York Islandersiin matkasi tappelija John Erskine sekä ensi kesän toisen kierroksen varausoikeus. Missään NHL-joukkueessa ei koskaan ole pelannut kuutta suomalaista yhtä aikaa. Tammikuu oli suomalaiskatraalle ja muulle joukkueelle kiireinen; joukkue pelasi peräti 15 ottelua 31 päivän aikana.
Maalivahti Marty Turco teki kuun alussa pitkän jatkosopimuksen joukkueen kanssa. Ilmeisesti sopimusjuhlat olivat hieman liian rajut, sillä Turco vaihdettiin kahdessa seuraavassa ottelussa pois maalilta luokattomien esitysten saattelemana. Molemmat ottelut loppuun pelannut Johan Hedberg onnistui kuitenkin erinomaisesti ja Stars nousi kahdesti kolmen maalin tappioasemasta voittoon.
Janne Niinimaan hankinta puolustuspäähän aiheutti erilaisia reaktioita Dallas-fanien keskuudessa. Pitkän uran NHL:ssä pelannut Niinimaa on viime aikoina joutunut monen lätkäfanin sylkykupiksi, osittain heikkojen peliesitysten ja osittain kaukalon ulkopuolisten asioiden vuoksi. Dallasissa Niinimaa kerkesi pelata muutaman ottelun ennen harjoituksissa tullutta nilkkavammaa. Noissa otteluissa Niinimaa ehti jo saada epävarman puolustajan maineen monen Dallas-fanin keskuudessa.
Suomalaispuolustajan heikosta alusta huolimatta, Dallasin puolustuspää jatkoi yllättävän hyviä otteitaan tammikuussa. Trevor Daley, Martin Skoula ja Stephane Robidas ovat tärkeitä miehiä hurjia minuutteja pelaavien Sergei Zubovin ja Philippe Boucherin takana. Farmijoukkue Iowa Starsista Niinimaan tilalle nostettu Patrick Traverse on myös käytännössä NHL-tason puolustaja.
Kakkoskentän laitahyökkääjä ja varakapteeni Brenden Morrow pelaa elämänsä kautta. Lähes 70 pisteen tahtia takova ruutitynnyri oli tammikuun ottelusumassa Dallasin johtavia pelaajia. Sen sijaan joukkueen toisesta voimalaiturista Bill Guerinista ei voida sanoa samaa. Keskimäärin 17 minuutin peliaikaa nauttiva Guerin, vaeltelee varjojen mailla illasta toiseen. Amerikkalainen on Starsin kalleimpia pelaajia ja miehen kahdeksan maalia 50 ottelussa ovat lievästi sanottuna katastrofaalisen huonot lukemat.
Mike Modano ja Jere Lehtinen eivät olleet tammikuussa ihan edellisen kuun veroisessa liidossa mutta eivät konkarit pettäneetkään. Modano on edelleen Dallasin paras pistemies ja Lehtinen paras maalintekijä. Tärkeissä läntisen konferenssin kärkiotteluissa Detroitia vastaan, Modano/Lehtinen –akseli oli piikkinä Red Wingsien lihassa. Stars voitti molemmat ottelut.
Dallas on NHL:n paras joukkue rangaistuslaukauskilpailuissa ja suuri kunnia tästä kuuluu tulokashyökkääjä Jussi Jokiselle. Kärppä-kasvatti ylitti tammikuun aikana uutiskynnyksen Pohjois-Amerikan jääkiekkomediassa, kun hän viimeisteli 100 prosentin varmuudella rankkareitaan. Tyyli jolla Jokinen ohitti Bostonin Tim Thomaksen ja Detroitin Manny Legacen, hakee vertaistaan; harhautus vasemmalle ja yhdellä kädellä kiekko maalivahdin ohi toiselta puolelta.
Tammikuu oli Dallasin kohdalla putkien kuukausi. Kuun alun kuutta voittoa seurasi kolmen ottelun tappioputki. Nuo tappiot tulivat itäisen konferenssin joukkueita (Montreal, Atlanta, Tampa Bay) vastaan. Dallas kuitenkin ryhdistyi ja voitti taas seuraavat viisi ottelua, joista kolme rangaistuslaukauksilla.
Dallas ei juuri NHL-median parrasvaloissa loista vaikka liigan kärkijoukkueita onkin. Dave Tippetin luotsaamat tähtipaidat ovat osoittaneet kilpailukykynsä liigan huippuseuroja vastaan voittamalla kauden aikana muun muassa Ottawan kerran ja Detroitin kahdesti. Dallas Stars on tasainen joukkue ja Marty Turcon ollessa pelipäällä on joukkuetta todella vaikea voittaa.
Ainoaksi akilleen kantapääksi saattaa muodostua Starsin hankintapolitiikka; onko seurajohdolla liian sinivalkoiset silmät?
1. Mike Modano 52 17+33=50
2. Jason Arnott 52 19+28=47
3. Brenden Morrow 52 16+27=43
4. Sergei Zubov 50 9+34=43
5. Jere Lehtinen 51 25+10=35
Kings ja tammikuinen mahalasku
Los Angeles Kings pääsi aloittamaan kevätkauden divisioonansa kärkipaikalta ja joukkue aloittikin hienosti kahdella voitolla. Tämän jälkeen vanha tuttu vitsaus iski joukkueeseen ja sairastupa alkoi käydä ahtaaksi. Tammikuu oli kaikin puolin varsin heikko jakso Los Angelesille ja joukkue taisteleekin nyt tosissaan pudotuspelipaikan säilyttämisestä divisioonan voiton sijaan.
Pavol Demitra oli keikkunut koko syyskauden NHL:n tilastojen kärkipäässä ja hänen loukkaantumisensa teki melkoisen loven Los Angeles Kingsin hyökkäyspeliin. Jeremy Roenick ei pelannut tammikuussa peliäkään ja Valeri Buren kausi todettiin viimein päättyneeksi ennen kuin se ehti
alkaakaan. Bure joutui leikkauspyödälle ja toipuminen tulee kestämään kauan.
Nimekkäiden hyökkääjien lisäksi muun muassa Eric Belanger ja Aaron Miller joutuivat huilaamaan useita pelejä. Lubomir Visnovsky, Mathieu Garon ja Dustin Brown kärsivät myös pienemmistä vammoista ja joutuivat olemaan sivussa muutamasta pelistä.
Kingsin vaikeudet sekä ylivoima- että alivoimapelissä jatkuivat myös tammikuussa. Joukkue on molemmissa yksi NHL:n heikoimmista joukkueista. Kotikentällä joukkue pystyy sentään taistelemaan auttavasti vajaamiehisenä, mutta vieraskaukalossa vastustajat pääsevät rankaisemaan aivan liian helposti.
Kings pelasi tammikuussa 14 ottelua , joista voitti vain viisi. Yksittäisien pelaajien kohdalla valopilkut jäivät myös vähiin, mutta joitain sentään löytyy. Luc Robitaille iski kolme maalia Atlanta Thrashersiä vastaan tammikuun 20. päivä ja nousi uransa 15. kypärätempulla Kingsin historian parhaaksi pistemieheksi. ”Lucky Luc” väläytti punalamppua tammikuussa seitsemän kertaa.
Joukkueen kapteeni puolustaja Mattias Norström pelasi myös hyvän jakson. Hän teki tammikuussa puolustavana puolustajana kunnostautuneelle pelaajalle varsin komeat tehot 2+6 ja merkkautti plus/miinus-sarakkeeseen kiitettävät +11. Kingsin tammikuun tehokkain pelaaja oli virkaveli Visnovsky, joka teki 12 pelaamassaan ottelussa tehot 4+7 ollen kuitenkin pakkasella -8 pykälän verran.
Demitra, Belanger ja Miller palasivat kaukaloon kuukauden lopussa, joten näiltä osin helmikuun tulisi olla taas parempi jakso. Tahtia onkin syytä kiristää taas selvästi, sillä joukkue on tällä hetkellä kuudentena läntisessä konferenssissa ja takana hengittää joukkueita vain muutaman
pisteen päässä.
1. Craig Conroy 54 18+35=53
2. Pavol Demitra 42 20+31=51
3. Lubomir Visnovsky 53 13+38=51
4. Aleksandr Frolov 52 18+28=46
5. Mike Cammalleri 53 19+20=39
Kojoottien tammikuu vuoristorataa
Phoenix Coyotes jatkoi tammikuussa tältä kaudelta jo tutuksi tulleita vaihtelevia peliesityksiään. Joukkue ei pelaa pitkiä tappioputkia, mutta seuran kannalta huonompi asia on se, että myös voittoputket jäävät lyhyiksi. Tammikuun alussa joukkue hävisi kolme ottelua peräkkäin, voitti tämän jälkeen kaksi, hävisi kerran, voitti jälleen kaksi, hävisi kaksi ottelua, voitti kaksi ja hävisi kuun viimeisen ottelunsa. Joukkueen suoritustaso onkin tasainen, mutta ei missään vaiheessa häikäisevä.
Kentän ulkopuolella joukkue ei ole ollut kuitenkaan missään vaiheessa kautta keskinkertaisen väritön. Phoenix on ollut yksi tämän kauden ahkerimmista joukkueista siirtorintamalla ja tammikuussakin seura jatkoi kauppojaan. Ensin joukkue kauppasi Gretzkyn "koirankoppiin" joutuneen kokeneen tsekkihyökkääjän Petr Nedvedin Philadelphiaan, josta saatiin saksalaissyntyinen, kiekollinen puolustaja Dennis Seidenberg.
Kauppa oli Phoenixille hyvä, sillä joukkue pelasi ilman Nedvedia parempia pelejä kuin hänen kanssaan ja toisaalta joukkueen muutenkin nuori puolustus sai jälleen yhden tulevaisuuden rakennuspalikan. Tammikuun lopussa Phoenix teki vielä toisenkin kaupan, kun seura hankki keskushyökkääjänä pitkään organisaatiossa pelanneen Jeff Taffen takaisin New York Rangersista. Manhattanille annettiin farmijyrä Martin Sonnenberg.
Phoenixin maalilla kojoottien selkeä ykkösmaalivahti Curtis Joseph pelasi tammikuussa jälleen hyvän kuukauden. Tammikuun alussa Joseph pelasi tosin heikon Columbus-ottelun, mutta otti tämän jälkeen voitot Torontosta, Floridasta, Edmontonista, St. Louisista ja San Josesta. Joukkueen kakkosmaalivahti Brian Boucher sai pelata tammikuussa viisi ottelua ja hävisi näistä neljä. Joukkueen maalivahtien marssijärjestys on siis selvä: Joseph antaa joukkueelle selvästi Boucheria paremmat mahdollisuudet voittaa.
Kojoottien puolustus koki tammikuun alussa kovan kolauksen, kun kävi selväksi, että luottopuolustaja Derek Morrisin nilkkavamma pitää miehen sivussa aina Olympiataukoon saakka. Joukkueen onneksi nuoret puolustajat Keith Ballard ja Zbynek Michalek ovat pelanneet hienon kauden ja he vastasivatkin Morrisin jättämään miesvajaus-haasteeseen kokeneiden ammattimiesten tavoin. Ballard nousi kuun lopussa hätyyttelemään joukkueen tehokkaimman puolustajan Paul Maran pistesaldoa ja Michalek jatkoi hienoja esityksiään omassa päässä.
Hyökkäyksessä joukkueen selkeä ykköstykki Ladislav Nagy kiilasi itsensä tammikuussa NHL:n syöttöpörssin kärkijoukkoon, mutta miehen maalittomuus on Phoenixin kannalta hieman huolestuttavaa. Tammikuussa Nagyn saalis oli 13 ottelusta kaksi maalia. Viimeiset kahdeksan ottelua slovakki on pelannut maaleitta. Hyökkäyksen ongelmana on ollut koko kauden muutenkin pieni tehojen puute. Phoenixin hyökkäys onkin hieman ongelmallinen ja tavallaan se leimaa pitkälle koko joukkueen tasaisuutta. Joukkueella on käytännössä kaksi kakkosketjua ja kaksi kolmosketjua, mutta ei yhtään pelejä ratkovaa selkeää ykkösketjua.
Phoenix jatkaa kaikesta tasaisuudesta huolimatta kauttaan melko hyvissä merkeissä. Ykkösketjun puuttumisesta huolimatta hyökkäys on leveä ja kiekollista taitoa riittää hyvin kolmeen ketjuun. Puolustus on kokematon, mutta liikkuva ja puolustajat ovat tähän mennessä pelanneet yli odotusten. Maalilla kokenut Curtis Joseph pelaa tasaisen hyvää kautta ja hän pystyy kääntämään joukkueelle pelejä. Joukkueen kurssin pitäisi säilyä helmikuussa ainakin otteluohjelmasta päätellen melko positiivisena. Tammikuun lopussa kojootit aloittivat nimittäin peräti 10 ottelun mittaisen kotiotteluiden putken, joka kestää koko helmikuun ja loppuu vasta Olympiatauon jälkeen.
1. Ladislav Nagy 51 15+41=56
2. Shane Doan 53 16+21=37
3. Mike Comrie 51 17+18=35
4. Mike Johnson 51 13+21=34
5. Paul Mara 52 11+23=34
Piilaakson kupeessa meno jatkuu vuoristoratana
Ajoittain erinomaisesti pelaava San Jose Sharks nousi tammikuun aikana pois divisioonansa viimeiseltä paikalta, mutta kahden heikon ottelun jälkeen joukkueen sijoitus löytyy jälleen häntäpäästä. Erinomaiset tähtipelaajat eivät pysty korjaamaan kaikkia nuoren puolustuksen ja ailahtelevan maalivahtipelin virheitä.
Tähtikaksikko Joe Thornton (13 pistettä tammikuun 11 pelissä) ja Patrick Marleau (12 pistettä 11 pelissä) jatkavat loistavia otteitaan, maalipyssy Jonathan Cheechoon (15 pistettä 11 pelissä) säestäessä parhaansa mukaan 27 maalilla. Thornton pelasi tammikuussa ensimmäisen kerran vanhassa kotihallissaan Bostonissa. Odotettu ottelu päättyi Thorntonin kannalta epäonnekkaasti, kun ensimmäisen erän alussa erotuomari passitti hyökkääjän pukukopin puolelle kyseenalaisen taklauksen johdosta.
Puolustuksessa näkyy selvästi kokeneiden pelaajien lähes täysi puuttuminen riveistä. Scott Hannan pelaa jälleen loistavaa kiekkoa hieman tahmean alkukauden jälkeen, mutta huomattavan nuori puolustus aiheuttaa lisämurheita kauppahuhujenkin alla olevalle Jevgeni Nabokoville. Kokenut puolustaja onkin varmasti toimitusjohtaja Doug Wilsonin ostoslistan kärkisijoilla kauppatakarajan hankintoja miettiessä.
Nähtäväksi jää, valintaanko Vesa Toskala paikkaamaan olympiajoukkuetta ravistelevaa maalivahtikatoa, mutta Sharksissa hän on ollut tasaisempi suorittaja. Nabokov on pelannut ajoittain kuin tähdistöotteluissa pelanneelta mieheltä voi odottaa, mutta kauden varrelle on mahtunut myös todella, todella heikkoja esityksiä. Tappiollisessa Phoenix-ottelussa Nabokov oli tapahtumista niin pihalla, että vaadittiin niin yleisön kuin valmentaja Ron Wilsonin hienovarainen kehoitus siirtyä vaihtopenkille. Kanadalainen media raportoi Doug Wilsonin olevan pitkällä sopimusneuvotteluissa kazakstanilaismaalivahdin kanssa.
Voisin kopioida tähän kohtaan edellisten kuukausien loppukaneetit, sillä joukkueen otteet eivät ole juurikaan muuttuneet. Hyviä kausia seuraa aina joukko heikompia otteluita jotka periaatteessa tuhoavat mahdollisuudet nousta sijoituksia. Tappioita ei juuri enää saa tulla, etenkään Anaheimin ja Phoenixin kaltaisia samassa kastissa pelaavia oman divisioonan joukkueita vastaan. San Josen turhauttava kausi jatkuu turhauttavana.
1. Joe Thornton 48 17+51=68
2. Patrick Marleau 49 21+33=54
3. Jonathan Cheechoo 49 28+20=48
4. Nils Ekman 45 11+16=27
5. Tom Preissing 41 5+15=20
