Tulikuuma hailauma Calgaryn kimppuun

NHL / Artikkeli
San Jose dominoi runkosarjan loppua mielin määrin. Mikäli pelejä olisi ollut muutama lisää, olisi hailauma uhannut Detroitin ykköspaikkaa ja hurahtanut ohi mennen tullen. Runkosarjat on nyt kuitenkin lätkitty ja tosipelit alkavat. Ensimmäisenä Sharksia koittaa horjuttaa fyysisenä joukkueena tunnettu Calgary Flames.

Runkosarjan viimeisen parin kuukauden kuumin joukkue San Jose Sharks pyrkii jatkamaan hurjaa menoaan pudotuspeleissä. Vastaan asettuu runkosarjassa yllättävän hankalaksi osoittautunut vastustaja Calgary Flames, joka ei kuitenkaan päässyt kertaakaan koettamaan voimiaan Sharksin nykyistä kokoonpanoa vastaan.

Joukkueet kohtasivat runkosarjassa neljästi, Calgaryn viedessä voitot kolme kertaa Sharksin juhliessa kerran. Entinen Sharks-kapteeni Owen Nolan ratkaisi yhden kamppailuista Flamesin hyväksi tekemällä hattutempun, mutta kahdessa muussa voitto-ottelussa Calgaryn kapteeni Jarome Iginla otti ratkaisijan viitan harteilleen ottelun viime hetkillä tehdyillä tasoitusmaaleilla ja ratkaisuosumilla jatkoajalla. Sharks hallitsi otteluita laukausten määrällä mitattuna, mutta kauden alkupuoliskoa leimannut avainmiesten tehottomuus käänsi voitot Pohjois-Kaliforniasta Kanadaan.

Kauppatakaraja pelasti Sharksin

San Jose teki jälleen rohkeita liikkeitä kauppatakarajan painostamana, ja tällä kertaa haaviin näyttää tarttuneen melkoinen vonkale, kiekollinen puolustaja Brian Campbell. Buffalo Sabresista hankittu kiekkoa erinomaisesti kuljettava puolustaja on ollut juuri se puuttuva palanen joka on saanut kaikki osat loksahtamaan paikalleen.

Campbellin hankkimisen jälkeen joukkue hävisi ainoastaan kolmesti, kaksi näistä merkityksettömiä otteluita runkosarjasijoitusten ratkeamisen jälkeen joissa osa avainmiehistä lepuutti itseään pudotuspelejä varten.

Myös hieman ennen takarajaa joukkueeseen hankittu Suomessakin esiintynyt kovanaama Jody Shelley on osoittautunut rooliinsa erinomaisesti sopeutuneeksi pelaajaksi, jonka ansiosta joukkuetovereille löytyy aina pari ylimääräistä senttiä tilaa kentältä.

Erikoistilanteet kääntävät ottelusarjan San Joselle

Sharks nousi kauden lopussa runkosarjan alivoimatilaston ykkössijalle, josta suuri kunnia kuuluu kolmosketjun raatajahyökkääjä Mike Grierille, sekä tietysti parhaan torjujan palkintoa Vezina Trophyä tavoittelevalle maalivahti Jevgeni Nabokoville. Calgaryn alivoima (runkosarjan 20.) puolestaan on yksi heikoimmista pudotuspeleihin yltäneistä joukkueista.

Ylivoimalla Sharks ylsi liigan kymmenenneksi parhaimpaan tehokkuuteen, Calgaryn löytyessä sijalta 19. Etu näyttäisi siis olevan Sharksilla, kunhan edellisvuoden ylivoimatehokkuuden romahtaminen pudotuspeleissä ei toistu tällä kaudella. Tällä kaudella Sharksin puolustajien kiekollinen osaaminen on kovempaa luokkaa kuin edelliskaudella, joten kalifornialaisten toiveet ovat tämän suhteen erityisen korkealla.

Hyökkääjissä Sharksilla pieni etu

Sharksin hyökkääjät ovat isokokoisia, nopeita ja vaarallisia hyökkäyspäässä lähes kautta linjan. Hyökkäyskaluston ilmentymä on tietenkin jälleen liigan syöttöpörssin voittanut Joe Thornton, äärimmäisen taitava, nopea, isokokoinen ja tarvittaessa kovaotteinenkin hyökkääjä. Kauppatakarajan jälkeen vauhtiin päässyt Patrick Marleau säestää yhtenä liigan parhaista kakkosketjun pelaajista. Flames on puolestaan enemmän yhden ketjun joukkue, mutta kapteeni Iginla pystyy kyllä kääntämään otteluita joukkueelleen.

Mielenkiintoisesti entinen Sharks-valmentaja Darryl Sutter on koonnut joukkueeseen useita entisiä Sharks-työmyyriä joilla saattaa olla kova hinku näyttää entiselle joukkueelleen. Nähtäväksi jää kuitenkin, saako San Josen fanien keskuudessa edelleen kovaa suosiota nauttiva Calgaryn hyökkääjä Mark Smith peliaikaa pudotuspeleissä. Smithin erikoisuuksiin kuului tärkeiden maalien teko pudotuspeleissä.

Erityyppiset puolustukset vastakkain

Calgaryn puolustuksesta puhuttaessa käytetään varmasti eniten adjektiiveja perusvarma, fyysinen, kokenut. Ja kankea mutta hidas. Sharksin pakistossa on myös fyysisen pelin osaajia kuten kovien pommien viljelyn vähemmälle jättänyt ja peruspeliin paneutunut ruotsalainen Doug Murray joka pelaa läpimurtokauttaan ja on saanut Sharks-fanit unohtamaan Coloradoon lähteneen Scott Hannanin.

Murrayn parina pelaa kiekollinen puolijumala Brian Campbell. Pakkipari Marc-Edouard Vlasic ja Christian Ehrhoff on nuoresta iästään huolimatta nähnyt jo useat pudotuspelit ja pelannut vakuuttavaa kahden suunnan puolustuspeliä. Veteraanit Craig Rivet ja Kyle McLaren tarjoavat varmoja otteita ja tarvittaessa kovia taklauksia. Rivet on löytänyt uralleen uudet tuulet päästyään pois Montrealin hornankattilasta.

Maalivahdit tasaisen kovat

Miikka Kiprusoff kohtaa entisen joukkuetoverinsa ja ykkösmaalivahtinsa Nabokovin jälleen pudotuspeleissä, tosin tällä kertaa ”Nabby” on pelannut uransa parhaan kauden ja voittanut mm. liigan voittotilaston 46 voitollaan pelaten käsittämättömän 77 ottelua. Molemmat maalivahdit voivat kääntää otteluita joukkueelleen omilla otteillaan, joten sarjasta voi odottaa äärimmäisen kovatasoista kamppailua myös puolustuspäässä.

Sharks on materiaalin leveydellä ja voittamisen rutiinilla mitattuna Calgaryä edellä. Täytyy kuitenkin muistaa, että Calgary on ollut lähivuosien ajan vaikea vastus ja pelaavat juuri sitä niin sanottua pudotuspelikiekkoa. Sarjan avaintekijöitä on Sharksin leveän rintaman pelin löytyminen. Jos kapteeni Marleau jostain syystä hukkaa peli-ilonsa on vastustajalla sen verran helpompi tehtävä jarruttaa Thorntonin johtamaa ykkösketjua.

Calgary lähtee nälkäisenä haastamaan

Flamesin runkosarja noudatteli parilta viime kaudelta tuttua kaavaa. Vahvistuneen joukkueen odotettiin taistelevan aivan konferenssin kärkitiloista, mutta liekkipaidat joutuivat kamppailemaan hiellä ja tuskalla pudotuspelipaikasta aivan viime kierroksille asti. Runkosarjan otteluille leimallista olivat lyhyet hyvät, sekä heikot jaksot, jotka vaihtelivat nopeasti muutaman päivän sykleissä. Pudotuspeleissä joukkuepelin tulee toimia saumattomasti, eikä varaa höntyilyihin ole.

Calgaryn kahden viime kevään kamppailut ovat päättyneet molemmat ensimmäiselle kierrokselle, joten nälkää joukkueesta varmasti tulee löytymään.
Ailahtelevan runkosarjan jäljiltä, pudotuspeleihin lähdettäessä on ilmoilla useita kysymysmerkkejä. Miten Kiprusoff nostaa pelin tasonsa parhaimmilleen, kuka auttaa Iginlaa maalinteossa, miten tulisieluinen Keenan saa piiskattua joukkonsa pudotuspeli-ilmeeseen?

Mistä kaivaa esiin kevään 2004 Kiprusoff?

Vain harva uskoi kauden ollessa aluillaan, että tässä vaiheessa pitäisi kirjoittaa huolestuneena Flamesin maalivahtitilanteesta. Kiprusoff pelasi odotuksiin ja omaan parhaaseen tasoonsa nähden korkeintaan tyydyttävän runkosarjan, ja suomalaisvahdin on nostettava peliään vähintään parilla pykälällä, jotta joukkue voi ykköstorjujaansa luottaa.

Kiprusoffille lisämotivaatiota tuonee entisen Sharks-kilpakumppanin Jevgeni Nabokovin kohtaaminen. ”Nabby” oli juuri se veskari joka syrjäytti Kiprusoffin penkinlämmittäjäksi miehen Sharks-vuosina ja edesauttoi ”Kipperin” siirtoa Calgaryyn.

Maalivahtiosasto on Flamesilla siinä mielessä erilaisessa tilanteessa kuin muutamana edelliskautena, että nyt löytyy reservistä kovan luokan korvaaja. Calgary hankki jo veteraani-ikään ehtineen Curtis Josephin kakkosvahdikseen hyvissä ajoin ennen siirtorajan umpeutumista ja ”CuJo” on enemmän kuin valmis hyppäämään tolppien väliin mikäli kutsu käy. Jos Joseph Sharks-sarjassa tolppien välissä tullaan näkemään, on tilanne todennäköisesti Flamesin kannalta jo lähes epätoivoinen.

Puolustus Flamesin kovin ase

Regehr, Phaneuf, Aucoin, Vandermeer, Warrener, Sarich…Jos pitäisi itse vetää hokkarit jalkaan, ja neuvoksi annettaisiin ajaa maalille näiden herrojen murjottavaksi, niin monelta menisi sormi suuhun. Calgaryn puolustus on järkälemäinen sekä tulivoimainen. Juuri sellainen kuin pudotuspeleissä pitääkin. Mutta miten riittää liike? Phaneufin lisäksi puolustuksesta löytyy vain rajallisesti tarkkaan avauspeliin kykeneviä pakkeja.

Ykköspakit ovat Phaneuf, sekä takaisin omalle hyvälle tasolleen muutaman rikkonaisen kauden jälkeen palannut Adrian Aucoin. Nämä kaksi muodostavat myös ehkä liigan kovimman viivapelotteen ylivoimalle. Phaneuf tullaan näkemään varmasti usein sarjan aikana Joe Thorntonin kimpussa ja taklaukset viedään loppuun rytinällä.

Calgaryn puolustajista vain Rhett Warrener joutuu todennäköisesti jättämään ensimmäiset ottelut väliin jalkavamman takia.

Captain Iginla ja ne muut

Maalivahtipelin ohella suurimpana päänvaivan aiheuttajana toimii Flamesin hyökkäyspeli. Jarome Iginla, mies joka teki 50 maalia toisen kerran urallaan, johtaa joukkojaan esimerkillisemmin kuin kukaan muu kapteeni liigassa, ratkaisee ottelun vaikka väkisin yksinään. Kuulostaako tutulta? Etenkin tuo viimeinen lause. Calgaryssa on luotettu liian kauan Iginlan ratkaisevan yksin otteluita joukkueen hyväksi. Viimeistään tänä keväänä muistakin ketjuista on löydyttävä todellinen vastuunkantaja kapteenin lisäksi, jotta joukkue menee pitkälle.

Alex Tanguaysta odotettiin todellista syömähammasta joukkueelle, mutta hyvän ensimmäisen Flames-kauden jälkeen Tanguay pudotti tasoaan pykälällä ja joutui jopa siirtohuhujen kohteeksi. Tanguay pysyi Calgaryssa, ja nyt on aika osoittaa olevansa seurajohdon luottamuksen arvoinen. Tanguaylla on Stanley Cup – voitto uraltaan Coloradosta ja mies on ennenkin nakuttanut pudotuspeleissä kovia tehoja. Tänä keväänä hänen tehojaan tarvitaan Flamesin menestymiseksi.

Kristian Huselius pelasi hieman vaisumman runkosarjan mitä viime vuonna, mutta mailataikuri on alati vaarallinen kiekon saadessaan. Huseliusta kuitenkin vaivaa edelleen tietynlainen pehmeys vääntötilanteissa, mikä korostuu entisestään pudotuspelien kovassa maailmassa. Olisiko nyt ruotsalaisen aika vihdoin viimeistään voittaa Keenanin luottamus puolelleen olemalla isojen otteluiden ratkaisija?

Hyökkääjistä vain Mark Smith ja Craig Conroy joutunevat aloittamaan sarjan sairastuvan puolelta, muuten terveystilanne on hyvä.

Erikoistilanteet avain ratkaisuun

Flamesin nimilistaa katsottaessa joukkueesta löytyy mukavasti erikoistilanteiden spesialisteja. Alivoimaan on heittää tuulennopea Matthew Lombardi, joka on aina kentälle astuessaan hyvä jäähyntappaja, sekä erityinen uhka vastustajalle nopeiden jalkojensa takia. Joe Thorntonin päällystakiksi Keenanilla on heittää jompikumpi herroista Primeau tai Yelle. Flamesin sentterit ovat kaikenlisäksi keskimääräistä taitavampia aloittajia, mikä korostuu tärkeissä peleissä.

Ylivoimapelissä ehkä eniten suurelta yleisöltä huomaamatta on jäänyt Daymond Langkown loistava maalineduspelaaminen. Langkow on varmasti Tomas Holmströmin ohella yksi liigan taitavimmista laukausten ohjaajista. Vaikkei pienivartinen Langkow ole mikään voimanpesä, hän osaa sijoittua juuri oikein ja hakeutua vaarallisiin tekopaikkoihin maalinedustalla.

Keenan ja Sutter = menestystä?

Mike Keenan on valmentanut NHL-joukkuetta pudotuspeleissä viimeksi keväällä 1996 jolloin hän toimi Bluesin käskijänä. Paljon ovat ajat muuttuneet tuosta, mutta ”Iron-Miken” voitonnälkä on ja pysyy. Valmentaja Keenanilla ja GM Sutterilla on yhteistä menestyksekästä historiaa Chicagon ajoilta 90-luvun alkupuolelta. Vanhan liiton miehet löivät hynttyyt yhteen täksi kaudeksi, mutta joukkueen pelityyli sai kritiikkiä liiasta pehmeydestään alkukaudesta. Runkosarjan loppu näytti jo Calgary-kiekon ystävien kannalta paremmalta, kun kaukalossa alkoi olla jälleen joukkueen nimilistaa katsomalla odotettavissa olevaa rytinää ihan konkreettisesti.

Flamesin lääke Sharksin kaatoon on omaan fyysiseen pelityyliin luottaminen ja sen saumaton toteuttaminen. Toisaalta vaarana piilevät ylilyönnit, joita nähtiin mm. viime kevään pudotuspelisarjassa Detroitia vastaan.

Mike Keenanilla on paljon näytettävää sekä itselleen että kriitikoille. Samoin koko Flamesin joukkueella. Odotuksiin nähden laihat kaksi viime kautta ovat luoneet menestyspaineita ja nälkää vaativissa Pengrowth Saddledomen katsojissa. Keenanin on pystyttävä piiskaamaan Flames sellaiseen iskuun että punainen meri velloo jälleen katsomossa.

Kuka on musta hevonen haiden metsästyksessä?

Joka kevät joukkueista nousee esiin ratkaisuvaiheilla uusia vastuunkantajia. Flames leiristä yksi tällainen pelaaja voisi olla entinen hai Owen Nolan. Vanha harmaaparta janoaa nälkäisenä menestystä peliuransa viimeisinä vuosinaan, ja on valmis tekemään kaikkensa kaukalossa kuten aina ennenkin. Nolanilla oli vaisumpi jakso maalis-huhtikuussa, mutta play-offien käynnistyessä Nolan on varmasti sataprosenttisesti mukana johdattaen joukkuetta varakapteenin esimerkillä.

Kumpi jatkoon?

San Jose lähtee ottelusarjaan ennakkosuosikin viitta harteillaan erinomaisten kevätkauden esitysten johdosta. Ottelusarjasta tulee varmasti erittäin fyysinen, sekä kahden supertähden Thorntonin ja Iginlan kuuma välienselvittely. Paljon ratkaisee se, kummalta joukkueelta löytyy ykköstykkien jälkeen leveyttä kantamaan vastuuta ja miten käy maalivahtien taistossa Kipper vs. Nabokov. Ottelusarja venynee ainakin kuudenteen otteluun, mutta täysi seitsemän ottelun sotakaan ei ole kaukana.

Arvio: Sharks jatkoon voitoin 4-3

» Lähetä palautetta toimitukselle