Viime kaudella Mestiksen pronssimitalin saavuttanut TUTO on kokenut muodonmuutoksen. Joukkue on nuorentunut, ja varsinkin sen puolustusosastoa on uudistettu rankasti. Toisaalta tolppien välissä ja hyökkäyspäässä on panostettu monelta osin jatkuvuuteen. Selväksi on kuitenkin käynyt se, että viime kauden kärkijoukkueista TUTO erottautuu selkeästi siinä, että Kupittaalla on kilpavarustelun sijaan sijoitettu nuoriin lupauksiin.
Samalla kun Ismo Lehkonen on muovannut raskaalla kädellä tulevan kauden joukkueesta itsensä näköisen, on herännyt useita kysymyksiä, joihin lähdetään runkosarjassa etsimään vastauksia. Suurin kysymys on, voiko näin kokemattomalla joukkueella tosissaan taistella Mestiksen kärkisijoista.
Ei mitään uutta maalin suulla
Maalivahtiosastolla TUTOssa luotetaan edelleen Tommi Virtasen ammattitaitoon. Pienehkö, mutta erittäin varmalla tyylillä torjuva "Betoni" on viime vuosina nauttinut lähes yksinvaltiaan roolista TUTOn veräjänvartijana. Virtasen pysyessä terveenä ei TUTOlla ole ongelmia maalivahtipelin suhteen.
Toisaalta jo viimeiset pari vuotta ovat osoittaneet, että yhden maalivahdin peluuttamisessa on ongelmansa. Joukkue on usein joutunut turvautumaan nopeisiin hätäratkaisuihin lainatorjujien muodossa. Lyhyellä varoajalla Kupittaalle saapuvat lainamaalivahdit ovat harvoin pystyneet sopeutumaan puolustajiensa hyvin tunteman Virtasen tontille.
Tänä syksynä joukkueen toisena maalivahtina aloittaa 20-vuotias Kimmo Meriläinen. Huomattavasti Virtasta peittävämpi Meriläinen esitti viime kaudella kelvollisia otteita TUTOn A-junioreiden vastuutorjujana. Meriläisen valmius miesten peleihin testataan kuitenkin todennäköisesti vasta, kun Tommi Virtanen viettää ensimmäisen sairaslomansa. Tällöin saadaan myös selville, oliko TUTOlta virhe päästää erittäin lupaava tšekkivahti Tomas Kral siirtymään "paikallisvastustaja" Lempäälän LeKin riveihin.
Inno vieraili puolustuksessa
Jo TUTOn päävalmentajaksi saavuttuaan Ismo Lehkonen ilmoitti, että joukkueen puolustus tulisi kokemaan remontin. Näin myös kävi, eikä tässä yhteydessä voida puhua kevyestä pintaremontista. Ainut viime kauden vakiokokoonpanoon kuulunut puolustaja, joka sai kouraansa jatkopahvin, on otteitaan parantanut Tony Vidgren.
Uusista puolustajista eniten ennakko-odotuksia herätti Pohjois-Amerikasta värvätty parivaljakko Ryan Ruikka - Jordan Dewey. Jälkimmäisen sopimus purettiin jo hyvissä ajoin ennen runkosarjan alkua, mutta suomalaiset sukujuuret taakseen kätkevä Ruikka sen sijaan on esittänyt harjoituspeleissä lupaavia otteita ja tulee todennäköisesti olemaan TUTO-puolustuksen kulmakiviä tulevalla kaudella.
Ruikasta päästään TUTOn pakkiryhmän suurimpaan ongelmaan eli kokemuksen puutteeseen. 25-vuotias Ruikka kuuluu ikänsä puolesta takalinjojen konkariosastoon. Puolustajakatraasta Tony Vidgrenin lisäksi ainoastaan Nico Maneliuksella ja Heinolan Peliitoissa viimekauden pelanneella paluumuuttaja Matias Kuusistolla on näyttöjä pelikovuuden riittävyydestä Mestis-peleihin. Tähän ongelmaan on selkeästi kiinnitetty huomiota myös joukkueen johdossa, sillä Kupittaalle hankittiin vielä syyskuun alussa aiemmilla kausilla TUTOn varakapteeninakin häärinyt Mikko Jortikka sekä Kärpistä lainalle saapunut Janne Pälve.
Jortikan ja Pälveen värväämisestä huolimatta valmentaja Lehkonen saa tehdä pitkän päivätyön, mikäli TUTOn nykyisellä puolustuskalustolla aiotaan pysäyttää hyökkäyspäässä vahvoja kärkiseuroja, kuten Jukurit, Sport tai vahvistunut keravalaiskatras. Kärjistäen voisi todeta, että puolustuksen palapelissä on liian monta osasta, joiden kyvykkyys suomalaisissa miesten sarjoissa on vielä toistaiseksi testaamatta.
Hyökkäys matkaan karsittuna, mutta vuoden kokeneempana
Viime vuosina ei voida sanoa turkulaisten kaatuneen ainakaan hyökkäyksen tehottomuuteen. Kärkitähtensä Antti Virtasen johdolla TUTO oli viime kauden runkosarjassa yksi eniten maaleja tehtailleista joukkueista. Tämä tuskin tulee muuttumaan tälläkään kaudella, vaikka joukkue on kokenut suuria menetyksiä, kun ykkösvitjan hyökkääjät Derek Famulare ja Ville-Vesa Vainiola poistuivat TUTOn miesvahvuudesta.
Antti Virtasen rinnalle on nyt nostettu Ukrainasta Suomeen palannut laitahyökkääjä Niko Palonen sekä HCK:ssa tynkäkauden pelannut keskushyökkääjä Mikael Salmivirta. Harjoituskauden aikana kolmikko ei ole löytänyt täysin yhteistä säveltä, mutta yksilötasolla varsinkin Palonen on osoittanut olevansa selkeä vahvistus kokoonpanoon. Lisäksi Salmivirralle pestattiin liigakokemuksella höystetty kirittäjä, kun Juuso Honka päätti vaihtaa kotihalliaan Hämeenlinnan järvimaisemista Aurajoen kupeeseen.
Poikkeuksellisesti ykkösvitjaa enemmän huomiota ansaitsee erittäin kokenut ja harjoituskaudella loistanut "kakkoskentällinen". Pääkäskyttäjä Lehkonen on osoittanut hyvää pelisilmää siirtämällä aiemmin keskushyökkääjänä luistelleen Anrei Hakulisen laituriksi Tuukka Pulliaisen ja Aki Keinäsen hyökkäyskentälliseen.
Joidenkin arvioiden mukaan viimeisen vuosikymmenen lupaavimmaksi TUTO-taustaiseksi hyökkääjäksi tituleerattu Hakulinen on tekemässä todellista nousuaan Mestiksen kärkihyökkääjien kastiin ja tulee todennäköisesti saamaan kauden aikana laajaa tuhoa aikaan vastustajan päädyssä. Koko kolmikon peli on jo elo-syyskuun aikana näyttänyt siinä määrin valmiilta, että myös Aki Keinäselle uskaltaa povata hyviä lähtöasetelmia toissa kauden Mestiksen maalikuninkuuden uusimiseen.
Kahden ensimmäisen kentällisen takana TUTOlla on lähettää jäälle vino pino viime kaudelta tuttuja hyökkääjiä, joiden toimenkuva on tähän mennessä löytynyt pitkälti työmyyrä-nimikkeen alta. Markus Mäkiseltä, Samu Pitkäseltä, Juha Virtaselta, Anton Kokkoselta ja Olli-Pekka Heinimäeltä täytyykin nyt odottaa aiempaa hyökkäävämmän roolin omaksumista varsinkin, kun joukkueen hyökkäyksestä on pakko löytyä tehomiehiä korvaamaan Vainiolan ja Famularen lähdöstä aiheutunutta "tehojen laskua".
Neljännen ketjun pelipaikoista on viime kauden jatkajien lisäksi taistelemassa myös useita nuoria tulokkaita. Näistä potentiaalisimpia otteita ovat harjoitussesongin aikana esittäneet viime kaudella Suomi-sarjaa Kokkolan Hermeksessä pelannut Juha-Matti Rautajoki, sekä harvinaisen puhtaasti fyysisellä pelityylillä tahkoava Paulus Rundgren.
Kokonaisuudessaan TUTOn hyökkäys on paperilla heikentynyt himpun verran viime kaudesta. Toisaalta hyökkäyksestä löytyy pitkän linjan jatkuvuutta ja Hakulinen-Pulliainen-Keinänen -kentällisen kaltaisia positiivisia yllätyksiä. Muutaman hyökkääjän ottaessa entistä vastuullisemman roolin voidaan siirtomarkkinoiden menetykset paikata joukkueen sisältä löytyvin resurssein. Jos Antti Virtanen vielä pääsee uusien kenttätovereidensa kanssa lähimainkaan samalle aaltopituudelle kuin Ville-Vesa Vainiolan kanssa viime kaudella, ei TUTOn otteluiden voida odottaa kaatuvan maalintekovaikeuksiin.
Pystyykö joukkue vastaamaan "Ikan" huutoon?
Vaikka TUTOn tulevan kauden joukkue on nuoruudessaan potentiaalinen, ei voida kieltää, että joukkue on kokonaisuudessaan heikentynyt viime kauden vastaavasta. Toisaalta joukkueen yksi suurimmista vahvuuksista löytyy valmennuspenkin takaa. Voidaankin sanoa, että kauteen 2013-2014 lähtevä TUTO on täysin "Ika" Lehkosen näköinen: nuori, nälkäinen, kehityskelpoinen ja etenkin yllätysvalmis.
Viime talven mediahässäkän jälkeen Kupittaalla voi olla jopa tervettä aloittaa kausi pienemmillä puheilla, ja näin myös paineilla. TUTOlla onkin hyvät kärkkymisasetelmat, kun todennäköisesti ainakin Jukurit ja Sport lähtevät pistämään kaikkensa peliin jahdatessaan pitkän kaamosajan päässä siintävää heikkoa kajastusta eli liigapaikkaa.
Arvio: Realistisesti ajatellen TUTO tulee taistelemaan ylemmän keskikastin sijoituksista Jokipoikien, HCK:n ja KooKoon kanssa. Kuten edellä mainittua TUTOn nuoruus ja tätä kautta myös kehityskelpoisuus tarjoaa myös kaikki palikat mahdollista tuhkimotarinaa varten.