Turnausvoitto ei hämännyt Westerlundia

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Kolme peliä, kolme voittoa. Yhdessä Venäjän kanssa eniten tehtyjä maaleja ja vähiten päästettyjä, tehokkain ylivoima, toiseksi paras alivoima. Turnausvoitto. Luulisi tällaisen tuloksen hymyilyttävän valmentajaa, mutta Ruotsi-ottelun jälkeen Suomen nuorten maajoukkueen päävalmentaja Erkka Westerlund ei vaikuttanut tyytyväiseltä.

Lauantaina turnauksen päättäneen Suomi-Ruotsi ottelun jälkeen molempien valmentajien kommentit pelistä olivat samansuuntaiset. Suomi meni ottelussa 2-0 johtoon kahdella ylivoimamaalilla ja sen jälkeen nuorten leijonien ote katosi lähes kahden erän erän ajaksi. Kiekollista peliä hallinnut Ruotsi pääsi jäähyrikkaassa ottelussa kahdesti maalin päähän, mutta terävyyden puute viimeistelyssä jätti ruotsalaiset nuolemaan näppejään. Kolmannessa erässä Tuomo Ruudun laitataklauksesta saaman viisiminuuttisen aikana leijonaryhmä ryhdistäytyi ja onnistui Kari Lehtosen johdolla pitämään yhden maalin etumatkansa loppuun asti.

”Se on hyvä kun näitä pelejä voittaa, mutta tämä turnaus ei anna ihan oikeaa kuvaa. Meidän tavoitteena on koko ajan kehittää peliämme paremmaksi, ja tämä viimeinen peliesitys oli hyvin rikkonainen. En ole mihinkään pelin osa-alueeseen kovinkaan tyytyväinen. Ylivoimalla tuli nyt niitä maaleja kolme kappaletta, ehkä se oli se paras vaihe. Viisikkopeli, puolustuspeli, hyökkäysaktiivisuus, alivoimapeli - paljon parannettavaa.”, totesi päävalmentaja Westerlund päätään puistellen. ” - Töitä on, töitä on, tulos ei ainakaan itseä hämää ja kyllä se yritetään joukkueellekin kertoa. Töitä pitää tehdä ja paljon. Se on eri tilanne kun MM-kisat alkaa.”

Turnausvoitto kuitenkin osoittaa että joukkueella oli onnistumisia - ja onnistujia. ”Epäonnistujia joukkueessa ei ollut”, Westerlund totesi kysymykseen turnauksen onnistujista ja hetken harkinnan jälkeen tipahteli jo nimiäkin, ”Ehjintä peliä esitti Immosen kentällinen, viisikko kokonaisuudessaan [Toni Koivisto-Jarkko Immonen-Jussi Jokinen-Joni Pitkänen-Markus Seikola]. Myös maalivahdit pelasivat hyvin.”. Aivan Vaasan turnauksessa pelanneella joukkueella MM-kisoihin ei ilmeisesti lähdetä, ”- voi olla että muutama pelaaja vaihtuu”. MM-kisamatkalta syrjään jäävien ja tilalle tulevien nimiä Westerlund ei halunnut tarkemmin mainita. Paljon riippuukin seuraavan kuukauden tapahtumista: kuka saa liigajoukkueessa peliaikaa, kuka pysyy terveenä, kuka on valmis uhraamaan omat pisteensä joukkueen edun vuoksi. Nämä kysymykset ratkaisevat Tsekin koneeseen astuvan miehistön koostumuksen.

Turnauksessa hyvä tunnelma

Neljän maan turnauksessa oli yleisesti ottaen hyvä fiilis ja Pietarsaaressa pelatussa Venäjä-ottelussa oli jopa erinomainen tunnelma. Pietarsaaressa pyydettiin neljäkymmentäviisi minuuttia ennen ottelun alkua katsomossa istuvia tiivistämään, jotta kaikki ulkopuolella jonottavat ihmiset mahtuisivat halliin sisään. Siis yleisöstä valtaosa oli saapunut paikoilleen jo reilut neljäkymmentäviisi minuuttia ennen ottelun alkua.

Vaasassa ei ollut aivan yhtä täyttä, mutta hallista jäi varsin positiivinen kokonaisvaikutelma: yleisilme oli siisti, kuuluttajalla oli selkeä ääni ja taukomusiikki soi sopivalla voluumilla. Vaasan Sportin cheerleaderit olivat ihan pirtsakan näköisiä, mutta kovin nuoria. Ainoan miinuksen antaisin Ruotsin puoleisessa päädyssä istuneille idiooteille, jotka huutelivat ja viheltelivät Ruutun lähes tajuttomaksi taklaamalle ruotsalaispelaajalle. Onneksi suurin osa katsojista tajusi tilanteen vakavuuden ja taputti kaukalosta joukkuetoveriensa kannattalemana poistuneelle ruotsalaiselle.

Arvioni Vaasan turnauksen suomalaissuorituksista ja MM-joukkueen valintatilanteesta

Maalivahdit

Suomella oli turnauksen paras maalivahtikaksikkko. Kari Lehtonen, Jokerit, kaksi ottelua, kaksi voittoa: nollapeli tsekkejä vastaan, ottelun paras pelaaja Ruotsia vastaan. Torjuntaprosentti 96,77. ’Nuff said. Varma valinta kisakoneeseen. Juha Kuokkanen, Saipa ”Kaksi kertaa maalissa Venäjää vastaan ja molemmilla kerroilla voitto, joten on aika hyvät näytöt. Pelaa A-nuorten SM-sarjassa vissiin eniten, pelituntuma on säilynyt hyvänä vaikka SM-liigasta ei ole tullut peliaikaa.”, totesi Westerlund Kuokkasesta. Juha oli Pietarsaaressa Venäjä-voiton takuumies, jo aiemmin plakkarissa voitto venäläisistä Viiden maan turnauksesta lokakuulta. Johtava ehdokas kakkosmaalivahdiksi.

Kuokkasen haastajista Joni Puurula on vihdoinkin tervehtymässä ja aloittaa kautensa Zdenek Smidin loukkaanuttua HPK:n luukkuvahtina. Hänellä on vahvat näytöt Viiden maan turnauksesta lokakuulta, mutta kuukausi voi olla liian lyhyt aika pelituntuman palauttamiseen. Maajoukkuejohto seuraa Puurulaa tarkasti, eikä olisi mikään yllätys jos Puurula ponnahtaisi Lehtosen varamieheksi Tsekin koneeseen. Kalpan/St Louisin Tuomas Nissinen onnistui Vaasan turnauksen kanssa samanaikaisesti pelatuissa 19-vuotiaden harjoituspeleissä Tsekeissä; ensimmäisestä ottelusta tuli voitto 4-1 ja viimeisestä tasapeli 2-2. Keskimmäisen pelin maalissa torjui Tapparan Jere Myllyniemi ja sen Suomi hävisi 4-5. Maajoukkueen johto on saanut Bostonissa pelaavasta Matti Kaltiaisesta videoita, mutta liiton linjanvedon mukaisesti pelaajaa ei ole kutsuttu pelkän harjoitusturnauksen takia Suomeen.

Puolustajat / ylivoima

Suomen puolustus oli turnauksen isokokoisin ja fyysisin. Jypin Jyri Marttisen ja ensimmäisellä varasijalla olleen Ilveksen Ville Koistisen loukkaannuttua, mukaan pääsi Ilveksen Teemu Jääskeläinen. Vaihdoksen jälkeen Suomen pienin (!)puolustaja oli 185 senttinen ja 81 kiloinen Topi Jaakola. Ylivoimassa päävastuun kantoivat kaksikot Määttä-Malmivaara ja Pitkänen-Seikola. Yksikään pakki ei kuitenkaan varsinaisesti johtanut yv:tä. Ykköskentän ylivoima kulki pääosin Mikko Koivun kautta, mutta välillä myös Tuomo Ruutu sai tehdä töitä kiekon kanssa. Tero Määttä nousi välillä viivasta maalin eteen maskiin, kun Koivu siirtyi kiekon kanssa aivan viivan tuntumaan päästäkseen käyttämään hyvään laukaustaan. Samalla Malmivaara siirtyi viivalla oikealta puolelta Määtän paikalle kentän vasemmalle puolelle. Hyvistä tilanteista huolimatta ykkösylivoima ei tainnut pyöriä valmennusjohdon toivomalla teholla eikä pakeilta/Koivulta tullut siniviivalta kovinkaan monta laukausta.

Kakkoskenttä sai yv-aikaa lähes yhtä paljon kuin ykkönen. Kakkosylivoimassa pelintekovastuu jakautui tasaisesti koko viisikolle ja tämä kenttä esittikin mielikuvituksellisempaa peliä kuin Koivun orkestroima ykkösyv. Molemmat puolustajat - Pitkänen ja Seikola - uskalsivat pitää kiekkoa ahdistettunakin ja laukoivat sopivan matalia vetoja. Kentällisen laiturit Koivisto ja Jokinen pystyvät yllätyksellisiin ratkaisuihin ja varsinkin Jokinen antoi ylivoimalla maalin edessä pyörineelle Immoselle loistavia syöttöjä. Tämän ketjun ollessa kentällä alivoimanelikon kannattaa katsoa tarkkaan milloin lähtee vaihtoon. Jos nelikko lähtee vaihtoon väärällä hetkellä, niin tuulennopea Koivisto käyttää varmasti tilaisuuden hyväkseen.

Tero Määttä, Blues/San Jose ja Olli Malmivaara, Jokerit/Chicago pelasivat ykkösketjun takana ja saivat runsaasti ylivoima-aikaa. Molemmat pelasivat varmaa puolustuspeliä, eikä tasakentällisin omissa soinut kertaakaan. Malmivaara teki ylivoima-rebound maalin Ruotsia vastaan ja oli muutenkin hieman aktiivisempi kiekollisena kuin Määttä. Bluesin mies Määttä pelasi varsin keskinkertaisen turnauksen, ehkä otteissa heijastui alle ennakko-odotusten mennyt alkukausi Espoossa. Molemmat ovat varmoja kisoihin lähtijöitä, mutta varsinkin Määtällä on paljon varaa parantaa varsinaisissa kisoissa.

Markus Seikola, TPS/Toronto ja Joni Pitkänen, Kärpät oli turnauksessa Suomen paras pakkipari. Molemmat pystyvät sekä vankkaan puolustuspeliin että rohkeaan hyökkäyspeliin. Joni Pitkänen sai tililleen vain yhden syöttöpisteen, mutta oululaiselta nähtiin (uhka)rohkeita nousuja, oivallisia syöttöjä ja taitavaa kiekonhallintaa. Tekopaikkoja oli parinkin maalin verran, mutta ilmeisesti osumat säästettiin varsinaisiin MM-kisoihin. Markus Seikolan maali tuli viisi-kolme ylivoimalla Ruotsia vastaan. TPS:n miehen nousut eivät olleet yhtä hurjan yltiöpäisiä kuin Pitkäsen ja Seikola yllätettiin luistelemasta vastustajan maalin takana vain pariin otteeseen. Markuksen kokonaisesitys oli mielestäni Suomen puolustajista ehjin, tasapainoisin. Ilman loukkaantumisia molemmat ovat varmoja Hradek Kroloveen/Pardubiceen lähtijöitä.

Puolustajista suurimmissa vaikeuksissa oli parivaljakko Mikko Viitanen, Blues/Jukurit/Colorado ja Topi Jaakola, Kärpät. Kaksikon välinen kommunikointi on tuntunut kerta kaikkiaan toimivan, esim. Ruotsipelissä nähtiin tilanne missä molemmat puolustajat hakivat keskialueella taklausta ja seurauksena oli Ruotsille puhdas läpiajotilanne. Pakkien onneksi maalivahti Lehtonen pelasti tilanteen. Topi Jaakolalle oli parissa tarjolla hyökkäävä - tai ainakin kiekkollinen - rooli, mutta tässä turnauksessa hänellä ei ollut rohkeutta tarttua annettuun tilaisuuteen. Topi Jaakolan MM-kisakomennuksen kohtalo ratkennee SM-liigapeleissä. Jos pelit kulkevat Kärppäpaidassa, niin kisoihin tulee kutsu, mutta muuten kohtalona on jäädä odottamaan ensi vuoden nuorten kisoja.

Viitasen liike oli Suomen pakeista verkkaisin. Peliesitys toi hakematta mieleen toisen satakiloisen puolustajan, Kari Haakanan, esitykset ennen Saksan reissua. Puolustusalueella Mikko ei kiekon kanssa turhia kikkaillut, vaan kumilätkä heitettiin tilaisuuden tullen pleksin kautta ulos alueelta. Niinä harvoina kertoina kun hän yritti kunnon avausta, niin otteista heijastui epävarmuus ja epätarkkuus. Viitanen pääsi pariin otteseen koittamaan myös ylivoimapelaamista ja aivan kuin kentällä olisi viitospaidan sisällä ollut jokin toinen pelaaja. Kiekko pysyi lavassa, syötöt napsahtivat omille, laukaus lähti tarkasti ja terävästi ja luistelusta löytyi liikettä. Jos valmennusjohto uskoo ylivoima-Viitasen olevan aito Mikko, niin Avalanchen varaus on kisakoneessa. Mutta tasakentällisin ja alivoimalla esiintyneellä Viitasella ei taida olla käyttöä muutenkin isokokoisessa suomalaispuolustuksessa.

Nelosparissa esintyneet Tuukka Mäkelä, HPK/Boston ja Teemu Jääskeläinen, Ilves/Chicago olivat allekirjoittaneelle joukkueen puolustuksen positiivisimmat yllätykset. Varamiehen varamies Jääskeläinen pelasi turvallista peruspeliä hanakasti taklauksia hakeneen HPK:n miehen parina. Westerlund ilahtui Jääskeläisen esityksestä: ”Onneksi Jääskeläinen oli mukana, pelasi hyvät 18-vuotiaiden kisat viime keväänä, ja on sen jälkeen pelannut hyvin Ilveksessä.” Vaikka Teemua pidetäänkin vahvana pelaajana, niin yllättäen vääntövoima tuntui välillä loppuvan kesken. Tässä parissa yhteistyö tuntui pelaavan paljon paremmin kuin kolmosparissa, mistä ansio taitaa paljolti kuulua Jääskeläisen maltilliselle pelille.

Tuukka Mäkelän esitys oli varsinkin Tsekki-pelissä hurja. Taklaustilastoja en ole nähnyt, mutta Mäkelä tuntui taklaavan siinä pelissä enemmän kuin muut Suomen puolustajat yhteensä. Tuukan loisto-ottelun kruunasi tyylikkäästi läpiajosta tehty maali. Isoksi mieheksi Mäkelä liikkuu todella hyvin ja osaa taklata puhtaasti. Malttia ja ajatusta IFK:n kasvatin pelissä voisi olla enemmän - välillä voisi antaa pelin tulla häntä päin, eikä aina rientää peliä vastaan. Uskoisin että nelospari vahvisti asemiaan kamppailussa puolustuksen jäljelläolevista pelipaikoista. Mäkelän kisapaikka tuntuu varmalta, mutta Jääskeläisen tilanne riippuu paljon siitä montako pakkia kolmikko Westerlund/Holtari/Dufva kisoihin valitsee.

Jypin Jyri Marttinen ja Ilveksen Ville Koistinen olivat ennen turnausta pakkirankkingissa Jääskeläistä edellä ja tuskinpa hyvätkään esitykset nostivat Teemua aivan listan kärkeen. Oma veikkaukseni on että kisoihin valitaan kahdeksan pakkia: Määttä, Malmivaara, Pitkänen, Seikola, Mäkelä, Marttinen, Koistinen ja kahdeksatta pakkia voi kukin lukija veikata noppaa heittämällä. Satakiloiselle Viitaselle annetaan nopan isoimmat numerot eli viitonen ja kuutonen, yli yhdeksänkymmentäkiloinen Jääskeläinen saa nelosen ja kolmosen ja reilut kahdensankymmentä kiloa painava Jaakola saa ykkösen ja kakkosen - ja sitten vaan noppa pyörimään ... minun noppani pysähtyi viitoseen eli Mikko Viitaseen.

Hyökkääjät / alivoima

Suomen tulivoima oli kahden ensimmäisen ketjun varassa. Ykkösketju Mikko Koivu, TPS/Minnesota - Tuomo Ruutu, Jokerit/Chicago - Tuomas Pihlman, Jyp/New Jersey / Sean Bergenheim, Jokerit) teki kaksi maalia (Pihlman, Ruutu) sekä heidän takanaan pelanneista pakeista Malmivaara yhden maalin. Molemmat hyökkääjien maalit tulivat ylivoimalla, samoin kuin Malmivaaran osuma. Jokaisessa pelissä tämä kentällinen pystyi luomaan selviä tekopaikkoja, mutta viimeistelyssä oli epätarkkuutta ja osin epäonneakin. Sean Bergenheimin siirtyminen Venäjä-ottelun kolmannessa erässä ykkösketjuun lisäsi selvästi ketjun luisteluvoimaa. Vaikka pikakiituri Bergenheimin jalat viilettävät välillä ajatusta nopeammin, niin vastustajan pakeille tälläinen pelaaja on inhottava. Pakilla ei ole hetkeäkään aikaa katsoa syöttöpaikkaa kun Bergenheim on jo iholla. Parhaimmillaan Sean oli alivoimatilanteissa ja huonoimmillaan maalintekopaikoissa. Liian usein ratkaisuna oli kova ja hätäinen veto sinne päin, eikä ennakolta harkittu - tai harjoiteltu - ratkaisu.

Toinen Jokerihyökkääjä Tuomo Ruutu oli Suomen fyysisin hyökkääjä. Totta puhuen, tämä kaveri on pelottava. En nähnyt Ruutun ”pelin takana” tapahtunutta laitataklausta Ruotsi-ottelussa, mutta hän on ikäisekseen poikkeuksellisen voimakas ja aggressivinen pelaaja. Pari kertaa nähdessäni Ruutun ajavan kohti vastustajan puolustajaa teki mieli huutaa: ”Jarruta edes hiukan, äläkä ainakaan hyppää taklatessasi - ja pidä se kyynärpää alhaalla!”. Ruutu ei kuitenkaan telepaattisia toiveita kuu(nne)llut, vaan taklaukset vietiin armoa antamatta loppuun asti. Parin pleksiä helisyttäneen töötin jälkeen Tsekin/Venäjän/Ruotsin pakit alkoivatkin kentällä vilkuilla mistä päin Ruutun taklaus tulee, eikä missä päin omat vapaat hyökkääjät olivat. Kovan taklauspelin lisäksi Ruutu esitti hyvää hyökkäyspeliä. Hän jakoi Suomen pistepörssin voiton yhdessä Jussi Jokisen kanssa ja maalintekopaikkoja oli ainokaisen osuman lisäksi ainakin pariin muuhunkin maaliin.

Mikko Koivu antoi jokaisessa pelissä pari hienoa syöttöä, mutta muuten olin hänen esitykseensä hieman pettynyt. Koivun luisteli kuin käsijarru päällä, eikä kädetkään käyneet parhaaseen malliin. Eniten Mikon otteista jäin kaipaamaan puolustajien kunnollista haastamista ja hyökkäypäässä henkilökohtaisen ratkaisuvastuun ottamista. Voi olla että minulla oli ylimitoitetut odotukset nuoremmasta Koivusta, mutta uskon TPS:n nuoren miehen pystyvän paljon parempaan peliin kuin mitä hän tässä turnauksessa esitti.

Kakkosketju Toni Koivisto, Lukko/Florida - Jarkko Immonen, Ässät - Jussi Jokinen, Kärpät/Dallas oli Suomen liukkain ketju. Lapin poika Koivisto esitti luistimilla kimmorintasmaisia otteita, paitsi että Toni tekee kuviot pykälää nopeammalla vauhdilla kuin Rintsi. Useampaan otteeseen Koivisto pyyhälsi ohi epätoivoisesti koukkivien puolustajien ja ajoi joko itse maalille tai syötti hyvän tekopaikan ketjukavereilleen. Jos Tuomo Ruutu saa vastustajan pakit takajaloilleen voimallaan ja taidollaan, niin Koivisto tekee saman nopeudellaan ja taidollaan. Vahva turnaus Koivistolta, kuten muultakin yhteensä neljä maalia tehneeltä kakkoskentältä.

Jussi Jokinen oli minulle Suomen hyökkääjistä positiivisin yllätys (voitti Suomen ja jakoi turnauksen pistepörssin voiton). En pitänyt hänestä 18-vuotiaiden kisoissa viime keväänä, mutta Vaasassa/Pietarsaaressa peli oli todella hyvän näköistä. Kaverilla on erinomainen pelisilmä, taitavat kädet ja luistelu on vaivattoman näköistä. Fyysinen peli on parantunut viime keväästä, mutta on ehkä vielä pelin heikoin osa-alue. Ei kuitenkaan enää välttele samalla tavalla kontakteja eikä ratkaisuvastuuta kuin teki 18-vuotiaiden MM-kisoissa. Pieni aggressiivisuus ja itsekkyys voisi Kärppäkasvatille tehdä hyvää, mutta Jussin kylmähermoisuudesta todistaa Venäjää vastaan läpiajosta tehty voittomaali. Myös lokakuussa pelatussa Viiden maan turnauksessa Jokinen teki Venäjää vastaan kolmannessa erässä läpiajosta voittomaalin, joten tämä kärppä taitaa olla venäläisten silmissä merkattu mies.

Huonona maalintekijänä itseään pitävä Jarkko Immonen oli turnauksessa Suomen maalitykki kahdella osumalla. Ehkei Immosen rannelaukaus ole joukkueen kovin tai tarkin, mutta hänellä taito lipua maalille juuri oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. Vahva Immonen jaksaa pakkien estelyistä huolimatta pitää mailansa jäässä riittävän pitkään, jotta taitavat laiturit saavat pelattua kiekon hänelle. Tämän jälkeen alkaakin kova sutiminen maalin edessä ja jollei Immonen saa kiekko suoraan maaliin, niin ainakin vedoista tulee paluukiekkoja muiden nuokittavaksi. Ässä-pelaajan onneksi molemmat laiturit ovat nopeita luistelijoita ja hoitavat myös puolustusvelvollisuutensa kunnialla. Tosin kakkoskentällisen - sen paremmin kuin ykkösenkään - puolustuskestävyyttä ei isommalti testattu, sillä näiden ketjujen ollessa kentällä kiekko joko pyöri keskialueella tai oli suomalaisilla vastustajien puolustuspäässä.

Suurimmissa vaikeuksissa puolustuspäässä oli kolmosketju Janne Jokila, TPS/Saipa/Columbus - Mikko Kankaanperä, TPS - Matti Aho, TPS/Tuomas Pihlman, jolla siis oli takanaan kaksikko Viitanen-Jaakola. Janne Jokila haki tsekkejä vastaan tuntumaa jään pinnasta useampaankin otteseen, mutta kaksi muuta peliä sujui jo paremmin. Liukkaasti luisteleva Jokila ei juurikaan pyri maalia kohti ja pienikokoisena pelaajan jää kulmaväännöissä useinmiten kakkoseksi. Erkka Westerlund pitää kuitenkin Jokilaa fysiikkaa riittävänä. ”Hänellä on aivan riittävän hyvät fyysiset ominaisuudet, jos jalat käy siihen tahtiin kun ne parhaimmillaan käyvät. Janne Jokila pystyy hyvänä päivänä olemaan todella hyvä, mutta jos liike on vähänkin vajanaista, suoritus putoaa.”

Ketjun sentteri Kankaanperä pelasi tasapaksun turnauksen. Ei maaleja, ei syöttöjä, ei jäähyjä, tasakentällisin yksi omiin ja yksi vieraisiin eli plusmiinussaldo nolla. Vaikka Kankaanperän listattu paino jää alle Jokilan 79 kilon, niin Mikko kestää paremmin fyysistä peliä. Toivomaani liikettä ja sähäkkyyttä tepsiläiseltä ei kuitenkaan löytynyt ja siksi pistetili jäikin Jypin kasvatilta avamaatta. Sentterin parhaat väläytykset tulivat ylivoimapelissä.

Loukkantuneen Joni Yli-Torkon tilalle tullut Matti Aho oli kolmikon yritteliäin ja ennakkoluulottomin pelaaja. Vaikka Ahokaan ei ole pituudella ja massalla pilattu, niin hän taklasi pelotta kaikkea mikä vastustajan väreissä liikkui. Venäjä-ottelun kolmannessa erässä yritys meni kertaalleen yli ja seurauksena oli tarpeeton jäähy ryntäyksestä, mutta muuten Aho oli positiivinen yllätys. Turkulaisen Tsekkiä vastaan tekemä ”ajan-maalille-ja-hakkaan-kiekon-sisään” oli juuri sen kaltainen tahtomaali, jollaisia Suomen olisi toivonut näkevän enemmänkin.

Ykkösketjussa turnauksen aloittanut Tuomas Pihlman siirrettiin kolmosketjuun Venäjä-ottelun viimeisellä erätauolla. Siirto tuntui tekevän jypiläiselle hyvää, sillä kolmosketjussa hän oli vastuullisemmassa roolissa kuin ykkösketjussa. Koivun ja Ruutun rinnalla pelatessaan Pihlman tuntui liikaa seuraavan ketjukaveriensa tekemisiä sen sijaan kuin olisi itse ottanut aloitteen haltuunsa. Pienten ketjukavereiden, siis Jokilan ja Kankaanperän, rinnalla Pihlman iso koko korostui ja hän otti kentällä aktiivisemman roolin - tai ainakin minusta näytti siltä. Kokonaisesitykseensä New Jerseyn varaus tuskin on tyytyväinen; otteissa ei ollut parasta terävyyttä eikä päättäväisyyttä, vaan suoritustaso heitteli ottelusta, erästä ja jopa vaihdosta toiseen. Voi olla että nilkkavamman aiheuttama pitkä pelaamattomuus vielä vaikutti nuoren miehen otteisiin. Parhaimmillaan Tuomas oli viedessään taklaukset loppuun asti ja esim. Ruotsi-ottelussa Pihlmanin komea taklaus johti kiekonriistoon, ylivoimahyökkäykseen ja erinomaiseen maalintekopaikkaan, jossa Joni Pitkänen harmittavalla tavalla epäonnistui.

Pienimmälle peliajalle jäi nelosketju Tomi Mäki, Jokerit/Calgary - Harri Suutarinen, HPK - Sean Bergenheim, Jokerit / Matti Aho. Ketju ei tainnut päästä kertaakaan kokeilemaan ylivoimaa, mutta ainakin Suutariselle ja Bergenheimille tuli peliaikaa alivoimalla. Westerlundin pyrkimyksenä oli jakaa kokonaistyömäärää koko joukkueen kesken, ja ne pelaajat, jotka eivät päässeet ylivoimalle, saivat pelata runsaammin alivoimaa. Pakeista kaikki pääsivät pelamaan alivoimaa ja suoriutuivatkin tehtävästään ihan tyydyttävästi.

Harri Suutarisen paras väläytys oli Venäjä-ottelun kolmannen erän puolittainen läpiajo, jonka päätteeksi HPK:laisen tiukasta vedosta kiekko kierähti maalivahti Medvedevin hanskan kautta niukasti ohi maalin. Tomi Mäki hoiti oman tehtävänsä kunnialla tsekkejä ja venäläisiä vastaan, mutta loukkaantui Ruotsi-ottelun ensimmäisessä erässä vaarattoman näköisessä tilanteessa. ”Keskialueella pelaajien luistelulinjat leikkasivat yhteen, Tomi luisteli taaksepäin ja ruotsalaisen luistin osui Mäen akillesjänteeseen”, kertasi valmentaja Westerlund Mäen harmilliseen loukkaantumiseen johtanutta tapahtumaa.

Samanaikaisesti Vaasan/Pietarsaaren/Närpiön turnauksen kanssa Suomen 19-vuotiaiden joukkue pelasi kolme harjoitusottelua Tsekin 19-vuotiaita vastaan. Westerlundin mukaan joukkueesta olivat erityisessä tarkkailussa ryhmän -82 syntyneet pelaajat [eli hyökkääjistä Kärppien Pekka Saarenheimo, IFK:n Kim Hirschovits ja Bluesin Marko Sakko sekä puolustaja Juha Pursiainen Saipasta]. Tilastojen perusteella tästä ryhmästä Pekka Saarenheimo onnistui mainiosti, sillä hän oli pelien tehokkain pelaaja kolmella maalilla ja kahdella syötöllä. Nuoremmista pelaajista Westerlund nosti esiin Ilveksen Jesse Niinimäen nimen - ”Mielenkiintoista nähdä ehtiikö Niinimäki tähän junaan, mutta tulee olemaan ensi vuoden joukkueessa tärkeä pelaaja”. Sekä 19-vuotiaiden otteluiden että Vaasan turnauksen tarkat tilastot löytyy Jääkiekkoliiton sivuilta http://www.finhockey.fi/ maajoukkueosion nuorten sivustoilta.

Mielenkiintoista nähdä miten Westerlund koostaa lopullisen MM-kisajoukkueen hyökkääjistön. Uskon että kahdessa ensimmäisessä ketjussa esiintyneet pelaajat ovat jo käytännössä kisakoneessa. Koivu, Ruutu, Pihlman, Bergenheim, Koivisto, Immonen, Jokinen - eli siinä on seitsemän pelaajaa. Yli-Torkko on onnistunut aiemmissa peleissä ja Suutarinen taitaa olla Westerlundin luottomiehiä, kahdeksas ja yhdeksäs hyökkääjä. Huh, sitten onkin jo vaikeampaa. Mikko Kankaanperä on saanut peliaikaa liigassa, joten siitä kymmenes mies. Vielä pitäisi esittää kaksi arvausta ... pidin Matti Ahon energisyydestä, yksitoista, ja olkoon Pekka Saarenheimo lottokierroksen kahdestoista, ja viimeinen, valinta.

Siinä tuli esitettyä oma arvaukseni nuorten MM-kisoihin lähteväksi joukkueeksi: kaksi maalivahtia, kahdeksan pakkia ja kaksitoista hyökkääjää. Lehtonen, Kuokkanen, Määttä, Malmivaara, Pitkänen, Seikola, Mäkelä, Marttinen, Koistinen, Viitanen, Ruutu, Koivu, Yli-Torkko, Koivisto, Immonen, Jokinen, Pihlman, Kankaanperä, Saarenheimo, Aho, Suutarinen, Bergenheim. Reilun kuukauden päästä nähdään miten hyvin / huonosti veikkaus meni. Turnausvoitot lokakuisessa Viiden maan ja tässä Neljän maan turnauksessa todistavat että Suomi on yksi vuodenvaihteen kisojen ehdottomista ennakkosuosikeista.

» Lähetä palautetta toimitukselle