Tshekkoslovakian hajottua Tshekki pelasi omana joukkueenaan ensimmäisen kerran, kun Saksassa viimeksi ratkottiin maailmanmestaruus vuonna 1993. Tshekin neitsytkisat toivat silloin pronssin, mutta sitä seurasi kahden vuoden kuiva kausi ilman mitaleita. Kuivan kauden jälkeen mitaliputki onkin sitten jatkunut katkeamattomana.
Jos mukaan lasketaan Tshekkoslovakiankin saavutukset, on maalle kertynyt kaiken kaikkiaan 60 kisoista yhdeksän kultaa, 12 hopeaa ja 18 pronssia.
Nyt Tshekki lähtee jahtamaan MM-triplaa, kun kisat sekä Norjassa 1999 että Venäjällä 2000 päättyivät tshekkiläisten voiton tansseihin. Tripla olisikin melkoinen saavutus, sillä sen jälkeen kun Neuvostoliitto otti kaikki kullat vuosien 1978 ja 1983 välissä, kukaan ei ole pystynyt kolmeen peräkkäiseen maailmanmestaruuteen.
Tämän vuoden joukkuetta kootessaan Tshekki on luottanut kokeneisiin arvokisakävijöihin, joille kauden päättäminen kultajuhliin on jo ennestään tuttua. Viime vuoden kultamitalimiehistöstä on nyt mukana 11 pelaajaa. Joukkueesta löytyy kuitenkin viisi pelaajaa, joilta ei MM-kultaa palkintokaapista löydy; kolmas maalivahti Vladimir Hujacek, puolustajat Filib Kuba, Martin Richter ja Karel Pilar sekä hyökkääjä Jaroslav Hlinka hakevat ensimmäistä maailmanmestaruuttaan.
Hnilicka palaa ykkösvahdiksi
Yksi vuoden 1999 maailmanmestaruuden suurimmista sankareista oli maalivahti Milan Hnilicka. Silloin Hnilicka lähti kisoihin kakkosmaalivahtina, mutta Roman Cechmanekin haparoitua hän sai näytön paikkansa ja lopulta mies torjui maansa mestaruuteen asti. Kisojen jälkeen hän sai NHL-pestin. Tällä kaudella Hnilicka pelasi Atlantan paidassa 36 NHL-ottelua. Hnilicka pystyneekin huolehtimaan taas siitä, että tämä osasto on kunnossa, kuten Tshekillä yleensäkin. Kakkosmaalivahtina kisoissa on Dusan Salficky, jolta löytyy runsaasti maajoukkuekokemusta Euro Hockey Tourin peleistä, mutta arvokisoissa hänelle ei ole vielä kovin paljoa torjuntavastuuta kertynyt ja todennäköisesti hän ei monta kertaa pääse kaukalon puolelle nytkään. Vladimir Hujacek on selkeästi kolmosvahdin asemassa.
NHL:stä ruutia puolustukseen
Puolustuskalustossaan Tshekki turvautuu varsin vahvasti NHL-miehiin. Jaroslav Spacek, Pavel Kubina, Filip Kupa ja Frantisek Kaberle saapuivat taalajäiltä ja muodostavat melko hyvältä vaikuttavan puolustuksen rungon. Koko nelikko kuului vähintäänkin joukkueidensa vakiopuolustajien joukkoon NHL:ssä ja kaikilta löytyy kohtalaisen mukavat saldot tältä kaudelta.
Euroopassa pelaavia puolustajia mukaan on mahtunut kolme ja kaikki ovat suomalaisittainkin mielenkiintoisia nimiä. Martin Richter on kerännyt kahtena viime kautena kehuja SaiPan takalinjoilla ja Tshekin liigassa hyvää jälkeä tehnyt Radek Martinek puolestaan siirtyy ensi kaudeksi HPK:n riveihin, ellei NHL muuta suunnitelmia. Karel Pilar on suorittanut Tshekissä lähes sensaatiomaisen nousun parissa vuodessa divaritasolta maajoukkueeseen. Jokerienkin tavoittelema Pilar oli monien mielestä Tshekin liigan paras puolustaja tällä kaudella.
Kokonaisuutena puolustus vaikuttaa ennakolta tasapainoiselta ja toimivalta paketilta. Puolustuksesta löytyy sopivasti hyökkääviä ja tulivoimaisiakin pakkeja, mutta myös oman pään hoitamiseen löytyy tarvittavaa ruutia ja osaamista. Näin Tshekki pystyy jälleen rakentamaan menestystään pitävän peräpään varaan.
Hyökkäyksessä vähän vaihtuvuutta
Hyökkääjiä valitessaan valmentaja Josef Augusta on päättänyt luottaa vanhoihin tuttuihin ja jo hyviksi havaittuihin sotaratsuihin. Hyökkäyksen runko on ollut jo vuosia sama. Sellaiset herrat kuin Dopita, Reichel, Patera ja kumppanit tuntevat taatusti arvokisojen maailman. Jaroslav Hlinka onkin ainoa hyökkääjä, joka pelaa nyt ensimmäisissä kisoissaan ja samalla ainoa hyökkääjä, jolla ei vielä ole maailmanmestaruutta.
NHL:stä Augusta on saanut mukaan Radek Dvorakin, Martin Rucinskyn, David Vybornyn ja Pavel Pateran. Suurimmat odotukset kohdistuvatkin varmasti juuri Dvorakiin ja Rucinskyyn, jotka muodostivat kaksi vuotta sitten Norjan kisoissa vaarallisen tutkaparin. Vaikka nämä herrat eivät onnistuisikaan, ei Tshekki vielä ole suuressa hädässä, sillä Euroopan puolelta tulee runsain mitoin takuuvarmaa taitoa. Robert Reichel on tottunut ratkaisemaan tärkeitä pelejä, mutta loukkaantumisen jäljiltä hänen kuntonsa on kuitenkin pieni kysymysmerkki. Entä mitä tekee viime vuoden MM-kisojen All Stars –kentälliseen valittu HPK:n Tomas Vlasak? Seurajoukkuetasolla kausi oli suuri pettymys, kun ensin NHL-ura ei auennut Los Angelesissa, eikä Hämeenlinnassakaan kulkenut loppukaudella odotusten mukaisesti. Nyt olisi taas hyvä paikka kiillottaa kruunua.
Myös Tshekin hyökkäys vaikuttaa kokonaisuudessaan erinomaiselta. Henkilökohtaista taitoa löytyy, mutta kaikki ovat jo aiemmin osoittaneet osaavansa myös joukkuepelaamisen jalon taidon. Muita isoja maita vastaan nämäkin taitoniekat puolustavat kurinalaisesti, mutta heittopusseja vastaan löytyy todennäköisesti jos jonkinlaista kikkaa.
Rutiinilla mitalipeleihin, mutta riittääkö nälkä?
Tshekki aloittaa pelit alkulohkossa A, jossa vastaan kirmaavat Saksa, Sveitsi ja Valko-Venäjä. Lohkovoittajasta ei pitäisi olla epäselvyyttä, vaan todennäköisesti Tshekki verryttelee lohkovoiton paukkuja säästellenkin. Tietysti kurinalainen Sveitsi omaa nykyään mahdollisuudet yllättää lähes kenet tahansa, mutta jos Tshekki ei täysin off-vaihteella ajele, niin yllätys jäänee muhimaan tulevaisuuteen. Kotiyleisönsä edessä pelaava Saksa saattaa löytää hurmosta, mutta tasoero on niin valtava, että Tshekki pyörittää armotta taululle selvät numerot. Avausvastustaja Valko-Venäjä ei välttämättä liiemmin sytytä, joten Tshekki tyytynee sitä vastaan ottamaan rutiinivoiton ja välttelemään loukkaantumisia mailaviidakossa.
Jatkossa kysymys kuuluukin, riittääkö Tshekin nälkä kolmanteen peräkkäiseen maailmanmestaruuteen? Materiaaliltaan Tshekki on taas iskukykyinen ja toimiva kokonaisuus, joka nojaa vahvasti kurinalaiseen puolustuspelaamiseen ja vaarallisiin vastahyökkäyksiin, joissa mailataiturit sommittelevat top-10 –maaleja. Mutta pienten marginaalien mitalipeleissä tahto voi nousta toimivuutta tärkeämmäksi tekijäksi. Ja Tshekin joukkue, jossa lähes kaikki ovat jo voittaneet jotain, saattaa hyvinkin olla jo hieman liian kylläinen. Kokemus ja yhtenäisyys voi kyllä olla valttia, mutta ehkä vaihtuvuus on vuosien saatossa jäänyt sittenkin hieman liian pieneksi. Rutiinillaan Tshekki hoitanee itsensä taas neljän joukkoon ja mitaliketjukin saattaa jatkua, mutta tripla taitaa jäädä haaveeksi?