Maalivahdit
Ville Hostikka
Hostikan ura jatkuu jyrkässä laskusuunnassa. Sai peliaikaa harvakseltaan ja hyvästä syystä. Hostikka aloitti harvat pelaamansa ottelut hyvin, mutta menetti valmennuksen luottamuksen koettuaan turhan monta mustaa hetkeä. Ura jatkuu toisaalla.
Fredrik Norrena
TPS-legenda vaikutti vielä alkukaudesta keskenkuntoiselta, mutta parhaimmillaan oli miltei ainoa syy siihen, että TPS taisteli yksittäisissä otteluissa pisteistä. Vaikka veteraanin joutsenlaulusta ei henkilökohtaisella tasolla mitään hävettävää jääkään, niin Norrena ei pystynyt kokonaisuutena kannattelemaan joukkuettaan. Tosin Norrena oli TPS:n surkean oman alueen puolustamisen suurin uhri. Norrenan peliura loppui tähän kevääseen ja kokenut koppari siirtyy TPS:n maalivahtivalmentajaksi.
Puolustajat
Niklas Friman
Nousi vähän varkain mukaan TPS:n kokoonpanoon, mutta olosuhteet huomioon ottaen, nuorukainen selvisi urakastaan vähintäänkin kelvollisesti. Tulevalla kaudella kilpailu peräpään pelipaikoista on lähtökohtaisesti kovempaa, joten kehitystä on tapahduttava, mikäli Friman mielii vakiopaikan TPS-miehistössä lunastaa. Etenkin laukauksessa ja luistelussa vielä petrattavaa.
Milan Jurcina
Kivitalon kokoinen slovakki hankittiin tuomaan TPS:n takalinjoille kaivattua tulivoimaa. TPS ei kuitenkaan hyötynyt Jurcinan hevosenpotkunomaisesta lämäristä, sillä kuti oli kova, mutta todella epätarkka. Suurin hyöty Jurcinasta saatiin omassa päässä, jossa parhaimmillaan käytti isännän otteita ja sammutteli pakkiparinsa aiheuttamia tulipaloja. Jurcina jätti TPS:n taakseen ennen olympiataukoa ja päätti kautensa Sveitsissä. Ensi kauden osoite on vielä hämärän peitossa.
Niko Karhu
Karhu astui nimensä mukaisesti sisään toissa kaudella, mutta menneellä kaudella nuori koljatti ei onnistunut ansaitsemaan TPS-valmennuksen luottamusta. Pelaa maalin edessä miehekkäästi ja niin kuin ison miehen kuuluukin, eli sopivan ilkeästi ja sääntöjen rajamailla. Paikoin yhtä hukassa kuin koko muukin puolustus, mutta osoitti yhä liigapakin potentiaalia. Jatkaa TPS-paidassa.
Shaone Morrisonn
Morrisonn tuotiin Turkuun tuomaan jämäkkyyttä takalinjoille. Kovan luokan peruspakin TPS myös sai, mutta Morrisonn jäi luvattoman yksin. Vahva kausi heikossa joukkueessa ollen kenties TPS:n tasaisin suorittaja. Huhut vievät Morrisonnia KHL:n Medvescak Zagrebin riveihin.
Markus Palmroth
TPS:n oma kasvatti, jonka paluu liigajäille vaikean sairauden jälkeen oli tarina sinänsä. Asennetta ja luonnetta on vaikka muille jakaa, mutta muut ominaisuudet eivät vain näytä riittävän liigatasolle. Palmroth pyrki pelaamaan fyysisesti, mutta liika innokkuus kostautui liian usein, joten hän pelasi itsensä vain ulos tilanteista. Myös kiekollisessa pelaamisessa puutteita. Uran jatko vielä kysymysmerkki.
Jere Pulli
TPS-luotsi Kai Suikkanen povasi Lappeenrannasta saapunutta Pullia joukkueensa kauden läpimurtopelaajaksi. Toisin kuitenkin kävi. Pulliin pätevät osittain samat määreet kuin Palmrothiinkin. Halusi pelata kovaa, mutta korostettu taklaushalukkuus kostautui karkeina virheinä. Myös merkkauspelissä suuria vaikeuksia, eikä tuonut mitään mainittavaa lisäarvoa TPS:n takalinjoille. Pullin sopimuksessa oli myös optio seuraavasta kaudesta, mutta TPS jätti sen lunastamatta.
Steven Seigo
Kaikkien kohujen, pelaajakauppojen ja muutenkin katastrofaalisen kauden myötä jäi rikollisen vähälle huomiolle se, että Seigon ensimmäinen ammattilaiskausi oli kokonaisuutena erittäin vahva. TPS:n paras kiekollinen puolustaja, joka pärjäsi kohtuullisesti omassa päässä ja teki myös kelpo tehot. Seigo säästeli turhaan laukaustaan, joten viivapelaamiseen tulisi saada aktiivisempaa otetta sekä röyhkeämpää oman ratkaisun hakua. Myös oman pään pelaamisessa on vielä pari napsua parantamisen varaa. Jatkaa Turussa myös ensi kaudella.
Markus Seikola
TPS kotiutti oman kasvattinsa, joka on viime vuodet dominoinut pakkien maalipörssiä siinä toivossa, että verkko venyisi myös kotiseuran paidassa. Yritti pelata loukkaantumisesta huolimatta, mutta pelaamisesta ei tullut mitään ja Seikola oli kuin varjo entisestään. 15 ottelun jälkeen Seikolaa kutsui leikkauspöytä ja kausi oli sitä myöten selvä. Seikola jatkaa Turussa, joten ensi kaudella häneltä odotetaan paluuta Liigan hyökkäävien puolustajien eliittiin.
Veli-Matti Vittasmäki
Vittasmäki näytti toissa kaudella saavansa jälleen juonesta kiinni, mutta mennyt kausi oli yhtä takapakkia. Mikään ei tuntunut onnistuvan, ei sen paremmin puolustus- kuin hyökkäyssuuntaankaan. Tuloksena myös KalPa:n Joonas Riekkisen kanssa koko Liigan huonoin plusmiinus-lukema. TPS ei kuitenkaan ole menettänyt vielä uskoaan Vittasmäkeen, sillä 23-vuotiaalle omalle kasvatille sorvattiin vuoden mittainen jatkopahvi. Kehitystä on tapahduttava, mikäli Vittasmäki aikoo luoda kunnon liigauran.
Hyökkääjät
Charles Bertrand
Bertrandilta toivottiin ratkaisuvoimaa alempiin kenttiin, mutta ranskalainen ei saanut hanoja auki millään. Yrityksen puutteesta häntä ei voi syyttää, sillä ampui käytännössä aina tilaisuuden tullen. Onnistumisia ei tullut, eikä Bertrand muutenkaan nauttinut TPS-valmennuksen luottamusta. TPS-ura kesti vain 13 ottelua kiikaritehoilla, ennen kuin tie vei Ruotsiin ja Färjestadin riveihin. Bertrandilla oli TPS:n kanssa sopimus myös tulevasta kaudesta, mutta sopimus purettiin kauden päätyttyä. Hyökkääjän seuraava osoite ei ole vielä tiedossa.
Derek Famulare
Täytti paikkansa nelosketjun laidalla mukiinmenevästi. Taklasi, raastoi ja repi ihailtavalla asenteella, mutta jalkanopeus ei riittänyt liigatasolle. Mestiksessä Famulare tekaisi mukavan määrän maaleja, mutta ylemmällä sarjaportaalla ei kyennyt tuomaan lisäarvoa kiekolliseen peliin. TPS jätti Famularen sopimuksessa olleen option käyttämättä, joten ura jatkuu toisaalla.
Tero Koskiranta
Kakkossentterin kausi oli jälleen varsin kaksijakoinen. Lopulta tehoja kertyi kelvollisesti, mutta kuten toissa kaudellakin, nousi Koskiranta tälläkin kertaa kunnolla esiin, kun kausi oli jo käytännössä ohi. Väläytteli todellista tasoaan vain ajoittain, muuten vajosi massaan muun joukkueen mukana. Koskirannan sopimus kattaa myös kaksi seuraavaa kautta.
Rasmus Kulmala
Nuorten maailmanmestarin ura polkee paikallaan. Parhaimmillaan Kulmala tuo alempiin ketjuihin luisteluvoimaa ja hankkii vastustajalle jäähyjä haastamalla heitä rohkeasti. Tämä kuitenkin kuvaa myös aiempia liigaringissä vietettyjä kausia. Seuraava askel tulisi ottaa, ennen kuin jää pelkäksi pörrääjäksi. Potentiaalia olisi enempäänkin, mutta sen esiin houkuttelemiseksi voisi lainapesti Mestiksessä tulla kyseeseen.
Tadas Kumeliauskas
Liettuan lahja Suomen kiekkoilulle, jonka kausi jäi vajaaksi parin ikävän loukkaantumisen myötä. Oli alunperinkin projektipelaaja, jonka varaan ei liikoja avauskauden osalta laskettu. Fyysisesti raakile, mutta omaa kiekollista potentiaalia. On vielä aikaista sanoa, että riittävätkö ominaisuudet liigatasolle. Sopimus kattaa myös ensi kauden.
Tapio Laakso
Peri kapteenin C:n Ville Vahalahdelta. Oli nelossentterinä tärkeä alivoimapelaaja ja puolustava hyökkääjä, mutta hyökkäyspelissä anti jäi ohueksi. Laaksolta ei toki mitään maalitykin elkeitä kukaan odottanutkaan, muttei myöskään pystynyt omalla esimerkillään sytyttämään joukkuetta. Laakso hakee uralleen uutta nostetta Tampereen Ilveksestä.
Niclas Lucenius
Sairauksistaan toipunut Lucenius ehti takoa huimat tehot Mestiksen LeKissä, ennen kuin päätyi TPS:n haaviin. Oli heti ensi askeleista lähtien TPS:n selkeä ykkössentteri ja hyökkäyspelin liideri. Saa ensi kaudella laadukkaammat laiturit, joten taso tuskin laskee. Puolustuspelissä toki vielä parantamisen varaa. Jatkaa Turussa ja johtaa toista kärkiketjua.
Camilo Miettinen
Miettisellä on kaikki edellytykset nousta laadukkaaksi liigatason hyökkääjäksi, mutta seuraava askel on jäänyt Turussa ottamatta. Osasyynä tähän toki oli menneellä kaudella TPS:n huonosti organisoitu hyökkäyspeli. Taidot eivät ole kadonneet mihinkään, mutta Miettisen on löydettävä kadonnut itseluottamuksensa. Jatkaa Turussa.
Krister Mähönen
Alkukaudella pääsi pelaamaan loukkaantumisten myötä, mutta täytti vain kokoonpanopaikan, eikä tuonut mitään TPS:n pelaamiseen. Kevätkaudella alkoi löytää itseään, tuli hieman ulos kuorestaan ja esiintyi lupauksia herättävästi. Palkintona tästä myös uran ensimmäiset liigamaalit. Tarvitsee lisää peliaikaa ja vastuuta edistääkseen kehitystään. Molempia on tarjolla kaupungin toisella laidalla, joten uraa jatkuu TUTOn paidassa.
Francis Paré
Hankittiin ykkössentteriksi, mutta sai pelata sillä tontilla vain yhden erän surullisenkuuluisassa harjoitusottelussa Pietarin SKA:ta vastaan, sen jälkeen kotiutui laidalle. Teki tukun maaleja, mutta otti vapauksia viisikkopelistä. Parén TPS-keikka olikin kaksijakoinen. Teki periaatteessa sen mitä pitikin, eli tehoja, mutta toisaalta oli vääränlainen pelaaja johtavaan rooliin. Jätti TPS:n joulukuussa ja siirtyi tulevan KHL-mestarin, Metallurg Magnitogorskin riveihin.
Mikko Rantanen
Nuori huippulupaus ei päässyt syyskaudella vielä kunnolla liigarytmiin mukaan, mutta joulun aikoihin Rantanen alkoi lunastaa lupauksia. Pisteitä Rantasen tilille kirjattiin kohtuullisesti, mutta nuorukaisen otteista näkyi valtava potentiaali. Jatkaa Turussa ja kehityksen jatkuessa taistelee kärkiketjujen roolista.
Dan Sexton
Sextonin tarina on kutakuinkin sama kuin Parén kohdalla. Liukas jenkki takoi maaleja liukuhihnalta, mutta jäi pahasti yksin, eikä hänkään juuri viisikkopelillä päätään vaivannut. Sexton nosti kytkintä tammikuun puolivälissä ja siirtyi KHL:n Neftehimik Nizhnekamskiin.
Matias Sointu
Sointu teki toissa kaudella uransa parhaat pisteet ja siirtyi Turkuun ottamaan seuraavan askeleen urallaan. Vaikka Sointu onnistuikin tekemään kohtuulliset tehot, niin ensimmäinen TPS-kausi oli kokonaisuutena pettymys. Etsi itseluottamustaan alkukauden ja arasteli kamppailutilanteissa. Kauden jälkimmäisellä puoliskolla esiintyi miehekkäämmin, mutta Soinnun pelaaminen jätti paljon parantamisen varaa TPS-pahvin jälkimmäiselle kaudelle.
Tuomas Suominen
TPS:n oma kasvatti teki paluun liigajäille puolentoista vuoden pelaamattomuuden jälkeen. Yritystä Suomisen otteissa oli, mutta vammat ovat jättäneet jälkensä. Aiemmin Suominen loisti kulmaväännöissä ja erottui edukseen luisteluvoimallaan. Menneellä kaudella hänen perinteiset vahvuutensa kuitenkin loistivat poissaolollaan. Täytti kuitenkin paikkansa alemmissa ketjuissa kelvollisesti. Uran jatko vielä kysymysmerkki.
Miikka Tuomainen
Tuttu tarina. Kokoa löytyy, voimaa myös sekä myös riittävät kädet, jotta voisi olla hyvä voimahyökkääjä. On kuitenkin turhan lempeä jättiläinen, eikä pelannut vahvuuksillaan kuin harvoin. Käyttökelpoinen alivoimalla, mutta liigatasolla ei muutoin kuitenkaan käyttöä nelosketjua isommassa roolissa, koska ei pelaa ison miehen tavoin. Ei jatka TPS-paidassa. Vieläkö jokin liigaseura antaa Tuomaiselle mahdollisuuden?
Marko Virtala
Joutui jälleen liian isoon rooliin pelaajakauppojen ja alisuorittaneiden hankintojen johdosta. Teki toki uransa ennätyspisteet, mutta on parhaimmillaan alemman ketjun roolissa ja alivoimapelaajana, ei tulosvastuullisessa roolissa. Hyödyllinen myös monikäyttöisyytensä ansiosta. Tekniset taidot ovat riittävät, mutta pelikäsitys ei riitä kärkiketjuihin satunnaista stunttausta lukuun ottamatta. Jatkaa Turussa myös ensi kaudella.
Julius Vähätalo
A-nuorissa piste per peli-tahtia edennyt lähes kaksimetrinen nuorukainen valtasi liigapaikan hieman yllättäen, mutta käytti tilaisuutensa ja taistelee vakiokokoonpanon paikasta tulevalla kaudella. Kaipaa vielä runkoonsa lihasta ja sekä peliinsä röyhkeyttä, mutta raamit ovat kohdallaan ja luistelu on hyvällä tasolla isoksi mieheksi. Jatkaa TPS-paidassa.
Brian Willsie
Willsie vietti alkukauden KHL:n Medvescak Zagrebissa. Ei päässyt aivan viime kauden lentoonsa ja vietti aikaa sairastuvalla aivotärähdyksen vuoksi. Tuskaili välillä tehottomuuttaan, mutta lopulta tekaisi mukavan pistemäärän. Siirtyi helmikuussa Ruotsiin ja Örebrohon.
